Nadja. Nimi napsahtaa huulilta, koputtaa aivojen emotionaalista kalvoa. Nimi tsaarin kuriirista tuttu. Nimi, jonka kuullessaan paatuneinkin partisaani sulaa hymyyn.
Nadja, pieni kissanpentu. Siinä sinä kehräät. Olet yhtä aikaa ärsyttävä ja lumoava. Yhtäkkiä valpastut, juokset salamana tuolinselkämyksiä pitkin tai kiipeät verhoja. Missä pienille kynsillesi riittää tarttumapintaa, siellä vain taivas on rajana.
Olet nautiskelija, muttet lahjottavissa. Valitset ystäväsi. Toisinaan kun sipaiset ilmeisen tahallasi jalkojani ohi kävellessäsi minusta tuntuu, että olet valinnut minut. Toisinaan taas olet täydellisen välinpitämätön. Salaperäinen Nadja, en saa sinusta otetta. Minulla ei ole kynsiä.
Et tuhlaa energiaa epäolennaisuuksiin, vaikka leikit, hypit ja juokset välillä kuin vimmattu. Teroitat kyntesi ja ilmiselvästi treenaat sitä, mihin olet luotu: saalistajaksi, luonnon tasapainoittajaksi. Puhdistaudut huolella ja keskityt muutamaan asiaan. Kadehdin kykyäsi, sillä itse haahuilen joka suuntaan ja tuhlaan aikani joutaviin pohdiskeluihin.
Katson sinua noihin villiin silmiin. Montako aivosolua sinulta puuttuu tiedostamiseen? Ei, ei sinulta puutu mitään. Asiat ovat sinulle kadehdittavan yksinkertaisia. Edes Jumalan olemassaoloa sinun ei tarvitse epäillä. Sinun ei tarvitse pohtia, uskoako vai ei? Sinä elät jo yhteydessä Jumalaan. Olet osa luomakuntaa. Kun taas minä, ihminen, rimpuilen vastaan, en osaa päättää onko Jumalaa olemassa ja koetan itse olla Jumala. Miten säälittävä yritykseni onkaan!
Kun minulla on perhettä Venäjällä, minusta on joskus vähän ikävän kuuloista, kun eläimelle annetaan venäläinen nimi. Tätä tapahtuu Suomesa ja Saksassa. Kiusaantumisen tunne tulee siitä, kun on tottunut kutsumaan perheystävää Nadjaksi ja kuulee eläintä puhuteltavan samalla nimellä. Tiedän, että tätä ei kukaan tee pahalla tarkoituksella (tosin Ilkka Koiviston isällä oli sika, jonka nimi oli Mussolini, mutta tuntien Mussolinin teot, en olisi kovin huolissani tästä).
Suomessa on keskisuuren kaupungin verran venäjänkielisiä asukkaita, ja eläinten nimittäminen venäläisillä lempinimillä voi kuulostaa ikävältä. Ei tämä varmasti iso ongelma ole, mutta kannattaa käyttää harkintaa. Lännessä pitkään asuneet venäläiset ovat tottuneet tähän käytöntään, mutta ei se heistäkään kovin mukavalta tunnu.
Jos joku miettii, niin kuvassa on aito Nadja. Olen kyllä käyttänyt siitä myös nimeä Tuppurainen.
Kyllähän Suomessa on tapana antaa eläimille ihmisten nimiä. Venäläiset eivät ole tässä nyt erityisesti mielessä.
Kotikylälläni lehmille annettiin aikansa merkkihenkilöiden nimiä. Oli Goldameir – ja sonni nimeltä Nik-sonni. Elettiin 70-luvun alkua.
Kyllä oli suloinen teksti! Oikein hyvän mielen tuottaja. Kissaihmisenä ymmärrän täysin ja koen samoin tuntein kuin kirjoittaja. Juuri eilen luin tuttavalleni v. 2002 kuolleen punakirjavan persoonallisen kissani muistosanat ja vaikka hän on koira ja hevos ihminen hän itki vuolaasti. Minäkin olen kertonut kisooilleni että he ovat saman Luojan luomia kuin minäkin. Välillä otan tassuista kiinni ja sanon että kiitämme yhteistä Luojaamme elämästä. Herra on hyvä, loi varmaankin sekä omaksi että ihmistensä iloksi myös nämä suloiset karvaiset ystävämme.
Käy sääliksi Mussolini-nimistä sikaa! (Koiviston isän; lienee jo edesmennyt). Omilla pikkukoirillani on ollut kaikenlaisia nimiä, enkä voi uskoa, että lemmikkieläimen nimi loukkaa syvästi samannimistä ihmistä. Kyseessähän on rakastetun eläimen nimeäminen! Siinä ei ole nimenantajan taholta suinkaan kyse arvon alentamisesta! Usein käy kyllä niin, että virallinen nimi jää lemmikin kohdalla käyttämättä, kun tilalle tulee mitä moninaisimpia hellittelynimiä, joilla ei ole kalendaarista kosketuskohtaa ihmsiin. (Oma Noah-pentuni on nykyään vain Nahku, kun tyttäreni kutsui sitä sillä nimellä ja pentukoira omaksui sen itselleen kutsuksi.) Mitä rukouksiin tulee, koirani kuuluvat olennaisesti niihin. Kiitän ja siunaan. Olen saanut ne elämäni rikkaudeksi: viattomuuden, olemisen ilon, leikin, rakkauden ilmaukset jne. Toivon niiden kokevan minusta yhtä ehdottoman rakkauden läsnäolon; Jumalan läsnäolon luoduissaan.
Ruotsin nykyisellä kuninkaalla oli aikoinaan koira nimeltä Ali. Kun asia tuli julkisuuteen, oli koiran nimi pakko vaihtaa, sillä eihän saastainen eläin voi olla profeetta Muhammedin vävyn kaima. Uusi nimi oli Charlie.
Toimitukselle kiitos tästä uutisesta. Se näyttää juuri sen tuloksen mitä aavistelimmekin etukäteen.
Somerolla oli kolme listaa.
Keskusta sai parhaan tuloksen: 15 paikkaa 23:sta eli 65.2%.
Tämä on siis keskiarvoa korkeampi tulos.
Toiseksi tulivat Kansalliset seurakuntalaiset: 5 paikkaa eli 21.7%.
Se on aika lähellä maan keskiarvoa vaikka vähän alempi.
Kolmanneksi pääsi Sosialidemokraattinen Vaaliliitto 3:lla paikalla eli 13% tuloksella. Tämä on selvästi alhaisempi tulos kuin maan keskiarvo.
Somerolla ei ollut muita listoja, mutta mielestäni tuo jutussa mainittu suhde vanhoillislestadiolaisten ja Tulkaa kaikki -liikkeen listojen välillä kertoo realistisen kuvan eri mielipiteiden laajuudesta rakkaassa kansankirkossamme.
Kepun puoluekokous pidettiin tänä vuonna 13.-15.6.14 Turussa. Isäntänä toimi suurelta osin Kepun Varsinais-Suomen piiri.
Lauantaina käytin puheenvuoron syksyn seurakuntavaaleista Kepun Varsinais-Suomen piitin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtajana.
Puheenvuorossani toin esille sen että nyt meillä on mahdollista voittaa tämänvuotiset seurakuntavaalit. Tähtäämme siis voittoon.
Näin kävikin vaaleissa. Kepu sai parhaan tuloksen.
Saamme kiittää luottamuksesta ja pyrkiä rakentavaan työhön koko rakkaan kansankirkkomme yhteiseksi hyväksi.