Juutalaisvaltion aika on ohi

Israelia saa kritisoida tulematta leimatuksi antisemitistiksi. Juutalaisvaltion arvosteleminen ei ole antisemitismiä, eikä palestiinalaiskritiikki islamofobiaa.

Holokausti oli natsien käynnistämä, mutta myös tuhansien balttien, puolalaisten ja ukrainalaisten avustama kansanmurha. Lännen olisi myönnettävä, että holokaustin korjaaminen ei onnistunut juutalaisvaltion perustamisella.

40 vuotta sitten enemmistö Suomen papeista oli kansallisjumalan kannattajia, joille Israelin valtio oli sama asia kuin ”pyhä maa”. Heitä viehätti vuonna 1948 perustettu Israel, suomalaisen luterilaisen valtiokirkon vanhatestamentillinen vastine. Ääripään toiviomatkalaisten maailmankuva oli itse asiassa antisemitistinen, koska he eivät olleet kiinnostuneita Rooman valtakunnan jälkeen syntyneestä juutalaisesta kulttuurista.

Pari vuotta sitten Kuopiossa pidetyssä seminaarissa piispa Jari Jolkkonen ja metropoliitta Arseni voivottelivat kansainvälistä asekauppaa, jota ohjaavat ”Amerikan rikkaat juutalaiset”. Uuden ajan savolaispiispojen perätön slogan rikkaista ja vaikutusvaltaisista juutalaisista osoittaa, miten teologinen antisemitismi elää ja voi hyvin. Yhdysvalloissa juutalaiset muka muodostavat bisneseliitin lisäksi oman järjestäytyneen äänestäjäkunnan. Pötyä kaikki tyynni!

Antisemitismi on enemmän kirkon kuin islamin ongelma. Justinianos osoitti 500-luvulla valtiomiestaitoa, kun ei suostunut Ambrosius Milanolaisen ja Johannes Krysostomoksen vaatimaan juutalaisten uskonnonharjoittamisen totaalikieltoon. Se kuitenkin toteutui myöhemmin, kun neljännessä lateraanikonsiilissa (1215), Lyonissa (1245) ja Roomassa (1254) säädettiin kymmeniä juutalaisten kansalaisoikeuksia rajoittavia kanoneja. Luther oli tässä suhteessa Rooman kirkon uskollinen opetuslapsi.

Euroopan juutalaisten pelastajaksi tuli islamilainen sulttaani. Rabbi Yitzhak Sarfati kirjoitti vuonna 1453: ”Uskokaa minua, osmanien imperiumi on maa, jossa on kaikkea ja juutalaiset voivat elää hyvin. Tie pyhään maahankin on tätä kautta auki. Eikö olekin parempi elää muslimien kuin kristittyjen alaisuudessa?”.

Sanonta ”kukaan ei ole profeetta omalla maallaan” on juutalainen viisaus. Sen mukaan vain diaspora tuo esille juutalaisen perinteen aidoimmillaan. Juutalaisuus valtiona on oikeastaan juutalaisuuden kadottamista, koska se tekee luvatusta maasta tämänpuoleista, profaania. Israelin valtio on tämän rautaesiripun määrittämän maailmanjärjestyksen jäänne.

Israelin tai Palestiinan valtiolla ei ole menestymisen mahdollisuuksia. Lähi-itään olisi luotava imperiumi, joka suvaitsee niin juutalaisia, muslimeja kuin kristittyjä. Osmanien imperiumi oli sellainen 500 vuotta.

Uutta imperiumia pystyttävä kuningas, sulttaani tai presidentti menestyy varmasti, jos saa heimot ja kansat osakkaiksi Lähi-idän luonnonvarojen tuotoista. Eri asia on se, hyväksymmekö me lännessä islamilaisenemmistöisen imperiumin syntymisen Lähi-itään.

  1. En tiedä/ymmärrä kirjoittajan motiiveja, mutta vaatimalla juutalaisvaltion hävittämistä hän liittyy Hamasin ja Iranin agendaan. Tuo unelma Osmanin imperiumin renessanssista jonkinlaisena muslimien, kristittyjen ja juutalaisten onnelana on niin silkkaa utopiaa, että se turhentaa koko kirjoituksen. Sitä paitsi se on väärä. Siinä ”onnelassa” Balkanin kristityiltä vanhemmilta riistettiin poikia kasvatettaviksi hirmutekoja tekeviksi uskonkiihkoisiksi janitsaareiksi. Tuskin näille vanhemmille Osmanien imperiumi oli kummoinenkaan ”onnela”!

