Johannes Kastaja oli Tien raivaaja. Hän oli Herramme ja Vapahtajamme edelläkävijä. Hän saarnasi katumusta ja parannusta ja taivaan valtakunnan tuloa. Tämä tehtävä on edelleenkin kaikilla Jeesuksen opetuslapsilla niin kuin kastekäsky sen vahvistaa. Tässä työssä tulee opeteltavaksi myös Johannes Kastajan asenne Mestariimme. Näin Johannes todisti: ”Hänen tulee kasvaa, minun vähetä.” Tämän asenteen on esittänyt Jaakko Haavio runossaan Johannes Kastaja näin: ” Ken Jumalansa asialle läksi, sen tultava on köyhää köyhemmäksi. Ken huutavan on ääni, häviää. Vain sanan, jonka huusi, kaiku jää.” Eli ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti.” Näin aikoinaan prof.Jesaja. Hyvänä muistutuksena nimikristityn elämään on saksalaisen Lybeckin kaupungin Tuomiokirkossa oleva teksti ja kuuluu näin:
KRISTUS PUHUU
Kristus meidän Herramme, puhuu meille:
Te nimitätte minua Mestariksi, mutta ette opi minulta.
Te nimitätte minua valkeudeksi, mutta ette katsele minua.
Te nimitätte minua tieksi, mutta ette minua kulje.
Te nimitätte minua elämäksi, mutta ette minua halaja.
Te nimitätte minua viisaaksi, mutta ette seuraa minua.
Te nimitätte minua suloiseksi, mutta ette rakasta minua.
Te nimitätte minua rikkaaksi, mutta ette ano minulta.
Te nimitätte minua iankaikkiseksi, mutta ette minua etsi.
Te nimitätte minua jaloksi, mutta ette minua palvele.
Te nimitätte minua armolliseksi, mutta ette minua usko.
Te nimitätte minua kaikkivaltiaaksi, mutta ette minua kunnioita.
Jos minä tuomitsen teidät – älkää minua siitä syyttäkö.
Tämä Lybeckin tuomiokirkon tauluksi piirretty teksti on vavahduttavaa sanomaa tämänkin ajan nimikristityille. Vuosikymmenten ajan jatkunut ja yhäti enenevästi jatkuva Raamatun sanan hylkääminen kirkoissamme ja julistuksessamme on kantanut runsaan sadon. Yhä pidemmäksi käy kadotukseen matkaavien, kalliisti lunastettujen sielujen hautasaatto.
Jumalan sanan selkeä opetus ja opastus taivastiestä on monin tavoin mitätöity. Tarjolla on tyhjänpäiväinen, kaikkea ymmärtävä, kullekin kulkijalle muottiin sopiva matkanteko. Ei paljoakaan tunneta hätää taivaassa hartaasti odotetuista ihmissieluista. Meidän ajassamme pitää pärjätä, menestyä, olla oma itsensä. Hengellisyyttäkin kyllä suvaitaan, halutaankin, mutta sen tulee olla yksilöllistä, juuri minulle sopivaa, oman sisimmän kuuntelua, erilaista.
Raamatun sana, Jumalan ilmoitus meille, ei enää kokonaisuudessaan ole tärkeää. Epäuskon syntiä, joka vie kadotukseen, ei ajassamme juurikaan enää opeteta eikä opita. Raamatun sana tehdään laveaksi, kullekin sopivaksi. Se tuodaan kuin jakelupöytään josta saa ottaa ja jättää kukin omien mieltymystensä ja tarpeittensa mukaan.
Mutta Jumalan sana, Raamattu, on sellaisenaan, kokonaisena, mitään vähentämättä hänen ilmoituksensa meille. Mitään vähentämättä tai muuttamatta se tulee uskoa. Kaikki tai ei mitään. Paul Gerhardin sanoin ” se on Jumalan meille taivaasta lähettämä: se opettaa meitä tuntemaan hänen olemuksensa ja tahtonsa ja osoittaa meille taivaan tien”.
Jumala tahtoo, että me uskomme hänen sanansa epäröimättä, koettelematta ja perusteluja vaatimatta. Kaikille muille voidaan määrittää syy ja peruste, miksi jokin on totuutena uskottava, mutta ei Jumalan Sanalle. Sanan totuudellisuus perustuu Jumalaan itseensä eikä pienimmältäkään osalta ihmiseen. On hyvä yhtyä psalmin sanoihin: ” Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa. Herraan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa”. Ps. 56:11 Amen.
Jukka Teininen
piirisiht. (eläk)
Luimme juuri että kirkkohallituksessa on 300 työntekijää. Virheitä tietysti sattuu.
Ne noin 500.000 tehtyä työtuntia kirkkohaliituksessa eivät juuri näy.
Mitä siellä tehdään sellaista jolla on OIKEASTI merkitystä?
Minusta tärkein työ joka siellä PITÄISI TEHDÄ on suunnitella miten kirkon sanoman välitys ja toiminnot olisivat toimivia ja kiinnostavia. Pitäisi suunnitella kehitystä. kaikki muuttuu ympärillämme kuitenkin. Jos kirkko ei kehity mukana, se taantuu, kuten nyt on kovaa vauhtia käymässä.
