O taivaallinen Isä, minun Jumalani; katsahda minun puoleeni ja armahda minua, ole myös nopia minua auttamaan, että minä tänä päivänä ja tänä hetkenä taitaisin ruveta välttämään, mikä paha on, ja tekemään, mikä hyvä ja otollinen sinun silmäis edessä taitaisi olla; anna minulle totinen, oikia ja vahva usko, sinun ja Poikas Jesuksen Kristuksen päälle, että minä taitaisin sen tietää, tuta ja uskoa, että hän on minulle annettu viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi, ja että hän on minun Sovittajani, Välimieheni ja Edesvastaajani. Lainaa minulle armos, seuratakseni hänen jälkiänsä ja elääkseni hänen sanansa ja käskynsä jälkeen. Auta myös, etät minä joka päivä kuolettaisin lihalliset ajatukset, halut ja himot, nöyryyttäisin itseäni sinun edessäs, ja sitä ristiä ja vastoinkäymistä, jonka sinä päälleni panet, kärsisin ja hyväksi ottaisin. Ja että minä myös taitaisin rakastaa minun lähimmäistäni niinkuin itseäni, ja tehdä hänelle hyvää, niinkuin Kristus minulle tehnyt on, ja että minä suuren karttamisen kanssa välttäisin niitä, jotka sinun mieltäs vastaan olisivat. O Jesu, minun Vapahtajani ja Lunastajani; vahvista minua Pyhän Henkes kanssa, ja jos minä kiusauksessa lihan heikkoudesta, perkeleen yllytyksestä ja pahain ihmisten haukutuksesta johonkuhun syntiin lankeen, niin auta, Herra, minua nopiasti ylös jälleen; älä salli, että minä sinun kiellän ja annan ylön. Anna myös armos, että minä sinun pyhää nimeäs viimeisellä hetkellä avukseni huutaisin, ja panisin minun turvani ja toivoni sinun katkeran piinas ja kuolemas päälle, jonka minä asetan minun syntini ja sinun tuomios välille. O Jesu! minä olen omas, sinun haltuus minä annan itseni, ja kaikki, mitä minulla on, tänä päivänä ja jokapäivä, armahda minun päälleni, kuule minun rukoukseni, tee minua autuaaksi ja saata tästä surkiasta alhosta taivaan valtakuntaan. Amen.
Vanha Suomalainen Virsi- ja Evankeliumikirja, s. 813-814, Raumalla 1963. O. Y. Länsi-Suomen kustannuksella.


Olisi äärettömän ihanaa, että puhdas Jumalan sanan julistus saisi kaikua ihmisten korvissa ja valloittaa paljon sydämiä, jotta monelle vielä kirkastuisi se suuri jouluevankeliumin totuus, että Jumalan Poika tuli meidän Veljeksemme ja avasi meille verellänsä taivaan.
Heino Pätiälä, Saarnaa sanaa.
Mika
Kiitos blogisi sanomasta!
Kuule ja lausu hyviä sanoja!:
https://www.facebook.com/photo/?fbid=1836639694328358&set=a.770809430911395
Seurakunnalla on ehkä ollut onni saada uskollinen sielunpaimen. Yötä päivää hän ajattelee kuulijoidensa parasta. Hän rukoilee heidän puolestaan ja ahdistuu ajatellessaan heidän iankaikkista osaansa. Hän kehottaa ja varoittaa, houkuttelee ja kutsuu armohäihin. Hän lohduttaa ja vetoaa – mutta kaikkea sitä halveksitaan tai ainakin väheksytään. Mitä Herran on silloin tehtävä?
Aivan oikein, ennen kuin he aavistavatkaan, hän ottaa heiltä sen ravinnon, jota he ovat hyljeksineet, ja siirtää heidän sielunhoitajansa toiseen paikkaan. Hänen sijaansa he saavat sellaisen, joka ei väsytä heitä tällä vanhalla julistuksella synnistä ja armosta. Hän saarnaa heidän ”korvasyyhyynsä”. Hän pystyy tuudittamaan nämä sielut lepoon, jossa herättävä ääni ei kuulu. Ja ne, jotka eivät suostu nukutettavaksi, vaan ehkä vasta nyt havaitsevat, mitä ovat menettäneet, eivät koskaan enää saa samanlaista tilaisuutta kuunnella terveellistä julistusta.
