Onko Jumala hyvä? Vastaus tähän kysymykseen meidän on haettava Raamatusta, eikä omista ajatuksistamme ja mielipiteistämme. Psalmeissa, ja muuallakin Raamatussa ylistetään: ”Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.” (Ps. 106:1 ks. myös Ps. 107:1, Ps. 118:1, Ps. 136:1, 1 Aikak. 16:34, 2 Aikak. 20:21) Siis jo Vanhan Testamentin ihmiset uskoivat Jumalan olevan heille armollisen ja auttavan kaikessa hädässä.
Mutta miten on meidän nykyihmisten laita? Oikeastaan me olemme paremmassa asemassa kuin Vanhan Testamentin ihmiset. Elämme täyttymyksen aikaa. Messias on jo tullut luoksemme. Jeesus sanoo itsestään: ”Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.” (Joh. 10:11)
Kun uskossa otamme vastaan Jeesuksen Vapahtajana, voimme apostoli Pietarin kanssa sanoa, että ”olemme maistaneet, että Herra on hyvä” (1 Piet. 2:3). Samoin kehottaa myös kuningas Daavid: ”Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies (tai nainen), joka häneen turvaa!” (Ps. 34:9) Joku hengellinen kirjailija on osuvasti todennut, että Jumala ymmärretään Jeesuksen avulla ja Jeesus Golgatan ristillä.
Kun näin uskot Jeesukseen, alat myös Herran nimeä avuksi huutaen taistella syntiä vastaan. Kuitenkin tämä ns. elämän vanhurskaus (kelvollisuus) jää kaikilla epätäydelliseksi. Syntinen olet edelleen itsessäsi, mutta Jumala ei Jeesuksen sovitustyön tähden lue sinulle syyksi ja viaksi tätä syntiä.
Järjestys on tämä: ensin usko sitten hyvät teot. Raamattu sanoo: ”Jumala on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut – … Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” (Ef. 2:5, 8 ja 9)
Jumalan hyvyys vetää parannukseen.
Room. 2:4
Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?
Oikeassa parannuksessa on kaksi osaa: synnin tunteminen ja armon tunteminen tai, käyttääksemme tutumpia nimityksiä, Jumalan pelko ja luottamus laupeuteen.
Martti Luther, Armahda minua, Jumala, Psalmin 51 selitys, s. 7, Concordia ry, 2022.
Parannus on katuvan syntisen turvautumista Jumalan ansaitsemattomaan armoon Kristuksessa.
Fredrik Wislöff, Kirkon armonvälineet, s. 103, Kirjaneliö, linkki, 1980.
Puhutaan myös jokapäiväisestä parannuksesta.
””jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa ””
Mitä tuossa todella sanotaan, eikö että kun on tehnyt syntiä niin kuolee ja vasta senjälkeen Jumalan herättää hengellään.
Hengellisesti kuolleet, joita Jeesus vertasi valkeiksi kalkittuihin hautoihin.
Seurakuntayhteys
Miten tärkeätä onkaan säilyttää otsikon ilmaisema totuus! Susi ei ryöstä lammasta laumasta, mutta yksinäisen se pian raatelee ja yksinäinen kekäle ei kauaa hehku. Turhaan ei Hebrealaiskirjeen kirjoittaja varoita: ”Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” (Hebr. 10:25)
Ennen kaikkea säännöllinen ehtoollisella käynti ravitsee henkeämme, sieluamme ja ruumistamme! Toinen asia on sitten se, löytyykö vielä omalla paikkakunnalla oikeita saarnaajia ja opettajia jumalanpalveluksiin. Mutta jos ei löydy, niin autollahan pääsen helposti vähän pidemmällekin apostolisen järjestyksen mukaisiin messuihin.
Alkuseurakunnassa kristityt kokoontuivat aluksi vain toistensa kodeissa, koska kirkkorakennuksia ei vielä ollut rakennettu. Meidänkin on tärkeää esim. kuulua johonkin raamattupiiriin! Vieläkin pätee myös meihin nähden: ”Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa (ehtoollisen vietossa) ja rukouksissa.” (Apt. teot 2:42)
Seuroissa lauletut virret ja laulut voivat joskus puhutella enemmän kuin saarnat. Paavali neuvookin meitä: ”puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” (Ef. 5:19-20) Kaikki edellä mainittu tapahtukoon evankeliumin vapauden ja rakkauden hengessä!
Raamatun Jumala on vain hyvä, jos Raamattua lukee toinen silmä kiinni. Minä en näe esim. syntisenkään ihmisen elävältä polttamisessa mitään hyvää.
