”Tarkoituksenahan ei voi myöskään olla pakko-osallistaminen. Veikkaan, että monikaan tällä foorumilla ei katsoisi hyvällä, että lapsia viedään tai jos he itse joutuisivat osallistumaan ‘yhteisölliseen tilaisuuteen’, jossa palvotaan Äiti Maata ja että kaikki osallistuvat palvontamenoihin, mutta se olisi uskonnonharjoittamista vain niiden osalta, jotka tunnustavat Äiti Maa -uskoa.”

Omia näkemyksiäni:

Jumalanpalvelus kouluvuoden aikana esim. pääsiäisen aikaan on uskonnonharjoitusta. Samoin ohjatut rukoustilanteet ja hartaushetket koulussa tai päiväkodeissa. Mutta eikö ole ajat sitten päätetty ettei näihin tarvitse osallistua?

Uskonnollinen aamunavaus ei ole uskonnonharjoitusta niille, jotka kuulevat sen kaiuttimista. Se on sitä vain sen pitäjälle, ja niille jotka siihen sydämessään osallistuvat. Tämän ei tarvitse tulla millään lailla ilmi, ellei kuulija itse laita näkyvästi käsiään ristiin tms.

Kevätjuhla ei ole uskonnonharjoitusta, vaikka siellä laulettaisiin Suvivirsi. Suvivirsi voi olla uskonnonharjoitusta sille, joka laulaa laulua rukouksena Jumalalle.

Annoin näistä keskusteltaessa aiemmin esimerkiksi tilanteen, jossa asuisin muslimimaassa, ja joutuisin hyväksymään sen, että muslimien yhteisöllisissä tilaisuuksissa on uskonnollisia elementtejä. Se ei kelvannut esimerkiksi. Mutta näkisin, että tällaisissa kysymyksissä ns. valtionuskonnolla on merkitystä. Sen vuoksi tuollaiset aika kaukana todellisuudesta likkuvat esimerkit kuin ”äiti Maan palvontamenot” eivät tunnu relevanteilta keskustelun kannalta.

Paitsi jos kyseessä olisi valtionuskonto, usko, johon liittyviä elementtejä olisi mukana perinteisissä juhlissa. En näkisi syytä nousta kapinaan, mutta en myöskään osallistuisi sellaiseen toimintaan, jonka itse katson olevan ”palvontameno” tms. Jos voin vain olla paikalla, en näe tilanteessa ongelmaa.

Sama muslimimaissa. Tai hindumaassa. Minut täytyisi pakottaa osallistumaan palvontaan, ts. tekemään jotain, jotta kokisin tilanteen itseni ja vakaumukseni kannalta ongelmalliseksi. Täytyisi olla tilanne, jossa minun odotettaisiin tekevän jotain mitä en vakaumukseni vuoksi voi tehdä. Tietääkseni ja ymmärtääkseni kenenkään ateistin ei ole pakko tehdä mitään minkä voi tulkita palvontamenoksi. Sen sijaan, jos yleisissä juhlissa on mukana valtionuskontoon liittyviä perinteitä, sen ei pitäisi olla ongelma. Ei myöskään näihin juhliin osallistuminen tai juhlien rakenne tai ohjelma.

Voi tietysti keskustella siitä täytyykö olla mitään valtion virallista uskontoa. Mutta siitä pitää keskustella erikseen. Toistaiseksi emme elä uskontoneutraalissa maailmassa. Jos tällainen onkin ihanteena ja tavoitteena, en näe siinä syytä riisua kaikkea uskontoon viittaavaa julkisista tiloista ja tilaisuuksista. Ei voi sanoa että tällainen olisi mitenkään absoluuttisesti väärin ketään kohtaan. En sanoisi enkä ajattelisi niin jos eläisin kristittynä muslimimaassa. Pystyn kunnioittamaan valtion ja kansan enemmistön uskontoa tekemättä siitä kenellekään ongelmaa.