Ei ole mikään niin kuin ennen. Ennen oli pahemmin. Meitä kakaroita pidettiin jouluaattoaamusta lähtien hirvittävässä jännityksessä. Karjalaisia kun ollaan juuriltamme, niin joulua vietettiin aina hirveänkauheankamalan isolla sukulaisjoukolla. Joulurauhan julistustus puolelta päivin ei tuonut minkäänlaista helpotusta päivän matelevaan kulkuun. Tilanne oli ristiriitainen: Ennen ”odotetun vieraan” tuloa piti koristella kuusi ja syödä kaiken maailman sörsseleitä, joita perinteisiksi suomalaisiksi jouluruuiksi kutsuttiin. Eihän vatsallaan jännittäjä voi oikeasti mitään syödä!
Ennen nykyaikaisia vakoilusysteemejä ja ovensuukyselyjä tiedustelijoina käytettiin harmaanuttuisia tonttuja, noita riivatttuja kielikelloja, jotka ikkunoitten takaa kurkkimalla saivat tietoonsa outoja asioista meidänkin perheestä. Sitten, ykskaks yllättäen aattoiltana ovelta alkaa kuulua jumalatonta kolketta ja töminää, kun sisään syöksyy ison sauvan ja pahassa tapauksessa vielä Koivuniemen Herran kanssa harmaaturkkinen valkopartaäijä, ihmissusi, jolla ei ole minkäänlaisia inhimillisiä tapoja.
Ensin se möreällä äänellä kysyy lapsilta, ollaanko me oltu kilttejä. Valehtele siinä sitten tuolle beelsebubin ilmentymälle punastumatta ja korvia heiluttamatta. Paha pukki sellainen, joka meikäläisenkin laittoi lahjoilla kiristämällä laulamaan: ”Käyppä tänne, en mä pelkää…!” Siinä tuli livautetuksi toinen valhe. Vaikka seisoinkin siinä kumman gubben edessä jäykkänä kuin seipään niellyt (sikäli kuin minua ei pakkoistutettu pedon polvelle), itku oli kurkussa ja sieluni oli suinpäin syöksynyt sohvan taakse piiloon.
Mikä tuo kuokkavieras oikein on utelemaan meidän perheen asioita? Lähtisi nyt hyvän sään aikaan vetämään ja jättäisi lahjasäkin meille! Ei sen tarvitse niitä lahjoja ruveta jakamaan. Osaamme me itsekin tuon osoitejakelun tehdä.
Ei liene lukijalle yllätys, että meikäläinen joulutraumatisoitui jo varsin varhain. Ei puhettakaan mistään nykyään muodissa olevasta debriefingistä. Itse saimme haavamme nuolla. Jossakin vaiheessa pukki alkoi imagosyistä pukeutua punaiseen nuttuun ynnä heitti valtansa merkit eli vitsan ja sauvan mäkeen. Halusi vissiin tehdä itsensä lapsille tykö. Vaan minkäs teet, kun minäkin tiedän, että sillä on sen nuttunsa alla karvainen turkkinsa. Tunnen vahingoniloa, kun nykyään lehdestä luen, että taas on pukki ajanut jouluna itsensä ihan piippuun. Aivan oikein sille.
Tämän blogin piti käsitellä joulupukin työuupumusta ja hoitoon ohjausta, mutta epähuomiossa blogisti taisikin avautua vain omista peloistaan. No, hoitoon taitaakin sitten mennä tämän kirjoittaja…
Jos lukijat suostuvat kertomaan omista joulutraumoistaan, niin voisimme sitten yhdessä mennä oikein isolla joukolla ryhmäterapiaan…!
