Kuva muutettu 12.2.2022
Ngaunderen uudesta kirkosta 1.2.2022 vietetyssä jumalanpalveluksessa muisteltiin 40 vuotta Kamerunin luterilaista kirkkoa lähettinä palvellutta Ellen Eliassenia. Norjasta oli tullut viesti, että hän 20.1,2022 oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen ylösnousemuksen aamua odottamaan. Kirkon kansallinen piispa, sikäläinen arkkipiispa, Jean Baîguele toimitti kiitosmessun Jumalalle. Haluttiin antaa Herralle kiitos kaikesta siitä uutterasta työstä, mitä hän oli tehnyt kirkkomme hyväksi.
Yksi sukupolvi lähetyksen historiaa sisältyi hänen elämäänsä. Uskollisesti hän oli palvelut evankeliumia Kamerunin kirkon elämässä.
Ne jotka Herraan turvaavat, elävät vaikka olisivat kuolleet. Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta myös meidän kuolemamme on toivoa täynnä. Usko ylösnousemukseen antaa lohdutuksen. Niin kuin Kristus nousi kuolleista, niin meidätkin herätetään kuolleista, kun Kristus saapuu kunniassaan.
Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni,
tuhon pyörteet minua kauhistivat.
Tuonelan paulat kietoivat minut,
näin edessäni kuoleman ansat.
Kuolema tuo meille Kristukseen uskoville yhtä suuren surun kuin toisillekin. Meillä on kuitenkin näköala eteenpäin. Katsomme luottavasti tulevaisuutta kohti. Ylösnousemususko tuo toivoa ja luo lohtua. Elämämme ei pääty kuolemaan, vaan jatkuu uuteen, tulevaan.
Jumalan armo on käsittämättömän suuri. Kuoleman ahdistusten keskellä Kristus on kanssamme. Hän kulkee kanssamme matkallamme taivaan kotiin.
SUNNUNTAI 13.2.2022
3. sunnuntai ennen paastonaikaa eli Septuagesima
Ansaitsematon armo
Sunnuntain psalmiteksti on Ps. 18:2–7
Tarvitsemme voimia tätä elämää varten. Joka on saanut kokea rakkautta, osaa myös itse rakastaa. Joka on kohdannut ystävällisyyttä, jaksaa jakaa hyväksyntää ja rakkautta ympärilleen. Jumalan rakkaus on elämämme voima ja väkevyys. Niin kuin Jumala on meitä rakastanut, niin mekin saamme osoittaa kunnioituksemme ja rakkautemme häntä kohtaan. Onhan hän meidän Luojamme. Hän pitää meistä huolen.
Minä rakastan sinua, Herra,
sinä olet minun voimani.
Psalmi tuo esille sen, että Jumala on meidän turvamme. Jumalan antamaa varjelusta verrataan ylhäällä vuorella olevaan linnaan, korkeaan mäkeen, kallioon, josta käsin on helpompaa puolustautua vihollista vastaan sekä kilpeen, joka turvaa ammuttuja nuolia vastaan. Näillä kielikuvilla halutaan sanoa, että Jumalan suojissa me olemme jopa turvatumpia kuin noissa ihmisten tekemissä varustuksissa. Jumala tuntee hiussuortuvamme, hänen huolenpitonsa riittää jokaiselle, joka häntä avukseen pyytää. Saamme rohkeasti heittäytyä hänen turviinsa.
Jumalani, sinuun minä turvaudun,
sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan.
Kun kutsun Herraa, ylistettyä,
saan avun vihollisiani vastaan.
Mikäli ahdistus tai pelko voivaavat, silloinkin voi käydä Herran eteen. Saamme kertoa huolemme ja vaivamme hänelle, joka tuntee hätämme ja vaivamme. Saamme toimia kuin lapsi rakkaan isänsä tai äitinsä sylissä: kertoa kaiken, mikä mieltämme vaivaa.
Kristikunnan vanha perinne oli rukoilla Jerusalemiin päin. Perinne oli suora jatkumo ennen Kristuksen aikaa esiintyneestä juutalaisten tavasta. Danielkin avasi ikkunat Jerusalemin suuntaan, kun hän luki päivittäiset rukoushetkensä. Kolmesti päivässä.
Rooma oli Jerusalemista länteen päin. Heille rukoussuunta oli itä. Imperiumin pääkaupungista tapa rukoilla itää päin levisi eri puolille. Idästä nousee aurinko. Auringon nousu määritteli rukoussuunnan. Koko maailmassa useimpien kirkkojen alttari on idässä. Nouseva aurinko kuvaa Kristuksen takaisin tuloa kirkkaudessaan. Myös haudattaessa lasketaan arkku jalat itään päin. Kristuksen takaisin tullessa kuolleet heräävät elämään. Nousevat istumaan kasvot Kristuksen puoleen käännettyinä. Kristittyinä me saamme odottaa Kristuksen takaisin tuloa. Hän tuo vapautuksen. Ruumis herää kuolleista ja koko ihminen nousee taivaan iloon ja kunniaan Vapahtajamme eteen, rakkauden kohtaamiseen.
’Tulkaa te, jotka Isäni on siunannut! Saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman perustamisesta alkaen. Matt. 25:34.
