Mitäkö mietin? Johannes Kastajaa. Jaakko Haavion kirjassa ”Ikikevät” on kirjoitus Johannes Kastajasta. Olen siihen usein Juhannuksen aikoihin törmännyt. Siksi joitain otteitteita tästä:
” On tosikristillisyys ankaraa.
Vain harva horjumatta uskaltaa tien kaidan käydä päästä päähän asti.
Oi, tie on kaita! Käännyttävä on!
Vaan kääntymys on sille mahdoton, ken vilpistelee sydänpohjukassaan ja parantavaa valkeutta kaihtaa.
Oi Johannes, mä pyydän, astu esiin ja kasta meidät puhdistaviin vesiin, sun Jordaniisi, virtaan totuuden.
Te miehet, veljet, jotka juhlistatte Jumalan huoneen teatteripelein, ja korupuvuissanne messuatte ja liikehditte liturgisin elein!
Voin nautiskellen katsella mä teitä vuodattain suolaisia kyyneleitä.
Vaan onko uuden liiton kallis viini sun maljassasi, kirkon mannekiini?
Ei adoraatiota, koraalia, ei estetiikkaa, ihmismoraalia aikamme kaipaa,
kaksimielinen, vaan sanaa, karkaistua kaksiterää, mi painuu niveliin ja ytimiin.
Vain sanan alla kuolleet tunnot herää sen uudensyntymisen poltteisiin,
mi suotiin ryövärille ristinpuulla. Vain rikkonut voi armon sanan kuulla.
Vain sairaita voi Herra parantaa.
Maailmain Valkeus, mä pyydän sulta: taivaista heitä sydämeeni tulta!
Suo, että kirkkaasti mä roihuaisin ja kerran sammua sun käsiis saisin.”
Juhannusmuisto vuodelta 2014
JÄTÄ VASTAUS
Uskonnolliset uniformut ja upseeriuniformut palvelevat molemmat samaa tarkoitusta: raadollista pätemisentarvetta ja tarvetta olla muita ylempänä.
Jukka, kiitos blogistasi. Siunattua Juhannusta!