C. O. Rosenius, Jumala on, s. 140-141, SLEY, 1976.
Varmaankin tämä toteutuu nykyisin enemmän kansankirkossa kuin tunnustuksellisissa luterilaisissa seurakunnissa.
Viisaus ja älykkyys:
https://www.facebook.com/photo/?fbid=1837617687563892&set=a.770809430911395
Evankeliumi on armon lupaus eli syntiemme anteeksiantaminen Kristuksen kautta. The Gospel is the promise of grace that is the forgiveness of our sins through Christ.
Philipp Melanchthon: ”Ydinkohdat” (Loci communes), s. 166, SLEY-Kirjat Oy, 1986.
Apostoli Pietari: ”Me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme.” Apt. teot 15:11. Apostle Peter: ”We believe that through the grace of the Lord Jesus Christ we shall be saved”. Acts 15:11.
Usko ei ole ihmisen oma teko, vaan Jumalan lahja ja teko. Ihminen vain vastaanottaa Jeesuksen hankkiman armon. Siihen ei tarvita mitään ihmisen tekoja.
Mika,
Tämä sinun omasanainen viestisi kieltää sen minkä sakramentaalinen eli välineellistetty pelastusoppi kieltää! Eli tämä ristiriitaisuus on sakramentaalisen opetuksen ydin Augustinus-Lutherista lähtien.
”Vain” vastaanottaminen, hyväksyminen, alistuminen ovat ovat tahdonvaraisia. Eli edellyttävät ihmisen yhteistyötä.
”Act 16:14 Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui.”
Filippiläiskirje:
2:13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
Johanneksen evankeliumi:
6:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt”.
Efesolaiskirje:
2:8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja 2:9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Johanneksen evankeliumi:
15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.
Johanneksen evankeliumi:
15:5 Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.
Roomalaiskirje:
9:16 Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.
Johanneksen evankeliumi:
1:12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
2.Korinttolaiskirje:
6:1 Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.
1.Timoteuksen kirje:
1:15 Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.
4:9 Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen.
Psalmit:
37:5 Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.
2.Aikakirja:
16:9 Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle.
Joosua:
24:15 Mutta jos pidätte pahana palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella, niitäkö jumalia, joita teidän isänne palvelivat tuolla puolella virran, vai amorilaisten jumalia, niiden, joiden maassa te asutte. Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.
Jesaja:
30:15 Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne; mutta te ette tahtoneet,
Sakarja:
7:11 Mutta he eivät tahtoneet ottaa vaaria, vaan käänsivät uppiniskaisina selkänsä ja kovettivat korvansa, etteivät kuulisi.
Matteuksen evankeliumi:
23:37 Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.
Sananlaskut:
3:5 Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.
Nämä kaikki jakeet ovat voimassa samanaikaisesti. On ihmisen oma syy, jos hän joutuu kadotukseen. Ihminen voi hylätä kutsun.
1.Timoteuksen kirje:
6:12 Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä.
Mika,
Riippu vetoatko ”kirkkomme opettaa” vai mitä Raamattu opettaa uskoontulosta.
Minulle Raamatun pelastusoppi on tuttu ja pitäisi olla tuttu noiden viittaamisiesi raamatunkohtienkin perusteella. Osaatko selittää, miksi sakramentalinen pelastusoppi on kaikkia näitä vastaan.
Eli kysymys on, miten Kirjoitukset tässä asiassa on sinuun sulautunut. Selitä, niinkuin Filippus hoviherralle, äläkä huitaise sinnepäin missä vastaus on.
Mika,
kyllä kohdat ovat minulle hyvinkin tuttuja. Mitä ne kertoo sinulle ja mitä ne kertoo halusta, vastaanottamisesta ja jopa ratkaisusta Jumalan puoleen?
Jo pelkästään ”vastaanottamisen arvoinen” kertoo ihmisen yhteistyöstä, kun Jumala kutsuu pelastukseen.
Uskon, että pystyt selittämään!
