Joogasta ja uushenkisyydestä
Käynnistelin Kotimaan Seurakuntaopiston jooga-kurssia käsittelevän jutun pohjalta some-keskustelua. Keskustelu ryöpsähti äkkiä ja keräsi toista sataa kommenttia. Tein keskustelusta monia havaintoja:
1. Monia ahdisti koko keskustelu
Moni piti koko keskustelua tarpeettomana ja pelkäsi sen vahingoittavan kirkon mainetta. Ymmärrän tämän, koska monille jooga on vain liikuntamuoto ilman hengellistä ulottuvuutta. Itsekin hyväksyn kyllä joogan "maallisessa" muodossa. Silti olisi tärkeä tunnistaa, että jooga voi olla myös aidosti hengellistä. Tiedän ihmisiä, jotka eivät joogatessaan todellakaan vain venyttele vaan etsivät kosketusta tuonilmaisiin. Onkin outoa, että keskustelu haluttiin yrittää tukahduttaa. On vaikea keksiä ajankohtaisempaa keskustelunaihetta kuin kirkon suhtautuminen uushenkisyyteen.
2. Rajalinja noudatteli vakiintuneita rintamia
Sikäli kun tunsin keskustelijoiden taustoja, niin näytti, että suhtautuminen joogaan kulkee kutakuinkin samoilla kohdin kuin parisuhdekiista. Myös käytetyt argumentit muistuttavat toisiian ja keskustelu provosoi ihmisissä samanlaisia tunteita: miksi tästä enää tarvitsee keskustella; emme voi tuomita toisia. Taustalla kummittelevat varmaankin erilaiset raamattukäsitykset.
3. Kirkon suhde uushenkisyyteen on epäselvä
Jooga on vain yksi esimerkki valtavasta uushenkisyysbuumista, joka on ryöpsähtänyt kirkon silmille viime vuosina. Itse asiassa jooga on hengellisesti varsin "kiltti" muoto ja nykyään puhutaankin jo aivan avoimesti noituudesta, magiasta ja loitsuista. Siis ollaan avoimesti pakanallisia.
Buumi on valtava. Voisi jopa sanoa, että viimeisen 10 vuoden aikana Suomessa on ollut yksi sen historian suurimmista "herätyksistä" - se ei vain ole kanavoitunut kristinuskoon. Kirkolla ei ole juuri ollut työkaluja näiden ihmisten tavoittamiseen. Joitakin uusia avauksia on onneksi ollut. Rohkeimpana niistä Helsingin seurakuntien näyttävä yhteistyö Minä olen -messujen kanssa.
Kirkossa on monenlaisia näkemyksiä uusista henkisyyden ja hengellisyyden muodoista. Jotkut näyttävät olevan uushenkisyyden suhteen hyvin avoimia. Heille uuspakanuus on vain yksi Jumalan tapa puhutella ihmistä. Toisille kaikki vähänkin epätavanomainen henkisyys on suoraan saatanasta. Ehkä kumpikaan ääripää ei ole oikeassa vaan kirkossa olisi kyettävä hiukan analyyttisempään otteeseen.
Ennen kaikkea kirkon olisi uskallettava tarjota ihmisille parhaita aarteitaan eli hengellisyyttä ilman sordiinoa. Käytännössä tämä tarkoittaa kirkasta evankeliumia, aitoa yhteisöllisyyttä ja kahlitsematonta Pyhän Hengen voimaa, joka ilmenee myös ihmeinä ja merkkeinä.
25 kommenttia
Petteri Maunu
Mitä mahtaa tarkoittaa oleminen syvällä Joogassa, sitäkö, että ihon lävistäminen vaikka nauloilla ei enää tunnu miltään.
Josefus kertoo essealaisista, että he hallitsivat kivun mielensä lujuudella, ja vaikka heitä roomalaisten toimesta kidutettiin, ja käytettiin kaikkien mahdollisten kidutusvälineiden läpi, että he olisivat kieltäneet lain-antajansa Mooseksen nimen, niin, he eivät anoneet armoa, eivätkä antautuneet kivun edessä, vaan olivat uskollisia kuolemaan saakka.
Olivatko he joogeja, oliko Jeesus joogi, vai onko yleensä mahdollista saada ruumis mielen hallinnan alle, kuten vaikka hallita kipu tahdonvoimalla. Tai parantaa sairaus vaikuttamalla siihen menttaalisesti. Kristittyjen pitäisi tietää, kuuluuhan se heidän oppiinsa, että käsien päälle panemisella voidaan parantaa.
Essealaisten kerrotaan kuitenkin tutkineen vanhoja kirjoituksia löytääkseen niistä tietoa parantavista juurista, yrteistä ja kivistä. Elikkä, he eivät harrastaneet ihmeparantamista, eikä taikatemppuja, vaan harrastivat tavallaan lääketiedettä. Ja saattoihan heillä olla tietoa sellaisistakin aineista, jotka poistavat kivun, vaikka ristille naulittaisiin.
Ehken meidän kaikkien tulisi ymmärtää, että Joogan taustalla on panteistinen tai /ja polyteistinen jumala käsitys, joten sen pohjavie on lähtökohdiltaan vastoin Raamatun ilmoittamaa käsitystä Jumalasta, jossa Jumala ilmoittaa itsensä persoonan muodossa ”Minä olen”, eli Jumala on Yksi ja ennenkaikkea Hän persoona, joka on ilmestynyt maailmaan Korkeimman Poikana. Näin siis Raamattu opettaa.
Toisekseen on hyvä ymmärtää, että Pyhä Henki on nimenomaan erityinen ja erotettu Henki kaikesta muusta hengellisetä ja henkisestä, ihmisen alkeisvoimista ja filosofioista.
Ei ole toista Jumalaa, kuin Herra, joka voi ihmisen lunastaa, sillä ihminen syntyy kuoleman ja orjuuden alle, Luotuna, mutta kuoleman alle eksyneenä.
Mutta ihminen sanoo: ”Tätä elämää minä rakastan” ja ”Ei ole mitään pimeyttä, on vain elämää, kuinka se voisi olla kuolemaksi” He voivat sanoa toiselle vain: ”Katso itse eteesi”, niinkuin sanoivat Juudakselle, joka anoi armoa kova sydämmisiltä papeilta, erheensä tunnustaessaan. Olkoot jokainen oman elämänsä herra, sanovat he, jotka etsivät mielenrauhaa vääryydessä elävästä ihmisestä.
Niin on tosi sana sanottu: ”Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.”
”Minä olen suostunut niiden etsittäväksi, jotka eivät minua kysyneet, niiden löydettäväksi, jotka eivät minua etsineet; minä olen sanonut kansalle, joka ei ole otettu minun nimiini: Tässä minä olen, tässä minä olen!
Kirjoittaja
Timo Pöyhönen
Pastori. Erikoistunut yhteisön rakentamisen saloihin. Toimii Hengen uudistus kirkossamme ry:n toiminnanjohtajana.
Ihminen ei ole ”oman onnensa seppä”. Ihminen ei ole vapaa, eikä ihmisellä ole vapaata tahtoa. Olemme ”lahjaksi” saatujen geeniemme summa. Joku syntyy sairaana, toinen terveenä. Joku upporikkaana, toinen köyhänä. Se määrittää koko elämää, myös hengellistä. Vain hyväosainen ihminen voi kuvitella olevansa vapaa.
Ilmoita asiaton kommentti