Jeesus on portti elämään

Tein saarnamatkan äskettäin perustettuun Bafousamin seurakuntaan 12.2.2006. Messun jälkeen menimme erään seurakunnan johtajistoon kuuluvan kotiin. Kuvassa olemme kokoontuneet hänen kotinsa edustalle. Talon ympärillä olevan aitauksen portti on taustanamme.

Sunnuntai 15.04.2018
2. sunnuntai pääsiäisestä, latinaksi Misericordia Domini
Hyvä paimen
Evankeliumi: Joh. 10:1-10


Hyvä paimen – Hän kulkee edellä: Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä.

1) Lehmätkin seuraavat.

Kerran ajoin valtatie 6 Liljendalin kohdalla. Eteeni ilmestyi monen sadan metrin pituinen ruuhka, missä autot olivat paikallaan. Jätin autoni tien laitapenkalle ja menin katsomaan mitä siellä oli. Keskellä jumiutuneita autoja oli lehmälauma. Menin lauman luo. Katsoin kuka niistä oli johtava lehmä. Menin hänen luokseen, taputin kädellä ja hyväilin sitä ystävällisesti. Kiinnitin sen huomion itseeni ja sitten pyysin seuraamaan minua: ”Kom hi!”, Liljendalin murteella. Tuo johtava lehmä alkoi seurata minua ja kaikki muut lehmät seurasivat perässäni yhtenä jonona. Autoissa olevat ihmiset katsoivat pitkään, kun papinpuku päälläni kuljin edellä ja koko lehmälauma tuli perässäni kaikessa rauhassa. Ympärillä olevat autot eivät enää laumaa pelottaneet, kun ihminen johti heitä turvallisena oppaana. Vein lauman takaisin laitumelle. Sinne ehdittyäni lehmien omistajakin tuli paikalle, kun oli saanut ilmoituksen karkulaisista. Palattuani maantielle tukos oli jo purkautunut ja tie vapaa liikenteelle.

Näin myös Jeesus johdattaa meitä elämässämme. Hän on hyvä paimen joka antaa meille suunnan, suojan ja turvan, kun maailman hälinä, melske ja tungos tuntuvat uhkaavilta ja näyttävät saartavan meidät.

2) Kanatkin seuraavat

Lapsuudenkodissani oli kanala. Kanatarha oli monta kymmentä metriä sekä pohjois-etelä että itä-länsi suuntaan. Siinä kanat liikkuivat vapaana kaiken kesää sekä vielä niin keväisin kuin syksyisinkin niin kauan kuin tarkenivat. Siellä liikuin kanojen parissa lukemattomia kertoja tarkkaillen niiden elämää ja keskinäistä seurusteluaan. Mielenkiintoista oli nähdä, kuinka nämä valkoiset ystäväni reagoivat äitini liikkeisiin. Kun äiti meni kodin ja navetan väliä, niin ne jatkoivat kaikessa rauhassa maan rapsuttelua ja keskinäistä rupatteluaan; mutta kun äitini tuli ruoka-astia kädessään tarhaa kohden, niin välittömästi alkoi valtava kanaparven liikehdintä. Sadat kanat ryntäsivät aidalle yhtenä joukkona. Kun äiti oli päässyt kanatarhan portille, niin valtava valkohöyhenisten saattue oli häntä toivottamassa tervetulleeksi. Hän puheli muutaman sanan hoidokeilleen ja jakoi ruuan, haki lisää ja antoi niin paljon kuin nuo ihanat siivekkäät ystävämme tarvitsivat.

Samalla tavoin Jeesus antaa meille hengellistä ravintoa Jumalan kansan keskuudessa, kirkossa, pyhän Jumalan kansan yhteydessä. Hän antaa meille niin runsain määrin kuin vain milloinkaan tarvitsemme. Jeesus sanoo: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”

Varas pyrkii sisälle muualta kuin portista, koska hän tulee varastamaan.