Jumalan pyhä rakennus, pyhäkkö, kirkko, rukoushuone, on meille Jumalan asuinsija. Hänen kohtaamisensa paikka. Saamme tuoda huolemme, kiitosaiheemme, hätämme ja riemumme, kaikki elämämme asiat saamme tuoda hänen eteensä ja hän pitää meistä huolen.
Silloin minä huusin hädässäni Herraa,
kutsuin avuksi Jumalaani.
Ääneni kantautui hänen temppeliinsä,
ja hän kuuli minun huutoni.
Myös ajalliset asiamme saamme tuoda Jumalan eteen. Hänen tekoaan me olemme, hänelle rakkaita. Niinpä turvallisin mielin käymme häntä kohtaamaan. Saamme pyytää voimia, uskoa, rohkeutta ja toivon täyteistä elämää. Lapsen lailla saamme heittäytyä Taivaan Isän syliin, iankaikkisten käsivarsien turviin. Hän hoitaa meitä kuin rakas isä tai äiti omia lapsiaan. Kaikki elämämme tarpeet ovat hänen tiedossaan ja hän huolehtii meistä.
Septuagesiman psalmi:
Minä rakastan sinua, Herra,
sinä olet minun voimani.
Sinä päästit minut turvaan,
sinä olet vuorilinnani.
Jumalani, sinuun minä turvaudun,
sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan.
Kun kutsun Herraa, ylistettyä,
saan avun vihollisiani vastaan.
Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni,
tuhon pyörteet minua kauhistivat.
Tuonelan paulat kietoivat minut,
näin edessäni kuoleman ansat.
Silloin minä huusin hädässäni Herraa,
kutsuin avuksi Jumalaani.
Ääneni kantautui hänen temppeliinsä,
ja hän kuuli minun huutoni.
Ps. 18:2–7
Septuagesiman aihetta valotetaan ja tekstit näykyvät täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-13-2-2022/
Septuagesiman jälkeisestä maanantaista aloitan niin sanotun papiston paaston eli en syö lihaa enkä kananmunia ennen kuin vasta pääsiäisenä. Tämä on iikivanha tapa, jolla papisto on jo etukäteen valmistautunut tuhkakeskiviikosta alkavaan paaston aikaan.
Muuten aivan perinnehistoriallisesti
Islamin ramadan -kuukausi eli heidän paastonsa on arabialainen muunnos meidän paastonajastamme. Heidän käyttämänsä kuukalenterin takia ramadanin ajankohta kulkee pitkin vuotta meidän kalenteriimme verrattuna.
Koska Arabiassa ei voinut elää ilman lampaan lihaa, niin heille paaston muodoksi kehittyi, ettei syödä eikä juoda päivällä, mutta sen sijaan yöllä saa syödä.
Luin ilokseni uutisen saamenkielisten sivujen aukaisemisesta kirkon sivustolla. Tämä ilahduttaa minua suuresti.
Onnea ja Jumalan siunausta näiden sivustojen hoitajille ja lukijoille.
Tämän kunniaksi luin Pipliaseuran sivustolta saamenkielisen raamatunkäännöksen mukaisen teksti tässä blogissani käsittelemästäni psalmista 18.
Sen jälkeen lukaisin psalmin 18 Norjan Pipliaseuran sivustolt pohjoissaamen kielellä sekä uuden että vanhemman käännöksen mukaisen tektin ja myöskin ne jakeet eteläsaamen kielisestä käännöksestä, jotka siellä on julkaistu.
Panen viitteen erittäin hyvin järjestettyyn Norjan Pipliaseuran sivustoon eteläsaamen kieliseen psalmiin 18.
https://bibel.no/nettbibelen?slang=sorsamisk&query=hdvbB6ch0X%2FiBGzg0kR1xz+4cREkrnjY8AULsiPiMQJC+QtyOAKVXTTBE9YD+D1p
Luit saamenkielisen Raamatun käännäksen ? Mielenkiintoista.
Oliko jätetty mitään ” juutalaisille pahennukseksi, ” tekstejä pois ?
Tarja
Kiitos kommentistasi!
Ota huomioon, että aatehistoriallisesti Raamattu on juutalainen kirja.
Miksi siinä siis olisi sellaista, joka oikein tulkittuna olisi juutalaisuutta vastaan. Jeesushan sanoi samarialaiselle naiselle Sykarin kaivolla, että pelastus on juutalaisista.
Väärin käytettyjen tekstien tulkintojen avullahan voi saada aikaan mitä tahansa ongelmallisia koukeroita aikaan miltei kaikista teksteistä. Vähän vilkasta mielikuvitusta käyttämällä saa aikaan sellaistakin, jonka kuulin jo lapsena. Puhutun kielen äänenpainot ilmaisen ylimääräisellä uulla.
– ”Mitähän siitäkin avioparista tulee?”
– ”No, miten niin?”
– ”Katsos, kun pappi viimeisinä sanoinaan sanoi parille: *Herra siuunakkoon teitä!”
