Jumaloitumisesta

Ortodoksinen teologia käyttää usein käsitettä jumaloituminen.

Asia voidaan myös ilmaista vapaammin "jumalinhimillisenä yhteytenä". Näin korostuu aiheellisesti se, että jumaloituminen perustuu suhteeseen.

Ihminen on suhdelo, kuten on hauskasti todettu. Hänellä ei niinkään ole jumalasuhdetta tai ihmissuhteita, vaan hän on itsessään suhdelo.

Jumalasuhde on perimmäinen ja ihminen on "jumalakykyinen".

Jumaloitumisen taustalla on kristinuskon ydinjuttu, ihmiseksitullut Jumala.

Jumala tuli alas, että ihminen pääsisi ylös. Yksinkertaisesti sanottuna.

Tarkoitus on tulla osalliseksi jumalallisesta elämästä, niin paljon kuin se armosta on mahdollista.

Käsitettä jumaloituminen ei löydy Raamatusta. Se kuitenkin yrittää ilmaista jotain hyvinkin raamatullista.

Ihminen on Jumalan sukua, kerrotaan Paavalin hyväksyvästi todenneen.

Hän tähdensi kuinka ihmisestä voi tulla Jumalan lapsi.

Kyse ei ole yksin ulkoisesta lapseksi ottamisesta tai perinnöstä. Kyse on syntymisestä ylhäältä.

Osallisuuden jumalallisesta elämästä voi toki nähdä vaikkapa voiteluna, yhteytenä, rohkeutena, siteenä tai kihlauksena.

Nämä ovat hyviä raamatullisia sanoja, jos 300-luvun käsite tuntuu vieraalta.

Kutsumus jumaloitua on syy kilvoitteluun. Jotain tarttis tehdä, edes myöntyä.

Itse työn tekee tietenkin armollinen Jumala, alusta loppuun, mutta yhteistyössä ihmisen kanssa. Muu olisi kyykyttävää hirmuvaltaa.

Kilvoituksessa yritetään hiljalleen harventaa ne syvälle juurtuneet tavat, jotka ovat rakkauden esteenä. Kilvoittelussa ei hankita ansioita tai pisteitä.

Useimmiten esteenä on oma napa, monessakin mielessä.

Tämä on syynä paastoamiseen, laupeuteen ja yrityksiin oppia nöyryyttä.


Jumaloitumisen vapaampi nimi on Aristotle Papanikolaoun kirjasta The Mystical as Political. Suhdelo-nimitys on Frank Martelan. Luonnehdinta "jumalakykyinen" on Katolisen kirkon katekismuksesta. Jumaloitumisen raamatullisemmat vastaavat ilmaisut ovat Tomás Spidlíkin kirjasta The Spirituality of the Christian East.

39 kommenttia

  • Marko Sjöblom sanoo:

    Taas täällä esitetään irvikuvaa Lutherista ja luterilaisuudesta. Esimerkiksi 1800-luvun puolivälin teologian oppikirjoissa todettiin, että vanhurskauttamisessa – Jumalan edessä kelpaavaksi – tullaan yksin armosta yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden. Sen sijaan vanhurskauttamista seuraa uudistus (renovatio) joka tapahtuu uskovassa Pyhän Hengen vaikutuksesta ja johon uskova osallistuu. Positiivista puolta siinä kutsutaan pyhitykseksi ja negatiivista synnille kuolemiseksi. Mutta koko ajan pelastukselle ratkaisevaa on ”käsittää Kristus” l. omistaa hänet uskolla.

    Eipä tästä paljon saarnoissa puhuta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Ihmettelen vaan sitä, miten tuo vapaa valinta/vapaa tahto/ yhteistyö Jumalan kanssa on mahdollinen, kun Paavali kerran toteaa, ”ettei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään” (Ro3:9-12)

    Eihän Jumala ollut Paavaliakaan edeltämäärännyt tulemaan vanhurskaaksi laista, josta Paavalilla oli kyllä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä (jota hän syntiin sidotun tahtonsa takia vainosi kykenemättä mihinkään yhteistyöhön), vaan Jumala oli edeltämäärännyt Paavalin, kuten myös Lutherin ja meidät tulemaan vanhurskaaksi yksin armosta, yksin uskosta Kristukseen, jonka kautta meidät kaikki kutsutaan tähän armon osallisuuteen saarnatun sanan ja sakramenttien kautta. Ansiotta pelastumme, mutta mikäli olemme kovakorvaisia Jumalan sanalle, se on meidän oma syymme.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Kosti, eihän tuo ole luterilainen predestinaatio näkemys jota tuot tässä esille. Tämä on aika hauskaa, että monet luterilaiset ovat omaksuneet ilmeisesti viidennen liikkeen piirissä vaikuttavan predestinaatio käsityksen.