Siihen aikaan kun asuimme Mendongissa, meillä oli Coletten kanssa tapana mennä aamusta viiden aikoihin useamman kilometrin lenkille. Sen jälkeen teimme vielä vajaan tunnin voimistelun vieressä olevalla urheilukentällä. Erään kerran lähtiessämme ulos yövartijamme kertoi, että joku tunkeutuja oli kiivennyt pihamuurin harjalle ja kävellyt siellä. Silloin hän oli ottanut ison pihaharjan käteensä ja lähestyi muurilla olevaa vierasta kohti. Koska oli vielä yö ja hyvin pimeää, niin tulija kuvitteli, että pitkävartisen aseen piippu oli suunnattu häntä kohti, hyppäsi hädissään muurin harjalta ulkopuolelle ja juoksi karkuun.

Teimme lenkkimme ja olimme voimistelemassa, kun Colette huomasi erään miehen etsivän jotain talomme muurin juurelta. Ilmeisesti tämä oli pudottanut jotain yön aikana. Nopeasti mutta vaivihkaa Colette meni vartijan luo. Tämä tuli ulos, näki vieraan ja tunnisti yölliseksi hiippailijaksi. Soitimme naapuriimme ystävällemme, kansallisen poliisikorkeakoulun professorille, joka tuli heti paikalle, lenkkeilyasussa hänkin omalta aamuliikunnaltaan. Naapurimme ehti vieraan luo ennen kuin tämä oli poistunut paikalta. Rupesi puhelemaan tämän kanssa. Sen jälkeen he lähtivät kahdestaan kävelemään ikään kuin kaksi kaverusta, jotka ovat sattumalta tavanneet toisensa kadulla liikkuessaan.

No, mitä siinä sitten tapahtui.

Tämä huippupätevä poliisi oli aloittanut puhelin tuon vieraan kanssa sillä tavoin, että sai tämän puhumaan suunsa puhtaaksi ja kertomaan kaiken tapahtuneen. Tätä paikan päällä tapahtunutta kuulustelua seurasi käynti tunkeutujan kotiin. Siellä he tapasivat yövieraan äidin ja tälle kerrottiin koko tapahtuma alusta loppuun asti. – On huomattava että Kamerun on hyvin kollektiivinen yhteiskunta, joten tämän tapaisissa tilanteissa perheelle asian kertominen oli erittäin paikallaan. Kun äiti kuuli poikansa teosta, niin hän alkoi puhumaan omaa heimokieltään. Sen keskustelun aikana raukan muurilla kävelijän koko surkea elämäntarina tuli esille kaikessa karuudessaan. Poliisiprofessori oli saanut tietoonsa kaiken tarvittavan suoraan asianomaisen omasta suusta.

Kamerunissa on 281 elävää kieltä. Äiti ja poika eivät tienneet, että lahjakas poliisi osasi heidän kieltään, koska jo tämän ulkonäkö ilmaisi hänet toiseen heimoon kuuluvaksi.

Ihailin tuon pätevän poliisin rautaista ammattitaitoa. Koko aikana ei pienintäkään äänen korottamista, ei pienintäkään painostamista, ei pienintäkään vallan käytön osoittelua. Hänen asiakkaansa ei hetkeäkään tarvinnut kokea pelkoa tai muuta ahdistavaa, mutta kuitenkin aivan välittömästi hän ymmärsi, että on viisainta tehdä yhteistyötä kunnioitetun professorin kanssa ja kertoa tapaus niin avoimesti kuin mahdollista. Samaten tuo kävely tapahtumapaikalta kotiin meni niin luontevasti, ettei kukaan sivullinen voinut tajuta, että siinä pidätetty ja pidättäjä kulkivat rinnakkain pidätetyn kotia kohti, jotta asiakkaan koko elämäntilanne asettuisi omiin yhteyksiinsä ja tällä tavoin teon motiivit ja taustavoimat tulisivat esille. Osoittautui, että tuo yöllinen tulija oli aikaisemmin huumeiden takia virkansa menettänyt ihminen, joka halusi muuria pitkin kävellen päästä läheisen kaupan ”virvoitusjuomavarastolta” juotavaa hakemaan.

