Ihan kirkon uskossa
Rouva N.N. kertoi, miten hänen uuden kotipaikkakuntansa kirkossa tapaamansa ihmiset ovat nyt vetämässä häntä kahteenkin eri herätysliikkeeseen.
Hän ei oikein ymmärrä, miksi. Hän on ikänsä uskossa ollut ihminen, joka nauttii tavattomasti jumalanpalveluksista ja muusta seurakunnan perustoiminnoista. Hän lukee säännöllisesti Raamattua ja hänellä on ystäviä, joiden kanssa rukoilla ja keskustella uskonasioista.
Hän ei koe kaipaavansa muuta, mutta pahalta se tuntuu sanoa noille uusille ystäville. Olisi myös vaikea valita, mihin liikkeeseen liittyisi, kun nuo kaksi sattuvat olemaan keskenään eri mieltä.
Rouva N. muistelee, että hänen nuoruudessaan herätysliikkeet vielä halusivat herättää, evankelioida, tehdä sisä- ja ulkolähetystä tai mitä sanaa nyt käytetäänkin. Nyt hän on kokenut monet liikkeistä enemmänkin oikeassa olemisen yhteisöiksi, joissa tiukka rajanveto muihin on tärkeämpää kuin armon evankeliumi.
- Niin että eikö ihminen voi olla aidosti uskossa ihan vain seurakunnan piirissä liittymättä mihinkään erityisjärjestöön?
Niin hän kyseli. Mitäpä minä osasin sanoa? En paljon muuta kuin onnitella häntä uskonelämästä. Olisi kai hyvä pystyä sanomaan ei kiitos niille, joiden yhteisöihin hän ei tunne tarvetta liittyä. On parempi olla rehellinen kuin liittyä väärästä velvollisuuden tunnosta.
Itse olen löytänyt sykkivää hengenelämää niin kansankirkosta kuin sen sisällä toimivista järjestöistä ja liikkeistä.
Silti rouva N. pani miettimään, näinkö meidän kristillinen järjestörikkautemme koetaan: jo uskovien kalasteluna ja riitelevinä kuppikuntina?
Apostolien tekojen 14:22 oli ennen muotoiltu niin, että Jumalan valtakuntaan mennään monen ahdistuksen kautta, minkä moni luki, että monen yhdistyksen kautta. Kun muualla maailmassa ihminen herää uskoon, hänestä tulee seurakuntansa aktiivinen jäsen. Suomessa hän perustaa uuden kristillisen yhdistyksen…
Ja sinne taivaaseenkin mennään uskomalla Kristukseen. Ahdinkoakin voi olla luvassa, mutta toivottavasti hyvin vähän väärää kristittyjen keskinäistä vastakkain asettelua.
16 kommenttia
Kirjoittaja
Marja-Sisko Aalto
Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!
” ihan kirkon uskossa ”.
Paavin legaatti Suomessa. 26-27.2.2005. Paavin legaatin , Kölnin arkkipiispan , kardinaalin Joachim Meisner , saarnasi juhlajumalanpalveluksessa Helsingissä 27.2.2005.
Juhlallinen viikonloppu alkoi vesperillä. . Sunnuntain juhlamessuun kardinaali Meisner saapui paavin hänelle nimittäneen delegaattien , isä Teemu Sipon SCJ ja isä Manuel Pradon saattamana.
Kardinaali Meisner toi juhlallisen paavin sydämellisen tervehdyksen ja apostolisen siunauksen. Te olette pieni lauma , jolla on suuret lupaukset . Pyhä isä tervehtii teitä minun kauttani , myös teidän kristittyjä veljiänne , jotka kuuluvat toisiin kirkkoihin ja kirkollisiin yhteisöihin. Meidät on haastettu todistamaan Jeesuksesta Kristuksesta , suuremmaksi tulleessa Euroopassa. Se on meidän yhteinen tehtävämme.
Meisner palautti saarnassaan mieleen kansamme pitkän kristillisen menneisyyden ja vakuutti , että edessämme on myös pitkä ja valoisa tulevaisuus. ” Emme ole keskiajan viimeistä jälkijoukkoa , vaan me olemme pikimminkin sellaisen tulevaisuuden etujoukkoa , josta monilla ei vielä ole aavistustakaan ”.
Pääselebranttia i , kardinaali Meisneria oli avustamassa kymmenen piispaa ja kolmekymmentä pappia . Paikalla olivat myös arkkipiispa Paarma ja piispa Huovinen luterilaisesta sekä arkkipiispa Leo ja piispa Amprosius ordotoksisesta kirkosta .
Kardinaali korosti Jumalan ylistämisen tärkeyttä , sillä vain Jumalan ylistäminen pystyy suojelemaan meitä epäjumalien diktatuureilta. Kardinaali tiesi mistä hän puhui , hän oli itse kokenut kommunistisen diktatuurin kärsimykset Berliinissä ja itäisessä Euroopassa.
Suomi kuuluu Euroopan isiin ja äiteihin , jotka palvelustehtäviensä kautta , ovat olleet rakentamassa ihmisarvoon perustuvaa länsimaista sivistystä. Jumalan ylistäminen saa ihmiset nousemaan oman itsensä yläpuolelle. Meidän Eurooppalainen yhteiskunta todistaa, että Jumala on olemassa , se merkitsee , että on olemassa oikeudenmukaisuuden arvo, joka on kaikkien itsekkäiden tarkoitusten ja intressien yläpuolella. Loukkaamaton arvo on myös maallisessa mielessä arvottomalla , millainen maailma tästä syntyy . Tätä kuvaa todella osuvasti herran sana . ” Niin kuin taivaassa , niin myös maanpäällä”.
Jumalan ylistyksen kautta ihminen nousee Jumalan luokse , se on tie. Jumalan ylistäminen ohjaa meidät ja muut kunnioittamaan häntä , se herättää sisäisen ihmisen , tekee hänen sydämensä kuulevaksi ja samalla näkeväksi . Tämän on kokenut pyhä Augustinus , ylistyslaulun elämys ohjasi hänet kirkkoon ja siten kristuksen luokse. Se saa ihmiset liikkeelle , ja saa siten yhtymään kirkon lauluun sekä omaksumaan Jumalan ylistyksen , joka on saanut pysyvän muotonsa ihmisen kastelupauksessa.
Jos on totta -ja se on totta ; että Jumalan taloudenhoidossa ei mikään mene hukkaan . Voin kysyä teiltä , minkä perinnön te olette kristittyinä saaneet täällä Suomessa , 850 vuotta Jumalan ylistystä , se on teille todellinen perintö ja varma takuu. ” Te , Deum , Laudmus , ergo sumus ”. ” Sinua Jumalamme me kiitämme , siis olemme olemassa ”, kristittyinä ihmisinä , sinua ja toinen toisiamme varten . Amen.
Ilmoita asiaton kommentti