Korhosen kannanotto (täydennetty 10.1.)

Luin Kotimaa24:stä Vantaalla järjestettävästä "sovintotapahtumasta". Huomioni kiinnitti kohta "Seppo Kalliokoski kertoo, että hän on saanut tapahtumalle taustatukea myös kolmelta piispalta".

Näistä piispoista vähintään kaksi, ellei kolmekin, on hiippakuntamme ulkopuolelta. Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana kummeksun sitä, että muiden hiippakuntien piispat haluavat käyttää tämän tästä työaikaansa Vantaan seurakuntien johtamiseen. Luottamustoimessani en ole havainnut Helsingin hiippakunnassa minkäänlaista johtamisvajetta, jonka hoitamiseen tarvittaisiin muiden hiippakuntien piispojen työpanosta. Vantaan seurakuntia, kuten koko hiippakuntaa, johdetaan hyvin ja ammattitaitoisesti.

Kommentoin nyt asiaa, koska kyseessä ei ole ensimmäinen kerta. Aiemmin piispat Jolkkonen ja Peura ovat pyrkineet vaikuttamaan Vantaan seurakuntien lähetysbudjettien kohdennukseen. Piispa Seppo Häkkinen on pyrkinyt vaikuttamaan Helsingin seurakuntayhtymän kansainvälisiin määrärahoihin.

Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana pyydän muiden hiippakuntien piispoilta työrauhaa hiippakunnallemme ja sen seurakunnille. Muun Suomen piispat voivat ilmaista mielipiteitään myös Vantaan asioista samoin kuin muutkin kirkon jäsenet, mutta hiippakunnan ja seurakuntien toiminnan suunnittelun he voivat huoletta jättää Helsingin hiippakunnan omien toimijoiden vastuulle.

Vantaalla 6.1.2014

Johanna Korhonen

Helsingin hpk-valtuuston puheenjohtaja

 

JOHANNA KORHONEN TÄYDENTÄÄ 10.1.:

Korhonen kiittää lisätiedoista

Kiitän Vantaan Korson kirkkoherraa Pirkko Yrjölää lisätiedoista, jotka koskivat Korson seurakuntaan 9. helmikuuta suunniteltua "sovintotilaisuutta". Voin siis vapautua huolestani, että Helsingin hiippakunnan ulkopuoliset piispat olisivat pyrkineet vaikuttamaan seurakuntatyön suunnitteluun tai toteutukseen tässä nimenomaisessa tapauksessa.

Huoleni syy oli alkuperäisen uutisen virke "Seppo Kalliokoski kertoo, että hän on saanut tapahtumalle taustatukea myös kolmelta piispalta". Uutisesta ei käynyt ilmi, että kyseessä eivät olekaan viranhaltijat, vaan  eläkkeellä olevat eli entiset piispat. Näiden kysyminen puhujiksi on toki hieman eri asia kuin se, että virassa olevat piispat pyrkisivät aktiivisesti tarjoamaan "taustatukea" toisessa hiippakunnassa järjestettävään, kiistanalaisiin aihepiireihin liittyvään tilaisuuteen. Tällainen menettely olisi erikoista, mutta tästä ei nyt siis onneksi ollutkaan kyse.

Meillä Vantaalla on valitettavasti kokemusta ulkopuolisista, kohtuullisen voimakkaista vaikuttamisyrityksistä nimenomaan lähetystyön rahoitukseen liittyvissä asioissa. Olemme joutuneet muistuttamaan eräitä hiippakuntamme ulkopuolisia piispoja siitä, että seurakuntien budjeteista päättäminen ei laisinkaan kuulu piispojen toimivaltaan. Piispojen ei esimerkiksi kuulu neuvoa luottamushenkilöitä siinä, miten näiden tulee lähetysrahaäänestyksissä toimia. Sen, mille järjestöille seurakunnat tai seurakuntayhtymät myöntävät rahoitusta, päättävät seurakuntalaisia edustavat luottamushenkilöt. Olemme joutuneet käymään eräiden piispojen ja kirkkohallituksen virkamiesten kanssa keskustelua myös siitä, että luottamushenkilöille nimenomaan kuuluu myös eettinen harkinta lähetystyön rahoituksessa.

