Jokapäiväinen leipämme

Kuvassa rakkaan vaimoni leipomia sämpylöitä.

Ihminen tarvitsee muutamia perusasioista voidakseen elää tyytyväisenä. Mikäli perustarpeet ovat tyydytettyjä, niin tämän jälkeen yleensä tulee uusia pyrkimyksiä ja uusia tavoitteita, joita ihminen haluaa. Riippuu  ihmisen  luontovarustuksesta ja elämän olosuhteista, miten pitkälle nämä perustarpeitten lisäksi  tulevat halut ja pyrkimykset pääsevät ohjaamaan ihmisen elämää.

 

SUNNUNTAI 6.6.2021
2. sunnuntai helluntaista
Katoavat ja katoamattomat aarteet
Ensimmäinen lukukappale: Sananl. 30:7

Ihmisen perustavimmat tarpeet ovat synnynnäisiä.  Emme voi elää ilman ruokaa, juomaa, riittävää lämpöä,  lepoa yms. Jokainen ihminen tarvitsee myös rakkautta. Kukaan ei voi elää täysin yksin, vaan tyytyväiseen elämään kuuluu myös, että voi kokea olevansa hyväksytty ja toisten arvostama.

Tämä sisältyy jo ihmisen luomiseen ja siitä seuraaviin toimiin.  Aiheesta Luther puhuu jo Jumalan luomistyötä selittäessään.  Näiden tarpeiden tyydyttäminen kuuluu meille jo siksi, että Jumala on meidät luonut ja hän myös ylläpitää elämäämme.

Näin uskonpuhdistajamme selittää ensimmäistä uskonkappaletta:

Minä uskon Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan Luojaan.

MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:

Uskon, että Jumala on luonut minut sekä koko luomakunnan, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit sekä pitää niitä jatkuvasti yllä. Hän antaa myös vaatteet ja kengät, ruoan ja juoman, kodin ja konnun, vaimon ja lapset, pellon, karjan sekä kaiken omaisuuden. Hän suo minulle joka päivä runsaasti ruumiin ravintoa ja kaikkia elämän tarpeita, suojelee kaikilta vaaroilta, turvaa ja varjelee kaikesta pahasta. Kaiken tämän hän tekee yksinomaan isällisestä, jumalallisesta hyvyydestään ja laupeudestaan, vaikka en sitä lainkaan ansaitse enkä ole sen arvoinen.

Tästä kaikesta minun on häntä kiitettävä ja ylistettävä ja tämän vuoksi häntä palveltava ja toteltava. Tämä on varmasti totta.

Vapahtajamme on ottanut täyden ihmisyyden olemukseensa jo sikiämisestään asti. Siksi hän myös ymmärtää meidän elämmme tarpeet. Kaikkea sitä, mitä me tarvitsemme, me saamme pyytää Jumalalta, joka meitä hoitaa, hellii ja rakastaa niin, kuin Isä armasta lastaan.  Tähän Herramme on meitä opettanut. Isä meidän rukoukseenkin tämä pyyntö sisältyy.

Näin meidän oppi-isämme selittää meidän yhteistä rukoustamme tarpeittemme tyydyttämiseksi.

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.

MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:

Jumala antaa pyytämättäkin jokapäiväisen leivän kaikille, myös pahoille ihmisille, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että hän auttaisi meitä käsittämään tämän ja vastaanottamaan jokapäiväisen leipämme kiitollisina.

MITÄ TARKOITTAA JOKAPÄIVÄINEN LEIPÄ? VASTAUS:

Kaikkea, mitä ruumiimme ravinnokseen ja muuten välttämättä tarvitsee. Siihen kuuluvat ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, pelto, karja, raha, omaisuus, kelpo aviopuoliso, kunnolliset lapset, kunnollinen palvelusväki, kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä hallitus, suotuisat säät, rauha, terveys, järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen.

