Juutalaisten ihmisoikeudet sekä eräitä huomioita lähdekriittisyydestä

kidnapatut pojat

Kesäkuun 12. päivänä kolme israelilaista teiniä katosi Länsirannalla. Heidät nähtiin viimeisen kerran Gush Etzionissa liftaamassa kotiin. Pojat ovat Eyal Yifrach, 19, Gilad Shaar, 16 ja Naftali Frenkel, 16. Viimeksi mainitulla on Israelin lisäksi myös Yhdysvaltain kansalaisuus.

Benjamin Netanjahu epäili tuoreeltaan, että kyseessä on Hamasin suorittama kidnappaus. Hän oli suorassa puhelinyhteydessä Palestiinan presidenttiin Mahmoud Abbasiin, joka oli tuominnut kidnappauksen. Samassa paikassa Gush Etzionissa kolme - taas kerran liftaamassa ollutta - israelilaista ammuttiin vajaat yhdeksän vuotta sitten. Kidnappausjutusta tulee koko ajan päivityksiä, uusia tiedonsiruja. Joidenkin kannattaa lopettaa lukeminen heti. Kirjoitan, koska kidnappaus on tuore, mutta en ehdi tiivistää. Enkä ole mikään erityinen asiantuntija.

Olen hieman selaillut eräitä ihmisoikeusjärjestöjen laatimia raportteja Israelista ja Palestiinasta. Erityisesti Palestiinan itsehallinnon ihmisoikeusrikokset ovat asia, jonka esiin nostaminen on saanut jotkut suorastaan raivostumaan. Aineistoa on kosolti. Esimerkiksi kolme ja puoli vuotta sitten Ahmed Salhab, tuolloin 42-vuotias mekaanikko Hebronissa, joutui palestiinalaispoliisin pidättämänä tutkintavankeuteen kotikaupungissaan, josta hänet siirrettiin Jerikoon. Sieltä hänet tuotiin takaisin Hebroniin – sairaalaan. Hänen välilevynsä oli mennyt rikki kidutuksesta, minkä lisäksi hän kärsi kidutuksen aiheuttamasta traumastressistä.

Samaan aikaan erästä toistakin miestä palestiinalaispoliisi kidutti kymmenen päivän ajan Hebronissa. Tavallisia palestiinalaisia kidutusmenetelmiä ovat ihon polttaminen tupakalla, sähköiskujen antaminen varpaisiin sidottujen lankojen kautta, tuntikausien roikottaminen koukuista, nälkiinnyttäminen, eristäminen ja hakkaaminen.

Human Rights Watch raportoi kidutuksista. Edellä mainittujen kidutustapausten tausta on kuitenkin verraten monimutkainen. Kesäkuussa 2007 syttyi Gazassa Fatahin ja Hamasin välinen sota. Fatah joutui pakenemaan Länsirannalle. Hamasilla on kuitenkin myös Länsirannalla vahvaa kannatusta, mutta koska edelleen uuden hallituksenkin myötä Fatah on koko ajan joutunut pelkäämään alakynteen jäämistä, Hamas on ollut Länsirannalla jopa vainottuna. Useita henkilöitä on kidutettu epäiltynä kytköksistä Hamasiin.

Ongelmana on, että ihmiset joutuvat tahtomattaankin tekemisiin jonkun kanssa. Se ei ole ainutlaatuista maailmassa. Joissain maissa on niin, että puolueet rahoittavat itselleen hyödyllisiä rikollisorganisaatioita, jotka vastaavat omien alueidensa infrastruktuurista samalla, kun elävät esimerkiksi huumekaupasta. Maailma on monikerroksinen ja monimutkainen paikka. Musta militantti laulaja voi laulaa ”kuolemaa valkoisille”, mutta hän tietenkin toivoo, että ensin valkoiset ostavat hänen levynsä.

Hamas on paitsi terroristiorganisaatio, myös poliittinen puolue, hyväntekeväisyysjärjestö ja sosiaalitoimisto, joka myös rahoittaa muun muassa Al-Quds -televisiokanavaa. Vuonna 2012 Al-Qudsin toimittaja Mamdouh Hamamreh tuomittiin vuodeksi vankilaan, kun hän oli julkaissut Facebookissa satiirisen kaksi marjaa -kuvan palestiinalaisten presidentistä Mahmoud Abbasista ja paikallisen televisiosarjan konnasta. Kuvassa molemmilla on harmaat viikset. Tuomion perusteena on Jordanian miehityksen ajalta (1951–1967) periytynyt laki, joka kieltää kuninkaan pilkkaamisen. Englanninkielisissä lähteissä laki on ”extending one’s tongue”. Hallitusta ei voi kritisoida – joten kaikki paha on aina Israelin syytä. Tätä perua on myös eräiden kirkollisten järjestöjen Israel-retoriikka.

kaksimarjaa

Human Rights Watchin raporteissa ihmisoikeusloukkaus on ihmisoikeusloukkaus, vaikka uhrina olisi terroristiorganisaation jäsen.

Tuoreehkossa kirjassa Olin Anders Breivikin asianajaja (Minerva 2014) norjalainen Geir Lippestad selittää, miksi hän suostui puolustamaan pahaa ihmistä. Kysymys on länsimaisen oikeusvaltion peruskivestä. Jokainen ihminen teosta riippumatta ansaitsee asianmukaisen puolustuksen oikeudessa, koska jokaisen ihmisen ihmisoikeudet ovat luovuttamattomia. Oikeusjärjestelmämme perusta on siinä. Siksi myös Anders Breivikin ihmisoikeudet ovat totta. Lippestad argumentoi, että hänen täytyy puolustaa Breivikiä oikeudessa, koska juuri se on se systeemi, jonka Breivik halusi tuhota.