Hilpeä idea: ryhmäpukkiterapia! Kuulostaa jo vähintään monimieliseltä. – Vaikka lapsena tiesinkin, että joulupukkina liikkui ikioma ihana Antti-enoni, sadun suggestio oli niin voimakas, että pelkäsin kuitenkin pukin lähelle tuloa. Kerran hän tempasi railakkaasti minut nilkoista ylös (olin kai 3 v.). Se riittikin lopuksi lapsuuttani pukin pelkoon. Kun isäni myöhemmin pelleillessään esiintyi bravuurinumerossaan Hamletin (isän) haamu, koin saman suggestiivisen ”kauhun”…
Ison tilan laidunmetsän reunaan rakennettu tilapäiseksi tarkoitettu talo, jossa keittiö, kamari ja yhdeksän ihmistä laulamassa ”En etsi valtaa, loistoa.” Joulusauna, tähtikirkas taivas, jota saunasta palatessa oli pakko jäädä ihailemaan ja pakkasen jäädyttämät hiukset. Lahjaksi kirja, pieni pussillinen pähkinöitä ja nukke, joka sai nimen Susanna. Isä ihmettelemässä nimeä, jota yhdelläkään suvun jäsenellä ei ollut. Ehkä hän ymmärsi sitten, kun lahjan saaja synnytti hänen ensimmäinen lapsenlapsensa Susannan nimipäivänä.
Joulukirkkoa meillä ei ollut. Sen korvasivat kiirastorstai –iltojen jumalanpalvelukset, joihin aina osallistuimme. Että oppisimme tietämään, että elämä ei ole pelkkää leikkiä, kuten vanhemmat asiaa perustelivat. Ja kyllähän me sitten opimme senkin.
Tuula, kävikö teillä pukki?
Joskus kävi ja joskus ei. Monta kertaa ”pukilla” oli ollut niin kiire, että hän oli jättänyt lahjat kuusen alle tai heittänyt ovesta kamarin lattialle sillä aikaa kun olimme saunassa.
Rantaan kahlaava merikapteeni eräällä Ahvenanmeren luodolla: En etsi valtaa, etsin loistoa!
Onko kirkossasi su ja jouluaamuna jp.
Kerron tyttärelleni, joka asuu Jääkärinkadulla.
Karvaita kokemuksia. Minä suunnistin salaisella väylällä valkoiseksi maalattujen kivien mukaan. Linja oli hienosti kiinni siihen asti, kun se ”alataulu” lähti kävelemään pitkin rantaa. Se olikin lokki, joka lepuutti siipiään rantakalliolla. Onni matkassa, kun ei tapahtunut mitään, vain itseä nolotti.
Jorma: Voihan veikkonen, jo toki. Messu sunnuntaisin kymmeneltä, jouluaamuna Xmas kahdeksalta. Toimittajat näkee netistä.
Minut oli kutsuttu, köyhä poika, äitinsä kanssa vähän paremmin elävän tätini kotiin jouluaattona.
Serkkuja oli kaksi, ja lahjamääränsä huikea. Siitä on jo puoli vuosisataa.
Minäkin sain jotakin lahjaksi, muistaakseni ainakin kahden pariston taskulampun ja kenties kaulaliinan
Kun olin pakettini avannut, menin katsomaan serkkujeni saamia leluja siihen noin 2 metrin päähän, ehkä kosketinkin muuatta suurta pumpattavaa hyrrää. Muistan kun Veikko.setä sanoi: Älä sinä tänne tunkea, mene sinne omien tavaroittesi luo!! Minä menin.
No jo on tyly tyyli. Sorry kun sanon, että todella törkeätä pientä lasta kohtaan! Siinä olis jouluterapian paikka vaan toivottavasti olet kurjasta kokemuksesta selvinnyt! Ja pakko vielä lisätä, että moisia sukulaisia en itse enää pahemmin kaipaisi.
Ehkä karvain kokemukseni on aikuisiältä. Olin 22 vuotias kanta-aliupseerioppilas. Siis Lappeenrannan maisemissa. Joulun alla, kun alkoi joululoma, olimme juhlasalissa riveissä. Olin töpeksinyt jotakin ja kuulin kapteeni Erkki Hietamäen mainitsevan nimeni muutaman muun joukossa. Hän käski: Astukaa rivin eteen! Rankaisen! Seitsemän vuorokautta arestia.
