Julkinen tila ja uskonnonvapaus
"Uskonto on julistettava yksityisasiaksi."
Vaatimuksen voi lukea kahdella tavalla. Se on harmi, sillä kannatan lausetta toisella ja vain toisella tavalla tulkittuna. Toisaalta evlut kirkon kansliapäällikkö Keskitalo ja kenttäpiispa Särkiö niputtavat merkitykset kenties tahallaan yhteen, puolustaen yhtä tulkintaa toisen avulla.
Avainsana on 'yksityisasia'. Se voi tarkoittaa joko asiaa joka ei kuulu valtiovallalle, tai asiaa joka kuuluu yksityiseen piiriin eikä saa näkyä. Seksi on esimerkki viimeksimainitusta: Julkisella paikalla tuomittavaa rikosnimikkeellä sukupuolisiveellisyyden julkinen loukkaaminen. En halua rikoslakiin pykälää nimikkeellä "julkinen katsomuksen näyttäminen".
Kadulla saa kulkea risti kaulassa, saa jakaa traktaatteja. Mormonit saavat kiertää ovelta ovelle. Kaupan ei tarvitse piilotaa hengellisiä kirjoja kuin tupakoita. Kirkon torni saa näkyä kadulle. Uskonnonvapaus ei ole pelkästään lupa omassa piirissä esimerkiksi viettää ehtoollista.
Sama koskee tietysti kaikenlaisia vakaumuksia. Väestörekisterikeskus ei myynyt osoitetietoja eroakirkosta.fi-palvelun mainontaan, koska mainostamalla "kajottaisiin ihmisten vakaumuksellisiin kysymyksiin mahdollisesti loukkaavalla tavalla", muistuttaen samalla ettei myöskään rippileirien markkinointiin anneta osoitteita. Tämä oli ja on minusta väärin.
Siis miten yksityisasiaksi?
Kannatan siis uskonnon julistamista yksityisasiaksi pois valtiovallan asioiden piiristä.
Se, että oppilas saa pulpetissaan ruokarukoilla, ei tarkoita, että opettajan pitää johtaa rukous koko luokalle. Se, että kirkko saa näkyä kaupunkin siluetissa, ei tarkoita, että varusmiehet on vietävä valtion toimesta kirkkoon.
Valtion tulee taata uskonnonvapaus, ei tukea uskontoa suoraan rahallisesti tai toiminnallaan. Uskonnon tulee myös olla erillään valtion omasta toiminnasta: neutraalin valtion puolustajat eivät vanno minkään jumalan nimeen, eikä sen ylin päätöksenteko ala kirkkokäynnillä.
Tällä tavalla tulkittuna minä vahvasti kannatan Forssassa viime vuosisadan alussa sanottua: Uskonto on julistettava yksityisasiaksi!
78 kommenttia
Hyvä kirjoitus, Jori. On mukavaa, että K24 on valinnut bloggaajaksi myös ”vihollisleirin” edustajan.
Keskitalon, Särkiön ja monien muiden kirkonmiesten taktiikka perustuu valitettavasti kovin usein asioiden vääristelyyn. Pidän sitä oikeastaan hyvänä asiana, vaikka räikeimmät väitteet joskus herättävätkin minussa hieman ärtymystä. Pitkällä tähtäimellä kirkon edustajat kuitenkin kaivavat omaa kuoppaansa. Valheesta jää (yleensä) kiinni, ja silloin voi tulla mieleen se vanha hyvä ohje pakkasella housuun pissaamisesta;)
Kari Virtanen antoi hauskan esimerkin siitä, mitä nimitän Aku Ankka -logiikaksi. Sarjiksista saa usein lukea tuon sortin järkeilystä ja oikeudenkäytöstä, mutta reaalimaailmassa sitä ei sentään esiinny (meillä Suomessa ei ainakaan haitaksi asti).
En ihan tajua sitä, että mihin seurakunta tarvitsi rippileirin markkinointiin osoitteita? Niillähän on seurakuntalaisten osoitteet. Ne käyttävät valtion väestötietojärjestelmän tietoja.
Tuo neutraali valtio oli huvittava. Kun eduskuntaan valitaan puolueiden listan kautta. Itse en pidä mitenkään tärkeänä, että siunaisin ruuan nököttöessäni sen edessä tai osallistua Jumalan palvelukseen. Mutta jostain syystä mikään ei anna minulle lupaa estää siitä toista. Jos voidaan viedä museoon, niin miksei kirkkoon?