Paavali sanoessaan aikaisemmin, ”Tämä on pahennukseksi juutalaisille, mutta meille se on……, kuten myös, ’evankeliumin takia he ovat vihollisia’ ….ym, hyvin monisanaisesti ja ilkeämielisesti kaikenlaista, joka selvästi osoittaa hänen olevan liikkeellä kostomielellä, koska hänen uusi uskontonsa ei saanut tuulta purjeisiin juutalaisten keskuudessa. Samaa voimme todeta myös Lutherille tapahtuneen.
Paavali tuli kuitenkin toisiin aatoksiin myöhemmin, mutta se on jäänyt kristityille täysin vieraaksi.
1Kor. 10:32 ”Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle, ”
Room. 14:13 Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta.
Fil. 1:10 voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat, ettekä kenellekään loukkaukseksi,
Tarja
Kiitos mielenkiinnosta keskusteluumme.
Paavali on kulttuurisesti täysin kaksikulttuurinen.
Tarsosta kotoisin olevana hän oli stoalaisen filosofian synnyinseudulla kasvanut. Juutalaisen perintönsä puolesta hän oli aidosti ja kokosydämisesti juutalainen. Kaiken lisäksi hänellä oli jo syntyperänsä puolesta eli ylisukupolvisesti Rooman valtakunnan kansalainen.
Kun sitten ajatellaan esittämiäsi lauseita tästä kokonaisnäkemyksestä käsin, niin huomaamme että noissa näennäisesti esiintyvä erilaisten näköalojen käsittelyn synnyttämissä teksteissä mielikuva muka vastakkainasettelusta juutalaisia vastaan on täysin kulloisenkin tilanteen mukaisen kysymyksenasettelun ulkopuolelle menevien ajatusten varassa olevia assosiaatioita.
Ilmaus ”pahennus juutalaisille” viittaa sanomaa ristin kuoleman tuomasta koko maailman sovituksesta. Vaikkakin valtaosa hänen evankeliuminsa ensimmäiset vastaanottajat olivat juutalaisia, niin hyvin monelle juutalaiselle sellainen sanoma, missä Jumala itse antautuu kuolemaan sovittaakseen koko maailman synnit, oli kuitenkin liian vaikeaa käsittää. He loukkaantuivat tällaisesta viestistä. (Mutta samahan on toistunut kaikkina kirkon historian aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Aina löytyy muutamia, jotka eivät ole vastaanottaneet tätä sanomaa.)
Evankeliumin vihollinen on toinen nimitys tälle samalle ilmiölle, että kaikki eivät olleet kuuliaisia pyhälle evankeliumille. Tässä siis kerrotaan vain että toiset ottivat vastaan, mutta toiset eivät ottaneet. Se mikä tulee esille selvästi on huomattava, että kieltäytyessään evankeliumin sanomasta, nämä samalla kieltäytyivät vastaanottamasta Jumalan Kristuksessa lahjoittamaa pelastuksen sanomaa.
Näissä kummassakaan ei ole pätkääkään minkäälaista juutalaisia vastaan suunnattua vihaa tai katkeruutta. Sellaisenhan kumoaa Paavalin sanoma toisaalla, että hän tekee kaikkensa että hänen kanssajuutalaisensa kokonaisena kansana ottaisivat evankeliumin vastaan.
Itse hän on suorastaan ylpeä omasta juutalaisuudestaan. Kertoopa edistyneensä juutalaisuuden rakkaudessaan ja uskonnon opetukseen paneutumiseensa jopa syvemmin kuin muut hänen kansalaisensa. Hänhän oli aikansa pätevimpiin oppineisiin kuuluneen Gamalielin oppilas. Gamaliel puolestaan oli erittäin kuuluisan juutalaisen oppineen Hillelin pojan Simeonin poika. (Tämä tulee esille myös Paavalin teksteissä. Joissakin kohdin hän seuraa jo Hillelin muotoilemaa perinnettä hyvinkin uskollisesti vaikka kreikkalaista kuulijakuntaansa varten muotoileekin sen toisin sanoin.)
Nuo lopuksi esille nostamasi Paavalin tekstien kohdat kehottavat keskinäiseen yhteyteen kaikkien Jeesukseen uskovien keskuudessa. Seurakunnat eläköön rauhassa ja hyväksyköön yhteyteensä toinen toisensa olipa näiden kansallinen tai kulttuurinen taustansa sitten juutalainen tai kreikkalainen tai mikä muu tahansa.
Kaikki osallistukoon yhteiseen liturgiaan yhteisenä Kristuksen seuraajien joukkona ketään syrjimättä ja ketää ulos sulkematta.
Tarja
Otan tuon Roomalaiskirjeen sitaattisi erityiseen käsittelyyn, koska se sisältyy laajenpaankin kokonaisuuteen Rooman keisarikunnan pääkaupungin ensimmäisten toimintavuosien historiaan.
Claudius oli vuonna 49 kieltänyt juutalaisten asumisen Rooman kaupungissa. Tästä oli seurauksia Rooman seurakunnalle. Juutalaiset joutuivat poistumaan sieltä tai elämään ikään kuin ”maan alla”. Ei-juutalaiset oppivat tuona aikana ottamaan enemmän vastuuta toiminnasta kuin aikaisemmin.
