Jumalan olemassaolo ei ala vasta 18-vuotiaana
Kun ihmisellä on hyvä olla ja turvallinen luottamus ja arvopohja elämässä, niin silloin säilyy terve järki ja kunnioitus myös elämän kriiseissä. Siksi myös lasten tulisi saada kasvaa turvalliseen Jumalan huolenpitoon elämässä. Se ja usko kantaa läpi elämän. Jumalan olemassaolo ei ala vasta 18-vuotiaana.
Perusturvallisuus luodaan jo alle 3-vuotiaana. Nykyään pettymyksen sietokyky laskee jo varhaiskasvatuksessa, kun lapset joutuvat taistelemaan aikuisten huomiosta ja huolenpidosta isoissa lapsiryhmissä ja kristillinen sanoma on vaiettu kokonaan pois lasten ja nuorten elämästä. Sama meno jatkuu peruskoulussa ja yliopistossa. Nuoret uupuvat ja vaipuvat epätoivoon. Perheestä ei pian nähdä edes unta. Lapsille pitäisi opettaa elämän ja elämisen taitoja ja luottamusta omaan itseensä.
10 kommenttia
Pasi Toivonen: ”Nuoret uupuvat ja vaipuvat epätoivoon.”
Uskonnollisuudella on toisinaan taipumus saada maailma näyttämään paljon pahemmalta kuin se onkaan. Ovi on kuitenkin auki tänne todellisuuden puolelle, joten tervetuloa.
Nuoret eivät uuvu eivätkä vaivu epätoivoon, eikä tällaisesta trendistä ole mitään viitteitä. Päinvastoin nuoret pärjäävät yleisesti ottaen hyvin. Haasteita toki löytyy mutta niin niitä on löytynyt kaikissa maailman ajoissa. Sellaista aikaa ei ole ollutkaan, jossa haasteita ei olisi ollut. Uskonnollisuudella taas ei ole mitään yhteyttä nuorten hyvinvoinnin kanssa yleisesti – koska lähellekään kaikki eivät edes ole uskonnollisia. Vapaus olla sitä mitä on, on avain aivan meidän kaikkien hyvinvointiin.
”Yleisesti nuorten hyvinvointi on parantunut Suomessa 2000-luvulla.”
https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/elamankulku/nuoret
Lapseni opettaja kertoi huomaavansa muutaman ensi viikon aikana, millaisesta päivähoitopaikasta lapset tulevat. Se näkyi heidän käytöksestään. Kotihoidossa olleet rynnivät heti ensimmäisille paikoille, he olivat heti jonon kärjessä. He ottivat toisilta tavaroita lupaa kysymättä. He olivat suuna ja päänä. Päiväkodista tulleet osasivat ottaa muut huomioon. He odottivat kärsivällisesti omaa vuoroaan ja lainasivat omia tavaroitaan. He olivat oppineet sosiaalisiksi, mikä on täkeä ominaisuuus myöhempää elämää varten. Nykyisin esikoulu tasoittaa näitä eroja jonkin verran. Varhaiskasvatuksessa on muitakin pointteja kuin tuo iänikuinen ”taistelu aikuisen huomiosta”. Ihminen kaipaa jo hyvin pienestä vertaistaan seuraa.
Pettämien on seuraus siitä, ettei oman parisuhteen kipupisteitä ole osattu hoitaa, jolloin alkaa katsella; olisiko ruho vihreämpää aidan toisella puolella. Harvalla parilla on vihille mennessään mitään tajua siitä millaisia parisuhdetaitoja heiltä tullaan vuosien varrella odottamaan. Mikäli haluavat säilyttää yhteisen onnensa ja kukapa ei haluaisi. Taitojen opettelua pidetään usein täysin turhana siihen asti, kun puun takaa ongelmat tulevat vastaan.
Kirjoittaja
Pasi Toivonen
Olen kasvatuksen ammattihenkilö ja tietotekniikan käyttäjä Suomesta. Harrastuksia ovat liikunta, tietotekniikka, valokuvaus ja teologia.
Toivonen: ”Jumalan olemassaolo ei ala vasta 18-vuotiaana.”
Ei niin, 18-vuotiaana se yleensä viimeistään jo loppuu.
Toivonen: ”Perusturvallisuus luodaan jo alle 3-vuotiaana. ”
Niinpä, mutta mitä kristillisellä sanomalla on asian kanssa tekemistä?
Ilmoita asiaton kommentti