Siellä sitten päävartion putkassa vietin joulun, joka olisi pitänyt viettää kihlattuni kotona.
Nyt paljon vanhempana tunnustan, että ansaitsin sen ja olihan se kokemus. Jouluateriasta sen verran, että normaali lauantaimakkaran siivu oli sentin paksu. Jouluna sain kaksi viidenmillin siivua. Kunnioittava tervehdys esimiehelleni ja siunausta joulun viettoon!
Lapsuuden joulut eivät pelottaneet, kun pukki ei käynyt, eikä lahjojen avaamiseen mennyt juuri aikaa. Joten minä oikeastaan voisin antaa teille traumatisoituneille terapiaa. Mä tunnen yhen joulupukin, joka vapaa.-aikoina muuttaa etelään ja asuu ihan tässä lähistöllä.
Minun kävi paremmin jouluna 1975. Pyysin rykmentin komentajalta henkilökohtaista syylomaa mennäkseni
hengelliseen tilaisuuteen ulkomaille. Sain puoltavan vastauksen: Komentaja antaa tämän loman teille
henkilökohtaisena lahjana.
Eversti J. Mäntynen oli rehti sodan käynyt mies, ainoa upseeri, jota saatoin siinä itsetuntoaan etsivien tärpästikkelien joukossa kunnioittaa.
Aloitamme terapian. Hannu K, jos iilmoittamasi dimensiot habituksestasi pitävät paikkansa ja miksi eivät pitäisi, kun pukki tulee teille aattona, niin et joudu todennäköisesti polvelle istumaan.Mieti jo jouluaattoa ja pukin vierailua siltä kannalta, että saat istua lempituolissasi, eikä ole pakko laulaa, mutta saat myös laulaa, jos se tuntuu hyvältä.
Haa, Lauri, sinä hoksasit! Olen naurusta kiherrellen odottanut päivää, jolloin joku hiffaa jujun.
On tämän elämän ajan asioita yhteiskunnassa, jossa voi olla hyvällä omallatunnolla jompaakumpaa mieltä. On kuitenkin monia asioita, joista voi olla vaan sitä toista mieltä. Nämä perusteellisesti yhteiskunnan perustaa muuttavat asiat, joita usein kutsutaan konservatiivien kannoiksi tai jopa fundamentalismiksi, ovat monesti ihan Raamattusta nousevia kysymyksiä avioliitosta, sukupuolesta, pappeudesta, elämän pyhyydestä jne.
Näistä ei voi kristityksi kutsuttu perääntyä kieltämättä tunnustustaan ja loppuviimeksi Herraansa ja Luojaansa. Siinä sitä ollaan tai sitten ei olla.
Kirjoitusvirhe, piti olla yhteiskunnan perustaa kannattavat asiat.
Kiitos Samuel tärkeästä täydennyksestä. Tässä tekstissä en tarkastellut lähemmin Raamatun vaikutusta arvojen perusteluna. On selvää, että monet perinteiset arvot nousevat Raamatusta, erityisesti 10 Käskystä, kuten hengen, avioliiton, omaisuuden ja maineen suoja, samoin lepopäivän ja vanhempien merkitys. Kuningaskäsky antaa suunnan kaikille muille käskyille: ”Minä olen Herra, Sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia.” Tämän käskyn rikkominen näkyy esimerkiksi rahan ja talouden vallan korostumisena yli kaiken. Sen edessä muut arvot joutuvat väistymään: luonto kärsii ja sen mukana ihminen.
