Juutalaisten ihmisoikeudet sekä eräitä huomioita lähdekriittisyydestä

kidnapatut pojat

Kesäkuun 12. päivänä kolme israelilaista teiniä katosi Länsirannalla. Heidät nähtiin viimeisen kerran Gush Etzionissa liftaamassa kotiin. Pojat ovat Eyal Yifrach, 19, Gilad Shaar, 16 ja Naftali Frenkel, 16. Viimeksi mainitulla on Israelin lisäksi myös Yhdysvaltain kansalaisuus.

Benjamin Netanjahu epäili tuoreeltaan, että kyseessä on Hamasin suorittama kidnappaus. Hän oli suorassa puhelinyhteydessä Palestiinan presidenttiin Mahmoud Abbasiin, joka oli tuominnut kidnappauksen. Samassa paikassa Gush Etzionissa kolme – taas kerran liftaamassa ollutta – israelilaista ammuttiin vajaat yhdeksän vuotta sitten. Kidnappausjutusta tulee koko ajan päivityksiä, uusia tiedonsiruja. Joidenkin kannattaa lopettaa lukeminen heti. Kirjoitan, koska kidnappaus on tuore, mutta en ehdi tiivistää. Enkä ole mikään erityinen asiantuntija.

Olen hieman selaillut eräitä ihmisoikeusjärjestöjen laatimia raportteja Israelista ja Palestiinasta. Erityisesti Palestiinan itsehallinnon ihmisoikeusrikokset ovat asia, jonka esiin nostaminen on saanut jotkut suorastaan raivostumaan. Aineistoa on kosolti. Esimerkiksi kolme ja puoli vuotta sitten Ahmed Salhab, tuolloin 42-vuotias mekaanikko Hebronissa, joutui palestiinalaispoliisin pidättämänä tutkintavankeuteen kotikaupungissaan, josta hänet siirrettiin Jerikoon. Sieltä hänet tuotiin takaisin Hebroniin – sairaalaan. Hänen välilevynsä oli mennyt rikki kidutuksesta, minkä lisäksi hän kärsi kidutuksen aiheuttamasta traumastressistä.

Samaan aikaan erästä toistakin miestä palestiinalaispoliisi kidutti kymmenen päivän ajan Hebronissa. Tavallisia palestiinalaisia kidutusmenetelmiä ovat ihon polttaminen tupakalla, sähköiskujen antaminen varpaisiin sidottujen lankojen kautta, tuntikausien roikottaminen koukuista, nälkiinnyttäminen, eristäminen ja hakkaaminen.

Human Rights Watch raportoi kidutuksista. Edellä mainittujen kidutustapausten tausta on kuitenkin verraten monimutkainen. Kesäkuussa 2007 syttyi Gazassa Fatahin ja Hamasin välinen sota. Fatah joutui pakenemaan Länsirannalle. Hamasilla on kuitenkin myös Länsirannalla vahvaa kannatusta, mutta koska edelleen uuden hallituksenkin myötä Fatah on koko ajan joutunut pelkäämään alakynteen jäämistä, Hamas on ollut Länsirannalla jopa vainottuna. Useita henkilöitä on kidutettu epäiltynä kytköksistä Hamasiin.

Ongelmana on, että ihmiset joutuvat tahtomattaankin tekemisiin jonkun kanssa. Se ei ole ainutlaatuista maailmassa. Joissain maissa on niin, että puolueet rahoittavat itselleen hyödyllisiä rikollisorganisaatioita, jotka vastaavat omien alueidensa infrastruktuurista samalla, kun elävät esimerkiksi huumekaupasta. Maailma on monikerroksinen ja monimutkainen paikka. Musta militantti laulaja voi laulaa ”kuolemaa valkoisille”, mutta hän tietenkin toivoo, että ensin valkoiset ostavat hänen levynsä.