Jos ihminen ei ole kerran taivaassa, se on hänen oma syynsä. Vielä Jumalan hyvyydestä: ”Hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.” (Matt. 5:45)
Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi, minä sanon sinulle: ”Älä pelkää, minä autan sinua.” Jes. 41:13
Hyvä on laaja käsite, joka eri yhteyksissä tarkoittaa erilaista hyvää. Hyvä ruoka on maukasta ja ehkä terveellistäkin. Hyvä auto on käyttövarma, helppo ajaa, mukava, vähäpäästöinen, ehkä kauniskin. Hyvä leijona on tehokas saalistaja, joka pystyy helposti saamaan antiloopin kiinni ja syömään sen. Näin se toteuttaa Jumalan tarkoittamaa tehtäväänsä ravintoketjun osasena. Hyvä ihminen on sellainen, joka elämässään noudattaa hyvin Juman tahtoa, siis rakkauden lakia. Hyvä Jumala on personoitunut hyvyys, sillä Jumala tietenkin aina noudattaa omaa tahtoaan.
Kristitty ei oikein voi kehua ja ylpeillä noudattavansa hyvin Jumalan tahtoa. Aina jää parannettavaa. Mutta totta kai armossa ja uskossa eläminen vaikuttaa hyvääkin, rakkautta lähimmäiseen ja Jumalaan ja uutta elämää. Jumala itse on tietenkin personoitunut, suuri ja ääretön rakkaus. 1. Joh. 4:8, 16. Jumala lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Siinä on rakkaus. 1. Joh. 4:10
Jumalan valtavasta hyvyydestä tuli henkilökohtaisesti tietoiseksi tämän keväisen vakavan sairastumiseni kutta. Nyt koe , että se on parasta mitä minulle on vuosiin tapahtunut. Ei tietenkään se, että sairastuin, vaan se mitä siitä on seurannut. Sairauteni ei antantanut mitään merkkejä itsestään. joten olin siitä täysin tietämätön. Jollei Jumala oli toisin johdattanut, niin yhä vieläkin olisin tietämätön siitä mitä elimistössäni tapahtuu. Hoito jota olen saanut on tapahtunut juuri siinä aikaikkunassa, joka oli viimeinen mahdollisuus todeta ja hoitaa sairauteni. En vieläkään tiedä miten tässä käy, mutta nyt tiedän, että minulle ei tapahdu mitään Hyvän Jumalan siitä tietämättä.
Jumalan hyvyys on jotakin ihmisen järki ei kykene käsittämään. Vain usko voi tavoittaa ja käsittää Jumalan käsittämättömän suuren hyvyyden. Meillä ei ole mitään kokemusta täydellisestä hyvyydestä ihmisten maailmassa. Missään emme sellaista hyvyyttä voi nähdä, tai kohdata, joten on selvää ettemme voi käsittää miten sellaista yleesä voi olla.
Seurakunta tosin on pyhä, mutta samalla se on syntinen. Senpä tähden se myös uskoo syntien anteeksiantamuksen ja rukoilee: ”Anna meille syntimme anteeksi.” (Vertaa tähän Isä meidän-rukous.)
Armon välähdyksiä Lutherin seurassa, s. 12, Koonnut Jaakko Mäkeläinen, Uusi Tie, 2004. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Mika Rantanen nyt en ymmärrä kuinka voi samalla pyhä ja syntinen, määrittelisitkö mitä nämä termit pyhä ja syntinen tarkoittavat?
Minulle pyhä on Jumalalle erotettu ja syntinen Jumalasta erossa elävä.
Pyhyytemme on Kristuksen pyhyys, meissä itsessämme on silti vielä liha jäljellä, joka nostaa päätään. ”Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.” (Hebr. 10:10).
Isä meidän-rukouksessahan me juuri pyydämme syntejämme anteeksi. Ja tätä rukousta ei tule vähätellä, vaan usein rukoilla, koska juuri se on rukous, jonka Jeesus opetti opetuslapsilleen, kun he kysyivät häneltä, miten tulee rukoilla. (Ks. Luuk. 11:1)
Kärsivällisyys on hyve, jota opitaan uskon koulussa.
K. V. Tamminen
Jos on murheissaan synneistään, siihen ei auta lääkehoito, vaan armohoito.
Niin, ainoa pelastuskeino ja apu on se, että opimme tuntemaan, kuka Kristus on. Jos näet ensiksikin tiedät, kuka hän on, ja sitten myös kuulet, mitä hän tekee, niin olet saanut avun. Jos olet kurja syntinen, joka olet tehnyt paljon syntiä Jumalan tahtoa vastaan, niin katso tänne! Jumala lähettää Kristuksen kärsimään syntisten edestä ja sovittamaan heidät. Mitä enää suret velkaasi, jonka niin rikas Herra otti maksaakseen ja sen jo maksoi? Nyt on vain se pääasia, että vahvassa luottamuksessa omistat itsellesi hänen kärsimyksensä ja kuolemansa.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 654, SLEY, 1945.