Jumalan avun rukous
Kuva muutettu 12.2.2022
Ngaunderen uudesta kirkosta 1.2.2022 vietetyssä jumalanpalveluksessa muisteltiin 40 vuotta Kamerunin luterilaista kirkkoa lähettinä palvellutta Ellen Eliassenia. Norjasta oli tullut viesti, että hän 20.1,2022 oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen ylösnousemuksen aamua odottamaan. Kirkon kansallinen piispa, sikäläinen arkkipiispa, Jean Baîguele toimitti kiitosmessun Jumalalle. Haluttiin antaa Herralle kiitos kaikesta siitä uutterasta työstä, mitä hän oli tehnyt kirkkomme hyväksi.
Yksi sukupolvi lähetyksen historiaa sisältyi hänen elämäänsä. Uskollisesti hän oli palvelut evankeliumia Kamerunin kirkon elämässä.
Ne jotka Herraan turvaavat, elävät vaikka olisivat kuolleet. Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta myös meidän kuolemamme on toivoa täynnä. Usko ylösnousemukseen antaa lohdutuksen. Niin kuin Kristus nousi kuolleista, niin meidätkin herätetään kuolleista, kun Kristus saapuu kunniassaan.
Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni,
tuhon pyörteet minua kauhistivat.
Tuonelan paulat kietoivat minut,
näin edessäni kuoleman ansat.
Kuolema tuo meille Kristukseen uskoville yhtä suuren surun kuin toisillekin. Meillä on kuitenkin näköala eteenpäin. Katsomme luottavasti tulevaisuutta kohti. Ylösnousemususko tuo toivoa ja luo lohtua. Elämämme ei pääty kuolemaan, vaan jatkuu uuteen, tulevaan.
Jumalan armo on käsittämättömän suuri. Kuoleman ahdistusten keskellä Kristus on kanssamme. Hän kulkee kanssamme matkallamme taivaan kotiin.
SUNNUNTAI 13.2.2022
3. sunnuntai ennen paastonaikaa eli Septuagesima
Ansaitsematon armo
Sunnuntain psalmiteksti on Ps. 18:2–7
Tarvitsemme voimia tätä elämää varten. Joka on saanut kokea rakkautta, osaa myös itse rakastaa. Joka on kohdannut ystävällisyyttä, jaksaa jakaa hyväksyntää ja rakkautta ympärilleen. Jumalan rakkaus on elämämme voima ja väkevyys. Niin kuin Jumala on meitä rakastanut, niin mekin saamme osoittaa kunnioituksemme ja rakkautemme häntä kohtaan. Onhan hän meidän Luojamme. Hän pitää meistä huolen.
Minä rakastan sinua, Herra,
sinä olet minun voimani.
Psalmi tuo esille sen, että Jumala on meidän turvamme. Jumalan antamaa varjelusta verrataan ylhäällä vuorella olevaan linnaan, korkeaan mäkeen, kallioon, josta käsin on helpompaa puolustautua vihollista vastaan sekä kilpeen, joka turvaa ammuttuja nuolia vastaan. Näillä kielikuvilla halutaan sanoa, että Jumalan suojissa me olemme jopa turvatumpia kuin noissa ihmisten tekemissä varustuksissa. Jumala tuntee hiussuortuvamme, hänen huolenpitonsa riittää jokaiselle, joka häntä avukseen pyytää. Saamme rohkeasti heittäytyä hänen turviinsa.
Jumalani, sinuun minä turvaudun,
sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan.
Kun kutsun Herraa, ylistettyä,
saan avun vihollisiani vastaan.
Mikäli ahdistus tai pelko voivaavat, silloinkin voi käydä Herran eteen. Saamme kertoa huolemme ja vaivamme hänelle, joka tuntee hätämme ja vaivamme. Saamme toimia kuin lapsi rakkaan isänsä tai äitinsä sylissä: kertoa kaiken, mikä mieltämme vaivaa.
Kristikunnan vanha perinne oli rukoilla Jerusalemiin päin. Perinne oli suora jatkumo ennen Kristuksen aikaa esiintyneestä juutalaisten tavasta. Danielkin avasi ikkunat Jerusalemin suuntaan, kun hän luki päivittäiset rukoushetkensä. Kolmesti päivässä.