Hamas on paitsi terroristiorganisaatio, myös poliittinen puolue, hyväntekeväisyysjärjestö ja sosiaalitoimisto, joka myös rahoittaa muun muassa Al-Quds -televisiokanavaa. Vuonna 2012 Al-Qudsin toimittaja Mamdouh Hamamreh tuomittiin vuodeksi vankilaan, kun hän oli julkaissut Facebookissa satiirisen kaksi marjaa -kuvan palestiinalaisten presidentistä Mahmoud Abbasista ja paikallisen televisiosarjan konnasta. Kuvassa molemmilla on harmaat viikset. Tuomion perusteena on Jordanian miehityksen ajalta (1951–1967) periytynyt laki, joka kieltää kuninkaan pilkkaamisen. Englanninkielisissä lähteissä laki on ”extending one’s tongue”. Hallitusta ei voi kritisoida – joten kaikki paha on aina Israelin syytä. Tätä perua on myös eräiden kirkollisten järjestöjen Israel-retoriikka.

kaksimarjaa

Human Rights Watchin raporteissa ihmisoikeusloukkaus on ihmisoikeusloukkaus, vaikka uhrina olisi terroristiorganisaation jäsen.

Tuoreehkossa kirjassa Olin Anders Breivikin asianajaja (Minerva 2014) norjalainen Geir Lippestad selittää, miksi hän suostui puolustamaan pahaa ihmistä. Kysymys on länsimaisen oikeusvaltion peruskivestä. Jokainen ihminen teosta riippumatta ansaitsee asianmukaisen puolustuksen oikeudessa, koska jokaisen ihmisen ihmisoikeudet ovat luovuttamattomia. Oikeusjärjestelmämme perusta on siinä. Siksi myös Anders Breivikin ihmisoikeudet ovat totta. Lippestad argumentoi, että hänen täytyy puolustaa Breivikiä oikeudessa, koska juuri se on se systeemi, jonka Breivik halusi tuhota.

Kun ihmisoikeusjärjestö raportoi ihmisoikeusloukkauksista, se ei erottele, mitkä tapaukset vaietaan tai mistä ei välitetä. Käytännössä tosin näin ei aivan ole. Esimerkiksi tietoisuus dalitien ihmisoikeuksista ruvennut vasta leviämään, kun tavalliset aktiiviset kansalaiset ovat verkostoituneet. Suomessa dalit-tietoisuutta ovat lisänneet Mikko Malkavaara ja Kaisa Raittila. Heidän ja muiden työ tässä asiassa on korvaamattoman arvokasta. Kaikkeen ei ehdikään. Buddhalaisessa Burmassa on ollut meneillään muslimien kansanmurha, ja kovin huonosti siitä on kerrottu missään.

Yhtäkkiä Human Rights Watchin johtaja Kenneth Roth herätti eilen kummastusta maailmalla. Hän ei tuominnut kolmen juutalaispojan kidnappausta. Hänen järjestönsä raportoi kyllä Hamasiin kohdistuvat tapaukset, mutta tätä Roth ei tuominnut. Syynä oli, että pojat asuvat laittomassa siirtokunnassa. He ovat ikään kuin ansainneet kohtalonsa – ikään kuin Hamasin jäsen ei olisi, jos tuo on logiikka. Juutalaispojilla ei ollutkaan ihmisoikeuksia, jos Kenneth Rothilta kysytään.

Ja häneltä kysyttiin, miksei hän tuomitse. Lopulta hän twiittasi:

“Attending school at illegal settlement doesn’t legitimize apparent kidnapping of Israel teens. They should be freed.” (“Koulun käyminen laittomassa siirtokunnassa ei oikeuta israelilaisten teinien ilmeiseen kidnappaukseen. Heidät tulisi vapauttaa.”)