Kun ihmisoikeusjärjestö raportoi ihmisoikeusloukkauksista, se ei erottele, mitkä tapaukset vaietaan tai mistä ei välitetä. Käytännössä tosin näin ei aivan ole. Esimerkiksi tietoisuus dalitien ihmisoikeuksista ruvennut vasta leviämään, kun tavalliset aktiiviset kansalaiset ovat verkostoituneet. Suomessa dalit-tietoisuutta ovat lisänneet Mikko Malkavaara ja Kaisa Raittila. Heidän ja muiden työ tässä asiassa on korvaamattoman arvokasta. Kaikkeen ei ehdikään. Buddhalaisessa Burmassa on ollut meneillään muslimien kansanmurha, ja kovin huonosti siitä on kerrottu missään.

Yhtäkkiä Human Rights Watchin johtaja Kenneth Roth herätti eilen kummastusta maailmalla. Hän ei tuominnut kolmen juutalaispojan kidnappausta. Hänen järjestönsä raportoi kyllä Hamasiin kohdistuvat tapaukset, mutta tätä Roth ei tuominnut. Syynä oli, että pojat asuvat laittomassa siirtokunnassa. He ovat ikään kuin ansainneet kohtalonsa – ikään kuin Hamasin jäsen ei olisi, jos tuo on logiikka. Juutalaispojilla ei ollutkaan ihmisoikeuksia, jos Kenneth Rothilta kysytään.

Ja häneltä kysyttiin, miksei hän tuomitse. Lopulta hän twiittasi:

“Attending school at illegal settlement doesn’t legitimize apparent kidnapping of Israel teens. They should be freed.” (“Koulun käyminen laittomassa siirtokunnassa ei oikeuta israelilaisten teinien ilmeiseen kidnappaukseen. Heidät tulisi vapauttaa.")

Ihmisoikeusjärjestö UN:n (YK) puolueellisuutta tarkkailemaan perustetun ihmisoikeusjärjestö UN Watchin johtaja Hillel Neuer oudoksui Times of Israelin kolumnissaan, miten Rothin täytyi vielä tuossakin korostaa siirtokuntien laittomuutta. Ole sinä, parahin lukijani, ihan mitä mieltä haluat. Siirtokunta-alueet ovat juridisesti kiisteltyjä. En puutu tähän. Mutta raportoidessaan Länsirannan kidutuksista HRW ei milloinkaan sano, että osallisuus laittomaan terroristiorganisaation toimintaan ei oikeuta kiduttamiseen. HRW yksinkertaisesti raportoi, koska kidutus on väärin. HRW:n toimintaan nähden sen johtajan Rothin lausuma asettuu outoon valoon.

Onko Human Rights Watchin johtaja Kenneth Roth antisemitisti? Ei kai. Hänen isänsä on juutalainen – holokausti-selviytyjä. Kenneth Rothin asennemaailma hänen Twitter-viestissään muistuttaa etäisyyden päästä jonkin verran YK:n ihmisoikeustarkkailija Richard Falkia. Falk on tunnettu WTC-salaliittoteoreetikko, jonka mielestä syyskuun 11. päivän terrori-iskut New Yorkin WTC-torneihin 2001 olivat USA:n hallituksen mobilisoimia. Häntä kuitenkin halutaan pitää vakavasti otettavana virkamiehenä, ja YLE mielellään siteeraa hänen lausuntojaan uutisissa. Aikanaan EAPPI:a suunniteltaessa Falk konsultoi myös Kirkkojen Maailmanneuvostoa Lähi-idän kysymyksissä. Falk on tunnettu erittäin vahvasta anti-Israel-asenteestaan.

Ja. Richard Falk on juutalainen.

Tässä on aikamme yksi ilmiö. Keväällä Suomessa vieraili vasemmistolaisen ja radikaalina tunnetun israelilaisen Haaretz-sanomalehden pitkäaikainen kiistelty kolumnisti Gideon Levy. Hän on yksi ankarimmista nyky-Israelin kriitikoista. Se on mahdollista, koska Israelissa ei ole voimassa jordanialainen laki, jonka mukaan kuningasta ei saa pilkata.

Olen nähnyt, miten konfliktin ulkopuoliset länsimaiset vasemmistolaiset humanistit ja liberaalikristityt saavat Levyn lausunnoista polttoainetta omaan Israelin-vastaiseen kampanjaansa. Sitaatit saavat voimaa, kun painotetaan: ”Huomaathan, että hän on lisäksi juutalainen!” Ja onhan HRW:n johtaja juutalaista taustaa. Onhan Richard Falk juutalainen. Näissä kohdin se ikään kuin tekee kritiikistä totuudellisemman.

Samalla tähän ilmiöön kuuluu, että vasemmistolaisuudesta on tullut älyllisyyden, totuudellisuuden ja rehellisyyden tae. Jos Haaretzin kolumni käsittelee konfliktia, se on terävää analyysiä. Jos Israel HaYom julkaisee jutun, se on propagandaa. Jos Breaking the Silence jotakin sanoo, se on totuus. Jos joku oikeistolainen suurlähettiläs tai virassa oleva upseeri jotakin sanoo, se on vain propagandaa. Jos Roni Smolar sanoo jotakin, se on arveluttavaa. Mutta jos Hannu Pesonen kirjoittaa artikkelin, se on konkaritoimittajan viiltävän tarkkaa journalismia.