Samalla hetkellä kun olemme alkaneet uskoa Jeesukseen, olemme tulleet hänen tykönsä ja luokseen. Tietysti pelkällä järjellä ajateltuna kaikki esille ottamani jakeet eivät sovi yhteen. Onneksi Jumala tahtoo pelastaa kaikki ihmiset. (1. Tim. 2:4). Jeesuksen armo kuuluu kaikille ja koskee kaikkia. Tämän kuuleminen tai lukeminen synnyttää uskon. Se on aina suuri ihme, kun joku tulee elävään uskoon.
Mika,
”Tietysti pelkällä järjellä ajateltuna kaikki esille ottamani jakeet eivät sovi yhteen.”
Niin, otit riskin kuitenkin ja luotit että Jumala yhtyisi mitä mieleesi tuli kun kohtia Raamatusta yhteen sommittelit.
Se mihin pyrit jää epäselväksi, vaikka Jumalan hyvään tahtoon viittaat. Kuitenkin ihmisen tahto ratkaisee voiko Jumalan hyvä tahto, eli armo, toteutua pelastukseksi.
Jumalan puolelta kaikki on jo tehty valmiiksi, eikä ”sidottu ratkaisuvalta” ole Hänen ideansa.
Kiitos kuitenkin, että periaatteesi kerrot. Jumalan periaatteet on ilmoitettu Raamatussa ja toteutunut miljoonien ihmisten elämässä. Toivon, että kahdella tai useammalla ”hevosella” ratsastamisesta luovut.
Reijo, vaikuttaa siltä, että sinä korostat ihmisen tekoja, minä taas haluan korostaa Jumalan tekoja.
Mika,
Minun korostuksellani ei ole ratkaisevaa merkitystä. Olen viitannut vain Raamatun ilmoitukseen Jumalan hyvyydestä, Armosta, jota hyvyyttä on Jeesuksen valmistama työ Golgatalla. Sen voi hyljätä tai ottaa vastaan, eli kumpaa haluat painottaa.
Mika,
Kirjoitat:
”Samalla hetkellä kun olemme alkaneet uskoa Jeesukseen, olemme tulleet hänen tykönsä ja luokseen”
Vaikken kopioi nyt Raamattua, niin uskon, että tiedät kohdan ja yhteyden mihin viittaan.
Näkisin, ettet ole todella lukenut tuota kohtaa, johon tämä viittauksesi kohdistuu, sillä se, koko Raamattu alkaa, että ensin on uskottava/myönnettävä että Jumala on, mikä perustelu on järkeenkin käypä. Jumala vetää luoksensa jokaista ihmistä, tavalla tai toisella. Jumalan olemassaolon kieltämisen Jumala ottaa huomioon eikä vedä ihmistä tykönsä, niin kauan kuin kielto on päällä.
Mutta ne jotka Isän vetoon puhutteluunsa suostuvat Jumala palkitsee Poikansa hankkimalla pelastuksella, eli uskoontulolla. – Eli vahingossa tai tietämättömyydessä ei ole Jumalan toiminnan maaperä, sillä Jumala haluaa ihmisen työtoveruutta.
Tähän väliin voit ottaa esille ihmisen työn liiallisen painotukseni.
Tekstissäsi, näen suuren virheen, koska painotat, sanoitat, sellaista, mitä Raamattu ei opeta, eli ”.. olemme ALKANEET uskoa.” Ihminen ei ”ala uskoa, uskomista”, se on Jumalan työ, mikä on joskus sinunkin ilmaisusi tai kirjoittajien, joita lainaat. Tähän hieman lisää, koska et voi kahdella tavalla puhua, vaikka kirkkoisätkin ovat siihen sortuneet sitten Augustinuksenkin.
Edellisen perusteeksi, mitä meidän ”alkamiseemme” tulee, koskien alkaa uskoa. Sillä Jeesus sanoi, ”Ilman minua te ette voi mitään tehdä”, mikä tarkoittaa kyllä meidän tekemistämme, mutta sen vaikutta Jeesus, kun olemme Hänet vastaanottaneet sisällisesti meissä asumaan, eli olemme tulleet uskoon. Jokainen tekee mitä tahtoo, mutta kun tulemme uskoon Hän/Jeesus vaikuttaa kaiken tahtomisen, tekemisen ja olemisen, vaikkakin alituisessa taistelussa lihan ja Jumalan hengen välillä.
