Tarja

Montefiore on juutalainen.

Barnabaan kirje on nykyisinkin luettavissa ja jopa paljonkin luettu Apostolisten isien kokoelmassa. Se on suomennettu useampaankin kertaan. Se on vanhastaan ollut joissakin vanhoissa Uuden testamentin käsikirjoituksissa.

Barnabaan kirjeen ajoituksen olen taipuvainen panemaan vuoteen 130 tai 131 AD, joka tapauksessa ennen vuotta 138 AD, koska jälkeen syntyisi historiallinen ristiriita eräisiin toisiin historiasta tuntemiimme tapahtumiin nähden. Kirjeen taustalla on vanhempaa ainesta, joten ajoitukseni kuvaa vain kokonaisuuden viimeistelyä, eri osien materiaalien iät ovat aivan oma kysymyksensä.

Jeesus on tunnusautunut Jumalaksi jo täällä maan päällä kahdella jalalla kävellessään. Opetuslapset ovat myös tunnustaneet hänen jumaluutensa. Esimerkiksi sittemmin Intian apostolina tunnettu Tuomas tunnustaa Herramme Jumalaksi sanoessaan: ”Minun Herrani ja minun Jumalani.”

Zeuksen palvonnalla ja Jeesuksella ei ole mitään yhteistä sen paremmin aatehistoriassa kuin kielellisellä tasollakaan. Tämä kreikkalaisen mytologian ylijumala mainitaan kolme kertaa Raamatussa, kaksi kertaa Apostolien teoissa ja kerran Toisessa Makkabealaiskirjassa:

Apostolien teot: 14:12 Ja he sanoivat Barnabasta Zeukseksi ja Paavalia Hermeeksi, koska hän oli se, joka puhui. 14:13 Ja kaupungin edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi toi härkiä ja seppeleitä porttien eteen ja tahtoi väkijoukon kanssa uhrata.

Kreikankielisessä alkutekstissä näissä jakeissa käytetään Zeuksen toista nimitystä Dia.

2. Makkabealaiskirja 6:1, 2. Lisään tähän vielä pari jaetta, jotta näkyy miten juutalaiset suhtautuivat kreikkalaisen pakanuuden pakkosyöttöön.

6: 1 Jonkin aikaa tämän jälkeen kuningas lähetti maahan ateenalaisen Geronin, jonka tuli pakottaa juutalaiset luopumaan isiensä laeista, niin että he eivät enää eläisi Jumalan lakien mukaan. 2 Hänen tuli saastuttaa Jerusalemin temppeli ja nimetä se uudelleen Zeuksen, Olympian jumalan, temppeliksi. Samoin Garisiminvuoren temppeli piti nimetä uudelleen Zeuksen, muukalaisten jumalan, temppeliksi, niin kuin paikalliset asukkaat olivat temppeliä nimittäneetkin.

3 Näin pääsi pahuus valloilleen, ja elämä oli kaikin tavoin raskasta ja vaikeaa. 4 Temppelissä vietettiin paheellisia juhlia, pakanat rietastelivat porttojen kanssa ja makasivat naisia temppelialueella, ja pyhälle paikalle vietiin sellaista mitä sinne ei olisi saanut viedä.

Kaikki nämä kolme kohtaa kertovat, miten ihmisyytensä puolesta juutalaisen Jeesuksen ja Jumalan Pojan seuraajat olivat aivan erilaisen uskonnollisen sanoman ja perinteen edustajia kuin kreikkalaisen pakanuuden ylijumalaksi korottaman Zeuksen palvonnan edustajat.

Ζεύς, Διός, Δία (akkusatiivi), ὁ , Zeus, Dios, Dia, vastaa roomalaisen mytologian latinankielisiä nimityksiä Jupiter eli Jove. Muita vastaavia indoeurooppalaisen mytologian jumalia ovat enemmän tai vähemmän samaa luokkaa olevat Perkūnas, Perun, Indra, Dyaus eli Dyáuṣ Pitṛ́ eli द्यौष्पितृ , Wotan, Odin, ja Thor.