Kannatan lämpimästi koko organisaation panemistä pöydälle ja organisaation kokoamista uudelleen todellisen tarpeen ja tavotteiden pohjalta.
Yhtyen Veli-Jussi Jalkasen kommenttiin rohkenen kysyä, onko KH seurakuntia/-laisia varten vaiko päinvastoin?
Älkäähän nyt, hyvät veljet! Jokainen tietää sen, että mitä suurempi organisaatio, sitä suuremmat ovat myös mahdollisuudet tehdä virheitä.
Erinomainen blogi, kiitos Jukka! Hyvää Juhannusta!
Oikeassa parannuksessa on kaksi osaa: synnin tunteminen ja armon tunteminen tai, käyttääksemme tutumpia nimityksiä, Jumalan pelko ja luottamus laupeuteen.
Martti Luther, Armahda minua, Jumala, Psalmin 51 selitys, s. 7, Concordia ry, 2022.
Parannus on katuvan syntisen turvautumista Jumalan ansaitsemattomaan armoon Kristuksessa.
Fredrik Wislöff, Kirkon armonvälineet, s. 103, Kirjaneliö, linkki, 1980.
Voidaan puhua myös kääntymisestä ja mielenmuutoksesta. Esim. Luuk. 13:5 uudemmassa käännöksessä käyttää sanaa kääntyä.
Jukka
Kiitos Jumalan sanan merkityksen korostuksestasi!
Jos Herra suo, niin tapaamme juhannusjuhlassa 24.6.2023 kello 14 Forssan Rukoushuoneella, Keskuskatu 9, 30100 Forssa.
Hyvää Juhannusta!
Jukka siis toimii sekä SLEYN että Lähetyshiippakunnan yhteydessä, eikö niin?
Samoin Todistaja-yhdistyksen?
Lähetyshiippakunnassa minua aikoinaan kohdeltiin törkeästi!
Lähetyshiippakunta voisi esittää julkisen anteeksipyynnön!
Samoin myös SLEY ja kansankirkkokin!
Ette ole pystyneet kohtelemaan minua yhtä luontevasti kuin muita!
Pyydän anteeksi kommenttejani täällä. Taas vähän kuohahti.
Tunnustuskirjat tekevät meille kaikille kohti käyviä kysymyksiä: ”Kukapa rakastaa riittävästi tai pelkää riittävästi Jumalaa? Kuka tarpeeksi kärsivällisesti kestää ne ahdingot, joita Jumala panee kannettavaksi? Kuka ei usein epäilisi, Jumalan neuvoko vai sattuma johtavat asioita tässä maailmassa? Ken ei usein epäilisi, kuuleeko Jumala hänen rukouksiaan? Ken ei usein napisisi sen johdosta, että jumalattomat onnistuvat paremmin kuin hurskaat, ja että jumalattomat sortavat hurskaita? Kuka täyttää kutsumustehtävänsä täydellisesti? Ken rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään? Ketä hänen himonsa ei kiihota?”
Luterilaisen kirkon Tunnustuskirjat s. 88, vuoden 1948 painos.
Tämän vuoksi me uskovaisetkin tarvitsemme jatkuvasti elämämme loppuun saakka Jeesuksen veren ja sovitustyön armoa ja syntien anteeksiantamusta.
Raamatusta löytyy ajatus, että Jumalan Sanan tulisi muuttaa ihmistä niin, että hän alkaa luottamaan Jumalaan.
Nykyisin tuntuukin ihmeelliseltä, että Raamatun Sanaa pyritään kaikin keinoin vääntämään tarkoittamaan milloin mitäkin.
Kaikki on valmiina. (Matt. 22:4) Kaikille on syntien anteeksiantamus ja autuus valmistettu Karitsan kuolemassa. Siihen ei tarvitse eikä saa tehdä mitään lisää. Saamme siis heti ja sellaisina kuin olemme ottaa hääkutsun vastaan. (Joh. 1:12, 2. Kor. 6:1, 1. Tim. 1:15), Saamme suurina syntisinä uskoa Jeesukseen, ”joka kuoli oikeaan aikaan jumalattomien edestä”. Room. 5:6. Saamme uskoa Jumalan Karitsaan, joka yhdellä ainoalla uhrilla otti pois maailman synnit (Joh. 1:29, Hebr. 1:3, 9:26) ja niin valmisti meille veressään täydellisen autuuden. Tule siis häihin, kun kaikki on jo valmiina. (Joh. 4:34, 17:4, 19:30) Tuleminen tapahtuu siten, että uskot jatkuvasti valmista autuutta Jumalan Pojan verihaavoissa. (Room. 5:9) Kun Uuden liiton veri aukaisi kaikille taivaan (Hebr. 10:19) ja vapaasti saat uskoa tähän valmiiseen armoon, niin olet ihan hullu, jos epäuskosi tähden jäät pois Karitsan häistä.
Heino J. Pätiälä, Saarnaa Sanaa. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.