    Nämä Hamasin kelkkaan menevät maailmanparantajat eivät tajua, että Israelin valtion tuhoaminen merkitsisi uutta holokaustia. Mihin ihmeeseen katoaisi Hamasin antisemitistinen juutalaisviha? Käsittääkseni Hamas haluaa tehdä Palestiinastaan islamilaisen valtion, jossa tuskin on kovin onnellista olla kristitty tai juutalainen. Se on todellisuutta, se ei ole mikään osmanilainen onnela.

    Gazan siviilien kärsimykset ovat hirveitä. Mutta vastuussa niistä on yksinomaan Hamas, joka käyttää heitä pelkurimaisesti ihmiskilpinään. Missäköhän Hamasin johtajat mahtavat piileskellä? Tuskin Gazassa. Israelin ei tarvitse antaa piiruakaan arabeille periksi niin kauan kun sellaisetkin valtiot kuin Iran ja Syyria Hamasista ja Hizbollahista puhumattakaan eivät tunnusta sen oikeutta olemassaoloon. Israelilla on ydinase. Ainoa valtio maailmassa, jonka osalta olen siitä tyytyväinen. Senkin vuoksi kirjoittajan haavekuva on kovin utopistinen. Hamasin kanssa Israelilla ei ole mitään tarvetta neuvotella.

    Nykyään vähemmistöt saavat määritellä mikä heille merkitsee rasismia. Hyvä niin. Sen vuoksi on luovuttu puhumasta esim. eskimojäätelöistä. Mutta kirjoittaja katsoo olevansa juutalaisten puolesta oikeutettu määrittelemään mikä on antisemitismiä. Sen määritteleminen kuuluu juutalaisille itselleen, ei keillekään muille.

    Vaatimalla juutalaisvaltion häviämistä maailmakartalta kirjoittaja syyllistyy antisemitismiin, vaikka ei olisi sitä tarkoittanutkaan.

    • ”Israelilla on ydinase. Ainoa valtio maailmassa, jonka osalta olen siitä tyytyväinen.”

      Israelin hallituksen ministeri ehdottikin jo ydinaseen käyttämistä Gazassa.

    • Ydinaseen käyttö olisi Israelille itselleenkin lähinaapurustossa lähinnä itsemurha-ajatusta vastaava teko. Israelin ydinpelote lienee Irania varten olemassa.

      Tiettävästi Iran on havitellut ydinasetta (uraania sillä jo lienee kohtuullisestikin) ja heille sen käyttö ei olisi itsemurha turvaetäisyyden takana. Mitä tapahtumia siitä sitten seuraisi, niillä voisi toki olla Iranillekin varsin tuhoisa vaikutus. Iran ton myös uhonnut käyttävänsä tulevaa ydinasettaan Välimeressä tuhotulvan aikaansaamiseksi Välimeren pohjukkaan. Miten gazalaisille sitten kävisi, ei taida lopultakaan heitä murehduttaa: eivät Gzassa ole Shiioja vaan sunneja; mutta yhteinen vihollinen heillä lienee?
      Tiedä sitten noiden puheiden realisoituvuutta……

      Murheellista vain on, että Gazalaiset lienevät kahden ahdistuksen tuottajan välissä. Israel taas ehkä neljän – viidenkin.

      Olisi hyvä saada tulitauko aikaan – kuitenin siten, että Hamas ei pääsisi lisää varustautumaan ja että rauhaan toivovat Gazalaiset saisivat mahdollisuuden käytännössä osoittaa rauhantahtoaan ja rauhantahtoisten osuutta joukossaan. Pelkään, että tulitauko ilman syvempää sitoutumista vihollisuukisen lopettamista synnyttää painekattilan, jonka varoventtiili on tukossa ja ylipaine vain kasvaa. Painevaikutus kun ei liene vain paikallinen ilmiö.

      Tuskin nytkään kaukana siitä ollaan.

  2. Hamas on terroristijärjestö, joten sen toimintatavat eivät liene kenellekään yllätys. Israelia sen sijaan pidetään länsimaisena demokratiana, ja Lähi-Lähi-idän ainoa demokratia se julistaa itsekin olevansa. Vaikea ymmärtää, miten nyt meneillään olevaan sotaan johtaneet toimet sopivat ajatukseen länsimaisesta demokratiasta; esimerkiksi se, että Israel ei myönnä kansalaisuutta miehittämillään alueilla asuville miljoonille palestiinalaiaille. Ja kun ei ole kansalaisuutta, ei ole myöskään kansalaisoikeuksia. Luku sinänsä ovat Israelin hirmuteot Gazassa; kuuluvatko ne yleisemminkin sivistyneiden länsimaiden toimintatapoihin?