Kun Nero keisariksi tultuaan palautti juutalaisille luvan asua Roomassa 54 jKr, niin aluksi syntyi jännite puolen vuosikymmentä seurakunnassa eläneitten ja jo vakiintuneitten kuvioiden keskuuteen tuli mukaan sellaisia juutalaisia, jotka seurasivat Jeesusta. Syntyi keskustelua ympärileikkauksesta ja lihan syömisestä.Juutalaiset olivat ympärileikattuja, toiset eivät olleet.
Lihan syöminen oli tuohon aikaan aina jollekin jumaluudelle pyhitettyä. Pyhittämätöntä lihaa ei ylimalkaan ollut laisinkaan saatavissa koko kaupungissa. Sellainen oli tuohon aikaan täysin tuntematonta. Kun toiset ajattelivat että lihaa voi syödä vaikka se onkin käynyt jonkun epäjumalan pyhäkössä pyhitettävänä, niin onhan Kristus voimakkaampi eikä tuollainen liha voi syöjäänsä vahingoittaa. Toiset taas ajattelivat että pakanuudesta uskoon kääntyneet eivät osanneet suhtautua epäjumalille uhraamista tältä kannalta vaan ajattelivat että tuollaisen lihan syöminen voidaan tulkita osallistumiseksi kyseisen epäjumalan jumalanpalvelusmenoihin osallistumiseksi.
Tuossa tilanteessa kokonaiskirkko reagoi hyvin voimakkaasti näiden ongelmien syntyyn. Toisaalla päätettiin lähettää aikaisemmin Antiokian piispana toiminut apostoli Pietari Roomaan tilannetta rauhoittamaan. Tultuaan hän saikin asiat kuntoon siellä ja pääkaupungin seurakunta yhä edelleen kunnioittaa häntä ensimmäisenä piispanaan ja tästä seurauksena myös Rooman ensimmäisenä paavina aivan samoin kuin Syyrian seurakunta pitää Pietaria ensimmäisenä piispanaan ja ensimmäisenä patriarkkanaan.
Paavali puolestaan kirjoitti roomalaisille Roomalaiskirjeen juuri tuon aikaisten juutalaisten ja ei-juutalaisten yhdessä elämisen puolesta. Tämän kirjeen edellytyksenä oli että Paavali on syvällisesti paneutunut sekä juutalaisten että kreikkalaisten kultuuriin, joten hän pystyi ymmärtämään noiden kitkaa aiheuttavien kysymysten taustat ja luonteet.
Varsinainen kirjeen tuon aikainen tavoite oli yhdistää juutalainen ja kreikkalainen kulttuuri yhdeksi Kristusta palvelevaksi kansaksi, jotka yhdessä käsi kädessä voivat palvella yhtä Herraa, Vapahtajaamme Jeesusta. Tämä onnistui.
Tuon kehotuksen taustaksi Paavali nosti Jumalan vanhurskaus -käsitteen. Koska Jumala on meidän vanhurskautemme, niin juuri hänessä ja hänen työssään meillä kaikilla on aihetta tehdä parannusta omista synneistämme ja kaikilla on yhtä suuri oikeus saada syntien anteeksi antamuksen suoma vanhurskaus ja keskinäinen rakkaus ja kunnioitus toinen toistamme kohtaan.
Tämän perusteluihin kuuluvan osan teologinen anti on vaikuttanut ratkaisevasti myöhempään kirkon elämään. Juuri tuossa osiossa on esitetty kirkkaimmin sanoma siitä, että Jumala julistaa meidät vanhuskaiksi, eli siis hyväksyy meidän yhteyteensä ja rakkautensa osallisuuteen yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. Tämä Jumalan vanhurskaus on koko maailman vanhurskauttamisen peruste. Sanoma Jumalan sovituksesta on kutsu kaikkien maailman kansojen väliseen rauhaan ja sovintoon. Tämä armon ja Jumalan rakkauden sanoma kuuluu kaikille, jokaiselle ihmiselle jokaisen kansan keskuudessa.
Muuten. Tyttäreni Saara on Åbo Academissa tehnyt tutkielmansa juuri Jumalan vanhuskaus -käsitteestä Roomalaiskirjeessä.
Matias
Tulihan tuossa myönnytys sille, että kysymys oli siitä, että juutalaiset eivät ottaneet evankeliumia vastaan.
Pelastus tässä tarkoitti sitä, että jos te (juutalaiset) olette meidän kanssa samaa mieltä, noudatatte meidän säätämiä tapoja, me voimme olla teidän kavereita, muuten suhtaudumme teihin, kuin vihollisiin ja kiroamme teidät helvettiin.
Muttä ei tässä kaikki, koska evankeliumista tehtiin täysin mahdoton juutalaisten vastaanotettavaksi. Heidän vaatimattomuutensa ei salli oman, kuolleen kansalaisensa julistamista jumalan pojaksi, tai peräti jumalaksi. Kun vielä kuolleiden palvonta ja yhteydenpito heihin on kielletty.
Ihmisten julistaminen jumalaksi oli roomalainen tapa. Suuruuden päivinä he uskoivat, että heillä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, kunnes tuli toinen tilalle.