Rooma oli Jerusalemista länteen päin. Heille rukoussuunta oli itä. Imperiumin pääkaupungista tapa rukoilla itää päin levisi eri puolille. Idästä nousee aurinko. Auringon nousu määritteli rukoussuunnan. Koko maailmassa useimpien kirkkojen alttari on idässä. Nouseva aurinko kuvaa Kristuksen takaisin tuloa kirkkaudessaan. Myös haudattaessa lasketaan arkku jalat itään päin. Kristuksen takaisin tullessa kuolleet heräävät elämään. Nousevat istumaan kasvot Kristuksen puoleen käännettyinä. Kristittyinä me saamme odottaa Kristuksen takaisin tuloa. Hän tuo vapautuksen. Ruumis herää kuolleista ja koko ihminen nousee taivaan iloon ja kunniaan Vapahtajamme eteen, rakkauden kohtaamiseen.
’Tulkaa te, jotka Isäni on siunannut! Saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman perustamisesta alkaen. Matt. 25:34.
Jumalan pyhä rakennus, pyhäkkö, kirkko, rukoushuone, on meille Jumalan asuinsija. Hänen kohtaamisensa paikka. Saamme tuoda huolemme, kiitosaiheemme, hätämme ja riemumme, kaikki elämämme asiat saamme tuoda hänen eteensä ja hän pitää meistä huolen.
Silloin minä huusin hädässäni Herraa,
kutsuin avuksi Jumalaani.
Ääneni kantautui hänen temppeliinsä,
ja hän kuuli minun huutoni.
Myös ajalliset asiamme saamme tuoda Jumalan eteen. Hänen tekoaan me olemme, hänelle rakkaita. Niinpä turvallisin mielin käymme häntä kohtaamaan. Saamme pyytää voimia, uskoa, rohkeutta ja toivon täyteistä elämää. Lapsen lailla saamme heittäytyä Taivaan Isän syliin, iankaikkisten käsivarsien turviin. Hän hoitaa meitä kuin rakas isä tai äiti omia lapsiaan. Kaikki elämämme tarpeet ovat hänen tiedossaan ja hän huolehtii meistä.
Septuagesiman psalmi:
Minä rakastan sinua, Herra,
sinä olet minun voimani.
Sinä päästit minut turvaan,
sinä olet vuorilinnani.
Jumalani, sinuun minä turvaudun,
sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan.
Kun kutsun Herraa, ylistettyä,
saan avun vihollisiani vastaan.
Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni,
tuhon pyörteet minua kauhistivat.
Tuonelan paulat kietoivat minut,
näin edessäni kuoleman ansat.
Silloin minä huusin hädässäni Herraa,
kutsuin avuksi Jumalaani.
Ääneni kantautui hänen temppeliinsä,
ja hän kuuli minun huutoni.
Ps. 18:2–7
31 kommenttia
Septuagesiman jälkeisestä maanantaista aloitan niin sanotun papiston paaston eli en syö lihaa enkä kananmunia ennen kuin vasta pääsiäisenä. Tämä on iikivanha tapa, jolla papisto on jo etukäteen valmistautunut tuhkakeskiviikosta alkavaan paaston aikaan.
Muuten aivan perinnehistoriallisesti
Islamin ramadan -kuukausi eli heidän paastonsa on arabialainen muunnos meidän paastonajastamme. Heidän käyttämänsä kuukalenterin takia ramadanin ajankohta kulkee pitkin vuotta meidän kalenteriimme verrattuna. Koska Arabiassa ei voinut elää ilman lampaan lihaa, niin heille paaston muodoksi kehittyi, ettei syödä eikä juoda päivällä, mutta sen sijaan yöllä saa syödä.
Luin ilokseni uutisen saamenkielisten sivujen aukaisemisesta kirkon sivustolla. Tämä ilahduttaa minua suuresti.
Onnea ja Jumalan siunausta näiden sivustojen hoitajille ja lukijoille.
Tämän kunniaksi luin Pipliaseuran sivustolta saamenkielisen raamatunkäännöksen mukaisen teksti tässä blogissani käsittelemästäni psalmista 18.
Sen jälkeen lukaisin psalmin 18 Norjan Pipliaseuran sivustolt pohjoissaamen kielellä sekä uuden että vanhemman käännöksen mukaisen tektin ja myöskin ne jakeet eteläsaamen kielisestä käännöksestä, jotka siellä on julkaistu.
Panen viitteen erittäin hyvin järjestettyyn Norjan Pipliaseuran sivustoon eteläsaamen kieliseen psalmiin 18.
Luit saamenkielisen Raamatun käännäksen ? Mielenkiintoista. Oliko jätetty mitään ” juutalaisille pahennukseksi, ” tekstejä pois ?