      Luterilainen predestinaatio on tapahtunut iankaikisuudessa ja koskee vain osaa ihmisistä. Lopussa puhut yleisestä pelastus tahdosta joka on luterilaisuudessa eri asia kuin valinta. Näitä ei saa sekoittaa keskenään.

      Tuohon Rm. kirjeeseen lyhyestiei tuossa kumota ihmisen vapaa tahdoa. Missä kohtaa se kumottaisiin?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Niin Sami, mitäpä Paavali sitten tahtoo sanoa sillä, ettei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan joka etsii Jumalaa. Eikö tuosta ole vedettävissä se looginen johtopäätös, että kaikki ovat synnin alle myytyjä. Sanoohan Paavali myös itsestään, että ”hän on lihallinen synnin alle myyty (Ro7:14).” Mikäli joku on myyty, niin hän on tietenkin loogisesti sen omaisuutta, jolle hänet on myyty? Mikä määrittää silloin hänen tahtonsa? “Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.”(Ro11:32)

      ”Jumalan iankaikkista valintaa on tarkasteltava “Kristuksessa”, ei ohi Kristuksen eikä ilman Kristusta” Eihän Paavalikaan tullut vanhurskaaksi laista, vaan uskosta Kristukseen, jossa meidät on ennaltamäärätty tulemaan osallisiksi Jumalan armosta. Jumala ei myöskään vedä meitä luokseen ilman välineitä, vaan kuten totesin meidät kaikki kutsutaan armon osallisuuteen saarnatun sanan ja sakramenttien kautta.

      Iankaikkinen Jumalan valinta tapahtuu nyt-hetkessä, (koska iankaikkisuudessa on aina nyt-hetki) paitsi ripissä jumalanpalveluksen yhteydessä, myös silloin, jos joku sanoo meille, että sinun syntisi ovat anteeksiannetut. ”Evankeliumin lupaus on myös universaali: se koskee kaikkia ihmisiä.” (YO11)

      Kun kerran Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat (1Tim2:4), niin silloin se Sami tarkoittaa sitä myös tänä jouluna, sillä kaikki ovat Kristuksessa valittuja, jotka Häneen uskovat.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Kosti, olen kanssasi samaa mieltä, että valinta realisoituu nyt hetkessä, samoin kuin sovitus realisoitui nyt hetkessä. Näiden kummankin juuret ulottuvat kuitenkin iankaikkisuuteen. Iankaikkisuudessa päätettiin lähettää Kristus ja iankaikkisuudessa päätettiin pelastaa vain tietyt ihmiset. Nyt hetki ei ole siis irrallaan iankaikkisuudesta. Näin iankaikkinen valintaa tarkastellaan Kristuksesta käsin. Tämä mitä kirjoitan on kuitenkin samalla eri asia kuin miten sinä esität luterilaisen predestinaatio opin. En tunnista sinun esittämässä mallissa luterilaista predestinaatiota. > Rippi ei ole tässä kokonaisuudessa poikkeus.

    1 Tim 2:4 Jlan yleinen pelastustahtoa voidaan sovittaa valittuihin juuri näin. Samalla luterilaisessa teologiassa eritellään ja puhutaan predestinaatio koskevan vain tiettyjä ihmisiä, jotka on iankaikkisuudessa valittu. Valinta ei koska kaikkia, eikä se realisoidu kaikissa, koska kaikki eivät ole valittuja Kristuksessa. – En tunnista kirjoituksissasi tätä luterilaista näkökulmaa. Evankeliumin universaalisuutta tämä ei kumoa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Niin, voidaan tietysti pohtia sitä, kun Jeesus lähestyi Jerusalmia todeten: ”Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.” Kyllä me tiedämme, miten juutalaiset oppineet Jeesukseen suhtautuivat. Ihminen ja Jumala yhdessä persoonassa oli heille liikaa. He eivät uskoneet Jeesusta siksi, mikä hän sanoi olevansa. Miksei valittu kansa halunnut ottaa häntä vastaan, varsinkaan oppineet, jotka tahtoivat pysyä laissa? Miksi Saul hylättiin ja Manasse sai armon, Juudas hylättiin, mutta ristin ryöväri pelastui? Saulhan oli valittu kuningas ja Juudas valittu muiden opetuslasten joukossa. Miksi Juudaksesta tuli kavaltaja. Hänen syntinsä lienee se, ettei hän pysynyt sanassa, vaan antoi himolleen vallan. Vaikka olisimmekin valittuja, ellemme pidä vaarin itsestämme, meille käy kuin Pietarille ja vaarana on, että me kiellämme Kristuksen, kun paha paikka tulee. Pietari itse sanoo tästä(1Pie2:10) Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea.” Emme siis ole niin valittuja, ettemme voisi langeta ja joutua hylätyksi.

