Juutalaisvaltion aika on ohi

Israelia saa kritisoida tulematta leimatuksi antisemitistiksi. Juutalaisvaltion arvosteleminen ei ole antisemitismiä, eikä palestiinalaiskritiikki islamofobiaa.

Holokausti oli natsien käynnistämä, mutta myös tuhansien balttien, puolalaisten ja ukrainalaisten avustama kansanmurha. Lännen olisi myönnettävä, että holokaustin korjaaminen ei onnistunut juutalaisvaltion perustamisella.

40 vuotta sitten enemmistö Suomen papeista oli kansallisjumalan kannattajia, joille Israelin valtio oli sama asia kuin ”pyhä maa”. Heitä viehätti vuonna 1948 perustettu Israel, suomalaisen luterilaisen valtiokirkon vanhatestamentillinen vastine. Ääripään toiviomatkalaisten maailmankuva oli itse asiassa antisemitistinen, koska he eivät olleet kiinnostuneita Rooman valtakunnan jälkeen syntyneestä juutalaisesta kulttuurista.

Pari vuotta sitten Kuopiossa pidetyssä seminaarissa piispa Jari Jolkkonen ja metropoliitta Arseni voivottelivat kansainvälistä asekauppaa, jota ohjaavat ”Amerikan rikkaat juutalaiset”. Uuden ajan savolaispiispojen perätön slogan rikkaista ja vaikutusvaltaisista juutalaisista osoittaa, miten teologinen antisemitismi elää ja voi hyvin. Yhdysvalloissa juutalaiset muka muodostavat bisneseliitin lisäksi oman järjestäytyneen äänestäjäkunnan. Pötyä kaikki tyynni!

Antisemitismi on enemmän kirkon kuin islamin ongelma. Justinianos osoitti 500-luvulla valtiomiestaitoa, kun ei suostunut Ambrosius Milanolaisen ja Johannes Krysostomoksen vaatimaan juutalaisten uskonnonharjoittamisen totaalikieltoon. Se kuitenkin toteutui myöhemmin, kun neljännessä lateraanikonsiilissa (1215), Lyonissa (1245) ja Roomassa (1254) säädettiin kymmeniä juutalaisten kansalaisoikeuksia rajoittavia kanoneja. Luther oli tässä suhteessa Rooman kirkon uskollinen opetuslapsi.

Euroopan juutalaisten pelastajaksi tuli islamilainen sulttaani. Rabbi Yitzhak Sarfati kirjoitti vuonna 1453: ”Uskokaa minua, osmanien imperiumi on maa, jossa on kaikkea ja juutalaiset voivat elää hyvin. Tie pyhään maahankin on tätä kautta auki. Eikö olekin parempi elää muslimien kuin kristittyjen alaisuudessa?”.

Sanonta ”kukaan ei ole profeetta omalla maallaan” on juutalainen viisaus. Sen mukaan vain diaspora tuo esille juutalaisen perinteen aidoimmillaan. Juutalaisuus valtiona on oikeastaan juutalaisuuden kadottamista, koska se tekee luvatusta maasta tämänpuoleista, profaania. Israelin valtio on tämän rautaesiripun määrittämän maailmanjärjestyksen jäänne.

Israelin tai Palestiinan valtiolla ei ole menestymisen mahdollisuuksia. Lähi-itään olisi luotava imperiumi, joka suvaitsee niin juutalaisia, muslimeja kuin kristittyjä. Osmanien imperiumi oli sellainen 500 vuotta.

Uutta imperiumia pystyttävä kuningas, sulttaani tai presidentti menestyy varmasti, jos saa heimot ja kansat osakkaiksi Lähi-idän luonnonvarojen tuotoista. Eri asia on se, hyväksymmekö me lännessä islamilaisenemmistöisen imperiumin syntymisen Lähi-itään.

    • No nyt alkaa olla sellaista foliohattuilua, että oksat pois! Kuvitteletko tosiaan vai uskotko vain, että esimerkiksi YK:n alaiset järjestöt jakaisivat avustuksia tekaistuille kohteille, varmistamatta avun tarvetta paikan päällä? Toisaalta keskitysleirejähän ne Gazassa enemmänkin ovat kuin pakolaisleirejä.