Lisäksi ihmisuhri on juutalaisuudelle mahdoton ajatus, kuten myös veren juominen ja ihmislihan syöminen edes kuvaannollisesti, kuten myös ajatus siitä, että synnit jo etukäteen on anteeksi annettu. Syntien etukäteen anteeksi antaminen on peräisin paavilta, kun hän lähetti miehiä ristiretkille, he saivat jo retkelle lähtiessä kaiken tulevan tekemisen ja kaiken murhan ja hirvityksen anteeksi, Kristuksen sotureina.
Ei siinä ole kysymys pyhästä armosta, vaan omantunnon kuoletuksesta, ei myöskään taivaaseen pääsystä, vaan hirviöstä, joka muuttaa ihmisiä hirviöiksi.
Paavalista vielä;
Paavali tuli myöhemmin toisiin aatoksiin myös Lain suhteen, sen sijaan, kun hän aikaisemmin julisti lain kumotuksi ja ristiinnaulituksi ja kertoi, ’ emme ole enää lain alla,’ hän myöhemmin sanoo: Emme me lakia kumoa, pois se meistä, me vanhvistamme sen.
Mitä vahvistaminen sitten tarkoitti? Tuskin ainakaan sitä, mitä aikaisemmin oli sanottu, eli kumoamista.
Tarja
1) Mielestäni tuo alussa mainitsemasi lause ”tulihan sieltä myönnytys” ei ihan osu kohdalleen. Paavalihan itse oli mitä syvimmin itsensä juutalaiseksi identifioiva ihminen. Kerran tästä aiheesta keskustellessamme eräässä kokoontumisessa professori Räisänenkin toi tämän saman näkökulman esille, että Paavalin oma identiteetti oli vahvasti juutalainen.
2) Kuolleen ja ylösnousseen Jeesuksen pelastusteolla ei ole pienintäkään kosketuskohtaa juutalaisten tärkeään näkökulmaan, ettei vainajahenkiin palvontamielessä yhteyden pitämisen kanssa.
Tarja
3) Roomalaisten käsitys jumalista ja jumalaisista on teologisesti aivaneri tasolla olevia suureita, kuin juutalaisuudessa ja Kristinuskossa oleva yhdestä ainoasta Jumalasta, joka on luonut taivaan ja maan ja joka alati ylläpitää koko maailmaamme jokaisesta kvarkista eli atomiytimen osasista alkaen suurimpiin galaktisiin järjestelmiin saakka.
Kristillinen kolminaisuusoppi tunnustaa vain yhtä Jumalaa, kun taas roomalainen jumalaksi julistettu ihminen on vain ikään kuin saanut kunnianimen ”erittäin korkea-arvoinen”.
4) Ihmisuhreja on monissa kulttuureissa tehty menneinä kausina. Myös muinaisessa Orientissa. Juutalaisuudessa jo Iisakin uhri on mitä voimakkain erotuksen tekeminen ihmisuhreista. Eläimen uhraaminen ihmisen puolesta annettiin siinä ihmisuhrien poistamiseksi.
Jeesuksen sovitusuhri on sisällöltään kuitenkin aivan eri tasoa kuin eri kulttuurien ihmisuhrit siinä mielessä että Jumala, Jumalan Poika, Jeesus Kristus, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa on toimittanut kertakaikkisen uhrin koko maailman syntien sovitukseksi. Tämä uhri ylitti kaiken muun mitä uhriksi kutsutaan, koska tämä on tehty yhden ainoan kerran koko maailman pelastuksen puolesta.
Ehtoollisen anti Jeesuksen ruumis leivässä ja Jeesuksen veri viinissä, on yhteydessä Jeesuksen kertakaikkiseen uhriin Golgatan ristillä. Vaikka ehtoollisen olemukseen kuuluu Kristuksen uhrin ajankohtaistaminen meidän elämässämme niin olemuksellisesti se ei ole tuosta Jeesuksen ainutkertaisesta uhrista irrallaan oleva, vaan tuon kertakaikkisen uhrin ojentaminen seurakunnan keskuudessa, armon ja anteeksiantamuksen sekä elämän ja toivon ateria, iankaikkisen elämän lahja, meidät ylösnousemuksen todellisuuteen liittävä.
Tarja
Jatkoa
5) Oppi syntien anteeksiannosta on esiintynyt jo Vanhan testamentin vanhimmista osista alkaen. Kristillinen oppi on jatkumoa tälle samalle opille. Uutta on vain se, että aikaisemmin alati toistuvien uhrien sijaan Jeesuksen kuoleman uhri ja sitä seuraavan ylösnousemuksen voitto tekivät sovituksen, joka riittää kaikille ihmisille kaikkina aikakausina aivan ihmiskunnan alusta aina Kristuksen takaisin tuloon saakka, jolloin anteeksiannon hedelmä pääsee näkyviintäyttymyksen riemukkaana tuloksena, iankaikkiseen elämään siirtymisenä.
6) Paavalin oppia laista on tutkittu hyvinkin paljon. Tässä vain aivan lyhyesti ja pintapuolisesti muutama näkökohta ajatukseesi, että Paavali olisi muuttanut käsityksiään laista.