Tämä on yksityishenkilön kirjoittama blogi ja siten aina provosoiva, kumartelematon ja kauhea. Joku on ehkä huomannut, että ennen tämä blogi tahallaan provosoi ”konservatiiveja”. Nyt tämä saa ”liberaalit” ja muun ”älymystön” varpailleen.

Mutta sen verran journalismista: don’t shoot the messenger. Spuge Hakiksen metrotunnelissa voi puhua totuuden. Toisen sanonnan mukaan rikkinäinen seinäkellokin on kahdesti päivässä täysin oikeassa.

Piispa sitä vastoin voi piispalliseen arvovaltaansa hyväksikäyttäen valehdella päin naamaa. Mutta joskus lähteenä käy hyvin myös niin sanottu vaihtoehtomedia. Tällainen on esimerkiksi verkkolehti Intifada Palestine. Sen haastattelussa huhtikuussa 2010 EAPPI:n yhteistyöpiispa, yksi Kairos Palestine -julistuksen allekirjoittajista, entinen latinalainen patriarkka Michel Sabbah sanoi:

”Jopa Gazassa kristittyjä suojelee Hamas, joka niin usein esitetään terroristijärjestönä.”

Ydin ei ole siinä, että Sabbah puhuisi totta. Ei hän puhu. Ydin on siinä, että Kirkkojen Maailmanneuvoston arvostama Kairos-pappi sanoo näin. Hän valehtelee.

Aion jatkossakin käyttää lähteenä myös Human Rights Watchia. Rothin eriskummallisesta käyttäytymisestä huolimatta se on raportoinut Lähi-idän ihmisoikeustilanteesta paljon tasapuolisemmin kuin eräät muut ihmisoikeustarkkailuun erikoistuneet ohjelmat.

Ja ihmisoikeudet? Rabbiininen juutalaisuus opettaa: Jos pelastat yhdenkin hengen, olet pelastanut koko maailman.

37 kommenttia

  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Mielenkiintoista , omaperäistä ja terävää havainnointia.

    ” Hallitusta ei voi kritisoida – joten kaikki paha on aina Israelin syytä. Tätä perua on myös eräiden kirkollisten järjestöjen Israel-retoriikka.” Osuvasti ilmaistu myös tämä havainto.

    Olet useammin kuin kahdesti päivässä oikeassa!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

    Kiintoisa kolumni.

    Kolumnissa käytetään termejä ”anti-Israelilainen asenne” (jonka edustajaksi mainitaan juutalainen Kenneth Falk), ”Israel-vastaisuus” (jonka edustajiksi mainitaan länsimaiset vasemmistolaiset humanistit ja liberaali-kristityt), ja toisaalta ”kriittisyys nyky-Israelia kohtaan” (jota edustaa juutalainen Gideon Levy).

    Pohdiskelin mm. mikä ero voisi olla ”kriittisyydellä nyky-Israelia kohtaan” verrattuna ”anti-Israelilaisuuteen” ja ”Israel-vastaisuuteen”? Mahdollisesti se, että ”anti-Israelilaisuudessa”& ”Israel-vastaisuudessa” vastustetaan Israelia jotenkin totaalisemmin (ehkä kokonaan sen olemassaoloa valtiona), kun taas nyky-Israelin kriittisyydessä ei ole kyse Israelin vastustamisesta sinänsä vaan kritiikistä sen nykyistä politiikkaa kohtaan?

    Tutustuin itse näihin teemoihin lukiessani läpi Judith Butlerin tuotantoa. Butler on amerikkalainen poliittisen filosofian nykyteoreetikko. Hän on myös juutalainen. Hän on osallistunut Israelin nykypolitiikan kritisoimiseen ja saanut osakseen ankaraa kritiikkiä muilta juutalaisilta (muistaakseni häntä oli kutsuttu petturiksi ja ”self-hating jew”:ksi jne). Tosin hän on saanut myös tukea joiltakin juutalaisilta. Hän on sitä mieltä, että juutalaisuus ei tarkoita sitä, että henkilön pitäisi hyväksyä nyky-Israelin politiikka.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juhani Ketomäki sanoo:

      Puuttumatta muuten Sari Roman-Lagerspetzin kirjoitukseen, kannattaa muistaa, että Judith Butler on feminismin teoreetikko, jonka kuuluisin teesi Wikipedian mukaan on että ”Sukupuoli ei ole olemista vaan tekemistä. Se on performatiivi. Sitä tuotetaan sosiaalisissa käytännöissä, diskursseissa ja instituutioissa tiettyjä sääntöjä ja normeja toistamalla.”

      Tällaista hölynpölyä kirjoittava ei ansaitse sitä, että hänet otetaan vakavasti missään asiassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Ottamatta nyt mihinkään muuhun kantaa kuin Judith Butleriin, on sanottava että ainakin hänen kirjansa ”Hankala sukupuoli” oli kiinnostava, kaikkea muuta kuin ”hölynpölyä.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tarja Koivumäki sanoo:

      Minusta asia on taas niin (ottamatta myöskään sen enempää kantaa Butleriin), että asiat joko on tai ei ole otettava vakavasti niiden sisällön, tolkullisuuden ja oikeellisuuden perusteella, eikä sen perusteella, sanoiko ko. asian feministi, kristitty, postimies tai poliisi.