Ihmisoikeusjärjestö UN:n (YK) puolueellisuutta tarkkailemaan perustetun ihmisoikeusjärjestö UN Watchin johtaja Hillel Neuer oudoksui Times of Israelin kolumnissaan, miten Rothin täytyi vielä tuossakin korostaa siirtokuntien laittomuutta. Ole sinä, parahin lukijani, ihan mitä mieltä haluat. Siirtokunta-alueet ovat juridisesti kiisteltyjä. En puutu tähän. Mutta raportoidessaan Länsirannan kidutuksista HRW ei milloinkaan sano, että osallisuus laittomaan terroristiorganisaation toimintaan ei oikeuta kiduttamiseen. HRW yksinkertaisesti raportoi, koska kidutus on väärin. HRW:n toimintaan nähden sen johtajan Rothin lausuma asettuu outoon valoon.

Onko Human Rights Watchin johtaja Kenneth Roth antisemitisti? Ei kai. Hänen isänsä on juutalainen – holokausti-selviytyjä. Kenneth Rothin asennemaailma hänen Twitter-viestissään muistuttaa etäisyyden päästä jonkin verran YK:n ihmisoikeustarkkailija Richard Falkia. Falk on tunnettu WTC-salaliittoteoreetikko, jonka mielestä syyskuun 11. päivän terrori-iskut New Yorkin WTC-torneihin 2001 olivat USA:n hallituksen mobilisoimia. Häntä kuitenkin halutaan pitää vakavasti otettavana virkamiehenä, ja YLE mielellään siteeraa hänen lausuntojaan uutisissa. Aikanaan EAPPI:a suunniteltaessa Falk konsultoi myös Kirkkojen Maailmanneuvostoa Lähi-idän kysymyksissä. Falk on tunnettu erittäin vahvasta anti-Israel-asenteestaan.

Ja. Richard Falk on juutalainen.

Tässä on aikamme yksi ilmiö. Keväällä Suomessa vieraili vasemmistolaisen ja radikaalina tunnetun israelilaisen Haaretz-sanomalehden pitkäaikainen kiistelty kolumnisti Gideon Levy. Hän on yksi ankarimmista nyky-Israelin kriitikoista. Se on mahdollista, koska Israelissa ei ole voimassa jordanialainen laki, jonka mukaan kuningasta ei saa pilkata.

Olen nähnyt, miten konfliktin ulkopuoliset länsimaiset vasemmistolaiset humanistit ja liberaalikristityt saavat Levyn lausunnoista polttoainetta omaan Israelin-vastaiseen kampanjaansa. Sitaatit saavat voimaa, kun painotetaan: ”Huomaathan, että hän on lisäksi juutalainen!” Ja onhan HRW:n johtaja juutalaista taustaa. Onhan Richard Falk juutalainen. Näissä kohdin se ikään kuin tekee kritiikistä totuudellisemman.

Samalla tähän ilmiöön kuuluu, että vasemmistolaisuudesta on tullut älyllisyyden, totuudellisuuden ja rehellisyyden tae. Jos Haaretzin kolumni käsittelee konfliktia, se on terävää analyysiä. Jos Israel HaYom julkaisee jutun, se on propagandaa. Jos Breaking the Silence jotakin sanoo, se on totuus. Jos joku oikeistolainen suurlähettiläs tai virassa oleva upseeri jotakin sanoo, se on vain propagandaa. Jos Roni Smolar sanoo jotakin, se on arveluttavaa. Mutta jos Hannu Pesonen kirjoittaa artikkelin, se on konkaritoimittajan viiltävän tarkkaa journalismia.

Tämä on yksityishenkilön kirjoittama blogi ja siten aina provosoiva, kumartelematon ja kauhea. Joku on ehkä huomannut, että ennen tämä blogi tahallaan provosoi ”konservatiiveja”. Nyt tämä saa ”liberaalit” ja muun ”älymystön” varpailleen.

Mutta sen verran journalismista: don’t shoot the messenger. Spuge Hakiksen metrotunnelissa voi puhua totuuden. Toisen sanonnan mukaan rikkinäinen seinäkellokin on kahdesti päivässä täysin oikeassa.