En mitenkään saa mahtumaan Paavalin teologian kehittymisen mallia siihen kaavaan jota esität. Juutalaisena Paavali itse noudatti juutalaisille kuuluvaa Tooran eli Lain opetusta. Hän mm ympärileikkautti sittemmin Efeson ensimmäiseksi piispaksi vihityn Timoteuksen tämän tullessa Paavalin työtoveriksi. Sen sijaan hellenistijuutalaisena hän ymmärsi, ettei toisten kansojen ja kulttuuien edustajia voi eikä tarvitsekaan käännyttää juutalaisuuteen, vaan ainoastaan Kristuksen uskon osallisuuteen.
Apostolien kokouksessa Ap.t. 15 tehty kompromissi nosti esiin vain sellaisia näkökulmia, jotka vakaumuksellinen juutalainen edellytti jokaiselta pakanaltakin, jotta tämä voisi olla juutalaisten kanssa yhteisessä jumalanpalveluksessa eli siis läheisemmässä yhteydessä kuin vain torikaupan puheenvuoroihin: ”Hyvää päivää. Mitä tämä maksaa, jne.”
Lisäys
Kristinuskon ikuinen helvetti on sekin tila ja tilanne, joka ei kuulu juutalaisuuteen, joten heidän on mahdoton ryhtyä uskomaan siihen, sen luulisi olevan itsestään selvää, Israelin Pyhä ei ole sellaista vaatinut uskomaan ja sitä pelkäämään.
Helvetti on kristinuskolle välttämätön siitä syystä, että ilman sitä heillä ei ole tarvetta ihmisuhrille ja pelastussanomalle ihmisuhrin kautta, on keksitty ensin uhka ja sitten pelastus, joka on tarjolla vain tässä uskonnossa.
Näin niitä uskontoja tehdään.
Tarja
Tämän vastaussarjan kohta 7) Oppi Jumalan valtakunnan ulkopuolella olevien tuomiosta perustuu myöskin vanhoihin juutalaisuudessakin esiintyviin näkökohtiin. Jumalan kansan tulevaisuus on Jumalan käsissä. Jo Vanhassa testamentissa on näköaloja tästä pelastuksesta koko maailman kaikkien kansojen siunaukseksi nimenomaan Israelin Jumalan antamana siunauksena.
1. Mooseksen kirja:
12:3 Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.
Samaten kerrotaan niiden kansojen tuomio, jotka vastustavat Jumalaa ja hänen kansaansa saavat tuomion, kuten edellä näytetyssä jakeessakin sanotaan Jumalan kirouksesta eli siis tuomion julistuksesta.
Eri aikakausina Raamatun sisällä nämä siunauksen ja kirouksen eli siis pelastuksen ja tuomion sanomat ovat saaneet erilaisia ilmauksia. Yhteistä niille on se että siunaus ja elämä on Jumlaan yhteydessä, mutta häntä vastaan asettuville tulee kirous ja kuolema.
Matias
”Juutalaisena Paavali itse noudatti juutalaisille kuuluvaa Tooran eli Lain opetusta. ”
Niinkö, mutta jos niin teki, teki sen vain näön vuoksi juutalaisessa ympäristössä, eli Jerusalemissa käydessään.
Lauseessa tuo kaksinaamaisuus kuuluu näin: ” Minä olen ollut lainalaisille niinkuin lainalainen, vaikka minulla ei lakia ole, ja siellä missä lakia ei ole, minä olen ollut niinkuin minulla ei lakia olisi, vaikka minulla Jumalan laki on.” Lause jatkuu vielä, että hän teki tämän pelastaakseen edes yhden. Siis mistä, mikä siellä uhkasi? Se mikä uhkasi oli maailmanloppu, jota Paavali pelkäsi, se kuuluu monista opetuksista, kuten, – ei ollut hyvä solmia avioliittoja enää, eikä varsinkaan synnyttää, siksi oli hyvä, että ei koskenut naiseen. Tyttäriä ei ollut hyvä enää naittaa jne. – ’Jos haluat, niin naita, mutta jos et naita, teet paremmin. ’
Suuri on Efeson Artemis !!!
Mainitsit siellä myös Efeson, josta sattuvasti luinkin juuri muutamia päiviä sitten. Paavali siis puhui Efesossa ja paikalle tuli myös muutamia juutalaisia, muistaakseni seitsemän poikaa, hekin tavallaan yhtyvät Paavalin puheisiin, eli olivat ns. suosiollisia. Paavalin joukosta nousi mies, jossa oli paha henki ja tämä sanoi: ”Jeesuksen minä kyllä tunnen, mutta keitä te olette ?”
Ja mies hyökkäsi juutalaisten kimppuun ja raateli heidät, yksi toisensa perään, niin että he verissään ja haavoissaan juoksivat pois.
Tarina kertoo edelleen kuinka koko kaupunki sai tietää asiasta ja heissä heräsi suuri pelko, josta syystä monet kääntyivät kristityiksi.