      Mutta olen minä toki havainnut, että täälläkin usein ratkaisee se, onko sanoja meikäläisiä vai heikäläisiä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Huttunen sanoo:

    Joo ja Finkelsteinit ja muut saavat joillain tahoilla pisteitä.

    Tämä ei ole kokonaan tyydyttävä vastaus – kirjoitan puhelimella. Tony Halme kun kuoli, puhuttiin, miten vainajasta saa puhua. Samoihin aikoihin kuoli Pekka Herlin. Niklas Herlin sanoi että isä oli hirviö. Kukaan muu kuin perheenjäsen ei olisi voinut julkisuudessa sanoa niin. Perheenjäsenen niin sanoessa muiden oli syytä pitää suu kiinni.

    Anti-Israel tarkoittaa usein kaksoisstandardia. Vaaditaan israelilta jotain mitä ei vaadita muilta. Ja tarkkaillaan kaikkia sen tekoja näkemättä mitä muut tekevät. Eri asia jos perheenjäsen sanoo miten heillä kotona menee.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Joo, kaksoisstandardi tarkoittaa sitä, että Israelilta vaaditaan samaa pikkutarkkaa ihmisoikeuslainsäädännön jne noudattamista (lähi-idässä!) kuin pohjoismailta, mutta arabidemokratiaa ihaillaan huivit kaulassa, jos se on edes hiukan saudihallintoa modernimpi..

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Hienoa tekstiä toimittaja Huttuselta!

    Suuri osa länsimaista vasemmistoa kritisoi ”nyky-israelia” jo silloin, kun siellä oli työväenpuolue vallassa. Länsimainen vasemmisto on hyväksynyt Israelin olemassa olon jotenkuten , mutta ”nyky-israelia” ja sen politiikkaa on kritisoitu viimeiset 50 vuotta, Ben-Gurionin ja Golda Meirin ajoista saakka, jotka molemmat olivat sitäpaitsi sosialisteja.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Teemu Kakkuri sanoo:

    Kaksoisstandardit on toisaalta aika helppo ymmärtää. Eräässä tutkijaseminaarissa profdessori antoi lahjakkaimmalle oppilaalleen aina ankarampaa palautetta kuin niille, jotka olivat nippa nappa päässeet edes mukaan. Tätä hämmästeltiin, koska lahjakas oppilas teki laadukkaita esitelmiä ja niiltä muilta ei oikein tahtonut saada kunnollista tutkimussuunnitelmaa. Professori selitti, että Mooseksella on kaikki edellytykset tulla professoriksi minun paikalleni ja siksi häneltä pitää vaatia enemmän. Jaakob ja Iisak taas yllättävät joka kerran, kun saavat edes jotain tuherrettua ja he tarvitsevat paljon kannustusta. Tästä ongelmakentästä kertoo myös elokuva Heinähattu ja Vilttitossu. Lähi-idän kiistassa kaksoisstandardi on oikeastaan aika ymmärrettävä lähestymistapa. Israel on valtiuo. Siellä järjestetään vapaat vaalit, oikeusjärjestelmä on riippumaton ja luotettava, on poliittisia pyuolueita ja vapaa lehdistö. Saa olla oikeistolainen tai vasemmistolainen, saa arvostella hallituksen politiikkaa. Maa kuuluu Yhdisstyneisiin kansakuntiin. Se siis kuuluu kategoriaan demokraattiset valtiot. Hamas ja Fatah ynnä muut Aqsan prikaatit taas kuuluvat terroristijärjestöihin. Eivät ne kuulu samaan sarjaan Israelin kanssa. Minä en ainakaan osaa odottaa niiltä mitään parempaa. Kaikki järkevät ihmiset maailmassa toivovat, ettei terroristijärjestöjä olisi. Ja koska ne ovat lainsuojattomien alimmassa kategoriassa, ei ole myös erityistä syytä alleviivata yhä uudestaan niiden huonoutta ja vääryyttä. En järjestä mielenosoitusta, jonka aiheena on, että paavi on katolilainen; en liioin mielenosoitusta, jonka aiheena on, että Hamas on terroriustijärjestö. Se tiedetään muutenkin. Siksi terroristijärjestön terroriteoissa ei ole oikein mitään raportoitavaakaan, koska ne ovat terroristijärjestöjä. Niiltä ei odotetakaan mitään hyvää. En usko, että on mielekästä raportoida islamistien ihmisoikeusrikkomuksista, kun ihmisoikeudet eivät kuulu koko kulttuuriin.

    *** Suomalaiseen keskusteluun kuuluu usein eri mieltä olevien leimaaminen. Varmuuden vuoksi leimataan myös ne, jotka harkitsevat ja punnitsevat erilaisia näkökulmia. Eräs facebook-ystäväni otti tänä keväävä tavakseen kirjoittaa harva se päivä oikeistolaisista nato-intoilijoista. Vaikka olin aina arvostanut tätä kulttuurihistoriasta väitellyttä esseistiä, asetin hänen päivityksensä toistaiseksi näkymättömiin. Minusta on väärin leimata jokainen nato-option pohdiskelija intoilijaksi. Sama koskee Israel-keskustelua, joka sekin on hyvin mustavalkoista ja leimaavaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Atso Eerikäinen sanoo:

    Hän ja hän on ”juutalainen”, mutta millä perusteella? Virallisesti juutalaiseksi tunnustetaan vain juutalaisesta äidistä syntynyt, olipa lapsen isä juutalainen tai ei.. Juutalaisen isän lapsi ei siis ole juutalainen, jos lapsen äiti ei ole juutalainen.