Perustarpeittemme lisäksi tulevat tarpeet kuuluvat myös elämäämme. Nekin kuuluvat siihen elämään johon meidät on luotu. Niiden määrää ei kuitenkaan voida määritellä yhtä selvästi kuin aivan perustavien elämämme ylläpitämiseksi tarvittavia perusasioista.

Kaikki tämä on Jumalan meille uskomaa hyvää.

Toisinaan kuitenkin ihminen voi ruveta murehtimaan sellaisesta, mikä ei häntä auta eikä hyödytä.  Niinpä Jeesus varottaakin turhasta huolehtimisesta. Sellainen ei rakenna, ei auta ihmistä parantamaan elämänsä laatua eikä vie yhteisöä eteenpäin. Päin vastoin. Vääränlainen huolestuneisuus voi lamaannuttaa elämää ja myös luo ongelmia ihmisten väliseen kanssakäymiseen.  Sellaisesta elämää vahingoittavasta huolestuneisuudesta  Kristus sanoo:

 

Jumalan huolenpito

»Siksi sanon teille: Älkää huolehtiko hengissä pysymisestä, siitä mitä söisitte ja joisitte. Älkää huolehtiko siitä, miten pukeutuisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ravinto ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Vilkaiskaapa taivaan lintuja. Eivät ne kylvä eivätkä korjaa satoa säilöäkseen sen varastoon. Silti taivaallinen Isänne ruokkii ne. Eikö hän tekisi saman vielä paljon mieluummin teille? Kuka teistä voisi murehtimalla pidentää elämäänsä vähääkään?

Miksi huolehtisitte vaatteistakaan? Ottakaa mallia niityllä kasvavista kukista. Eivät ne näe vaivaa valmistaakseen vaatteita. Mutta minä sanon teille, että jokainen niistä on puettu hienommin kuin kuningas Salomo kaikessa loistossaan.Niityn kasvit kasvavat tänään, mutta huomenna ne heitetään tuleen. Jos Jumala silti pukee ne näin, eikö hän tekisi saman vielä paljon mieluummin teille, te vähäuskoiset!

Älkää siis milloinkaan huolehtiko siitä, mitä söisitte tai joisitte tai pukisitte päällenne.Vierasuskoiset tavoittelevat kaikkea tätä. Taivaallinen Isänne tietää kyllä, että tarvitsette tätä kaikkea. Etsikää te ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen oikeamielisyyttään, niin saatte kaiken muunkin. Älkää siis huolehtiko huomisesta, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat ongelmat.» 

Matt. 6:25-34.

Meidän Vapahtajamme opetuksen raamatullisena perustana tätä vapauttavaa huolettomuutta julistaessaan oli Sananlaskujen kirjan rukous elämämme tarpeitten kohtuullisesta tyydyttämisestä.  Saamme panna luottamuksemme Jumalaan ja hänen huolenpitoonsa.  Saamme toimia vapautuneesti ja elämää eteenpäin kehittäen. Se on Jumalan meille uskomaa. Samalla saamme kuitenkin jättää elämäämme lamaannuttavat turhat hätäilyt ja työtämme heikentävän murehtimisen Jumalamme käsiin. Hän pitää meistä huolen ja antaa meille sen mitä kunakin päivänä elämässämme tarvitsemme.

Tässä sunnuntain ensimmäinen lukukappale 

Sananl. 30:7–9

Kahta minä sinulta pyydän -
niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:
pidä minusta kaukana vilppi ja valhe,
älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan.
Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.
Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan
ja kysyä mielessäni: ”Mikä on Herra?”
Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa
ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.

8 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään tässä osoitteessa.

    https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-6-6-2021/

    Temat för söndagen presenteras och texterna förevisas här.

    https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/sondag-6-6-2021/

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Aika mielenkiintoista, taivaallinen isä antaa leivän.

    Minulle ei koskaan isä ole antanut leipää, ei taivaallinen, eikä maallinen, ihan on itse pitänyt leipä tienata, aika nuoresta pitäen, ja huolehtia vaatteista ja vielä asunnostakin.