      Luther toteaa tähän liittyen: ”Jumalan valitseminen ja iankaikkinen kaitselmus ovat kyllä itsessään riittävän lujat, niin ettei niitä tarvitse vahvistaa. Kutsuminen on myös vakaa ja luja, sillä joka kuulee evankeliumin, siihen uskoo ja kastetaan, hän on kutsuttu ja pelastuu. Koska mekin olemme kutsutut, niin meidänkin – sanoo Pietari – on suuresti ahkeroitava, että kutsumisemme ja valitsemisemme olisi luja meidänkin puoleltamme eikä ainoastaan Jumalan puolelta. Pietari siis tarkoittaa, ettemme saa antaa uskon levätä ja olla (vaan tuottaa hedelmää), koska se on sen luonteinen, että se tulee varmaksi kutsumisesta ja valitsemisesta eikä voi joutua häpeään.”

      Lisäksi Kristukseen uskovien ennaltamääräys ja valinta koskee meitä silläkin tavalla, että Jumala pelastaa meidät siten, että me joudumme kaikenlaisiin onnettomuuksiin, (toisin sanoen uskoa seuraavan ristin alle), joiden tarkoituksena on vetää meidät kadotukseen, (jonka me olemme syystä ansainneet), jotta Jumala osoittaisi, ettei hän pelasta meitä ansioittemme, vaan yksin valintansa ja muuttumattoman tahtonsa ja rakkautensa perusteella. Josko tässä olisi jotain siitä, mitä Jumalan valinta tarkoittaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Kosti, hyvää pohdintaa, varmasti nämä kysymykset ovat askarruttaneet meitä kaikkia. Ristin ryoväri pelastui kosta hän tahtoi, toinen ryöväreistä tahtoi pilkata. Luterilainen näkemys tämä ei tietysti ole, koska kummankin tahto on sidottu.

    Luther puhuu välillä huu haata, lainauksessa hän ei tietysti kerro miksi hänen mielestään valitseminen on luja. Se löytyy muista hänen teksteistä. Takana on armoton predestinaatio. He pelastuu jotka on valittu iankaikkisuudessa. Lutherin teksteissä on myös jälkiä ihan oikeasta uskontulkinnasta, kuten tässä paljastuu jälkeen hänen synergistinen ja tahtoa painottava näkemys. Tosin hän on siihen tumpannut jotakin luostari ahdistusta ” ansioittemme.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Tuo Pietarin kirjeen kohta piti olla (2Pie1:10) Lutherin tekstissä valinnan peruste on mielestäni tämä: ”Kutsuminen on myös vakaa ja luja, sillä joka kuulee evankeliumin, siihen uskoo ja kastetaan, hän on kutsuttu ja pelastuu.” Toisin sanoen sana ja sakramentit, joiden kautta Jumala armosta lahjoittaa uskon ja pelastuksen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Kosti, miksi joku uskoo ja toinen ei, kun usko ei ole ihmisestä kiinni. Koska kaikki ovat kuolleet ja heidän tahto on sidottu ja täynnä epäuskoa, perisynnin saastaa. Niin miksi Jla. pelastaa vain toisen. Miksi Jla. antaa toiselle uskon ja toiselle ei. Miksi Jla. vapauttaa toisen ja jättää toisen.

    Luterilaisuus vastaa tähän predestinaatiolla. Koska Jla. tahtoo pelastaa vain osan, ne jotka valittiin iankaikkisuudessa. Vain heitä sana ja sakramentit auttavat. Jla ei vapauta siis kaikkia, vain osan, ja tämän osan vastoin heidän tahtoansa, koska heidän tahto ei kykene tekemään mitään pelastuakseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Laitan tähän poikkeuksellisesti saman kommentin, joka oli jo toisessa blogissa.