    Israelin valtion kansalaiset eivät kaikki ole juutalaisia eikä sen harjoittama politiikka ole vain ääri- tai muuta juutalaisuutta, vaan vapaiden kansalaisten demokraattisesti valitseman parlamentin parinkymmenen puolueen edustajien enemmistön politiikkaa.

    ”Juutalaiseen uskontoon” voi kuka tahansa kääntyä, ja ainakin miehet ympärileikataan sen merkiksi. Mutta ”juutalaiseksi” synnytään juutalaisesta äidistä. Tämän asian perusteellisesti selvitin sadoista kirjoista ja Suomen juutalaisia haastatellen (kuten Sholem Bolotoff, Dennis Livson), kun tein 20 minuutin ohjelman Suomen juutaisista ja juutalaisuudesta Yleisradiolle joskus 1960-luvulla. Se kuului Kirkon Tiedotuskeskuksen sarjaan Suomen uskonnot, ja levitettiin opetusmateriaaliksi kaikkiin kouluihin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Huttunen sanoo:

    Ajatella, että meillä on täällä rakennusliike, joka ei käytä halpatyövoimaa eikä liiku harmaalla alueella vaan maksaa veronsa ja hoitaa hommansa niin kuin rakennusliikkeet keskimäärin hoitavat. Mutta sen jokainen virhe kuitenkin lasketaan tarkemmin kuin muiden liikkeiden mikään rike, koska ne ovat vähän ”semmoisia”. Sitten meillä on tässä tämä moottoripyöräkerho. Sillä on oma rahanpesua varten perustettu rakennusliike, joka tekee pimeänä työtä, eikä noudata mitään työsuojelulakia. Mutta sitä pitää ymmärtää, koska se ei varsinaisesti ole rakennusliike vaan moottoripyöräkerho, eihän siltä voi edes odottaa muuta, joten siitä pitää puhua kärsivällisesti, sitä pitää tukea ja auttaa.

    Elikkä että. Olisiko se vähän niin, että vain ”ne” ovat niin hyviä, että niitä vähän kuuluukin eristää kansainvälisestä yhteisöstä, niistä kuuluukin puhua roistovaltiona, niitä kuuluukin boikotoida kaikilla keinoilla, niitä varten kuuluukin räätälöidä erityisiä tarkkailuohjelmia, niitä varten kirkkojen maailmanneuvoston kuuluukin kehittää vuosikymmenen mittainen kampanja ((väkivallaton vuosikymmen), kun muualla ei ole ollenkaan niin ikäviä asioita, niistä kuuluuu tehdä karkeita pilakuvia, niitä kuuluukin leimata rasisteiksi ja apartheid-politiikan kannattajiksi, niistä kuuluu muodostaa väkimäärään ja rikoksiin nähden suhteeton määrä YK:n päätöslauselmia, koska ne vain ovat niin hyviä. Ehkä niin hyviä, että niitä vähän kuuluikin aikanaan…. Eivät sentään kuitenkaan parempia kuin Kristuksen nimessä puhuvat kristityt, jotka kuitenkin ovat ehkä vähän vielä lähempänä Jumalaa ja moraalisempia, koska kristityillähän on myös armo ja rakkaus, Vuorisaarnan esimerkit ja muut lisävarusteet.

    EDIT. Atso Eerikäinen! Kiitos selonteostasi. Tietäen tuon kysymyksen, blogi sanoi, että Kenneth Roth on ”juutalaista taustaa”.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Teemu Kakkuri sanoo:

      Juhani Huttunen viittasi ilmeisesti minun kommenttiini.

      Käsittääkseni moottoripyöräjengejä (sellaisia rikollisia) ei pidä ymmärtää, tukea eikä auttaa. Tuskin terroristijärjestöjäkään.

      Israeliakaan ei kuulu eristää ynnä muuta, mitä Huttunen luetteli. Israelia tulee kohdella asiallisesti. Sitä tulee kunnioittaa ja arvostaa, ja tarpeen tullen kritisoida. siinä kuin kaikkia muitakin itsenäisiä valtioita.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juhani Huttunen sanoo:

      Joo, Teemu, tarkoitin kommenttini sinulle. Kirjotit:

      ”En usko, että on mielekästä raportoida islamistien ihmisoikeusrikkomuksista, kun ihmisoikeudet eivät kuulu koko kulttuuriin.”

      Nyt kuitenkin on dokumentoitu, miten myös kirkkojen toimintaan on niiden virallisten lausumien takana selvästi tullut tämmöinen varsin aggressiivinen eristämiseen tähtäävä boikottiohjelma. Sen lisäksi kun ajattelet läntistä ilmastoa: Israel on maailman ainoa monikulttuurinen, monipuoluejärjestelmään perustuva liberaali valtio, jonka valtiosymbolia, lippuun voidaan mielenosoituksissa manipuloida hakaristi. Tämmöistä ei tehdä läntisessä sivilisaatiossa millekään muulle valtiolle. Tämä kuvasto on tyypillistä myös BDS-piireissä. Kaksoissandardi tarkoittaa enemämn kuin että kyllähän me jo tiedämme, mitä vastapuolella tehdään. Näin kun ei ole. Kirkkojen Maailmanneuvoston papereissa on aivan toinen kuva asiasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Teemu Kakkuri sanoo:

      kuka niitä Kirkkojen maailmanneuvoston papereita k’skee lukea. Minä olen viimeksi lukenut BEM-asiakirjan. Se oli aika hyvä. Se on vuodelta 1982. http://www.oikoumene.org/en/resources/documents/wcc-commissions/faith-and-order-commission/i-unity-the-church-and-its-mission/baptism-eucharist-and-ministry-faith-and-order-paper-no-111-the-lima-text

