Minä kiitän Herraa tähden wanhurskautensa ja weisaan nimeä Jehowan, Korkeimman. Jehowa Herramme! Kuinka kunniallinen on nimesi koko maan päällä! Sä kuin lewitit kunniasi yli taiwahitten. (Ps. 7:18-8:2; Pyhä Raamattu selityksillä sivu 1173: Wilhelm Carlsson ja Gustaf Dahlberg)
Jumala ei sanonut Moosekselle nimeään, sen sijaan Hän sanoi: ”Minä olen se joka minä olen”. (vert. 2. Moos. 3:13-15) Käskyissä kielletään turhaan lausumasta Herran, Jumalamme nimeä.
Mitä tarkoittaa Herran nimen turhaan lausuminen?
Mitä nimeä me käytämme Isästä Jumalasta?
Saammeko lausua Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen nimeä?
Häpeääkö pappi tai piispa Jeesuksen nimeä, jos hän aina unohtaa Jeesuksen saarnoistaan tai puheistaan vai mistä tämä voisi johtua?
Kaikki julkaistut blogini:
Onni, kiitos hyvästä kommentista. Jumalan olemassaoloa ei ihmisviisauteen perustuva tiede voi todistaa. Eikä pysty tiede todistamaan, että Jumalaa ei ole. Ainostaan Jumala herättää ihmisessä uskon. Ihminen saa ymmärrylseen asioista, joita aiemmin ei ole käsittänyt.
Sonja, näin on. Biblian nimirekisterissä on selitys Eeva -nimelle (Heva): elävä, elävien äiti.
Seppo Heinola, toivomus on edelleen voimassa. Poistan kommenttisi. Voit kirjoittaa ”ufo” -jutut muualla. Kiitos!
”Sen sijaan keskitytään esim. ’Matteuksen Jeesukseen’, ’Luukkaan Jeesukseen’ tai ’Johanneksen Jeesukseen’, elikä johdatellaan ihmiset erilaisten tulkintojen luomaan kuvaan Jeesuksesta.” Nämä evankelistat (ja Markus) kirjoittivat Uuden testamentin kertomukset Jeesuksesta. Kun tutkitaan heidän antamaansa kuvaa Jeesuksesta, tutkitaan Raamattua. Jos nuo kertomukset antavat Jeesukseen erilaisia näkökulmia, ne erot ovat Raamatussa. Mikä olisi sen raamatullisempaa kuin Raamatun tutkiminen?
Martti Pentti, kiitos hyvästä kommentista. Varmaan ollaan yhtä mieltä siitä, että oikea kuva Jeesuksesta tulee, kun tutkitaan kaikkia neljää evankeliumikirjaa Jeesuksesta, eikä ainoastaan yhtä. Nämä neljä evankeliumikirjaa täydentävät toisiaan, emmekä voi niistä mitään jättää pois. Raamatun tutkiminen on oikein, jos se tehdään rukoillen ja luottaen siihen mitä Raamatussa on. Väärin tutkitaan Raamattua, jos meillä on Raamatun vastainen ennakkokäsitys, johon haemme tukea Raamatusta, jolloin totuus jää löytämättä.
Edellä kirjoitin kommentiin: ”Teologia on kuitenkin Raamatun tutkimuksessa hyvä renki, mutta erittäin huono isäntä” Olisi ehkä parempi sanoa: ”Teologia on kuin tuli;hyvä renki mutta huono isäntä”
Jos me haluamme vastausta kysymykseen kuka on Jeesus ? Etsimällä siihen vastausta Raamatusta ja sen evankeliumeista erinlaisa ja ristiriitasia yksityiskohtia saadaksemme Raamatun historiallisen Jeesuksen ristiriitaan Raamatun ilmoituksen kanssa, silloin on teologiasta tullut rengin sijasta isäntä.
Saatanakin askartelee opillisten yksityiskohtien ja loputtomien tulkintojen parissa korostaen niiden tärkeyttä saadakseen huomion pois siitä, mikä on uskon kohde ja ydin. Raamatun ydin Jeesus Kristus ja koko Raamattu ajaa Kristusta.
