Jos kädessäsi on vasara, niin kaikki ongelmat ovat nauloja.

Sanonta kuvaa hyvin näitä keskusteluja. Käytämme sitä työkalua, jota osaamme ja näemme ongelmat sen läpi.
Äskettäin kunnioitettu kirkkoherra Jouni väitti, ettei oppini ole kirkon opetuksen mukaista. Onneksi oli tuo avioliittoleiri tuossa välissä. Joten ehdin kunnolla pähkäilemään väitettä. Ekana se otti päähän ihan rankasti. Olenhan vankka kirkon - ja M.L:n kannattaja. Ensi kertaa minut on raakattu koko kirkon ulkopuoliseksi kummajaiseksi. Sitten oivalsin; toinen puhui pellosta ja toinen pellon aidasta. Onhan näilläkin jotain yhteyttä keskenään. Kuitenkin pientä erimielisyyttä voi syntyä, jos aitaa ja peltoa yritetään pitää vertailukelpoisina.

Vastaava ero on opilla ja kristityn elämällä. Omat puheenvuoroni käytin siitä mitä on elämä. Kirkkoherra Jouni taasen alkoi puhua kristillisestä opista. On luonnollista, että Jouni on perehtynyt oppiin. Joten se on hänellä vasarana kädessä. Minun tekstini taasen täynnä nauloja. Niitä hän sitten alkoi innolla koputtelemaan opin vasaralla.

Palvellessani aviolliittoleirillä opin kerran jotain hyvin olennaista kristityn elämästä. Leirillä on useita tosi mielenkiintoisia luentoja. Jonkun saattaa ehtiä palvelutehtävien lomassa kuuntelemaan.
Niinpä eräs luento kiinnosti eritysiesti. Istuin mukavasti takana ja luento oli juuri alkamassa. Juuri silloin sain sanan, että toimistossa kaivataan.

Selvisi, että joku ei päässyt huoneeseensa. Avaimet oli jäänyt sisään. Huoneessa oli tietysti auton avaimet. Niinpä ei päässyt tulemaan luennolle. Minun oli siis lähdettävä tuonne, lähes seitsemän kilometrin päähän avaamaan ovea. Päätin siinä ajaessani, etten ilmaise harmistustani lainkaan. Palvelen vain iloisesti. Aivan kuin mitään harmistumista ei olisi.

Perillä sitten selvisi, ettei siellä enää apua tarvittu. Asia oli selvinnyt kymmenen sekuntia sen jälkeen, kun olin lähtenyt ajamaan. Kännykkä ei vain sattunut olemaan mukana. Mitäkö opin?
Opin se etten ole palvelemassa ensisijaisesti ihmisiä vaan Jumalaa.

Tuo näköala antaa koko elämälle aivan uuden motivaation. Palvelutyössäni olen jatkuvasti suuressa velassa avioparitoiminnalle, jonka ansiosta oma avioliitto toimii hienosti, ja vielä enemmän Herralle, joka on antanut meille kaiken.

Velkaani olin maksamassa taas leirillä. Saldo ei kuitenkaan pienentynyt lainkaan. Päin vastoin.
Velkaa tuli taas lisää, koska itse sai paljon. Niinpä kristittynä olemme jatkuvasti velassa kaikille.
Parastamme yritämme. Silti mitään palkkaa, tai ansiota palvelusta ei kannata edes odottaa.

Olemmehan velvollisia tekemään kaikkea hyvää kaikille. Mitä kiitosta velvollisuuden hoitamisesta voisi kuvitella. Emme selviä edes vähimmästä kunnialla. Joten jäämme kurjiksi maan matosiksi, kaiken yrityksen ja ponnistelun jälkeenkin. Ikinä emme täytä mittaa. Parempaa jälkeä silti aina syntyy.

Oppia tähän ei kannata sotkea.

92 kommenttia

  • Ari Pasanen sanoo:

    Ismo Malinen:”“Parannuksen tekeminen” on muutenkin vähän harhaan johtavaa, koska kyse ei ole tekemisestä, vaan uskomisesta. ”

    Siis alkaen Johannes Kastajasta ja Jeesuksesta on johdettu harhaan?

    1 Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa 2 ja sanoi: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”.(Matt.3)

    Matt. 4:17 Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”.

    No jokainen saa ”uskoa” mitä tahansa ja seurata ketä tahansa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Kerroppa Ari vihdoinkin oma käsityksesi siitä mitä parannus on.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka Peso.nen parannus on että tunnustaa syntinsä ja eronsa Jumalasta ja lähtee seuraamaan Jeesusta

    Liitä tähän vielä Jeesuksen vertaukset:

    Luuk. 9:62 Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan”.

