Jeesus parhain ystäväni

Palatessamme vaimo puki sanoiksi yhteisen ilomme:”oli kiva käydä kirkossa”.
Meidän piti alunperin olla ehtoollisella avustamassa, mutta tässä tilanteessa ei sitä ollut, kun seurakunta puuttui kirkosta. Oli vai papit kanttori ja striimaaja.

Saimme lukea tekstit ja päivän rukouksen yhdessä. Sovimme, että vaimo lukee rukouksen alun ja minä jatkan siitä sen loppuosan. Mietin siinä penkissä etukäteen sitä että oman osuuteni kohdalla tulisi olla myös jokin puhuttelu. Luenhan rukoukseni hyvälle ystävälleni Jeesukselle.

Ajattelin lisätä saamaani tekstiin alkuun ”Rakas Jeesus”. Sopisihan se hyvin päivän teemaankin, joka muistaakseni on ”Jeesuksen nimessä on voima”. Näin rukouksestani tulisi henkilökohtaisempi. ”Rakas Jeesus ” kertoo myös syvästä ystävyydestä, joka välillämme on. Jeesus kutsui opetuslapsiaan ystäviksi ja hänen opetuslapsensa olen minäkin. Joten Jeesus on myös minun ystäväni.

Tuosta tuli mieleen se, että koskaan ystävyys ei voi olla yksipuolista. Ei voi sanoa ketään sellaista hyväksi ystäväksi, jota ei henkilökohtaisesti tunne ja jota ei ole koskaan tavannut. Ystävyyteen vaaditaan aika läheinen kontakti. Täytyy tuntea toinen jo aika hyvin. Sellainen yhteys meillä Jeesuksen kanssa on ja sen tähden myös tunnemme hyvin toisemme.

Minulla on hänelle usein paljon kerrottavaa ja hän on antanut minulle usein sisäisen rauhan monissa vaikeissa tilanteissa ja johdattanut niistä eteenpäin.

Kerran kesällä suuntuin oikein kunnolla vaimolle jostakin ja lähdin kävelemään. Se kai on aika tyypillistä meille miehille, että otetaan suunta metsään, kun sanat loppuu. Monet katkerant ja kiukkuiset ajatukset värittivät taas kerran kulkuani. Kävelin sillan yli isolle saarelle ja siellä rantaa yhä eteenpäin ja eteenpäin. Rantatöyräs on siellä korkea. Jäät ovat työntäneet kivet ja maan ikään kuin muuriksi.
Siinä töyrään päällä oli kaatunut puu ja istuin siihen. Katselin kirkasta järvenselkää edessäni ja sitten huokasin yhden sanan. Se oli Vapahtajani nimi. Samassa hetkessä koko katkeruuteni ja vihani katosi. Sain taas kerran kokea miten suuri voima on Jeesus nimessä. Oli taas kerran hyvä palata kotiin.

Ystävyytemme syvenee vuosi vuodelta. Opin tuntemaan Jumalaani ja Vapahtajaani yhä paremmin. Meillä on ollut monia vastaavia kokemuksia. Onkin aika merkillistä että saan pitää Jumalaa,- joka on luonut koko maailmman kaikkeuden, -hyvänä ja jopa parhaana ystävänäni. Se tuntuu aivan liian suurelta käsittää. Parasta mitä odotan on se, että kerran pääsen kohtaamaan Hänet silmästä silmään ja mikä sen mukavanpaa on, kuin parhaan ystävän kohtaaminen pitkän kotimatkan jälkeen.

3 kommenttia

  • Tarja Parkkila sanoo:

    Eipä siinä mitään, jos tuntee itsensä vangiksi ja kaipaa vapahtajaa.

    Ja jos sellaisen uskoo olevaksi jossakin, niin tottakai hänestä puhuu kauniisti, ettei vapahtaja muuta mieltään. Vapahtajan korottaminen on se tehtävä, jossa ei armolla ole osuutta, sitä pitää jatkuvasti pitää esillä, muuten se voi kuolla.

    Ei kukaan voi kuvitellakkaan, että joku näkisi mitään vikoja siinä, joka on luvannut katkaista kahleet lopullisesti, ja vaikka se tietäisi myös hengen lähtöä eli vapaaksi ruumiista, niin ei se haittaa, siellä se odottaa vapahtaja ja kuolema muuttuu elämäksi ja elämä kuolleeksi ruumiiksi.

    Jossakin sitä on riiputtava, ettei putoa näkymättömiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Kiitos Pekka, kuulostaa kovin tutulta, minulle on monesti käynyt samoin…

    Niitä Minä johdan, jotka rukoillen kulkevat…Vapahdan heidän väkevän vihollisen kädestä.

    ”Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu. Sillä minä olen Israelin isä, ja Efraim on minun esikoiseni. Kuulkaa Herran sana, te kansat, ilmoittakaa kaukaisissa merensaarissa ja sanokaa: Hän, joka Israelin hajoitti, on sen kokoava ja varjeleva sitä niinkuin paimen laumaansa. Sillä Herra on lunastanut Jaakobin ja vapahtanut hänet häntä väkevämmän kädestä. Ja he tulevat ja riemuitsevat Siionin kukkulalla, tulevat virtanaan Herran hyvyyden tykö, jyväin, viinin ja öljyn ääreen, karitsain ja karjan ääreen. Ja heidän sielunsa on oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, eivätkä he enää näänny.” Jer.31:9-12

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    ”…Ja heidän sielunsa on oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, eivätkä he enää näänny.” Miten suuri meidän Jumala!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Veli Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.