Viime päivinä olen seurustellut sata vuotta sitten syntyneiden ihmisten kanssa. Siihen on syynsä. Ensin kirjoitin muistokirjoituksen äskettäin edesmenneestä ja 22.9.1916 syntyneestä lähetysjohtaja Alpo Hukasta.
Kohta perään tein kirja-esittelyn teoksesta Herääminen pimeään. Se on koottu 1.8.1916 syntyneen Juhani Rekolan varhaisista, pääasiassa Kotimaassa julkaistuista teksteistä. Sekä muistokirjoitus että kirja-arvio julkaistaan 28.7. ilmestyvässä Kotimaa-lehdessä.
Suomen itsenäistymisen alla vuonna 1916 syntyi 79 653 ihmistä. Heistä vajaa 50 opiskeli teologiksi. Heitä yhdisti se, että he kaikki olivat sota-aikana 23-29 -vuotiaina.
Martti Voipio syntyi 19. helmikuuta 1916. Hän vaikutti vuosikymmeniä raittiusjärjestöissä ja alkoholipolitiikassa. Sosiaalineuvoksen arvonimen 70-luvulla saanut Voipio oli yksi 30-luvulla Unkarissa opiskelleista teologeista, myöhemmin hän opiskeli myös Yhdysvalloissa.
Muun muassa raamatunkääntäjänä Ambomaalla, nykyisen Pohjois-Namibian alueella työskennellyt Laina Kivelä syntyi 24.2. Hän toimi jatkosodassa viesti- ja lääkintälottana. Kivelä oli aikoinaan käynnistämässä myös partiotoimintaa Ambomaalla. Hän työskenteli Ambomaalla lähes neljä vuosikymmentä.
Hannes Leinonen syntyi 7.3. Opiskeluaikanaan hän liittyi vanhoillislestadiolaisuuteen, mutta erkani siitä myöhempinä vuosikymmeninä. Leinonen haavoittui vaikeasti jatkosodassa. Viimeisinä vuosinaan hän toimi Oulun hiippakunnan piispana. Leinonen totesi aikoinaan Kotimaan haastattelussa, että ”Jokainen meistä, jos pyydämme kristittyjä olla, tarvitsee rippiä.”
Tukholman suomalaisessa seurakunnassa kappalaisena työskennellyt kirjailija ja esseisti, syväteologi Juhani Rekola syntyi 1.8. Sota-aikana hän työskenteli pataljoonanjohtajana ja pataljoonanpappina. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat muun muassa Ruusumaanantaista pääsiäisaamuun sekä Kuolemantanssi.
Äskettäin edesmennyt lähetysjohtaja Alpo Hukka syntyi 22.9. Sortavalassa. Sota-aikana hän toimi kenttäpappina. Hukka oli keskeisesti vaikuttamassa Ambo-Kavangon kirkon, nykyisen Namibian evankelis-luterilaisen kirkon, itsenäistymiseen. Lähetysjohtajana hän edisti keskeisesti muun muassa sitä, että kehitysyhteistyömäärärahoja alettiin osoittaa lähetysjärjestöille. Eläkeläisenä hän opiskeli kiinankielen.
Herännäissuvun jäsen Väinö Juhani (Jukka) Malmivaara syntyi 13.10. Hän toimi ennen eläkkeelle jäämistään Kuopio hiippakunnan piispana. Ennen papiksi opiskeluaan hän teki sotilasurana ja oli jatkosodan aikaan nuorin majuri. Malmivaara oli mukana asekätkentä-jutussa, josta sai aikanaan tuomion.
Per Wallendorff syntyi 22.12. Hän työskenteli Suomen Lähetysseuran työntekijänä Jerusalemissa, mutta oli 60-luvulla perustamassa ensin Kansanlähetystä ja sitten Kylväjää. Wallendorffin tunnetuin teos on Taivasten valtakunnan salaisuus.
Kuvittelen kesäisiä seuroja, joissa jokainen näistä edellä mainituista teologeista pitää puheen. On tyyni kesäilta, pihlajien marjat ovat jo vähän punertuneet, mutta ruoho on vielä räikeän vihreää. Suihkukone lentää korkealla. Veisaamme Siionin lauluja, Hengellisiä lauluja, virsikirjan virsiä ja Siionin virsiä. Seurat kestävät pitkään, mutta aikaa on. Seuraväki tulee ravituksi.
Näiden sata vuotta sitten syntyneiden teologien elämäntöiden kautta välittyy, miten paljon erilaisia teologisia painotuksia mahtuu samaan kirkkoon. Miksi se ei olisi mahdollista myös tulevaisuudessa?