Eräs mies /yrittäjä lähestyi kansaa ja kysyi, että mitä he oikein ajattelivat, eivätkö he näe, kuinka paljon työtä ja elantoa heille tarjosi Artemis, jonka pienoistemppeleitä ja kuvia he veistelivät ja joita ihmiset ostivat ja he saivat ostaa ruokaa perheilleen. Ovatko he nyt valmiita heittämään perheidensä elannon ja kääntymään toiseen uskontoon. Ja hän sai joukkoja puolelleen, jotka pian he huusivatkin ; ” Suuri on Efeson Artemis! ”
Tähän liittyvä kysymys ja ihmettey oli kuitenkin tuo pahan hengen sisältämä mies, joka sanoi Jeesuksen tuntevansa, ja jonka pelosta ihmiset sitten kääntyivät kristityiksi. Ja toisaalta, siinä on hyvä varoitus myös juutalaisille pysyä kaukana koko Paavalista ja hänen opistaan.
Tarja
Väität Paavalin vain näön vuoksi samaistuneensa juutalaiseen perinteeseensä.
Mielestäni tilanne on aivan päin vastoin. Aivan sydämensä pohjasta asti hän työskenteli kansansa hyväksi. Minne tahansa hän saapuikin uudelle paikkakunnalle, niiin hän aina otti selville, missä synagoga toimi siellä ja meni sinne liturgiaaan mukaan.
Hän olisi ollut jopa valmis uhraamaan itsensä kansansa hyväksi, jos siitä olisi ollut hyötyä hänen kansalleen ja kansalaisille.
Roomalaiskirje:
9:1 Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele – sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä –
9:2 että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.
9:3 Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,
9:4 ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; >> Jakeen lisätiedot
9:5 heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!
Tarja
Efeson tilanteessa mielestäni olet sijoittanut henkilöt vääriin rooleihin.
Aluksi Paavali toimi tapansa mukaan synagoogan yhteydessä Tämä oli hänen sekä periaatteellinen että käytännöllinen toimintatapansa.
Kun synagogassa jotkut alkoivat vastustamaan Paavalia, niin sen sijaan että olisi alkanut riitelemään näiden kanssa Paavali kannattajineen alkoi kokoontua toisessa paikassa.
Paavalin julistus oli voimallista. Myös suuria ihmetekoja Jumala teki hänen kauttaan. Myös pahojen henkien vallassa olleet ihmiset vapautuivat kahleistaan, kun pahat henget väistyivät näistä ihmisistä.
Skeuaan pojat ajattelivat että Paavalin toimintaa voisi harjoittaa ilman asianmukaista kutsumusta. Niinpä he päättivätkin tehdä samoin kuin Paavali. Hekin halusivat ajaa ulos riivaajia.
Mutta riivaajien ulos ajaminen ei olekan mikään leikin asia eikä sitä voi tehdä vain matkiakseen. Niinpä yritys päättyi siihen, että nuo pahojen henkien vallassa olleet hyökkäsivätkin Skeuaan poikien päälle.
Se mikä Paavalille oli osana kutsumuksessaan Jumalan sanapalvelijan virassa eli ihmisten vapauttaminen pahojen henkien vallasta, oli taistelua paholaista vastaan eikä suinkaan niiden puolesta.
Skeuaan poikien tapaus muodostui varoittavana esimerkkinä kaikkea sellaista toimintaa vastaan, missä leikitellään pahuutta vastaan toimittaessa.
Niinpä evankeliumi levisikin Efesossa entistä voimakkaammin. Tämä muutti paikallisen epäjumalan Arthemiin palvojien tilanteen toiseksi. He menettivät kannattajiaan evankeliumin tullessa paikkakunnalle. Kreikkalaiseen pakanalliseen uskontoon kuuluvat Arthemiin kannattajat nostivat mellakan, josta Ap.t. 19 luku kertoo. Onneksi kaupungin kansleri oli pätevä hommissaan ja sai mellakan rauhoittumaan.
Myöhemmin Paavali vihki Timoteuksen Efeson ensimmäiseksi piispaksi. Timoteuksen jälkeen piispaksi tuli Filemonin kirjeessä mainittu Onesimus. Myöhemmin Efeson piispana toimi jonkun aikaa elämänsä viimeisinä vuosina opetuslapsi Johannes.
Johannes oli Sebedeuksen poika Salomen kanssa. Salome oli neitsyt Marian kihlanneen Joosefin tytär tämän aikaisemmasta avioliitostaan. Tuon aikaisen juutalaisen ajattelutavan mukaan Salome siis oli ”Jeesuksen sisar”, eli nykysuomalaisittain samassa lapsikatraassa kasvanut.
Tässä Paavalin ilmoitus: olen ollut juutalaisille ’ikäänkuin’ juutalainen.
1.Korinttolaisille 9
Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin,
20
ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset;
21
ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia — vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa — voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia;
22
heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.
23
Mutta kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi.
Tarja
Paavali oli jo pienestä pitäen paisi kaksikielinen myös kaksikulttuurinen, aidosti sekä juutalainen että kreikkalainen. Niinpä yhtä luonnollista kuin minulle tai ensimmäisen sarjan lapsille on puhua suomea tai ruotsia aina tilanteen mukaan kieltä vaihtaen tai toisen sarjan lasten kanssa suomen ja ranskan kielen välillä, niin yhtä luonnollista Paavalille oli elää, toimia ja vaikuttaa niin kreikkalaisten kuin juutalaistenkin keskuudessa ilman sen ihmeellisempiä kummallisuuksia.