Kirkon vallankäytön rakenteissa on epäselviä piirteitä, joiden selvittäminen auttaa kirkkoa eteenpäin entistä vahvempana. Hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana pidän tärkeänä, että piispat, muut viran- ja toimenhaltijat ja luottamushenkilöt kukin tuntevat omat tehtävänsä,  velvollisuutensa ja oikeutensa, mutta myös valtuuksiensa rajat. Tarvittaessa rajanylityksistä on asiallisesti huomautettava.

Vallankäyttö ilman kontrollia johtaa aina huonoihin seurauksiin. Koska piispat käyttävät kirkossa valtaa, heidän vallankäyttönsä kontrollointi on tärkeää ja myös heidän oman etunsa mukaista. Luottamushenkilöiden vallankäyttöä puolestaan kontrolloi etenkin julkisuus: toimintamme tulee olla kaikkien arvioitavissa. Usein kontrolliksi riittää pelkkä avoimuus, astuminen kulissien takaa nähtäville. Kirkossa  ei ole salaisuuksia, kun ydinsanomammekin on julkisista julkisin. (Tällä en luonnollisesti tarkoita esim. lailla salassa pidettäviksi säädettyjä henkilötietoja yms.) Kirkon kaiken toiminnan tulee kestää läpivalaisu kirkkaalla valolla. Avoimuuden ja julkisuuden ei pitäisi olla kirkossa ongelma kenellekään.

Yksi käytännöllinen ja helppo avoimuuden muoto on nimien mainitseminen aina ja kaikkialla. Jos Korson tilaisuudesta viestittäessä olisi nimeltä mainiten kerrottu, että tilaisuuden järjestämiseen ovat myönteisesti suhtautuneet (eivätkä siis aktiivisesti ohjailleet) "emerituspiispat Virtanen, Lahtinen ja Nieminen", tämänkertaiselta piispojen vallankäyttöön liittyvältä huolelta olisi vältytty.

Johanna Korhonen

Helsingin hpk-valtuuston puheenjohtaja

236 kommenttia

  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Johanna Korhonen kirjoittaa 10.1. kirjoittamassaan täydennyksessä seuraavaa: ”Kirkon vallankäytön rakenteissa on epäselviä piirteitä, joiden selvittäminen auttaa kirkkoa eteenpäin entistä vahvempana. Hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana pidän tärkeänä, että piispat, muut viran- ja toimenhaltijat ja luottamushenkilöt kukin tuntevat omat tehtävänsä, velvollisuutensa ja oikeutensa, mutta myös valtuuksiensa rajat. Tarvittaessa rajanylityksistä on asiallisesti huomautettava.”

    Mihin asti ulottuvat hiippakuntavaltuuston puheenjohtajan valtuuksien rajat esim. yksittäisen hiippakunnan alueella olevan seurakunnan tapahtumien järjestämisen kohdalla? Täytyykö seurakuntien kysyä lupa hiippakuntavaltuuston puheenjohtajalta joka kerta kun jossakin seurakunnassa suunnitellaan jotakin tapahtumaa? Täytyykö seurakunnan hyväksyttää tapahtumien puhujat hiippakuntavaltuuston puheenjohtajalla vai voidaanko luottaa siihen, että seurakunnissa kirkkoherrat yhdessä viranhaltijoiden, luottamushenkilöiden ja seurakunnan jäsenten kanssa omaavat tarpeeksi viisautta ja arvostelukykyä päättää itsenäisesti omassa seurakunnassaan järjestettävistä tapahtumista ja niiden puhujista sekä tapahtuman tukijoista?

    Korhonen jatkaa: ”Luottamushenkilöiden vallankäyttöä puolestaan kontrolloi etenkin julkisuus: toimintamme tulee olla kaikkien arvioitavissa.”

    Tässä kommenttiketjussa on arvioitu yhden luottamushenkilön, Johanna Korhosen, toimintaa liittyen blogin aiheeseen. Kommenttien perusteella voitaneen todeta, että tässä ko. asiassa toiminta on julkisuudessa havaittu ainakin alussa köykäiseksi/harhaan johtavaksi. Täydennyskirjoitus oikaisee tilanteen kulkua ja rivien välistä on luettavissa jonkinlainen anteeksipyyntö. Tyhjää parempi sekin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kimmo Jaatila sanoo:

    Olipa lapsellinen kirjoitus ja vielä lapsellisempi ”täydennys”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    eri kirjoittajia

    Kotimaan vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa.fi:ssä. – Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä ylläpitoon.