”Tällä tavalla tulkittuna minä vahvasti kannatan Forssassa viime vuosisadan alussa sanottua: Uskonto on julistettava yksityisasiaksi!”
Hienoa!…samaa järkeilyä käyttäen kaikki poliittinen ideologia on julistettava yksityisasiaksi ja kouluissa, julkisissa tiloissa on myös julistettava naturalismi, evoluutio ja humanismi uskonnot yksityisasiaksi.
Risto Korhosen tavalla argumentoida mitätöimällä huonolla huumorilla muiden argumentteja, on myös nimi. En nyt ilkeä sitä tällä foorumilla mainita.
Korhosen huumoriyritys ei muuta sitä, että on johdonmukaista edellyttää myös uskonnonvapautta tasapuolisesti. On epätasapuolista, jos uskonnonvapautta tulkitaan Jorin esittämällä tavalla uskonnottomien osalta ja samaan aikaan edellytetään kirkkoon kuuluvien osallistuvan tilaisuuksiin, joissa Jumalan mainitseminen, virrenveisuu ja rukoileminen on nimenomaan kielletty.
Tuo Janin esimerkki on siitä huono, että varmaan lähes kukaan ei osallistuisi Äiti maan palvontaan. Taitais tämän harrastaja pyllistellä lähes yksinään tai joidenkin sielunkumppaneiden kanssa. 🙂
Tarja luet nyt jotain sellaista, mitä en ole kirjoittanut. Lopetetaan tähän.
Minua ihmetyttää, että milloin jumalanpalveluksesta on tullut tilaisuus, jossa uskolla Jumalaan ja osallistumisella Jumalan palvelemiseen ei ole enää mitään merkitystä. Ja että jumalanpalveluksessa voi olla ihan hyvin vaikka korvatulpat korvilla, mitä väliä. Aika kummallista uskontokasvatusta minun mielestäni ja mielestäni aika kaukana ainakin alkuperäisemmästä kristillisen jumalanpalveluksen ideasta.
Jorin blogiin vielä kolmas näkökulma: Tuleeko yhteiskunnassa olla tilanteita joissa uskonnollisen vakaumuksen ilmaiseminen olisi epäkorrektia. Nähdäkseni uskonnonvapauteen liityy myös velvollisuus antaa kanssaihmisille vapaus uskontoon.
Tämän vuoksi uskonnonharjoittamistilanteiden ulkopuolista eläämää ei tule järjestää uskonnotomaksi, vaan tällöinkin tulee jättää uskonnovapaus voimaan.
Oman erityistarkastelunsa on perusopetus ja varuspalvelus sekä muut tilanteet, joissa ihmiset ovat läsnä velvollisuudesta ja joissa toimitaan johdetusti. Tällöin tulisi myös johdetusti antaa mahdollisuus tunnustaa vakaumustaan tai olla tunnustamatta. Esimerkisi varusmiesjumalanpalvelukseen voi joko osallistua tai olla osallistumatta, mutta ne jotka osallistuvat, viedään messuun johdetusti.
En pidä yksityiselämää loukkaavana sitä, että erilaisissa yhteyksissä kysytään vaikkapa kansalaisuutta, kotipaikkaa tai siviilisäätyä (viimemainitun tosin jotkut haluavat salattavien sekkojen piiriin). Uskontokunnan jäsenyys on mielestäni lähinnä kansalaisuuteen verrattava identiteettitekijä. Siksi ei ole väärin vaikkapa työpaikkahaastattelussa sitä kysyä. Sen sijaan kysymystä : ”Oletteko uskossa?” en pitäisi asiallisena muualla kuin luottamuksellisessa sielunhoitokeskustelussa. Tässä siis menisi minun käsittääkseni yksityisyyden raja uskonnon suhteen.
Olen itse asiassa aika monessa kohtaa eri mieltä. Minusta opettaja saa vetää ruokarukouksen ja on hienoa, että eduskunta käy jumalanpalveluksessa enkä pidä näitä mitenkään uskonnonvapautta loukkaavana. Jos uskonnonvapautta aletaan tulkitsemaan edes edustamallasi tavalla, siihen pitää liittyä vähintään ateisminvapaus ja myös uskonnottomuudenvapaus: kirkkoon kuuluvilla lapsilla pitää olla osallistumatta tilaisuuksiin, joissa ei ainakin mainita Jumalaa ja lueta lopuksi edes yhtä rukousta.
Ilmoita asiaton kommentti