    Kun Niilo Kustaa Malmberg (1807-1858) kerran saarnasi Nurmon kirkossa tulivat pitäjän pahimmat puukkojunkkarit mielenosoituksellisesti hälisten ahdinkoon asti täynnä olevaan kirkkoon ja asettuivat keskikäytävälle aikoen häiritä jumalanpalvelusta. Pappi saarnatuolissa käsitti uhkaavan tilanteen, mutta ei edes hänen äänensä värähtänyt, vaan hän jatkoi rauhallisesti saarnaansa. Jännittyneenä kuunteleva kansa havaitsi vain, että saarnaajan ääneen tuli syvempi sointu ja entistä suurempi sisäinen voima.

    Hän puhui hyvästä Paimenesta, joka jättää 99 vanhurskasta ja lähtee yhtä kadonnutta etsimään. Sitten Malmberg katsoi kiinteästi väkivaltaisiin miehiin kirkon keskikäytävällä ja sanoi heille hellästi: Kristus tarkoittaa teitä. “Hän jättää nyt kaikki muut täällä ja tulee teitä etsimään.” – Palava sana särki koko kirkkokansan. Väkivallantekijät seisoivat pitkän aikaa kuin kivettyneinä jäsentäkään liikuttamatta. Mutta kun Malmberg luki loppurukouksen, niin monet noista puukkojunkkareista itkivät ääneen!

    Miksi Kristus osoitti tässä valintansa noille puukkojunkkareille, jotka eivät olisi sitä ansainneet ihmisjärjen mukaan. Katumus, anteeksiantamus ja sitä seuraava lahjaksi saatu usko. Mitä muuta tarvitsemme ollaksemme valittuja? Tahtoivatko puukkojunkkarit pelastua ja uskoa Kristukseen? Heillä näyttää olleen hieman toiset ajatukset. Sitten heitä kohtasi armo ja anteeksiantamus, jota he eivät osanneet odottaa. Kristus särki heidän sydämensä. Synteihinsä sidotut saivat armon. Sama armon osallisuus on tarjona meille kaikille myös tänä jouluna.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Kosti, kirjoitat; ” Sama armon osallisuus on tarjona meille kaikille myös tänä jouluna.” Luterilaisen sidotun tahton ja predestinaation mukainen näkemys tämä ei tietysti ole. Valitettavasti lutherin ja tunnustuskirjojen teologiasta ei voida johtaa predestinaation kohdalla olevaa universaalisuutta. Universaalisuus on siitä suljettu pois.

      Ilmeisesti et hahmota tätä, Jlan. yleistä pelastustahtoa ja valintaa, koska yhdistät nämä käsitteenä voimakkaasti yhteen ja toistuvasti pyrit kumoamaan tämän jännitteen. Monelle luterilaiselle maallikolle ja teologille predestinaatio ei ole hahmottunut. Kuulisin mielelläni Kosti, sinulta tarkempaa analyysiä, koska haluat vilpittömästi asioita tutkia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Kyllä Kosti on Lutherilaisen Armovalinta opetuksen mukaan mielestäni asiaa esittänyt. Universaalista pelastusta ei Raamatusta löydy, vaan nimenomaan Raamattu esittää, että Jumala pelastaa omansa maailmasta. Tämä on sikäli opeista riippumaton kanta, koska se on selviö Raamatussa. Jumala on valinnut Kristuksen pelastuksen välineeksi, mutta samalla Raamattu tuo esiin sen, etteivät kaikki pelastu, eikä pelastus ole myöskään ihmiselle mahdollista. Vastaukseksi jää vain Jumalan mahdollisuus. Se on myös ainoa mahdollisuus.

    ”Olenko valittu autuuteen?” Saattaa joku kysyä. Tähän on vastaus: Miten kohdallasi on, Hengen, pyhityksen ja uskon laita Totuuteen, joiden kautta ja välityksellä iankaikkinen valinta on tapahtunut?

    ”Jos olen siis iankaikkisuudessa autuuteen valittu, niin pelastun varmasti, mutta jos en ole valittu, niin joudun kadotukseen, niinkö?”