  1. Eikö hamasin joukkojen ja komentokeskusten sijoittaminen sauraaloiden, yms alle sotarikos. Sairaita ja siviilejä käytetään ihmiskilpinä ja halutaan mahdollisimman paljon kuolemia ja haavoittumisia. Huolto ja hoidot ovat lähellä, yläpuolella. Mitä niillä (lännen) rahoilla olisi saatu aikaan jos niillä ei olisi rakennettu maanalaista kaupunkia sotavälinetehtaineen?

  2. Kirjoittajan toive ”Lähi-itään olisi luotava imperiumi, joka suvaitsee niin juutalaisia, muslimeja kuin kristittyjä.” antaa väärän kuvan osmaneista ja muista islamilaisista imperiumeista. Kristittyjä suvaittiin vain koska heiltä pystyttiin kiskomaan korkeampia veroja kuin muslimeilta. Todelllisuudessa kristityt siis maksoivat ”suvaitsemisesta” suojelurahaa muslimihallitsijoille.

    Ja on tietysti hyvä muistaa että muslimit kohdistivat jatkuvaa sortoa ja uhkaa kristittyihin, on monia turkkilaisten surmaamia uusmarttyyreita alkaen vaikkapa Kosmas Aitolialaisesta.

    • Eivät osmannit ja muut ns. suvaitsevaiset muslimivaltiaat aivan pyyteettömiä toki olleet. Mutta saattoivat toisinaan kohdella juutalaisia jopa paremminkin kuin ns. kristityt valtiaat. (Hitlerin Saksa ei tietenkään ollut ns. kritillinen hallinnaltaan. Ongelma oli toki se, että todelliset kristityt olivat vaiti aivan liikaa.)

      Tämänhetkinen Lähi-Idän tilanne kyllä on sellainen, että pääsääntöisesti muslimeilta ei juuri sympatioita ole juutalaisille herunut. Eikä juuuri suvaitsevaisuuttakaan. Ja suoranaista vainoakin lienee olemassa, laajemminkin.
      Mutta olen ymmärtänyt, että Israelinkin alueella saattavat juutalaiset ja muslimit tulla toimeen keksenään. Ehkä jossain muuallakin.

    • Jukka M.

      Ei Saksa ja Eurooppa 1900-luvulla ollut ”kristillinen”, se oli läpeensä sekulaari, mammonaan ja väkivaltaa palvova maanosa. Eurooppa oli juuri alistanut valtavan osan maailmaan siirtomaikseen äärimmäisen julmasti. Lähetystyön sijasta nämä ”kristityt” keskittyivät ryöstämään ja murhaamaan. Maailmansodat vain toivat nämä kauhut myös Eurooppaan.

    • Niinhän totesinkin, ettei Saksa ollut kristillinen paitsi ehkä nimellisesti.

      Historian tapahtumien syyt ja seuraukset ovat moninaisia.

      Valitettavasti möyhäiskeskiajan kristillisen Keski-Euroopan kristityt kohtelivat juutalaisia pahoin, vainoten.
      Muslimihallitsijat ovat toki pitäneet juutalaisia ”toisen maan kansalaisina” ja verotuskohteina, mutta saattoivat kuitenkin (jopa) antaa hyödyntää omaa valtaansa.
      Toisen maailmansodan aikana Euroopan aidot kristityt vaikenivat – poikkeuksia lukuunottamatta. Ja Saksa taisi toimia yhteistyössä arabien (muslimien) kanssa juutalaisiakin vastaan. Joten ei ihme, jos tuolla alueella antisemitismi on voimissaan. Ja niin lienee nytkin Saksassa yhdessa äärioikeiston ja osin lähi-idästä tulleiden keskuudessa (leimaamatta kuitenkaan kaikkia alueelta tulleita); ja äärivasemmisto osin sympatiseeraa heitä.

Jyrki Härkönen
Jyrki Härkönen
Olen ortodoksisen kirkon ylidiakoni, slavisti ja kulttuurimatkaopas.