Selkeää puhetta olisi esimerkiksi että sanoisi;
Tuomitsen jyrkästi tämän islamistisen terroriteon. Olen huolissani sitä että Suomessakin voi olla sellaisia imaameja jotka opettavat jihadistisia oppeja. Olen huolissani siitä että meillä Supon mukaan saattaa olla jo 300 Isisin piiristä tulevaa.
Mitään tällaista et kuule arkkipiispan koskaan sanovan.
Huolissaan oleminen on turhaa, jollei myös huolehdita ja jopa huolleta. Odinin sotureita on heidän oman ilmoituksensa mukaan viitisensataa. Minä olen huolissani. Huolehditaanko heistä?
Matias,
Tarkoitukseni ei ollut tehdä Pyhän Hengen kastetta helluntalaisten yksinoikeudeksi. Se on ollut yksi ilmiö Evlut kirkon sisälläkin ja koskien luterilaisia “vain” lapsikastettuja (vrt. Kornelius) ja etenkin niitä, jotka ovat ottaneet vastaan upotuskasteen uudestisynnyttyään. Puhun nyt siis, luterilaisen kirkon sisällä olevasta ilmiöstä, joka on esiintynyt nk. viidesläisissä piireissä ja ollut ikäänkuin sisällä blogistin teemassa, “teologiset painotukset”.
En usko, että kielitaidottomuuttasi teet julistuksen, että:
“Pietarin helluntaisaarnassa sanotaan että kasteen välityksellä saadaan Pyhän Hengen lahja.”
Saksit selvän tekstin palvelemaan sanomaasi. Kohdistus ei ole “niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Suomalaiset laitokset kääntävät “kai”-sanan tarkoittavan “niin”, vaikka sen merkitys kreikassa on “ja” sekä jonkinverran “myös”.
Siis tätä Pietarin saarnaa ei saa hengellisesti kunniallisin keinoin autuuttavan sakramentin välineeksi.
Samoin kohta Hesekielin kirjasta ei viittaa ihmeitä tekevään kasteeseen, vaan uusi sydän ja uusi henki annetaan sisimpään (uudestisyntymä), sekä puhdas vesi, Pyhä Henki puhdistaa saastaisuukista ja Jumalan Henki uudestisyntyneessä vaikuttaa, että hän vaeltaa Jumalan käskyissä ja ”noudattaa Minun oikeuksia ja pitää ne”. Kun nämä on toteutunut, uusi puhdas luomus ottaa kasteen merkiksi ja ilmoitukseksi siitä, mitä on tapahtunut. Tämän kasteen järjestyksineen asetti Jeesus, vähän ennen kun nousi taivaaseen.
Teit kantasi selväksi ja niin yritin minäkin. Ei enempää jankuteta, koska olennaisen olemme kumpikin sanoneet ja sen voi halukkaat lukea.
Reijo
Ero on siinä että sinun mielestäsi ihmisen kääntymys tapahtuu ennen kastetta. Tämä on 1520 -luvun tuotetta. Sen kirjallisen teorian kehitti Hubmeier vuosina 1525-27 julkaisemissa kirjoissaan. Milloinkaan ennen kirkon historiassa ei ole esiintynyt lasten kastamista kieltäviä mielipiteitä. Kaikki baptistisen kastekäsityksen omaavat seuraavat tuota perinnettä tiesivätpä asiainlaidan tai ei.
Minä taas seuraan kirkon vanhaa perinnettä, joka opettaa että ihmisen kääntymys tapahtuu kasteessa.
Luterilaisen kirkon opetus liittyy täysin tähän alkuperäiseen kirkon opetukseen kun Augsburgin tunnustuksessa sanotaan että pelastus annetaan ihmiselle kasteen välityksellä. Kasteen kautta ihminen otetaan Jumalan armon osallisuuteen:
”IX Kaste
Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä. Lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon.”
Tämä vain selvennyksenä lukijoillemme, jotta huomaisimme ettei kastekäskyssä ole kysymys siitä onko pelastustapahtuma tapahtunut ennen kastetta vaiko sen jälkeen. Vastaus kysymykseen nimittäin on, ettei pelastustatapahtuma käy sen paremmin ennen kastetta kuin sen jälkeenkään vaan koko Jeesuksen Kristuksen Golgatan ristillä ja ylösnousemuksen valtaisassa voitossa ansaitsema pelastus annetaan juuri kasteen hetkellä ja sen välityksellä.
Omalta puoleltani en jatka tässä ketjussa tätä kasteasiaa pidemmälle.
Tunsin itsekin Alpo Hukan ja muistokirjoitus hänestä oli tosi hyvä! Jälleen kerran selvä laatuero paperisen Kotimaan ja tämän 24:n välillä. Paperista Kotimaata voi sano kirkolliseksi lehdeksi. Sinne olisi vaikea kuvitella esimerkiksi Heikki Lepän kolumneja tai hämäävää uutisointia.