Piispa sitä vastoin voi piispalliseen arvovaltaansa hyväksikäyttäen valehdella päin naamaa. Mutta joskus lähteenä käy hyvin myös niin sanottu vaihtoehtomedia. Tällainen on esimerkiksi verkkolehti Intifada Palestine. Sen haastattelussa huhtikuussa 2010 EAPPI:n yhteistyöpiispa, yksi Kairos Palestine -julistuksen allekirjoittajista, entinen latinalainen patriarkka Michel Sabbah sanoi:

”Jopa Gazassa kristittyjä suojelee Hamas, joka niin usein esitetään terroristijärjestönä.”

Ydin ei ole siinä, että Sabbah puhuisi totta. Ei hän puhu. Ydin on siinä, että Kirkkojen Maailmanneuvoston arvostama Kairos-pappi sanoo näin. Hän valehtelee.

Aion jatkossakin käyttää lähteenä myös Human Rights Watchia. Rothin eriskummallisesta käyttäytymisestä huolimatta se on raportoinut Lähi-idän ihmisoikeustilanteesta paljon tasapuolisemmin kuin eräät muut ihmisoikeustarkkailuun erikoistuneet ohjelmat.

Ja ihmisoikeudet? Rabbiininen juutalaisuus opettaa: Jos pelastat yhdenkin hengen, olet pelastanut koko maailman.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Että ”Norjan lohi kasvatetaan Chilessä, fileroidaan ja pakataan Kiinassa…” on uutta tietoa minulle. Täällä Japanissa kaupoista saa sekä norjalaista että chileläistä kasvatettua kirjolohta, ja ne ovat aivan erilaisia sekä maultaan että hinnaltaan. Norjalainen kirjolohi tuodaan Norjasta kokonaisena (ei fileerattuna) ja fileerataan kussakin vähittäiskaupassa.

    Uudessakaupungissa (ja ilmeisesti kaikissa Suomen kalankasvattamoissa) kävi pari kertaa vuodessa Mitsubishin miehet (noin 10 miestä, joiden tulkkina toimin Pyhämaan kirkkoherranviran ohessa) ostamassa tietyn kokoiset, terveet ja virheettämät kasvatetut kirjolohet ja erityisesti niiden mädin, perkasivat, pakastivat ja pakkasivat kokonaiset kalat ja mätipussit. Suomesta he menivät Alaskaan ym. Toinen porukka kiersi vastapäivään ja toinen porukka myötäpäivään ympäri maapallon. Kiinalaista kalaa japanilaiset eivät osta, vaikka se on 70 % halvempaa.

  2. Rakennustoiminta esimerkkinä osoittaa, että oman kommenttini ”hengenvaara” ei ole kaikilta osin totta. Silti nämä sijoittajat pysyvät mieluummin nimettöminä, ja osa on ilmaissut syyksi nimenomaan oman turvallisuuutensa. Asiasta ei ole riittävästi tietoa, sillä tätä on tutkittu hyvin niukasti.

    Shimon Peres ehdotti jo 1990-luvulla, että PA ja Israel voisivat muodostaa yhteisen talousalueen, mutta PA kieltäytyi. Tausta on ikävä. PA:n piirissä (ja sen nykyisessä hallituksessa) on voima, joka sanoo, että minkäänlaisessa yhteistyössä ei pidä olla.

    Juha Hyrskyn kommentti oli kyllä valaiseva ja rakentava.

  3. Israel ja PA muodostavat jo nyt yhteisen talousalueen. Palestiinalaisalueet ovat riippuvaisia Israelin energiasta ja hyvin merkittävä osa Israelin viennistä suuntautuu Palestiinalaisalueille .En yrityksistäni huolimatta ole saanut tästä numerotietoa mutta israelilaisia tuotteita on avoimesti kaupan jopa pakolaisleirien kaupoissa. Israelin taloudelle palestiinalaisten laillinen tai avoimesti suvaittu laiton työvoima on suuri voimavara. Ongelma on se, mille osa tämänkin keskustelun osallistujista sulkee aktiivisesti silmänsä syistä, jotka ovat jääneet minulle hämäriksi: ei ole mitään uhrimielialan lietsomista kertoa, että Israel hallitsee taloudellisella ja sotilaallisella mahdillaan aluetta katsoen kokonaistilannetta vain omista lähtökohdistaan. Tietyt palestiinalaisryhmät antavat omista olemassaoloaan puolustavista asenteistaan ja teoistaan valitettavasti käyttöainetta koko Palestiinaa koskeville alistustoimille, joten todellakin malka törröttää vakaana tiettyjen palestiinalaisryhmien silmässä. Näille ryhmille tilannetta tarkemmin analysoimattomat antavat yleisnimen Hamas.

