Raportti uimaopettajien hengellisiltä kesäpäiviltä 2016 Ranta-Mutalasta: Jumala ei tahdo yhdenkään ihmisen hukkuvan!

vaaviui

Viime viikonvaihteessa Joensuun Ranta-Mutalan uimakoululle kokoontui parin sadan kristillisen uimaopettajan ja hengenpelastajan joukko pohtimaan veden hengellistä merkitystä.

Todettiin, että vaikka Jeesuksen vedenpäälläkävelyä voidaankin nykyään imitoida ns. ponttoonisandaaleilla, niin tekninen kehitys ei kuitenkaan vie pohjaa pois uskolta  hyvän uimataidon pelastavaan vaikutukseen. Mutaisissa rantavesissä kahlailemalla ei koskaan opita uimaan. Veteen on mentävä – vaikkakaan ei koskaan yksin! -  kaulaa myöten ja niin, että jalat eivät ulotu pohjaan.

Vuosikokouksessa tuotiin esiin tutkimustieto, jonka mukaan uimataidon puute ei ole ensisijainen syy hukkumiskuolemiin. Suurimmassa vaaravyöhykkeessä ovat  kännissä sekoilevat  miehet, jotka sepalus auki ja ilman pelastusliivejä  tipahtelevat enojen lailla veneistä potentiaalisten pelastajien ulottumattomiin. Känniuinti vaatteet päällä on taito, johon moni ei enää yllä.

Todettiin, että vesikauhu on lisääntynyt erityisesti luterilaisilla pikkulasten vanhemmilla. He eivät millään tunnu uskaltavan antaa lapsiaan kastettavaksi. Kampaus menee kuulemma sekaisin eikä vesikampausta pidetä tätä nykyä erityisen coolina. Ei oteta huomioon, että pieni lapsi olisi veden ympäröimänä kuin alkukotonaan. Vauva voidaan siirtää miltei välittömästi äidin kohdusta uimahallin lämmitettyyn lapsivesialtaaseen.

Päätettiin myöntää Johannes Kastajalle postuumisti hengenpelastusmitali hänen Jordan-virralla tekemänsä pioneerihenkisen toiminnan eli kansan veteentutustuttamispojektin perusteella. Opettihan hän lukuisille ihmisille, miten vedessä voidaan olla pinnan alla niin, että nenään ja silmiin ei mene vettä.

Paljon pohdintaa sai aikaan pienoisevankeliumin (Joh. 3:16) perinteinen sanamuoto:  Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Miksi Jumalalle on niin tärkeätä, että kukaan ei kuolisi hukkumalla?

 

kaatunut vene

Asiaa yritettiin valottaa korvaamalla hukkuminen ajatuksella hukkaan joutumisesta. Tähän kuitenkin vastattiin, että vaikka nyt ollaankin itäsuomalaisessa miljöössä, missä sudet voivat ihan hyvin syödä pikku-Punahilkkoja, niin ei kyse kuitenkaan ole koko Suomen Siioniin yleistettävissä olevasta asiasta.  Kun katsottiin Raamattua vähän tarkemmin, niin huomattiin, että ei siellä enää puhuttukaan mistään hukkumisesta tai hukan sisään joutumisesta vaan kadotukseen joutumisesta.

Kokouksen kokoavassa päätöspuheenvuorossa tuli esiin näkökulma, että uimareitten uhkarohkeita päähänpistoja ja omien voimiensa yliarvioimista ennaltaehkäisemään jatkossa uimaopetukseen liitetään pakollisena ns. kelluntailaisuus-osio: Kaikkien veden varaan vapaaehtoisesti tai tahattomasti joutuvien uimaopetusharjoitukseen liitetään käytännön opetus siitä, miten kellumalla voidaan kaunistaa hukkumistilastoja. Kyse on ainoasta sosiaalisesti hyväksyttävissä olevasta pinnallisuuden muodosta.

Pöytäkirjan ulkopuolella todettiin vielä varsin ajankohtainen asia: Uidessa ei  sovi jahdata pokemoneja, ainakaan kännykän kanssa.

 

Kuvatekstit:

Yllä: Vaavi kelluu, kellu sinäkin!

Keskellä: Harjoituksen vuoksi omakin vene kannattaa aika ajoin keikauttaa nurin!

 

Tämä uutinen kirjoitti yllä olevat mietteet:

http://www.valomerkki.fi/aiheet/elama/suomalaiset-taitavat-uinnin-perusteet

11 kommenttia

  • Ville Hassinen sanoo:

    Jee! Nyt kirjoitetaan miun kotikaupungista!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jori Mäntysalo sanoo:

    Olet sinä aika sanailija. Ihailen, taas kerran!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Kiitos kiittämästä, Jori. Huomaa myös, miten muuntautumiskykyinen meikä on: Samalla kun työrupeama alkaa olla lopuillaan, Ruttopuiston rovasti on hissukseen ruvennut muuntautumaan piirroshahmoksi. Kenties olen jonakin päivänä vaikka millainen sarjakuvasankari…!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Hannu

    Kiitos mojovista murjaisuista ja hersyävän hyvästä tekstistäsi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Kiitos, Matias. Minä tykkään kirjoittaa tällaisia vähemmän älyllisiä pläjäyksiä välillä. Siis ihan vain huvin ja hauskuuden vuoksi. Suorittaakseni kirjoittamisessa arvosanan verbaaliakrobatur.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121