Jos katsot, että Kirjoitukset eroavat tästä kannanotostani, niin tuon esille kohdan tai kohdat Raamatusta, mihin perustaudun.
Merkittävässä virkateologisessa puheenvuorossaan Seppo A. Teinonen (1975) sanoo:
”Jos luterilainen kirkko toteuttaa naispappeuden, se ei enää voi esiintyä Raamatulle rakentavana kirkkona.” Teinonen jatkaa: ”Kukaan vakavasti Raamattuun ja traditioon suhtautuva teologi ei voi suosittaa naispappeuden hyväksymistä.”
Sakari Korpinen, Oikeat alttarit ja saarnatuolit, Sakari Korpisen 80-vuotisjuhlakirja, s. 276, Julkaisija: Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta, 2026.
Sen tähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni. Joh. 10:17-18.
Kuuntele: “Sen käskyn minä olen saanut Isältäni.”
Kristuksen kuolema ei ollut mikään satunnainen kuolema taistelussa perkelettä vastaan. Ei, hänethän lähetettiin maailmaan nimenomaan kuolemaan. “Sen käskyn minä olen saanut Isältäni.”
Tämän sanan välityksellä hän vie meidät Isän omaan neuvotteluhuoneeseen, ja antaa meidän kuulla joitakin Isän käskyjä, jotka koskevat ihmisten pelastusta. Kaikkialla Raamatussa puhutaan Kristuksen kuolemasta lampaiden tähden, ja kaikki lukemattomat sovitusuhrit ovat hänen sovituskuolemansa esikuvia ja ilmoituksia.
Jos sydämesi avautuu tälle sovituksen varsinaiselle tarkoitukselle, et enää valita omaa kurjuuttasi ja kadotettua tilaasi. Silloin voit kerta kaikkiaan hyväksyä, että koska Jumala on antanut oman Poikansa sovitusuhriksi meidän pelastukseksemme, meissä itsessämme ei ole muuta kuin kuolemaa ja tuomiota.
Mutta samalla sinä saat tietää, että hänen aikaansaamansa sovitus on täysin riittävä tekemään sinut autuaaksi, puhtaaksi ja vanhurskaaksi ja takaamaan sinulle Isän mielisuosion. Sillä Jeesus sanoo, että se on Isän tahto.
Ja tämä Jumalan tahto on niin totinen, että hän sanoo: “Sen tähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni.” Ja taas: “Sen käskyn minä olen saanut Isältäni.”
Oi Jumala, anna meille silmät, että näkisimme! Oi Jumala, anna anteeksi meidän epäuskomme!
Oi Jumala, se on sinun ikuinen päätöksesi, että sinun Poikasi antaisi elämänsä meidän tähtemme. Sinulle olkoon kunnia ja ylistys iankaikkisesti! Se riittää, se riittää täysin!
Tämä on ainoa usko, joka voi tehdä viheliäisen, kylmän ja kuolleen sydämen eläväksi ja lämmittää sen. Se on ilmainen ja ansaitsematon lahja.
Sinulle olkoon kunnia ja ylistys!
C. O. Rosenius (1816-1868), Leipäset, Evästä vuoden jokaiselle päivälle, s. 236, Perussanoma Oy, 1990. Näytä vähemmän
”Usko on kristittyjen ainoa taito ja siinä heidän on joka päivä harjaannuttava”, on Luther aivan oikein ja sattuvasti sanonut. Jokainen muu kristityn osaama taito johtuu juuri uskosta. Taito palvella, kärsiä, olla kärsivällinen, sietää, rakastaa, toivoa, elää, kuolla – kaikki se perustuu uskoon. Usko on se voitto, joka maailman voittaa (1. Joh. 5:5, 4:4). Eikä Jeesukseen uskova joudu häpeään (Room. 9:33). Kuinka tärkeä onkaan sen tähden uskon taito, ja mikä onni omistaa se!
Alkulauseesta kirjasta Armoa armosta, SLEY, 1966. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.