Parannus on kauniinpi kuin ihanin kukka, koska se antaa meille elämän uudistuksen Jumalan edessä ja näin me saamme käydä uudistuneen paratiisin eli taivaan ihanuuden odottajien joukkoon.
SUNNUNTAI 21.6.2020
 3. sunnuntai helluntaista
Kutsu Jumalan valtakuntaan
Ensimmäinen lukukappale Sak. 1:3-6

Jumalan kutsu vetoaa meihin. Herramme pyytää meitä parannuksen tekoon. Näin  se ojentaa meille parasta, mitä elämässämme voimme saada: Elävän yhteyden Herramme ja Vapahtajamme kanssa.
 Parannus on paluuta kasteen armoon
Pyhässä kasteessa ihminen on otettu Jumalan lapseksi. Tämä merkitsee, että hänellä on syntien anteeksianto ja lupaus Jumalan antamasta taivasosuudesta tämän elämän jälkeen. Kasteen kautta ihminen on otettu Jumalan vanhurskauden yhteyteen ja hänet on puettu Kristuksen pyhyyteen.
Paavali puhuttelee kirjeittensä tavallisia seurakuntalaisia Jumalan pyhiksi. Tämä on ymmärrettävissä niin, että kasteen lahjana Jumalan perheväki on pyhää kansaa, Kistuksen pyhittämää.
Schmalkaldenin opinkohdissa Luther puhuu, miten Jumalan sana puhuttelee meitä sekä lakina että evankeliumina.
Laki kertoo meille totuuden itsestämme ja tilastamme

Luther sanoo:

 Tämä on Jumalan salama, jolla hän kaataa yhteen kasaan sekä julkisyntiset että tekopyhät. Kenenkään hän ei anna olla oikeassa, heidät kaikki hän ajaa kauhuun ja umpikujaan. Tämä on vasara, josta Jeremia sanoo: (Jer. 23:29 "Minun sanani on vasara, joka kalliot musertaa." Tämä ei ole ihmistekoista katumusta (activa contritio) vaan todellista sydämen tuskaa, kuoleman kärsimistä ja kokemista (passiva contritio).
Tällaista on oikean parannuksen alku. Ihmisen täytyy kuulla tämä tuomio: Kenestäkään ei ole mihinkään, olittepa julkisyntisiä tai pyhimyksiä. Teidän jokaisen täytyy muuttua muuksi ja toimia toisin kuin nyt olette ja toimitte, keitä ja kuinka suuria, viisaita, mahtavia ja pyhiä te sitten olettekin. Tässä ei kukaan ole hurskas.

Evankeliumi puolestaan kertoo meille,

että Kristus on armollinen ja me saamme panna täyden luottamuksensa hänen armoonsa.
Tätä lain virkaa hoidettuaan Uusi testamentti heti julistaa evankeliumin lohdullisen armonlupauksen, joka on uskossa otettava vastaan. Niinpä Kristus sanoo (Mark. 1:15: "Kääntykää ja uskokaa evankeliumi", se merkitsee: Muuttukaa, toimikaa toisin ja uskokaa minun lupaukseni.

Luther selventää vielä uudelleen sitä, mitä merkitsee, että Jumalan sana on evankeliumia

Otamme nyt uudestaan puheeksi evankeliumin, joka antaa neuvon ja avun syntiä vastaan monella eri tavalla, sillä Jumala on armossaan tuhlailevan rikas: Ensiksikin evankeliumi vaikuttaa suullisena sanana, kun koko maailmaan julistetaan syntien anteeksiantamus; tämä on evankeliumin varsinainen virka. Toiseksi se vaikuttaa kasteena. Kolmanneksi pyhänä alttarin sakramenttina. Neljänneksi avainten valtana sekä myös veljien keskinäisessä keskustelussa ja rohkaisussa: "Missä kaksi on kokoontunut..." (Matt. 18:20.

Lukukappaleemme korostaa Jumalan työtä parannuksen perustana. Jumala katsoo kansansa puoleen. Hän palaa meidän luoksemme.

- Palatkaa minun luokseni,
niin minä palaan teidän luoksenne,
sanoo Herra Sebaot.

Herra Sebaot – Kaikkivaltias Jumala
Sakarjan kirjassa käytetään Jumalasta puhuttelua Herra Sebaot, Jumalan joukkojen Herra. Kreikankielinen käännös antaa astaavassa kohdassa käännöksen, että Herra on Kaikkivaltias Jumala. Samalla sanalla uskontunnustuksessamme sanotaan, että uskomme Jumalan, Isään Kaikkivaltiaaseen. Kun siis lausumme uskovamme Jumalaan Kaikkivaltiaaseen sanomme samaa kuin Vanhan testamentin pyhät puhuessaan Herrasta Sebaotista.

Kuten lukukappaleemme sanoo:

Jumala sanoi profeetta Sakarjalle:
”Julista kansalle nämä Herran Sebaotin sanat:

Tässä vielä 3. sunnuntain helluntaista ensimmäinen lukukappale
Sak. 1: 3-6

Jumala sanoi profeetta Sakarjalle:
”Julista kansalle nämä Herran Sebaotin sanat:
- Palatkaa minun luokseni,
niin minä palaan teidän luoksenne,
sanoo Herra Sebaot.
Älkää tehkö niin kuin isänne! Aikaisemmat profeetat julistivat heille: ’Näin sanoo Herra Sebaot: Palatkaa vääriltä teiltänne ja lakatkaa tekemästä pahaa!’ Mutta teidän isänne eivät kuunnelleet minua, eivät välittäneet puheistani, sanoo Herra.
- Missä isänne nyt ovat?
Entä profeetat? Elävätkö hekään ikuisesti?
Mutta minun sanani ja käskyni,
jotka minä annoin palvelijoitteni, profeettojen, julistaa,
ovat kaikki käyneet toteen
teidän isienne kohdalla.”
He tutkivat itseään ja myönsivät: ”Niin kuin Herra Sebaot oli sanonut tekevänsä meille pahojen töittemme ja syntiemme vuoksi, niin hän on myös tehnyt.”