      Lohiboikottiin voi osallistua https://www.facebook.com/#!/LohiPunainenKultaBoikottiin Minä olen ollut lohiboikotoija jo vaikka kuinka kauan. Ja tässä ryhmä villin lohen ystäville: https://www.facebook.com/#!/groups/253945969895/?fref=ts Suosittelen sitäkin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juhani Huttunen sanoo:

      BEM-asiakirjan pohjaltako niin voimallisesti argumentoit KMN:n suojassa toimivan Kairos-porukan BDS-aktivismia epäillen? 🙂

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Teemu Kakkuri sanoo:

      Olenko minä argumentoinut jotain kairosta tai BDS:ää puolesta tai vastaan? Kaikki, mitä olen kyseisistä asioista lukenut, on ollut joko Huttusen tai Hyrskyn kirjoittamaa. Uskon vuorotellen molempia. Vähän kuin se entinen rovasti pappeinkokouksessa, joka oli aina edellisen puhujan kannalla.

      BEM-asiakirja oli sentään teologiaa. Tai siinä oli teologinen aihe.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juhani Huttunen sanoo:

      No minä olin jotakin lukevinani, kun kävin katsomassa aihetta koskevaa uutisointia uutispalvelu Kotimaa24:ssa. En voinut osallistua mihinkään keskusteluun, joten en muista muuta kuin että nähdäkseni se yhteys oli mielestäsi olematon. Se silti käy ilmi juuri KMN:n julkaisuista ja KMN:n rekisteröimästä kairospalestine.ps-sivustosta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Teemu Kakkuri sanoo:

      Minulla on tapana takertua metodologisiin pohdiskeluihin. Minitsemasi uutiskommentointi liittyi siihen kysymykseen, milloin voidaan puhua kytköksestä. Jos jotakin hanketta tukee rahallisesti terroristijärjestö, saastuttaako tuo tuki myös sen hankkeen. Vai pitäisikö hankkeen toteuttajien torjua julkisesti saamansa tuki, ettei syntyisi kytköstä? Jos mafiaperhe Corleone tukee Palermon Santa Lucian seurakuntaa, tuleeko seurakunnasta osa mafiaverkostoa? Se oli teoreettista pohdiskelua, samalla lailla kuin nyt mietin, miksi kaksoisstandardi on olemassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juhani Huttunen sanoo:

      Mitä ehdotat metodiksi? Tässä tapauksessa KMN:n julkaisema Kairos-julistus vaatii koko Israelin boikotoimista, KMN:n perustama kairospalestine.ps aktiivisesti promotoi BDS-materiaalia, EAPPI:n yhteiskumppanit, kuten ortodoksipiispa Atallah Hanna hyppää BDS National Committeen tilaisuuksissa ja konferensseissa, ja KMN:n julkaisema EAPPI-asiakirja Faith under Occupation selittää, että BDS nopsasti hyväksyi Kairos-julistuksen jne. Yhteydet ovat helpommin käsitettäviä ja dokumentoitavia kuin Keskustan vaalirahakohu. Kaksoistandardi varmaan käsitteenä riittää kertomaan, mistä on kysymys.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Teemu Kakkuri sanoo:

      Tuota noin. Tuossa taas on kysymys siitä, että tuot uusia argumentteja, jotka eivät olleet alkuperäisessä yhtälössä. Se on eri asiaa. Niillä voit perustella sitä, että olet kaiken kaikkiaan oikeassa, mutta et alkuperäistä yhtälöä, koska kerroit siihen lisätietoja.

      ****

      Minusta ei ole kovinkaan ihmeellistä, jos palestiinalaispiispa on voimakkaasti palestiinalaisella kannalla ja myötäilee oman kansanosansa kiihkeitäkin mielipiteitä. Luulisin juutalaisrabbienkin kannattavan Israelin politiikkaa suhteessa palestiinalaisiin. Olisi outoa, jos näin ei olisi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juhani Huttunen sanoo:

      Alkuperäisessä jutussa dokumentaatio meni aivan oikein ja asia tuli selväksi. Kun sitten kuitenkin esitetään kysymyksiä, että onkohan noin, voin edelleen näyttää, että näin se menee. Alkuperäinen ketjutus kairospalestinesta BDS-liikkeeseen, BDS National Committeehen ja sen tukiverkkoon on suora, linjakas, integriteetiltään pitävä ja aukoton.

      Sitten kirjoitat mielenkiintoisesti: ”Minusta ei ole kovinkaan ihmeellistä, jos palestiinalaispiispa on voimakkaasti palestiinalaisella kannalla ja myötäilee oman kansanosansa kiihkeitäkin mielipiteitä.”

      Luulen todella, että se menee nimenomaan näin. Alkuperäisessä lehtijutussa en esittänyt yhtä ainutta omaa mielipidettäni. Siinä esitän silti tosiasian, että kristityille BDS on väkivallaton vaihtoehto. En tulkinnut sitä mitenkään, koska en journalistina esittele mielipiteitäni.

      Nyt voin tulkita tässä. BDS on ”käyntikortti”, se on tapa ilmaista, että me emme ole vihollisianne, vaikka erityisesti protestantit ja varsinkin evankeliset (evangelical) amerikkalaisperäiset kristinuskon virtaukset näyttävätkin lännen meiningiltä. Meitä ei tarvitse vainota, sillä me emme myönnä, että Israelista tulisi mitään hyvää. BDS on keino osallistua islamistien tavoitteisiin ilman sitoumuksia kannattaa marttyyriutta (lännessä: ”itsemurhaisku”), se on ikään kuin henkivakuutus kristityille.

