O taivaallinen Isä, minun Jumalani; katsahda minun puoleeni ja armahda minua, ole myös nopia minua auttamaan, että minä tänä päivänä ja tänä hetkenä taitaisin ruveta välttämään, mikä paha on, ja tekemään, mikä hyvä ja otollinen sinun silmäis edessä taitaisi olla; anna minulle totinen, oikia ja vahva usko, sinun ja Poikas Jesuksen Kristuksen päälle, että minä taitaisin sen tietää, tuta ja uskoa, että hän on minulle annettu viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi, ja että hän on minun Sovittajani, Välimieheni ja Edesvastaajani. Lainaa minulle armos, seuratakseni hänen jälkiänsä ja elääkseni hänen sanansa ja käskynsä jälkeen. Auta myös, etät minä joka päivä kuolettaisin lihalliset ajatukset, halut ja himot, nöyryyttäisin itseäni sinun edessäs, ja sitä ristiä ja vastoinkäymistä, jonka sinä päälleni panet, kärsisin ja hyväksi ottaisin. Ja että minä myös taitaisin rakastaa minun lähimmäistäni niinkuin itseäni, ja tehdä hänelle hyvää, niinkuin Kristus minulle tehnyt on, ja että minä suuren karttamisen kanssa välttäisin niitä, jotka sinun mieltäs vastaan olisivat. O Jesu, minun Vapahtajani ja Lunastajani; vahvista minua Pyhän Henkes kanssa, ja jos minä kiusauksessa lihan heikkoudesta, perkeleen yllytyksestä ja pahain ihmisten haukutuksesta johonkuhun syntiin lankeen, niin auta, Herra, minua nopiasti ylös jälleen; älä salli, että minä sinun kiellän ja annan ylön. Anna myös armos, että minä sinun pyhää nimeäs viimeisellä hetkellä avukseni huutaisin, ja panisin minun turvani ja toivoni sinun katkeran piinas ja kuolemas päälle, jonka minä asetan minun syntini ja sinun tuomios välille. O Jesu! minä olen omas, sinun haltuus minä annan itseni, ja kaikki, mitä minulla on, tänä päivänä ja jokapäivä, armahda minun päälleni, kuule minun rukoukseni, tee minua autuaaksi ja saata tästä surkiasta alhosta taivaan valtakuntaan. Amen.
Vanha Suomalainen Virsi- ja Evankeliumikirja, s. 813-814, Raumalla 1963. O. Y. Länsi-Suomen kustannuksella.
Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala. Ps. 31:6
On sanottu, että kirkko on täällä siksi, koska täällä kuollaan. Kirkon tärkein tehtävä on siksi sen viestittäminen, miten päästään taivaaseen. Kaikki muu hyvä ja tärkeä seuraa kaukana tämän jäljessä. Kirkon perustehtävä ei ole maailmanparantaminen, koska tämä maailma ei lopulta parane koskaan. Se ei ole ilmastonmuutoksen vastustaminen, vaikka se on maallisen elämän näkökulmasta hyödyllistä. Kirkon oleellinen tehtävä ei ole edes köyhyyden poistaminen, koska köyhät tulevat aina olemaan keskuudessamme. Jos hyvän tekemisen alle peittyy kaikkein tärkein, evankeliumi avatusta taivaasta, me olemme kaikkia ihmisiä surkuteltavimmat. Kun köyhät ja vaivatut joskus kysyvät, miksi emme kertoneet Jeesuksen sovitustyöstä auttaessamme heitä, niin mitä me siihen vastaamme? Jos ihmiset joutuvat kadotukseen sen vuoksi, että evankeliumi jää hyvien asioiden peittoon, niin mitä se hyvän tekeminen hyödyttää? – Jeesus lunasti sielumme vapaiksi, tämä pitää kertoa kaikille. Muu hyvä jaetaan sen myötä.
Juha Vähäsarja: Joka päivä huolta vailla. Perussanoma Oy 2012. S. 152.
Hiljaisiin hetkiin, tämän päivän teksti, Päivä, 1996:
https://www.facebook.com/share/p/1HqxgFGvHb/
Keskinäisessä seurustelussamme antakaamme paljon anteeksi yhteisen rauhan vuoksi!
Tunnustuskirjat, s. 98, SLEY, 1948.
Sen tähden raamattuun, raamattuun rakas kristitty; anna minun ja muitten opettajain selitykset ainoastaan olla niin kuin telineet päärakennuksen ympärillä, ja pysy sinä Jumalan puhtaassa sanassa kiinni, sillä siinä asuu hän itse. Amen.
Martti Luther, Hengellinen aarreaitta
Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. Ilm. 2:10
Jokaisen uskollisen kristityn tien päässä on taivas.
Cuyler, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Voi kuinka suuri on tuskani ja vaivani!
Voita se jalomielisesti.
Ole väkevä Herrassa ja kärsi vastoinkäymisesi kärsivällisesti kuin sankari. Sillä mitä raskaampi kärsimys on, sitä rohkeampi pitää sydämen olla ja sitä enemmän kärsivällisyyttä vaaditaan jokaiselta kristilliseltä sankarilta. Pakanatkin harjoittivat kärsivällisyyttään ja pitivät sitä hyvänä avuna, kerskaillen siitä monesti. En nyt tahdo mainita mitään stoalaisista, jotka kylmäverisesti tukahduttivat tuskansa, kerron ainoastaan vähän Aleksanteri Suuresta. Kun nuoli kerran lävisti tämän hallitsijan, antoi hän partaveitsellä ottaa pois nuolen jalastaan eikä yhtään valittanut, vaan oli iloinen ja tyytyväinen, aivan kuin olisi onnettomuus kohdannut toista henkilöä. Samanlainen oli hänen hovipoikansa, joka jumalille uhratessaan piti tulista hiiltä rohkeasti kädessään. Sillä kuningas Aleksanteri oli luonnostaan väkevä ja rohkea, sentähden saattoi hän sisäisen voimansa vuoksi helposti voittaa kaikki ulkonaiset tuskat ja vastoinkäymisensä. Ole sinä taas väkevä Jumalan voimassa, niinkuin nuo pyhät marttyyrit, joiden kärsivällisyydestä voisimme monta esimerkkiä mainita. Ilman Jumalan apua ei sinun sydänraukkasi voi mitään, se vain pelkää ja valittaa. Mutta sano sinä: ”Oi laupias Jumalani ja Isäni, sinä elämäni Herra, auta minua pyhyydestäsi, lähetä minulle Pyhä Henkesi vahvistamaan sydäntäni ja lieventämään tuskaani! Herää, sinä Pyhä Henki, ja osoittaudu minussa jalona, kirkkaana ja voimallisena!”
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta.
Niin suloiselta nimesi
sun Jeesus kuulostaa.
Se liennyttääpi murheeni
ja pelon karkottaa.
Edward Perronet (1721-1792)
Mua Vapahtaja varjele,
elämän myrskysäältä.
Ja auta turvaan perille,
kun viimein lähden täältä.
Charles Wesley (1707-1788)
Kiittäkäämme Jumalaa, että hän antoi meille Poikansa, ei ainoastaan vapahtajaksi, vaan myös sielujemme asukkaaksi ja kirkastajaksi, ja että Hän on meitä pyhittänyt, hallinnut, siunannut ja varjellut.
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 336, SLEY, 1925.