    Ei sellaista iankaikkista valitsemista autuuteen ole olemassakaan, jossa Jumala pakottaisi, vaan Hän on iankaikkisuudesta puuttunut valittujen elämään Henkensä kautta, julistamansa Totuuden välityksellä, eli antamalla uskon lahjaksi.

    Yksimielisyyden ohje korostaa, ettei Jumalan tahtoa tule tarkastella, pelkästään Jumalan salaisen päätöksen kannalta, vaan, että iankaikkinen valitsemus on nähtävä lunastuksen, kutsumuksen, vanhurskauttamisen ja pelastuksemme välineenä. Kristus on Jumalan vastaus.

    Jumala on siis toteuttanut tahtoansa, julistamalla autuuttavan Sanansa, ja Armo välineenä, joilla Hän ajassa toteuttaa tahtoansa, sillä Hän on valinnut ja säätänyt autuuteen ne ihmiset, jopa jokaisen erikseen, joiden on määrä pelastua Kristuksen kautta. Tämä Armo teko ei siis ole välitön, vaan se on tapahtunut ja tapahtuu Kristuksessa. Edelleen ja aina loppuun asti, myös tulevaisuudessa valitut tulevat pelastumaan samalla tavalla ajassa Kristuksen kautta.

    Valinta on tapahtunut iankaikkisuudessa, mutta absoloituu vasta Kristuksessa.

    Jumala on ampunut nuolen jo iankaikkisuudessa, mutta se osuu maaliinsa vasta Kristuksen kautta. Kenen se osuu? Jumala yksin tietää ja juuri se tähden meidän tulee julistaa Kristusta, sillä kukaan ei pelastu ilman Häntä.

    Näin siis Lutherilainen opetus Predestinaatiosta menee. Kukaan ei voi näin ollen etukäteen sanoa, kuka on pelastunut, vaan kaikille tulee julistaa Evankeliumia, Jumalan tahdon mukaan

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Ismo kirjoitat ”Jos olen siis iankaikkisuudessa autuuteen valittu, niin pelastun varmasti, mutta jos en ole valittu, niin joudun kadotukseen, niinkö?”

      Juuri näin. Tosin luterilaisuudessa ketään ei valita kadotukseen, vaan meillä on vain positiivinen valinta. Calvin opetti kaksinkertaista predestinaatiota. Jotkut luterilaiset tosin sanovat, että loogisesti yksinkertainen predestinaatio tarkoittaa myös hylkäämistä. Tähän kuitenkaan luterilaisuudessa ei ole menty.

      Lopullista pelastusta kukaan ei tietysti tiedä vaikka luterilaisuudessa korostetaankin pelastusvarmuutta – sisänsä hauska kompinaatio. Muutenkin luterilaiset isät joutuivat ratkaisemaan kehittämänsä predestinaation erilaisilla kikoilla, retorisin keinoin, selittämällä kaikki parhainpäin. Syynä olivat tietysti myös sielunhoidolliset keskustelut ihmisten kanssa. Tunnustusteksteissä on näistä mainintoja, kuten > Ismo kirjoittaakin. tämä ( predestinaatio) on lohdullinen oppi ym…

      Hyvät veljet Ismo ja Kosti, rauhallista joulua ja mielellään jatkan jos se on mahdollista.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Oikein Ismo kirjoittaa: ”Kukaan ei voi näin ollen etukäteen sanoa, kuka on pelastunut, vaan kaikille tulee julistaa Evankeliumia, Jumalan tahdon mukaan.”

    Niin Sami, kuten YO11 toteaa: ”Jos me siis haluamme hyödyllisellä tavalla tutkistella sitä, kuinka meidät on ikuisuudessa valittu pelastukseen, meidän on kerta kaikkiaan tyrmeästi ja lujasti pidettävä kiinni siitä, että niin kuin parannuksen vaatimus, niin on myös evankeliumin lupaus universaali: se koskee kaikkia ihmisiä (Luuk. 24:47). Sen tähden Kristus on käskenyt nimessään saarnata parannusta ja syntien anteeksiantoa ”kaikille kansoille”. Onhan Jumala ”rakastanut maailmaa” ja antanut sille Poikansa, etc. Jumalahan pelastaa meidät armovälineiden sanan ja sakramenttien kautta. Joka kuulee ja uskoo sanan ja lupauksen anteeksiantamuksesta Kristuksessa on varmasti valittu inakaikkisuudessa ja vielä ilman ansiota.