Tällä haluan sanoa, että kirkossa eli Jumalan valtakunnassa Jumala suojelee meitä väärien tunkeutujien uhalta. Niin väärät opit kuin väärät, omaa hyötyään ajavat liikkeet sekä muutkin ihmisiä orjuuttavat voimat pidetään loitolla.

Koska turvamme on elävä Jumala, niin kaikkien kirkon vastaisten voimienkin keskellä saamme turvallisesti elää kristityn elämäämme, koska meidän turvamme on ikiaikojen Jumala.

Jeesus on meidät kutsunut omaan joukkoonsa, pelastettujen yhteyteen, Jumalan kansaan, kirkkoon, pyhien yhteyteen. Hän meitä johdattaa ja kulkee edellämme koko elämämme ajan. Hänen turviinsa jäämme.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Itämailla nimitys ”hyvä paimen” oli yleisesti suuren kunnioituksen nimitys. Tämä on täysi vastakohta sille, mitä 1960 -luvun Suomessa, jolloin paimen oli sosiaalisen arvostuksen alhaisimmaksi arvioitu ammattinimike.

    Paimen nimitystä on käytetty Vanhassa testamentissa Jumalasta. Esimerkiksi:

    Psalmit:

    23:1 Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

    80:2 Kuuntele, Israelin paimen. Sinä, joka johdat Joosefia niin kuin lammaslaumaa, sinä, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, ilmesty kirkkaudessasi.

    95:7 Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä.

    Hyvä paimen nimitystä on käytetty Orientissa myös hallitsijoista jo sumerilaiselta ajalta alkaen, ainakin jo Gudean ajoilta alkaen.

    Muinaisen Lagašin kaupungin ensi eli hallitsija Gudea, sumeriksi ??? , Gu3-de2-a, joka hallitsi Lagašia vuosina 2144–2124 e.Kr., on jo käyttänyt itsestään nimitystä ”Hyvä paimen”.

    Kirkon hierarkiassa paimenen tehtävään liittyvä lauman huolehtimiseen viittaava nimitys on alusta asti ollut kirkon johtavan viran, piispan, nimitys. Kreikkalaisessa muodossa piispa nimitystä on käytetty siitä alkaen kun kreikankielinen väestö alkoi tulla yleisemmäksi Jeesuksen yhteisössä, niihin aikoihin jolloin myös Jeesuksen seuraajia alettiin kreikkalaisittain nimittämään ”kristityiksi”, ensimmäisenä Syyrian Antiokiassa.

    Jerusalemissa apostoli Pietarin jälkeen seurakunnan johtoon tullut Jaakob Vanhurskas, Neitsyt Marian kihlanneen Joosefin poika tämän ensimmäisestä avioliitosta, oli ensimmäinen, josta piispa nimitystä käytettiin.

    Kreikkalainen sana

    episkopos — ἐπίσκοπος, ου, ὁ

    Esiintyy Uudessa testamentissa viisi kertaa, kerran Jeesuksesta meidän todellisena piispanamme ja neljästi viitaten piispan virkaa hoitavaan seurakunnan johtajaan.

    Toinen kreikan sana mikä tarkoittaa paimenta, ehkä vielä konkreettisemmin, on

    poimḗn – ποιμήν, ένος, ὁ

    Tämän vastine on latinaksi ”pastor”, josta on tullut meidän kirkon viranhaltijaa tarkoittava nimitys ”pastori”.

    Näemme siis että Kristuksen kansan eli kirkon virka on ollut olemassa aivan kirkon alusta asti. Niinpä kun oppi-isämme Luther määrittelee aidolle Kristuksen kirkon useampia tuntomerkkejä, niin yksi niistä on kirkon virka.

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25