Myös liberaalit arvot voivat nousta Raamatun perustalta, kuten Jeesuksen Vuorisaarnasta ja rakkauden kaksoiskäskystä: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.” Joskus sitä kuulee laajennettavan Rakkauden kolmoiskäskyksi, jolloin painotus on itsen rakastamisessa. Jumalan rakastaminen ja Hänen asettamansa elämän oma laki tahtovat unohtua. Ihminen ja vapaus normeista tulevat silloin kaiken mitaksi. Uskon, että sekä liberaaleilla että konservatiivisilla arvoilla on raamatullinen pohjansa – niin läpeensä kristinusko on kulttuurimme hedelmöittänyt. Ihmisen itsekkyyden vaikutus on kuitenkin himmentänyt raamatullisen lähtökohdan.
Tulee nyt kumminkin muistaa, että suuri ellei suurin osa ns. kristilisistä arvoista ovat olleet ns. univversaaliarvoina olemassa jos ennen kristinuskoa (myös Suomessa ) ja varsin monet tulivat vaikutamaan v a s t a ateistis-deistisen v a l i s t u k s e n reformoitua Euroopan ajattelun ja käytänteet.
Oikeusperiaateiden historiasta kiinnostuneen kannatta tutustua yleisesitykseen nimellä ’Johdatus Suomen oikeusjärjestelmään I II ( toim. Pekka Timonen) ja Lars Björnen teokseen Den nordiska rättsvetenskapens historia, 1995-2007.
Jumala on konservatiivi ? Ihmisen aivot kuitenkin kehittyvät, jos niitä vain käyttää. Ja kun aivot kehittyvät, tulee uusia ajatuksia ja vanhat ja tunkkaiset jäävät historiaan. Niin elämä tulee helpommaksi tuleville polville. Heidän ei tarvitse aloittaa kaikkea alusta.
”Vastuunotto, rehellisyys ja ahkeruus” ovat tärkeitä arvoja, mutta niin itsestäänselviä, että niitä ei tarvitse erikseen nostaa esille. Koskee kaikkia ihmisiä, mutta kaikki eivät yllä niihin. Kaikilla ei ole yhtä hyvät lähtökohdat elämässä. Oli sitten konservatiivi tai liberaali.
Ennen oli kotiteollisuus ja talouskouluja joissa opittiin vaatimattomat tarpeet ja aineet tekemään ja siunaamaan riittäviksi lähtökohdiksi. Opittiin mm. Välttämään syömäköyhyyttä.
Isänmaa. Onko se jotenkin ”pyhä” asia, ja on ehdottoman tärkeää että vielä 6.12.2120 on olemassa itsenäinen Suomi?
Minulle se on välinearvo. En minä halua heiluttaa siniristilippua tai mitään lippua. Minä haluan paistaa makkaraa metsässä, nähdä lasten leikkivän keinussa, tehdä työtä ja saada ruokaa, päästä hoitoon jos sairastun, jne jne. Valtiot, talousjärjestelmät ja muut ovat välineitä tälle.
Kyllä, itsenäinen Suomi on tärkeä asia, koska se mahdollistaa useimmille hyvän elämän.
Kiitokset Pekka Särkiölle hyvästä ajankohtaisesta blogista. En lähde Jori Mäntysalon kanssa kiistelemään siitä, onko itsenäisyys jokin itseisarvo vai välinearvo, mutta totean, että se on yksi edellytys sille, että voit vapaasti tehdä kaikkea, mitä kerroit haluavasi. Ei kannata myöskään vähätellä sitä, miten itsenäisyytemme aivan ihmeellisesti saavutettiin vuonna 1917 – 1918 ja säilytettiin vuosina 1939 – 1945. Pyhyys on siinä, että kansa rukoili tasavallan presidenttiä myöten, ja kansa pelastui. Itsenäinenkin valtio voi romahtaa, jos sen kansa lakkaa huolehtimasta omasta itsenäisyydestään ja kukin nauttii vain omista eduistaan.
Anteeksi kirjoitusvirhe, po. Pekka Särkiölle.
”Pyhyys on siinä, että kansa rukoili tasavallan presidenttiä myöten, ja kansa pelastui.”