    • Tässähän on kyseessä kierre, jota ulkopuolelta ei voida katkaista. Yksilötasolla löytyy turvallisuuden varmistamiselle perusteet. Ja kansalaisten turvallisuuden varmistaminen kuuluu valtiolle. Sen verran minäkin tiedän, että Hamas alun alkuaan on syntynyt Israelin toimesta. Tämän avulla pyrittiin vähentämään PLO:n vaikutusvaltaa. Oikeastaan todellinen esimerkki siitä, että mihin ulkopuolinen manipulointi johtaa. Sitten se ei ole kenenkään hallinnassa. Toki niitä löytyy myös vastapuolen toimesta pilvin pimein. Pitäisi vaan lopettaa tikkujen heitto ruutitynnyreihin, mutta jos sitä ei osaa, niin kierre jatkuu.

    • Hyrsky, tämä on aihe, josta selvästi tarvitsemme lisätietoa ja -tutkimusta. Olen viime aikoina tottunut, että joudun toistamaan itseäni aivan loputtomasti. Niin kai nytkin, kun joudun sanomaan, että kommenttisi oli taas valaiseva ja rakentava, olipa siinä esitettyjen asioiden tulkinta lukijasta riippuen mikä hyvänsä.

    • http://www.haaretz.com/business/.premium-1.600422

      Israelin tilastokeskuksen mukaan palestiinalaiset ostivat vuonna 2012 n. 13 miljardilla israelilaisia tai Israelin välittämiä tuotteita. Palestiinasta vietiin Israeliin tai Israelin kautta 3 miljardilla tuotteita. Jokunen penni niistä valtavista lahjusvirroista PA-johtajien taskuihin palaa takaisin Israeliin eli Israel jää tässäkin Palestiinaan suuntautuvassa rahavirrassa vahvasti saamapuolelle. PA:n korruptio on tosiasia mutta yhtäläinen tosiasia on Palestiinaan suuntautuvien rahavarojen väärinkäytösten liioittelu poliittisissa tarkoituksissa. Kyllä Israelissa tiedetään että bisnes on bisnes ja Mooses on Mooses.

    • Meillä Suomessa tuon ikäiset teinit ovat isosina ripareilla. Israelissa saavat pelätä henkensä menettämistä uskonsa ja kansallisuutensa vuoksi.

      Pahuus on jälleen kerran vallan rakenteissa.

      Kiitos Juhani Huttuselle asiallisesta ja kiihkottomasta raportoinnista. Tuli minullekin (joskus Israelissa asuneelle) paljon uutta tietoa ja pohdittavaa blogin kautta.

  4. Mahtaako KUA,EAPPI ja muut hurskaat epäinhimillisen kohtelun valvojat ja tiedottajat noteerata tätä tapausta: aseettomien teini-ikäisten siviilipoikien epäinhimillistä murhaa? Kun olivat vain juutalaisia, ja nehän on jo julistettu paikan pahiksiksi vakaalla poliittisella asenteella.

    Mahtanevatko raportoida, ja ottaa tilastoihinsa, mahtavatko edes paheksua?

    Vai selittelevätkö tämänkin parhain päin?

Kirjoittaja

Huttunen Juhani
Huttunen Juhani
Olen toimittaja. Verkkolokikirjaani kirjoitan yksityishenkilönä, tällä tarkoitan kirjoittajan vastuuta sekä sitä, että tekstit ovat ärsyttävän pitkiä, koska en jaksa ajatella asioita tai mitenkään olla ammattimainen.