    21 Ei kukaan ompele vanuttamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaippaan; muutoin uusi täytetilkku repii palasen vanhasta vaipasta, ja reikä tulee pahemmaksi. 22 Eikä kukaan laske nuorta viiniä vanhoihin nahkaleileihin; muutoin viini pakahuttaa leilit, ja viini menee hukkaan, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini on laskettava uusiin leileihin.”(Mark.2)

    Siis ihmisen tulee uudestisyntyä Jumalan hengestä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Luottamus Armolliseen Jumalaan syntyy Jumalan Hengen kautta Kristuksessa, jossa meidän koko synti on sovitettu kertakaikkiaan ja loppuun asti, siinä ei ole enää lakia joka vaatii, vaan Raukkautta ja anteeksiantoa.

    Ari, tuo vertaus (Mark.2) josta otit osan, puhuu nimenomaan uudesta liitosta ja vanhasta liitosta. Armon päälle ei voi enää laittaa lakia, muuten Armo katoaa, koska elämä Kristuksessa ei ole enää vaatimuksia ja lakia, vaan iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä.

    Ne, joilla on vielä peite silmillä vanhan liiton kirjoituksia lukiessa, eivät löydä niistä Kristusta, koska tuo peite otetaan pois vasta Kristuksessa. (2.Kor.3) Vanhalla liitolla on kuoleman virka, eikä siitä otettu ”paikkakaan” sovi enää uuteen leiliin, muuten leili hajoaa ja uusi valuu hukkaan.

    Ainoastaan Jumala voi tehdä ihmisen uudeksi ja myös uudenliiton palvelijaksi. Ihmisen omat tekemiset ovat yhtä tyhjän kanssa, olkoot vaikka kuinka hurskaita, ainoastaan Henki tekee eläväksi, koska lain virka vain kuolettaa ja tuo esiin synnin ja sen, että ilman Jumalan antamaa ”parannusta” (Kristuksen sovitusta) me olemme hukassa. (Tämä on Raamatun mukaisen ”parannuksen” merkitys), parannus ei siis ole ihmisen teko, silloin kun ”se” on Jumalan mielenmukainen. Jumalalle ei kelpaa kuin Kristuksen kautta tuleva uhri ja sovitus. (Parannus synnistä) Tähän on uskominen, jos pidämme kiinni Raamatun ilmoituksesta. Lailla (vanha liitto) on vain elämän kuva, mutta ei itse elämää. (Kristus) Vanha on kuollut ja uusi on tullut tilalle Kristuksessa.

    ”Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista,kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa! Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta. Sillä se, millä ennen oli kirkkaus, on tämän rinnalla kirkkautta vailla, tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden. Jos sillä, mikä on katoavaista, oli kirkkaus, niin vielä paljoa enemmän on sillä, mikä on pysyväistä, oleva kirkkautta. Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat emmekä tee niinkuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista. Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois. Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Ismo Malinen, ei tähän voi oikein muuta sanoa kuin kova on tuo sinun ”lain pelkosi”, eikö Jumalan laki ole uudestisyntyneelle parasta aina?

    Eikö Jumala laita lakiaan uudestisyntyneen sydämeen eli tulee kapinan tilalle sydämen halu elää Jumalan lain mukaan?

    Entä mitä on tämä ”laittomuus” jota tuot niin kovasti esille?

    21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. 22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ 23 Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.(Matt.7)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    ”Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.” Joh. 1:17

    ”Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja. Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin, koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta. Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.” Room.3.:19-31

    Kysynkin Ari sinulta, mitä mieltä olet, ohjaako Kristus meidät lain luokse, vai ohjaako laki meidät Kristuksen luokse?

    Toinen kysymys: Olemmeko kadotettuja sen tähden, ettemme ota Jeesusta vastaan, vai sentähden että emme näe Jumalan Pelastusta Kristuksessa? Kumpi on Armosta, se että sokea saa näkönsä, vai se, että lähdemme seuraamaan Jeesusta omasta halustamme ja tahdostamme?

    Etkö ymmärrä, että teemme Jeesuksesta kadottajan ja jakomiehen, jos asetamme sokealle vaatimuksen näkemiseen, vaikka on sokea! Synti meissä on juuri sokeutta. Syntiselle voidaan sanoa, tee parannus, mutta se on lakia ja yksin lakia.