    Kreikkalaisilla Apostooloksilla on voinut olla toinen meininki, hehän menivät toisten peltoon syömään tähkäpäitä ihan uskonnollisesti, ei tarvinnut kylvää, eikä korjata kokoon, ja hellenistisellä ajalla kohtuullista oli sodassa viedä häviäjältä vuoden sato, joten jos tämä siihen liittyy, niin ainakin häviäjä jäi ilman jokapäiväistä leipää.

    Tosin, tuskin he häviäjää kuitenkaan jumalana pitivät kun saivat sieltä leivän viedä, vaan itsellään olevaa voimaa ja voittamista he pitivät jumalan suosion osoituksena.

    Opetuksena kuitenkin ihan höpö ja valhetta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Jumalaa kiitetään siitä, että on omalla työllään voinut ansaita ravintonsa. Kyseessä ei ole mikään itsestään pöytään tuleva ravinto, vaan se että Jumala koko maailman huolehtimisen yhteydessä on meistäkin pitänyt huolta niin paljon että olemme voineen ruokamme ansaita ja sitä on riittänyt .

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Juutalaiseen yhteiskuntavastuuseen kuului se että ohi kulkiessaan kuka tahansa sai ottaa muutaman tähkän. Mutta niitä ei saanut kuljettaa kauemmaksi eikä tarkoitus myöskään ollut että paikalle olisi varta vasten pysähdytty aterioimaan. Tämä ohikulkijalle osoitettu huomaavaisuus kuuluu määrältään niin pienten erien ottoa ettei sillä ollut merkitystä puoleen eikä toiseen taloudellisessa mielessä.

      Suomessa tällaisia sananlaskuja ovat esimerkiksi, ettei nauriin varasta hirtetä, ja myös sellainen, ettei pieni varkaus eikä turha nuukuus kettään rikkaaks tee.

      Sotavoimien ruokkiminen oli valitettavan usein talonpoikien ryöstämiseen verrattavaa toimintaa. Sotien syinäkin hyvin usein oli ainoastaan jonkun päällikön vallanhalu. Esimerkiksi Rooman keisarikautena keisarin paras tae selvitä eloonjäämiskamppailussa kaiken maailman vallantavoittelijoita vastaan oli riittävän iso ja tehokas armeija, jolla pystyi lyömään maahan vallantavoittelijoitten pienemmät armeijat. Tällaisten joukkojen ruokkiminen järjestettiin yleenä pakko-otoin ja valitettavan paljon palkkanakin oli ”sotasaalis” eli siis eri paikkakuntien arvoesineitten ryöstö.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    ”Vilkaiskaapa taivaan lintuja. Eivät ne kylvä eivätkä korjaa satoa säilöäkseen sen varastoon. ” ” Miksi huolehtisitte vaatteistakaan? Ottakaa mallia niityllä kasvavista kukista. Eivät ne näe vaivaa valmistaakseen vaatteita.” ” Älkää siis milloinkaan huolehtiko siitä, mitä söisitte tai joisitte tai pukisitte päällenne.Vierasuskoiset tavoittelevat kaikkea tätä. ”

    Kyllä noissa sanotaan, että ei tarvitse mitään tehdä.

    Tietysti on näin, että pappien ei tarvitse huolehtia mitä söisivät, tai joisivat, eikä sitä mitä päällensä pukisivat. Kansa maksaa veroja, vaimo valmistaa ruuan ja pukua ei tarvinne itse kustantaa, mutta me emme ole pappeja kaikki tässä suhteessa, vaikka sanottu on, että te olette nyt pappiskansa jumalalle pyhitetty.

    Emme ole, me olemme niitä, jotka mahdollistavat papeille olemisen pappeina, ja aina se jonkun pitää kustantaa että jotkut voivat olla pelkästään seremoniallisia, tarttumatta koskaan lapion varteen.

    Tuetysti ovat marjat ja sienet ja hedelmät, juuret ja yritit, ihan poimittavissakin, mutta tässä puhuimme nyt leivästä. Leivästä on hyvin paljon työtä.