Tarkoitatko sitä,että ne kansat jotka eivät pelastuneet eivät myöskään rukoilleet?
Seppo Heinolalle: Tarkoitin vain sitä, mitä kirjoitin. Tiedän, että sota-aikana rukoiltiin paljon, ja paljon tapahtui myös ihmeellisiä asioita. Puhutaankin aivan aiheellisesti Talvisodan ihmeestä. Vastaavasti kesän 1944 taisteluissa ja rauhaan johtaneissa tapahtumissa Suomen kohtalo oli arkisesti sanoen ”hiuskarvan varassa”, mutta minun mielestäni Taivaan Isän johdatuksessa. Uskokoon ken haluaa.
Kumman puolueellinen tuo Taivaan Isä kun toisia vilpittömiä rukoilijoita auttoi ja toisia ei. Ja toisaalta säästi sodalta kansoja joissa häntä ei rukoiltu ollenkaan.
Logiikka muistutta tässä kohtaa mielestäni sattuvasyti kertomusta miehestä ja hänen koirastaam:
MIES: ”Kuulehan sie ku miul o sit hyvä ja tottelevaine koira. Katos ku mie sano sill jotta tule kuule sie Musti tänn tai ole kuule Musti sie siel nii se oli kuule siell…”
Risto Tuori, isäni oli sotaveteraani. Hän osallistui sekä jatkosotaan että Lapin sotaan. Kunnioitan kaikkia sotaveteraaneja ja heidän saavutustaan : edelleen itsenäistä Suomea.
Varmasti sota-aikana rukoiltiin paljon, ja tapahtui myös paljon ihmeellisiä asioita. Juhani Rekola palveli sota-aikana rintamalla pappina. Hän näki, kuinka kirouksia syytävä purnaaja palasi ehjänä etulinjasta, kun taas Jumalan varjelusta rukoillut uskovainen sotilas jäi kaatuneena kentälle.
Kiitos Rauno Seppäselle kommentista. Minäkin kunnioitan ja kiitän syvästi sotaveteraaneja, lottia ja kaikkia niin rintamalla kuin kotiseudulla työtä tehneitä suomalaisia. Jos olisimme tuolloin menettäneet itsenäisyytemme, vanhempani olisi taustansa johdosta todennäköisesti viety Siperiaan, jolloin elämäni olisi alkanut aivan toisella tavalla.
Blogista- BLM ja MeToo kertoo tasa-arvosta.
Elämme, kuitenkin maailmassa, jossa media ja se ensimmäinen uutinen asiasta muovaa meidän ajatuksia ja asialle on valmis vasta -argumentti ,joko vastustat tai olet puolella. Medialukutaito ja faktantarkistusta olisi jokaisen hyvä harrastaa. Pahimmassa tapauksessa toimittaja tekee jo uutisesta lähtökohtaisesti asenteellisesti puolueellisen. Kukaanhan järkevä ihminen ei kannata rotusyrjintää eikä minkään ihmisryhmän halveksuntaa. USA ssa Obama moitti juuri BLM kannattajia mielenosoituksissa käytetyissä kylteissä olevista iskulauseista, joissa oli ihmisarvoa halveksiviä tekstejä ja sanoi että olisimme voittaneet selvemmin ,jos näitä ei olisi. BLM myös osallistui Antifan (äärivasemmistolainen terrorijärjestö) kanssa anarkistisiin tekoihin vaalien yhteydessä. (olen valottanut näitä asioita omalla blogillani). Riippumattomat mediatalot ja netissä luettavat eri uutiset ympäri maailmaa antaa usein samasta uutisesta laajempaa näkökulmaa.
Maailma ei ole niin yksioikoinen , että hyvältä näyttävä on hyvä
Maailma ei ole myöskään niin yksioikoinen, että vain virheetön olisi hyvää ja kaikkea muuta tulee vastustaa ’vasemmistoaatteen’ ilmnentymänä.