    On eriasia sanoa ihmiselle: Ottakaa Jeesus vastaan tai te hukutte, kuin sanoa Jumala on sovittanut syntisi Kristuksessa. Me olemme syntymä sokeita, joille Jeesus on tullut antamaan näkemisen. (Joh.6 ) Jos sanot sokealle, miksi et katso, niin kuinka voisi nähdä ilman parantajaa? Jos sanomme: ”Me näemme, niin olemme vielä sokeat ja syntimme pysyy, mutta jos sanomme: ”Anna meille että näkisimme, niin meidän syntimme otetaan pois, sillä olemme kuulleet Parantajan äänen.

    Jos hukkuvalle sanoo: ”Sinä hukut”, niin sekö hukkuvan pelastaa? Sama on sanoa syntiselle: ”Olet syntinen.” (Laki) Jos taas hukkuva pelastetaan ylös merestä, niin se on Armoa.

    Jos sanot syntiselle: ”Jeesus on Lähetetty pelastamaan sinut, Jumala on itse sovittanut sinun syntisi Hänen kauttaan, niin mitä voi ihminen tuoda tuohon lisää? Oman uskonsa? Valintansa? Eikö Hänen ainoa Jumalan palveluksensa ole Kiitollisuus? Yksin ojan pohjalla makaava tietää olevansa hukassa, ei hänelle tarvitse sanoa: ”Tee parannus”, sillä hän tuntee oman voimansa ja juuri sen tähden ojan pohjalla.

    Me emme itse valitse kadotustamme, hylkäämällä pelastuksen Kristuksessa, vaan olemme jo kadotettuja, jotka Pelastetaan Kristuksessa. Jumala siis vanhurskauttaa jumalattoman Kristuksen kautta, kun uskomme Häneen, jonka on Lähettänyt meitä pelastamaan.

    Usko taas on yksin Jumalan teko. Jeesus sanoo: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” Joh.6:29

    Ja vielä tämä: ”Laittomuus on sitä, että halveksii Jumalan käskyä, joka on, että me uskomme Häneen, jonka on lähettänyt.

    Jokainen kristitty joka sanoo: ”Me olemme tehneet sinun nimessäsi sitä ja tätä, tekee laittomuuden”, kun taas se, joka elää uskon lain mukaan, (Room.3) tietää, että me elämme Jumalan teoissa, eikä niissä ole syntiä (epäuskoa). Sanoohan Paavalikin toisaalla: ”Sillä kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä” Room. 14:24 ja Johannes sanoo kirjeessään: ”Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.” 1.Joh.5:17 antaen ymmärtää, että ainoastaan epäusko on kuolemaksi. Jokainen ihminen on vailla Jumalan kirkkautta synnin tähden, mutta kun synti otetaan pois Kristuksessa, niin ihminen vanhurskautetaan uskonlain mukaan, yksin Armosta ilman omia tekoja.

    Jos siis alamme rakentamaan lakia Kristuksen armon päälle ja alamme jälleen täyttämään lakia itse, niin halveksimme Hänen sovitustaan ja olemme eksyneet pois Hänen Armostaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” Gal.5:1

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Ismo Malinen ei terveet tarvitse parantajaa eli kun kerran on jo saanut (kasteessa) kaiken niin ei enää tarvii että Jeesus parantaa paatuneen sydämen, voi luottaa Lutherin ym lupauksiin kasteen armosta jne……. kuinka helppoa kun vanhemmat ovat antaneet kastaa vauvana, nyt saa nauttia siitä uskosta, voi niitä vauva raukkoja joiden vanhemmat eivät anna kastaa lapsiaan, eikö ole sääli kun vanhemmat määräävät pelastuuko vauva vai ei?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Juuri näin. Armoa armon päälle. Tämä on se Tie, minkä Jumala on päättänyt. Se on tie jolta ei lapsikaan eksy. Jeesus on juuri se Parannus, joka meille kasteessa luetaan. Se on kuitenkin yksin uskosta, ei teoista, koska se lahjoitetaan ihmiselle Armosta ilman vaivaa.

    Kärsimys ja vaino tulevat niille, jotka tässä uskossa lujasti pysyvät.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Sääli todella vanhempia, jotka kuvittelevat lapsen itse aikanaan päättävän omasta uskostaan. Siihen kun vielä lisätään se, että lapsi pidetään erossa kaikesta hengellisestä, niin seurauksena on tietysti kielteinen saennen uskoa kohtaan. Vanhemmat todella silloin päättävät lapsen puolesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.