Oikeaa oppia ja opin vartiointia tarvitaan. Se on tärkeä puolistusase maailmaa ja harhaoppia vastaan. Oppi ei kuitenkaan pelasta, kirkko ei pelasta, vain Kristus pelastaa, Mutta oikea oppi varjelee meitä pysyään historiallisen Jeesuksen opetuslapsina.
Jumalan nimen väärää käyttöä on sen käyttö kirosanan tapaan tai pilkkamielessä sekä myös Jumalaan vetoaminen valheellisten väitteiden tai omien ajatuskummajaisten tueksi. Silloin kun julistetaan tai opetetaan kristillistä uskoa on Jumalan nimeä rohkeasti käytettävä, samoin kuin Jeesuksen nimeäkin.Itselleni on luontevaa puhua Taivaan Isästä, mutta ymmärrän, että semmoiselle ihmiselle, jota inhimillinen isä on kohdellut hyvin kaltoin, voi tämmöinen sanankäyttö tuntua vieraalta. Pappina saan ja minun pitääkin puhua paljon ja häpeilemättä Jeesuksesta. Kun opettajana pidin ns. yleiseettisiä päivänavauksia (viime vuosinahan opettajien pitämät päivänavaukset eivät saaneet olla avoimesti kristillisiä), opin kyllä piilottamaan kristillisiä arvoja näennäisneutraaliin puheeseen, mikä näin jälkikäteen tulkoon tunnustetuksi.
Kiitos Martti ja Yrjö hyvistä kommenteistanne. Olen tottunut nykyisessä seurakunnassani, että paimen puhuu selkeästi Isästä Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta.
Juuri näin. ”Pulinat pois,” sanoi Vironperän isäntäkin.
Entäs jos tuleva hallitus on täysin erilainen kuin nykyinen, myös mielipiteiltään? Tuleva hallitushan muodostuu sen perusteella, miten kansalaiset äänestävät tulevissa vaaleissa. Entäs jos tulee ”mielipiteen muutos jytky”?
Kevään 2015 eduskuntavaaleissa tällä kysymyksellä, joka kuohuttaa kirkkoa seuraavat 20-50 vuotta, ei tule olemaan mitään merkitystä. Ainoat puolueet, jotka ilman sisäisiä ristiriitoja vastustavat homojen vihkimistä ovat Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit. Yhteensä ne saavat äänistään maksimissaan n. 20%.
Sipilä kannanotto on viisas. Kepun likaisten temppujen osaston pätevät strategit, pomonaan teol. yo, kyllä osaavat hommat.
Salmen täytyy lisäksi muistaa, että uskontopuolue Kristillisdemokraatteja lukuunottamatta, muut puolueet harrastavat politiikkaa lähinnä maallisten asioiden hoito silmämääränään.
Länsimaiseen poliittiseen kulttuuriin ei kuulu se, että jollekin vähemmistöryhmälle kuuluvia oikeuksia vuorotellen annetaan ja sitten taas otetaan pois sen mukaan millainen hallitus maassa milloinkin on.
Mielestäni kenenkään ei pitäisi joutua elämään sellaisessa Suomessa, jossa mahdollisuus avioliiton solmimiseen riippuu siitä, millainen hallitus maassa milloinkin on. En pidä sellaista kovin eettisenä toimintana.
Eduskunnalla on aina mahdollisuus muuttaa omia päätöksiään. Suomen poliittiseen perinteeseen ja puoluejärjestelmään se ei kuitenkaan istu.
Eduskunnalla on myös ns. kompetenssi kompetenssi eli valta muuttaa valtasuhteita ja valita vaikka Päivi Räsänen kristillisdemokraattien muodostaman (maallikko)pappisjuntan johtoon johtamaan maata. Tätäkään seuraava eduskunta tuskin tekee.
Kyllähän jotkut saattavat valita ehdokkaansa juuri tämän kysymyksen perusteella, mutta moni pitää tärkeämpänä jotain muuta.