  3. Jyrki H:n blogi nostaa kyllä esille tärkeän kysymyksen: onko tarpeellista, että k a i k i l l a kansoilla on oma kansallisvaltio? ”Puhtaita” kansallisvaltioita on nimittäin mahdoton muodostaa ja valtiot voidaan muodostaa toisinkin perustein niin, että eri kansallisuudet ja vähemmistöt voivat elää sovussa. On tietenkin itsestään selvää, että vaikkapa Hamaksen terroristeja ja militantteja juutalaissiirtokuntalaisia ei noin vain voida mahtikäskyllä niputtaa saman valtion kansalaisiksi ja uskotella kaiken muuttuvan hyväksi.

    • Psalmit: 97:10 Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa. Hän varjelee hurskasten sielut, jumalattomien kädestä hän heidät pelastaa.

      Aamos: 5:15 Vihatkaa pahaa ja rakastakaa hyvää ja saattakaa oikeus voimaan portissa: ehkäpä Herra, Jumala Sebaot, armahtaa Joosefin jäännöstä.

Jyrki Härkönen
Jyrki Härkönen
Olen ortodoksisen kirkon ylidiakoni, slavisti ja kulttuurimatkaopas.

Israelia saa kritisoida tulematta leimatuksi antisemitistiksi. Juutalaisvaltion arvosteleminen ei ole antisemitismiä, eikä palestiinalaiskritiikki islamofobiaa.

Holokausti oli natsien käynnistämä, mutta myös tuhansien balttien, puolalaisten ja ukrainalaisten avustama kansanmurha. Lännen olisi myönnettävä, että holokaustin korjaaminen ei onnistunut juutalaisvaltion perustamisella.

40 vuotta sitten enemmistö Suomen papeista oli kansallisjumalan kannattajia, joille Israelin valtio oli sama asia kuin ”pyhä maa”. Heitä viehätti vuonna 1948 perustettu Israel, suomalaisen luterilaisen valtiokirkon vanhatestamentillinen vastine. Ääripään toiviomatkalaisten maailmankuva oli itse asiassa antisemitistinen, koska he eivät olleet kiinnostuneita Rooman valtakunnan jälkeen syntyneestä juutalaisesta kulttuurista.

Pari vuotta sitten Kuopiossa pidetyssä seminaarissa piispa Jari Jolkkonen ja metropoliitta Arseni voivottelivat kansainvälistä asekauppaa, jota ohjaavat ”Amerikan rikkaat juutalaiset”. Uuden ajan savolaispiispojen perätön slogan rikkaista ja vaikutusvaltaisista juutalaisista osoittaa, miten teologinen antisemitismi elää ja voi hyvin. Yhdysvalloissa juutalaiset muka muodostavat bisneseliitin lisäksi oman järjestäytyneen äänestäjäkunnan. Pötyä kaikki tyynni!

Antisemitismi on enemmän kirkon kuin islamin ongelma. Justinianos osoitti 500-luvulla valtiomiestaitoa, kun ei suostunut Ambrosius Milanolaisen ja Johannes Krysostomoksen vaatimaan juutalaisten uskonnonharjoittamisen totaalikieltoon. Se kuitenkin toteutui myöhemmin, kun neljännessä lateraanikonsiilissa (1215), Lyonissa (1245) ja Roomassa (1254) säädettiin kymmeniä juutalaisten kansalaisoikeuksia rajoittavia kanoneja. Luther oli tässä suhteessa Rooman kirkon uskollinen opetuslapsi.

Euroopan juutalaisten pelastajaksi tuli islamilainen sulttaani. Rabbi Yitzhak Sarfati kirjoitti vuonna 1453: ”Uskokaa minua, osmanien imperiumi on maa, jossa on kaikkea ja juutalaiset voivat elää hyvin. Tie pyhään maahankin on tätä kautta auki. Eikö olekin parempi elää muslimien kuin kristittyjen alaisuudessa?”.

Sanonta ”kukaan ei ole profeetta omalla maallaan” on juutalainen viisaus. Sen mukaan vain diaspora tuo esille juutalaisen perinteen aidoimmillaan. Juutalaisuus valtiona on oikeastaan juutalaisuuden kadottamista, koska se tekee luvatusta maasta tämänpuoleista, profaania. Israelin valtio on tämän rautaesiripun määrittämän maailmanjärjestyksen jäänne.

Israelin tai Palestiinan valtiolla ei ole menestymisen mahdollisuuksia. Lähi-itään olisi luotava imperiumi, joka suvaitsee niin juutalaisia, muslimeja kuin kristittyjä. Osmanien imperiumi oli sellainen 500 vuotta.

Uutta imperiumia pystyttävä kuningas, sulttaani tai presidentti menestyy varmasti, jos saa heimot ja kansat osakkaiksi Lähi-idän luonnonvarojen tuotoista. Eri asia on se, hyväksymmekö me lännessä islamilaisenemmistöisen imperiumin syntymisen Lähi-itään.