    Tietenkään se ei ole sinun syysi, että noin on kirjoitettu, joten älä ota henkilökohtaisena moitteena tätä urputusta, joka on minun tapani olla olemassa arkisissa ajatuksissa ja maanpäällisissä puuhissa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kiitos mielenkiinnosta blogiani kohtaan.

      Kiitos että myös tuot näkyviin ajatuksesi. Juuri siten voimme päästä eteenpäin itse aiheessamme. Juutalaisilla on heidän innokkaista keskusteluistaan sellainenkin sanonta, että kun kaksi juutalaista oikein kovin keskustelee, niin keskustelussa tulee esille kolme eri mielipidettä. Kuvaa muuten hyvin sitä, miten hedelmällinen keskustelu vie asioita eteenpäin.

      Mielestäni tuo Jeesuksen opetus ei yllytä laiskuuteen vaan antaa vihjeen turhien ja elämää lamaannuttavien huolien kantamisesta luopumiseen.

      Samalla tavalla kuin parhaat improvisaatiot musiikissa tulevat kovimman harjoittelun jälkeen samalla tavalla myös jo valmiiksi tehdyt työt painavat mieltä huomattavasti vähemmän kuin tekemättömät työt.

      Tämän psykologisen todellisuuden takia hyvin suunnitellut ja oikein mitoitetut työrupeamat ovat parhaita huolten karkoittajia.

      Muuten lapiosta puheen ollen.

      Kyllä minäkin tässä kotonani juuri muutama päivä sitten käytin lapiota ja eilen viimeksi rakas rouva prinsessani käytti afrikkalaista viidakkoveistä eräiden pensaiden raivaamiseen meidän eläkeläiskotimme pihalla. Lapsena työ pellolla ja navetassa oli luonnollinen osa maatalon pojan elämässä. Varsinkin lannan luominen pienistä karsinoista sujui lapselta paremmin kuin aikuiselta kun kropan mitat sopivat paremmin työtilan käyttöön.

      Puhut monenlaisista marjoista ja hedelmistä. Meillä on koko nurmikkomme jätetty keväällä leikkaamatta voikukan kukinnon aikana jotta mehiläisillä ja muilla pölyttäjähyönteisillä olisi hyvä ruokapöytä tarjolla. Erillisessä aitauksessa meillä on päärynää, kirsikkaa, luumua, kriikunaa, omenaa jotteivat pihallamme tepastelevat puput alkaisi niitä syömään. Muutoin meillä on tyrniä, kolmenvärisiä viinimarjoja, aroniaa jne erilaisia marjoja, joiden hoitoa harrastamme, mutta huomaa toki tämä, eläkeläisen vapaa-ajan harrastuksena eikä enää ansiotyötä tehdäksemme.

      Kansallisen kilpailukykymme ylläpitämiseksi meidän on Suomessa tehtävä kunnolla työtä ja koko ajan mietittävä miten voimme edistää tuottavuuttamme, jotta työn tulokset olisivat suhteellisesti ottaen parhaita mahdollisia. Ainakin jokunen vuosi sitten suomalaisen työn tuottavuus tehtyä tuntia kohti oli maailman tilastoissa paras.

      No nyt taisi minun puoleltani tulla tuutin täydeltä eläkeläisen turinoita.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Voi olla että eläkeaikanne tärkeimpiä toimia on jättää nurmikot leikkaamatta ja juuri siksi kun itse kerrot. Ilman hyönteisiä olisimme pahassa pulassa ja ne tarvitsevat ravintonsa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Markku

      Kiitos puheenvuorostasi

      Juuri tämä pölyttäjien huomioiminen on siirtänytruohonleikkuun alkua siihen asti, että koko ympäröivä luonto on täynnään kukkia. Täällä Somerolla on valtavasti tilaa ja kesä on kukkia täynnä eri puolilla luonnossa.

      Muutama vuosi sitten julkaisin facebookissa melkein päivittäin erilaisia kukkanäkymiä päivälenkkimme varrelta .

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25