Paavali sanoessaan aikaisemmin, ”Tämä on pahennukseksi juutalaisille, mutta meille se on……, kuten myös, ’evankeliumin takia he ovat vihollisia’ ….ym, hyvin monisanaisesti ja ilkeämielisesti kaikenlaista, joka selvästi osoittaa hänen olevan liikkeellä kostomielellä, koska hänen uusi uskontonsa ei saanut tuulta purjeisiin juutalaisten keskuudessa. Samaa voimme todeta myös Lutherille tapahtuneen.
Paavali tuli kuitenkin toisiin aatoksiin myöhemmin, mutta se on jäänyt kristityille täysin vieraaksi.
1Kor. 10:32 ”Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle, ”
Room. 14:13 Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta.
Fil. 1:10 voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat, ettekä kenellekään loukkaukseksi,
Matias
Tulihan tuossa myönnytys sille, että kysymys oli siitä, että juutalaiset eivät ottaneet evankeliumia vastaan. Pelastus tässä tarkoitti sitä, että jos te (juutalaiset) olette meidän kanssa samaa mieltä, noudatatte meidän säätämiä tapoja, me voimme olla teidän kavereita, muuten suhtaudumme teihin, kuin vihollisiin ja kiroamme teidät helvettiin.
Muttä ei tässä kaikki, koska evankeliumista tehtiin täysin mahdoton juutalaisten vastaanotettavaksi. Heidän vaatimattomuutensa ei salli oman, kuolleen kansalaisensa julistamista jumalan pojaksi, tai peräti jumalaksi. Kun vielä kuolleiden palvonta ja yhteydenpito heihin on kielletty.
Ihmisten julistaminen jumalaksi oli roomalainen tapa. Suuruuden päivinä he uskoivat, että heillä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, kunnes tuli toinen tilalle. Lisäksi ihmisuhri on juutalaisuudelle mahdoton ajatus, kuten myös veren juominen ja ihmislihan syöminen edes kuvaannollisesti, kuten myös ajatus siitä, että synnit jo etukäteen on anteeksi annettu. Syntien etukäteen anteeksi antaminen on peräisin paavilta, kun hän lähetti miehiä ristiretkille, he saivat jo retkelle lähtiessä kaiken tulevan tekemisen ja kaiken murhan ja hirvityksen anteeksi, Kristuksen sotureina. Ei siinä ole kysymys pyhästä armosta, vaan omantunnon kuoletuksesta, ei myöskään taivaaseen pääsystä, vaan hirviöstä, joka muuttaa ihmisiä hirviöiksi.
Paavalista vielä;
Paavali tuli myöhemmin toisiin aatoksiin myös Lain suhteen, sen sijaan, kun hän aikaisemmin julisti lain kumotuksi ja ristiinnaulituksi ja kertoi, ’ emme ole enää lain alla,’ hän myöhemmin sanoo: Emme me lakia kumoa, pois se meistä, me vanhvistamme sen. Mitä vahvistaminen sitten tarkoitti? Tuskin ainakaan sitä, mitä aikaisemmin oli sanottu, eli kumoamista.
Lisäys Kristinuskon ikuinen helvetti on sekin tila ja tilanne, joka ei kuulu juutalaisuuteen, joten heidän on mahdoton ryhtyä uskomaan siihen, sen luulisi olevan itsestään selvää, Israelin Pyhä ei ole sellaista vaatinut uskomaan ja sitä pelkäämään.
Helvetti on kristinuskolle välttämätön siitä syystä, että ilman sitä heillä ei ole tarvetta ihmisuhrille ja pelastussanomalle ihmisuhrin kautta, on keksitty ensin uhka ja sitten pelastus, joka on tarjolla vain tässä uskonnossa. Näin niitä uskontoja tehdään.
Matias
”Juutalaisena Paavali itse noudatti juutalaisille kuuluvaa Tooran eli Lain opetusta. ”
Niinkö, mutta jos niin teki, teki sen vain näön vuoksi juutalaisessa ympäristössä, eli Jerusalemissa käydessään.
