Kuva muutettu 12.2.2022

Ngaunderen uudesta kirkosta 1.2.2022 vietetyssä  jumalanpalveluksessa muisteltiin  40 vuotta Kamerunin luterilaista kirkkoa lähettinä palvellutta Ellen Eliassenia. Norjasta oli tullut viesti, että hän  20.1,2022 oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen ylösnousemuksen aamua odottamaan.  Kirkon kansallinen piispa, sikäläinen arkkipiispa,  Jean Baîguele toimitti  kiitosmessun  Jumalalle. Haluttiin antaa Herralle kiitos  kaikesta siitä uutterasta työstä, mitä hän oli tehnyt kirkkomme hyväksi.

Yksi sukupolvi lähetyksen historiaa sisältyi hänen elämäänsä. Uskollisesti hän oli palvelut evankeliumia Kamerunin kirkon elämässä.

Ne jotka Herraan turvaavat, elävät vaikka olisivat kuolleet.  Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta myös meidän kuolemamme on toivoa täynnä.  Usko ylösnousemukseen antaa lohdutuksen.  Niin kuin Kristus nousi kuolleista, niin meidätkin herätetään kuolleista, kun Kristus saapuu kunniassaan.

Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni,
tuhon pyörteet minua kauhistivat.
  Tuonelan paulat kietoivat minut,
  näin edessäni kuoleman ansat.

Kuolema tuo meille Kristukseen uskoville yhtä suuren surun kuin toisillekin. Meillä on kuitenkin näköala eteenpäin. Katsomme luottavasti tulevaisuutta kohti. Ylösnousemususko tuo toivoa ja  luo lohtua. Elämämme ei pääty kuolemaan, vaan jatkuu uuteen, tulevaan.

Jumalan armo on käsittämättömän suuri. Kuoleman ahdistusten keskellä Kristus on kanssamme. Hän kulkee kanssamme  matkallamme taivaan kotiin.

SUNNUNTAI 13.2.2022

3. sunnuntai ennen paastonaikaa eli Septuagesima

Ansaitsematon armo

Sunnuntain psalmiteksti  on Ps. 18:2–7

Tarvitsemme voimia tätä elämää varten.  Joka on saanut kokea rakkautta, osaa myös itse rakastaa.  Joka on kohdannut ystävällisyyttä, jaksaa  jakaa hyväksyntää ja rakkautta ympärilleen.  Jumalan rakkaus on elämämme voima ja väkevyys.  Niin kuin Jumala on meitä rakastanut, niin mekin saamme osoittaa kunnioituksemme ja rakkautemme häntä kohtaan. Onhan hän meidän Luojamme. Hän pitää meistä huolen.

Minä rakastan sinua, Herra,
sinä olet minun voimani.

Psalmi tuo esille sen, että Jumala on meidän turvamme.  Jumalan antamaa varjelusta verrataan ylhäällä vuorella olevaan linnaan, korkeaan mäkeen, kallioon, josta käsin on helpompaa puolustautua vihollista vastaan sekä kilpeen, joka turvaa ammuttuja nuolia vastaan. Näillä kielikuvilla halutaan sanoa, että Jumalan suojissa me olemme jopa turvatumpia kuin noissa ihmisten tekemissä varustuksissa.   Jumala tuntee hiussuortuvamme, hänen huolenpitonsa riittää jokaiselle, joka häntä avukseen pyytää. Saamme rohkeasti heittäytyä hänen turviinsa.

Jumalani, sinuun minä turvaudun,
sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan.
  Kun kutsun Herraa, ylistettyä,
  saan avun vihollisiani vastaan.

Mikäli ahdistus tai pelko voivaavat, silloinkin voi käydä Herran  eteen. Saamme   kertoa huolemme ja vaivamme hänelle, joka tuntee hätämme ja vaivamme.  Saamme toimia  kuin lapsi rakkaan isänsä tai äitinsä sylissä:  kertoa kaiken,  mikä mieltämme vaivaa.

Kristikunnan vanha perinne oli rukoilla Jerusalemiin päin.  Perinne oli suora jatkumo  ennen Kristuksen aikaa esiintyneestä  juutalaisten tavasta. Danielkin  avasi ikkunat Jerusalemin suuntaan, kun hän luki päivittäiset rukoushetkensä.  Kolmesti päivässä.

Rooma oli Jerusalemista länteen päin. Heille rukoussuunta oli itä. Imperiumin pääkaupungista tapa rukoilla itää päin levisi eri puolille.   Idästä nousee aurinko. Auringon nousu määritteli  rukoussuunnan.  Koko maailmassa  useimpien kirkkojen alttari on idässä.  Nouseva aurinko kuvaa Kristuksen takaisin tuloa kirkkaudessaan.  Myös haudattaessa lasketaan arkku jalat itään päin. Kristuksen takaisin tullessa kuolleet heräävät elämään.  Nousevat istumaan kasvot Kristuksen puoleen käännettyinä.  Kristittyinä me saamme odottaa Kristuksen takaisin tuloa. Hän tuo vapautuksen. Ruumis herää kuolleista ja koko ihminen nousee taivaan iloon ja kunniaan Vapahtajamme eteen, rakkauden kohtaamiseen.

’Tulkaa te, jotka Isäni on siunannut! Saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman perustamisesta alkaen. Matt. 25:34.

Jumalan pyhä rakennus, pyhäkkö, kirkko, rukoushuone, on meille Jumalan asuinsija. Hänen kohtaamisensa paikka.  Saamme tuoda huolemme, kiitosaiheemme, hätämme ja riemumme, kaikki elämämme asiat saamme tuoda hänen eteensä ja hän pitää meistä huolen.

Silloin minä huusin hädässäni Herraa,
kutsuin avuksi Jumalaani.
  Ääneni kantautui hänen temppeliinsä,
  ja hän kuuli minun huutoni.

Myös ajalliset asiamme saamme tuoda Jumalan eteen. Hänen tekoaan me olemme, hänelle rakkaita. Niinpä turvallisin mielin käymme häntä kohtaamaan. Saamme  pyytää voimia, uskoa, rohkeutta ja toivon täyteistä elämää. Lapsen lailla saamme heittäytyä Taivaan Isän syliin, iankaikkisten käsivarsien turviin.   Hän  hoitaa meitä  kuin rakas isä tai äiti omia  lapsiaan.  Kaikki elämämme tarpeet ovat hänen tiedossaan ja hän huolehtii meistä.

Septuagesiman psalmi:

Minä rakastan sinua, Herra,
sinä olet minun voimani.
  Sinä päästit minut turvaan,
  sinä olet vuorilinnani.
Jumalani, sinuun minä turvaudun,
sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan.
  Kun kutsun Herraa, ylistettyä,
  saan avun vihollisiani vastaan.
Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni,
tuhon pyörteet minua kauhistivat.
  Tuonelan paulat kietoivat minut,
  näin edessäni kuoleman ansat.
Silloin minä huusin hädässäni Herraa,
kutsuin avuksi Jumalaani.
  Ääneni kantautui hänen temppeliinsä,
  ja hän kuuli minun huutoni.

Ps. 18:2–7