      Luulen, että sen vuoksi Atallah Hanna puolusti terrori-iskuja, ja sen vuoksi Michel Sabbah on sanonut, että Hamas suojelee kristittyjä. Naim Ateek on tuominnut terrori-iskut, mutta pitää niistä syyllisinä Israelia: JOs ei olisi Israelin valtiota, ei olisi terrori-iskuja. Ateekilta on netissä oikein pitkä englanninkielinen essee.

      Israelin arabikristityt ovat ilmoittautuneet armeijaan aiempaa innokkaammin. Uutiset ovat huolestuttaneet arabikristittyjä rajan toisella puolella. Heihin kohdistuu helposti epäily siitä, että he ovatkin Israelin kätyreitä, kuten fundamentalistihihhulit kristilliset sionistit ovat. Niinpä entinen EAPPI-koordinaattori, Kairos-ryhmän vetäjä Rifat Kassis kirjoitti viime keväänä, että on synti Jumalaa vastaan liittyä Israelin armeijaan. kairospalestine.ps-sivuilta teksti on kuitenkin poistettu, mutta luulen, että se löytyy silti netistä, kun hartaasti etsii. Luulen todella, että BDS on henkivakuutus tilanteessa, jossa kristittyjä diskriminoidaan.

      PS: ”käyntirkortti”-ilmaisu on itse asiassa erään SLS:n entisen työntekijän, joka on pitkään asunut Israelissa. Hän käytti ilmaisua siten, että epäluuloa hälventääkseen kristityt pitävät yllä erilaisia ”rauhan foorumeita”, ja nämä ”rauhan foorumit” ovat islamisteille käyntikortteja. Tämä työntekijä oli hyvin radikaalisti pro palestine.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Teemu Kakkuri sanoo:

      Et tunnu vieläkään ymmärtävän, mitä olen tarkoittanut, joten vika voi olla viestinnän tässä päässä. Itse asiasta voin vain todeta, että mitä enemmän noista eapeista ja kairoksista lukee, sen vähemmän ne kiinnostavat. Ja minä en edes lue paljon.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juhani Huttunen sanoo:

      Minustakin tuntuu, että jokin katkos on nyt kommunikoimisessa. Arvelen, omissa silmissäni on nyt rähmää. Se ”kytkentäkaaviota” koskeva keskustelu vain tuntui mielestäni turhalta sikäli, että Antti Pentikäinen itse myönsi ”kytkeytymisen” mutta hän käytti siitä ilmaisua koalitio. BDS:n, Kairos Palestinen ja EAPPI:n osalta hän sanoi:

      ”Tällainen koalitiohan on olemassa.”

      Se lause ei mahtunut juttuun, koska asia oli itsestään selvyys, ja näin ollen painetussa sanassaan Pentikäinen vain tyytyi toteamaan, että hänen mielestään mukana ollaan verkostoitumisen merkeissä. Jutussa sitten muuten kävi ilmi, ettei siellä olla vain kärpäsenä katossa vaan KMN:n kairos-ryhmä aktiivisesti ajaa BDS-agendaa, ja EAPPI KMN:n rinnakkaisena rakenteena ajaa Kairos-asiaa.

      Ehkä olin lukenut omien kommenttiesi haastavan sävyn niin, että osoitat myös kiinnostusta aihetta kohtaan.

      Mutta edelleen siis – minäkin arvelen, että rajallisuudestani johtuen en ymmärrä, mitä koetat sanoa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Eija Moilanen sanoo:

    Kirjoitan tähän auki, mitä ajatuksia on syntynyt Juhanin kirjoituksesta saadun tiedon seurauksena. Joku aika sitten tuli telkkariohjelma näistä siirtokunnista. Siellä kävi ostoksilla ja oli työssä niin juutalaisia kuin palestiinalaisia. Jäin ihan miettimään tämän kirkon toimintaa, että alkuperämaa merkkaa. Sen sijaan, että olisi lähetty kehittämään yhdessä palestiinalaisten tuote brändiä, jota voisi markkinoida niin meille suomalaisille siinä mielessä, että Länsirannalla ja Gazassa tulisi talous kuntoon on tehty kampanja siitä, että mistä suomalainen kuluttaja tietää, että tuotteet tulevat nimenomaan siirtokunnista, jotta suomalainen kuluttaja voi auttaa tavoitteiden saavuttamisessa. Tavoitteita ei kerrottu, mutta rivien välistä ymmärsi, että siirtokunta pitäisi saada merkityksi.

    Tässä sitten minä mietin, että onko kyseessä hölmöläisen peiton jatkaminen vai palestiinalaisten auttaminen. Selvää on, että paras keino terrorismin kitkemiseen on tarjota ihmisille työtä ja sitä kautta leipää ja elintaso.