Lauseessa tuo kaksinaamaisuus kuuluu näin: ” Minä olen ollut lainalaisille niinkuin lainalainen, vaikka minulla ei lakia ole, ja siellä missä lakia ei ole, minä olen ollut niinkuin minulla ei lakia olisi, vaikka minulla Jumalan laki on.” Lause jatkuu vielä, että hän teki tämän pelastaakseen edes yhden. Siis mistä, mikä siellä uhkasi? Se mikä uhkasi oli maailmanloppu, jota Paavali pelkäsi, se kuuluu monista opetuksista, kuten, – ei ollut hyvä solmia avioliittoja enää, eikä varsinkaan synnyttää, siksi oli hyvä, että ei koskenut naiseen. Tyttäriä ei ollut hyvä enää naittaa jne. – ’Jos haluat, niin naita, mutta jos et naita, teet paremmin. ’
Suuri on Efeson Artemis !!!
Mainitsit siellä myös Efeson, josta sattuvasti luinkin juuri muutamia päiviä sitten. Paavali siis puhui Efesossa ja paikalle tuli myös muutamia juutalaisia, muistaakseni seitsemän poikaa, hekin tavallaan yhtyvät Paavalin puheisiin, eli olivat ns. suosiollisia. Paavalin joukosta nousi mies, jossa oli paha henki ja tämä sanoi: ”Jeesuksen minä kyllä tunnen, mutta keitä te olette ?” Ja mies hyökkäsi juutalaisten kimppuun ja raateli heidät, yksi toisensa perään, niin että he verissään ja haavoissaan juoksivat pois. Tarina kertoo edelleen kuinka koko kaupunki sai tietää asiasta ja heissä heräsi suuri pelko, josta syystä monet kääntyivät kristityiksi.
Eräs mies /yrittäjä lähestyi kansaa ja kysyi, että mitä he oikein ajattelivat, eivätkö he näe, kuinka paljon työtä ja elantoa heille tarjosi Artemis, jonka pienoistemppeleitä ja kuvia he veistelivät ja joita ihmiset ostivat ja he saivat ostaa ruokaa perheilleen. Ovatko he nyt valmiita heittämään perheidensä elannon ja kääntymään toiseen uskontoon. Ja hän sai joukkoja puolelleen, jotka pian he huusivatkin ; ” Suuri on Efeson Artemis! ”
Tähän liittyvä kysymys ja ihmettey oli kuitenkin tuo pahan hengen sisältämä mies, joka sanoi Jeesuksen tuntevansa, ja jonka pelosta ihmiset sitten kääntyivät kristityiksi. Ja toisaalta, siinä on hyvä varoitus myös juutalaisille pysyä kaukana koko Paavalista ja hänen opistaan.
Tässä Paavalin ilmoitus: olen ollut juutalaisille ’ikäänkuin’ juutalainen.
1.Korinttolaisille 9 Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin, 20 ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; 21 ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia — vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa — voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia; 22 heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia. 23 Mutta kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi.
Matias
Eivät Skeuaan pojat Efesossa pyrkineet riivaajia ajamaan pois, tuon tarinan keksit ihan itse.
Ei se tietenkään ole ennenkuulumatonta, että Jeesuksen tuntevat pahat henget käyvät juutalaisten kimppuun, se on ollut yleistä kautta historian aina Efesosta Holokaustiin ja vielä tänäkin päivänä. Mutta se, että sitä selitellään jotenkin positiiviseksi asiaksi, se kertoo paatuneisuudesta, jota on vaikea käsittää. Ja se, että ihmiset pelkäävät näitä Jeesuksen tuntevia pahoja henkiä ja siitä syystä kääntyvät kristityiksi, herätti ainakin minussa hämmästyksen tunteen. Tosin, olen minäkin tavannut näitä henkilöitä, mutta vain netissä. Hyvin mielellään he ajavat minuakin pois, mutta ihan vereslihalle en ole tullut raadelluksi.
Näet positiivisena myös Paavalin olemisen, toista mieltä siellä, ja toista mieltä täällä, joka minulle on piirre ihmisessä, joka ei herätä luottamusta, eikä liity mitenkään siihen, että erimaissa puhutaan eri kieltä. Eräs henkilö kertoi kerran, että hänen ystävänsä puhui kymmentä kieltä, mutta ei osannut puhua totta yhdelläkään niistä.
Paavalin käytös osoittaa, että hänelle oli tärkeämpää oman perustamansa uuden uskonnon levitys kuin se, että hän olisi pysyvästi ja vakaasti jotakin, jonka katsoo maailmalle tärkeäksi ja levittämisen arvoiseksi.
Kirjoittaja
Matias Roto
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25
Septuagesiman aihetta valotetaan ja tekstit näykyvät täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-13-2-2022/
Ilmoita asiaton kommentti