Kerran eräiden naapurini järjestämien seurojen aikana myöskin naapurissamme asuva opettaja huomasi ihmeekseen ja loihe lausumahan sen ääneenkin, kuinka häntä hämmästytti, että olin tuossa tilanteessa muutaman minuutin sisällä puhunut naapureillemme suomea, lapsilleni ranskaa ja erään seuroihin osallistuneen vieraan kanssa ruotsia. Itse en ollut asiaan sen kummallisempaa huomiota kiinnittänyt ennen tuota naapurini kommenttia.
Matias
Eivät Skeuaan pojat Efesossa pyrkineet riivaajia ajamaan pois, tuon tarinan keksit ihan itse.
Ei se tietenkään ole ennenkuulumatonta, että Jeesuksen tuntevat pahat henget käyvät juutalaisten kimppuun, se on ollut yleistä kautta historian aina Efesosta Holokaustiin ja vielä tänäkin päivänä.
Mutta se, että sitä selitellään jotenkin positiiviseksi asiaksi, se kertoo paatuneisuudesta, jota on vaikea käsittää. Ja se, että ihmiset pelkäävät näitä Jeesuksen tuntevia pahoja henkiä ja siitä syystä kääntyvät kristityiksi, herätti ainakin minussa hämmästyksen tunteen.
Tosin, olen minäkin tavannut näitä henkilöitä, mutta vain netissä. Hyvin mielellään he ajavat minuakin pois, mutta ihan vereslihalle en ole tullut raadelluksi.
Näet positiivisena myös Paavalin olemisen, toista mieltä siellä, ja toista mieltä täällä, joka minulle on piirre ihmisessä, joka ei herätä luottamusta, eikä liity mitenkään siihen, että erimaissa puhutaan eri kieltä.
Eräs henkilö kertoi kerran, että hänen ystävänsä puhui kymmentä kieltä, mutta ei osannut puhua totta yhdelläkään niistä.
Paavalin käytös osoittaa, että hänelle oli tärkeämpää oman perustamansa uuden uskonnon levitys kuin se, että hän olisi pysyvästi ja vakaasti jotakin, jonka katsoo maailmalle tärkeäksi ja levittämisen arvoiseksi.
Tarja
En ymmärrä, mistä olet saanut tuon oikosulut, etteikö Skeuaan poikien harjoittama riivaajien ulosajamisen tarkoitus ollut nimenomaan
u l o s
ajamista elikä siis yritystä vapauttaa näiden kahlitsemia ihmisiä pääsemään vapaaksi näiden kahleista. Tekstissä käytetty sana ”vannottaa” on synonymisesti käytetty vapaasti muotoillulle ajatukselle ”painukaa tiehenne ja jättäkää tämä ihminen lopullisesti älkääkä enää koskaan tulko takaisin tätä ihmistä rääkkäämään”.
Huomaapa sana pakenivat tässä Apostolien tekojen kohdassa.
19:11 Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta,
19:12 niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois.
19:13 Myöskin muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden ylitse, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: ”Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa.”
19:14 Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa;
19:15 mutta paha henki vastasi heille sanoen: ”Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?”
19:16 Ja se mies, jossa paha henki oli, karkasi heidän kimppuunsa, voitti heidät toisen toisensa perästä ja runteli heitä, niin että he alastomina ja haavoitettuina pakenivat siitä huoneesta.
Huomaa että pahojen henkien vastaus viittaa niiden yritykseen suojautua vastustajiaan Jeesusta ja tämän palvelijan Paavalin voittoisaa taistelua heitä vastaan. Riivaajat siis tiesivät, kuka heidät voittaisi ja pakottaisi lähtemään uhreistaan, niin että nämä vapautuvat Jumalan lapsen ihanaan vapauteen.
Riivaajien pelko Jeesuksen ja Jumalan sanan julistajien edessä on aiheellista, koska sitä mukaa kuin evankeliumia Jeesuksesta julistetaan ja ihmisiä voitetaan Jeesuksen omiksi niiden valta murentuu ja niiden tuomio lähenee.
Jaakobin kirje:
2:19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
Tarja
Paavalin julistus ei ollut uuden uskonnon levittäminen vaan jo uskon isästä Aabrahamista alkaneen uskon lupauksen Jeesuksessa saaman täyttymyksen julistamista.
Roomalaiskirjeensä luvussa neljä Paavali kuvaa tätä
https://www2.bible.com/fi/bible/330/ROM.4.FB92
Tarja
En myöskään ymmärrä, mistä olet saanut käsityksen, että Paavali olisi ollut toista mieltä siellä ja toista mieltä täällä.
Mielestäni hän on erittäin johdonmukaisesti samaa mieltä kautta linjan. Hänen suuri saavutuksensa jopa kokonaisen länsimaisen kulttuurin luonteen luomiselle on siinä, että hän yhdisti näiden kahden kulttuurin aivan uudella tavalla luovaan vuorovaikutukseen johtaneeseen synteesiin.
Sama evankeliumi kuuluu kummallekin ja samat Jumalan lupaukset kuuluvat kummallekin.
Tämän hän sanoo esim seuraavissa jakeissa:
Roomalaiskirje:
1:16 Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
2:10 mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!