    Meidän suomalaisten YK-sotilailla on hyvä maine. Heitä on ollut ympäri maailmaa. Niissä on ollut monia tuttujani sekä puolisoni. Heihin on luetettu konflikti tilanteissa puolueettomina toimijoina. Minäkään en kirjoita auki, mitä nuo toimijat saa aikaan, jos meidän yk-sotilaita tarvitaan noilla seuduilla joskus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Huttunen sanoo:

    Palestiinalaissijoittajat investoivat siirtokuntien yrityksiin yli 1,5-kertaisesti enemmän kuin palestiinalaiseen elinkeinoelämään, vaikka siirtokuntayritykset maksavatkin veronsa Israeliin. BDS-kampanja, jota Kirkkojen Maailmanneuvoston rekisteröimä kairospalestine.ps-sivusti promotoi, ja jota tukevat aktiivisesti eräät KMN:n ja EAPPI:n paikallisyhteistyökumppanit, joutuvat vaikenemaan näistä siirtokuntiin investoivista sijoittajista – ja nämä sijoittajatkin puhuvat vain anonyymisti, koska heidän toimintansa on heille hengenvaarallista. Kirkkojen kiinnostus alkuperän merkkaamiseen ulottuu tässäkin asiassa yksipuolisesti, mutta oikeasti on hieman outoa, että esimerkiksi Norjan lohi ei herätä mitään, vaikka se kasvatetaan Chilessä, fileroidaan ja pakataan Kiinassa ja lennätetään sieltä Keskon ja Elannnon tukkuihin ja mihin lennätetäänkään. Tekopyhyyden määrä on huomattava tässä maailmassa. Lisäksi olen sitä mieltä, että kun halutaan rakentaa rauhaa, ei sitä rakenneta sillä, että kampanjoidaan sen puolesta, että halutaan toinen osapuoli eristää kokonaan kansainvälisestä yhteisöstä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Hyrsky sanoo:

    Hyvä blogi. Kiitos siitä.

    Teemu Kakkurin kaksoisstandardeja koskevat huomiot näköjään napsahtivat maaliinsa, koska blogisti innokkaasti puolusti omaa näkemystään niiden suhteen muistaen kristittyjen ylemmyydentunnonkin ja tekopyhyyden. Positionsa kullakin, voihan niinkin ajatella.

    Palestiinalaisten siirtokuntiin sijoittaminen ansaitsisi todellakin laajan analyysin, koska siitä saatu tieto on aika sirpaleista ja siksi voidaan heittää sellaisia ajatuksia kuin blogistin ”heidän (sijoittajien) toimintansa on heille hengenvaarallista”. Totuus tästä asiasta on huomattavasti monimuotoisempi. Jos köyhemmillä Palestiinalaisalueilla liikkuu (siis ulkomaalaiset saavat liikkua siellä vapaasti, Israel on kieltänyt kansalaisiaan vierailemasta A-alueella. Kieltoa on toki helppo rikkoa ja niin laajasti tehdäänkin) uskoisin, että yllättyy kurjuuden vähäisyydestä. Talot ovat hyvin rakennettuja, kauppa käy ja ihmiset elävät ihan normaalia elämäänsä. Aina silloin tällöin törmää Hebronin, Yattan, As-Samun, Al-Dharyan ja Duran alueella (parhaiten tuntemani alueet) myös superluksusrakennuksiin. Ramallahin ympäristössä ne yleensä viittaavat poliittisen eliitin elämään mutta ei etelässä, joka on palestiinalaisittain takapajuista aluetta. Siellä rakennusten tausta on joko a) rahoitus ulkomailla asuvilta ulkopalestiinalaisilta b) sekaantuminen järjestäyneeseen rikollisuuteen Israelin järjestäytyneen rikollisuuden kanssa tai c) siirtokuntien rakentamiseen ja erottelumuuri/aidan ja sen ympärillä pyörivän turvabisnekseen osallistuminen. Israelilaisten hallitseman siirtokuntarakentamisen suorittavat palestiinalaiset rakentajat ja tämä ei suinkaan tarkoita muutamaa nälkiintyneen näköistä arabia huonosti rakennetuilla telineillä vaan usein kokonaisia israelilaisten kanssa sopimuksia tehneitä rakennusyrityksiä. Eivät tällaiset yhteistoimijat hengenvaarassa ole. Asia on tietenkin arka ja kateuttakin herättävä, koska siirtokunnat OVAT laittomia jopa Israelin oman lainsäädännön mukaan ja ne rakennetaan maalle, jonka palestiinalaiset katsovat omakseen. Siirtokunnat eivät halua valmistuttuaan olla hedelmällisessä yhteistoiminnassa ympäröivän palestiinalaisasutuksen kanssa, päinvastoin ne hankaloittavat elämää monin eri tavoin erityisesti turvajärjestelyillään ja liikumisen vapauden estämisillään. Ja todellakin maksavat veronsa vain Israeliin.

    Tietenkin raha menee rahan luo. Mieluiten palestiinalaiset sijoittajat sijoittaisivat tietenkin Palestiinan omiin kohteisiin mutta kylmä fakta on se, että miehityksellä ei miehitetä vain C-aluetta vaan säädellään sadoin eri tavoin myös talouselämää. Se itse asiassa on miehityksen tärkein tehtävä: hallita maata ja taloutta vain Israelia hyödyttämään. Se on suurin syy katkeruuteen Israelia kohtaan: taloudellinen vapauden riisto ja liikkumisvapauden riisto. Se , että palestiinalaiset halutaan pitää pelottavina toisen luokan kansalaisina erotettuna muusta Israelista palvelee juuri tätä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juhani Huttunen

    Olen toimittaja. Verkkolokikirjaani kirjoitan yksityishenkilönä, tällä tarkoitan kirjoittajan vastuuta sekä sitä, että tekstit ovat ärsyttävän pitkiä, koska en jaksa ajatella asioita tai mitenkään olla ammattimainen.