    En siis ole samaa mieltä kanssasi, siitä, etteikö armon osallisuus ole tarjona meille kaikille myös tänä jouluna. Tämä on nimenomaan luterilainen näkemys, kuten myöskin Lutherin näkemys. Tuskinpa nyt sentään ajattelet, että Jumalalla olisi ollut pelastettujen lista valmiina ennen maailman luomista, kuten supralapsaristit olettavat.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Kosti kirjoitat; ”Tuskinpa nyt sentään ajattelet, että Jumalalla olisi ollut pelastettujen lista valmiina ennen maailman luomista, kuten supralapsaristit olettavat.”

      Totta kai lista on ollut valmiina tämä on luterilaisuudessa aivan selviö. Vaikka itse sanaa lista ei tietysti käytetä. Tämä onkin sinun ja Ismon kirjoituksessa se ongelma, että vastustatte luterilaista oppia predestinaatiosta. Tämä oppi ei ole hahmottunut teille. Tämä näkyy useissa vastauksissa. Kosti, kaytät latinan kielistä sanaa, katollisessa teologiassa, kuten idän teologiassa predestinaatio ymmärretään toisin, kuin luterilaisuudessa. He vastustavat sitä käsitystä, että predestinaatio on tapahtunut ennen lankeemusta, luterilaiset taas eivät ( FC 11). Miten Kosti, muuten selität tämän kohdan?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Kosti jatkan vielä kommentoiden tuota FC laimaasi kohtaa ( FC 11:28). Tässä kohdassa iankaikkisen valinan realisoituminen sidotaan Jumalan evankeliumin yleiseen julistamiseen, josta mainitaan useita esimerkkejä. Sinä ymmärrät tämän siten, että ketään ei ole ennen syntiilankeemusta valittu vaan valinta tapahtuu yleisen evankeliumin julistamisen kautta. Kun uskon olen valittu. FC 11 ei ole kuitenkaan rakennettu näin. > Kosti, tulkintasi on aika tyypillistä luterilaisuudessa ja olen kohdannut tuon näkemyksen useasti.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Sami, joka tapauksessa Paavali ottaa kantaa ihmisen tahtoon, kuten myös siihen, että Jumala pelastaa ihmiset armosta, johon ansioilla ei ole merkitystä. Lisäksi valitut voivat langeta. Supralapsarianismi ei ole luterilainen käsitys, jota pidät selviönä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Kosti, perusteksti predestinaation kohdalla löytyy luterilaisesta tunnustuksestamme:

      Jumalan iankaikkinen valinta ( praedestinatio ) tarkoittaa sitä, että Jumala määrää jonkun pelastukseen. Se ei koske yhtä lailla hurskaita ja pahoja, vaan sen kohteena ovat ainoastaan Jumalan lapset, ne jotka on valittu ja määrätty iankaikkiseen elämään, ennen kuin maailman perustustakaan oli laskettu. Paavali sanoo siitä Ef. 1:4): Jumala on valinnut meidät Kristuksessa Jeesuksessa ja “määrännyt lapseuteen”. https://tunnustuskirjat.fi/yo/11.html 1 – Kosti tämä on se kohta jota et osaa purkaa, etkä selittää. Enkä ole nähnyt sinun selitystä tähän.

      Pieper toteaa klassisessa kristillisessa dogmatiikassa mm; ”Tässä on selvästi sanottu, että Jlan. valinnan kohteena ei ole jokin periaate vaan henkilöt. Yksimielisyyden Ohje sanookin aivan oikein: ”Jumala ei ole ainoastaan valmistanut autuutta yleensä (in genere), vaan hän on armossaan ottanut huomioon sekä valinnut ja säätänyt autuuteen myös ne ihmiset, jopa jokaisen erikseen, joiden on määrä pelastua Kristuksen kautta” jne. (M. 708, 23; suom. 557). Kun uudemmat teologit väittävät, ettei armovalitsemus koske yksityisiä henkilöitä (yksilöitä)”

      Uskosta voidaan luopua. Olen samaa mieltä tuosta, tosin predestinaatio luterilaisuudessa on varma, koska valinta on yksin Jumalan, eikä sitä voida muuttaa. Luterilaisessa teologiassa siis ajatellaan, että koska valinta on varma, yksikään valittu ei voi joutua kadotukseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Lars Ahlbäck

    Lähihoitaja, sairaanhoidon opiskelija ja teologian harrastaja.

    Kirjoittajan luetuimmat blogit