Emme kertaa evankeliumin kuvausta Jeesuksen kiusauksista vain tietääksemme jotakin Herramme julkisen toiminnan alkuvaiheen koettelemuksista. Nämä tapahtumat kerrottiin meille Hänen seuraajilleen aivan tiettyä tarkoitusta varten: ne ovat meille rohkaisuksi ja opiksi. Lisäksi ne paljastavat, kuka Jeesus on. Hän on Kristus eli messias, meidän Vapahtajamme.
Jeesuksen julkisen toiminnan alussa, Jordanin kasteen jälkeen Henki vei Jeesuksen autiomaahan paholaisen koeteltavaksi. Matteuksen kerronnassa tämä tapahtuu sen jälkeen, kun Johannes oli kastanut Jeesuksen Jordanin virrassa. Henki laskeutui Jeesuksen päälle. Siis vaikka kaste oli epäilemättä huippuhetki Herramme julkisen toiminnan alussa, se ei merkinnyt sitä, että työ olisi muuttunut kertaheitolla vaivattoman voitokkaaksi. Vahva tietoisuus Jumalan tahdosta tai Hengen johdatuksesta ei näet silti lupaa epäilyksistä tai kiusauksista vapaata olotilaa. Meitä kiusaavat omat tarpeemme ja luulotellut tarpeemme, tämän maailman houkutukset ja vieläpä sielunvihollinen itse.
Meillä on elämämme aikana monestikin tapana rukoilla ja pyytää Jumalalta, että Hän tekisi meistä jotakin suurta, viisasta ja hyvää. Kun taivaallinen Isämme sitten alkaa työnsä, me hätkähdämme; eihän sen näin pitänyt mennä. Luojamme vie meidät vaikeuksiin, jotta me kasvaisimme Hänen lapsinaan – että Jumalan suuri suunnitelma toteutuisi. Isä meidän rukouksessa rukoilemme Jeesuksen opettamin sanoin: Tapahtukoon sinun tahtosi.
Lukioaikana ystäväni sairastui vakavasti. Pitempään sairastettuaan lahjakas nuorimies kertoi, että oli aikoinaan rukoillut, että Jumala saisi tehdä hänen elämällään, mitä haluaa. ”Mikä lörppö sitä onkaan?” sanoi hän naurahtaen. Hän kertoi ajatelleensa, että Jumala tekee jotakin suurta, mutta tämän sairauden kautta tapahtuvaa hän ei ollut odottanut. Kun seurakuntanuorten parissa rukoiltiin hänen parantumisensa puolesta, kävi silti todella ilmi, että Herra oli koskettanut monia ikätovereita hänen kauttaan. Sairauden vetäytymisen ja parin vuoden terveen jakson jälkeen hänet kutsuttiin taivaan kotiin, mutta hänen elämänsä vaikutus ei lakannut. Olen ehkä itsekin siitä todisteena.
Evankeliumin mukaan Jeesuksen kastetta seurasi vaivalloinen 40 päivän koetusten jakso autiomaassa. Miksi näin? Olisihan voinut olettaa, että poikavuosien viisas, temppelin rabbejakin osaamisellaan häikäissyt Jeesus Nasaretilainen olisi ollut valmis tehtäväänsä jo heti kasteen jälkeen. Ei, Jumalan koulussa tarvitaan juuri tätä kasvua alaspäin. Suuri tehtävä vaati vielä suurempaa nöyrtymistä.
Herramme kokemuksille autiomaassa löytyy selvä yhteys VT:ssä kerrottuun Israelin kansan erämaavaellukseen: Punaisen meren ylitettyään tai ”läpäistyään” Israelin kansa vaelsi autiomaassa 40 vuotta. Israel ei kestänyt uskollisena autiomaavuosien koettelemuksissa, vaan Jumala joutui monin tavoin ojentamaan kansaansa. Jeesus Kristus taas kesti ja voitti kohtaamansa kiusaukset.
Karut autiomaat olivat myös VT:n profeettojen kutsumuksen etsimisen, kasvun ja vahvistumisen paikkoja, esimerkiksi profeetta Elia kohtasi Jumalan yksin erämaassa. Jotakin autiomaassa vietetyn ajan merkityksestä kertoo se, että Matteuksen mukaan Herran Jeesuksen palattua erämaasta hän sai taas suuren maineen Galileassa, kutsui ensimmäiset oppilaansa ja ennen kaikkea piti yhden voimallisimmista puheistaan, Vuorisaarnan.
Sen saat mistä luovut. Yksinäisyyteen ja autiomaan armoille paenneena Nasaretin mies luopui Jordanilla saavuttamastaan kuuluisuudesta, hän ei jäänyt varjelemaan mahdollisesti saavuttamaansa asemaa rabbina, vaan pakeni ihmisiltä ja kuuluisuudeltaan. Se, mistä Hän oli luopunut, tulikin takaisin moninverroin.
Miten Herramme ottaa vastaan ja selviytyy paholaisen asettamista ansoista? Ensimäinen piirre on varmaan se, että Hän vastaa Raamatun sanalla. Tarkkaan ottaen kolmesti 5. Mooseksen kirjan sitaatilla. On kuin osoituksena lakihurskauden vaalijoille, että Herramme pitää lain teoriassa ja käytännössä. Tässä oli siis virheetön ja synnitön Jumalan lähettämä messias, Kristus Vapahtaja.
”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’” (Matt. 4:4) Kuului Herramme vastaus nälän keskellä houkutuksiaan tarjoavalle paholaiselle. Se muistuttaa meitä siitä, että aivan joka tilanteessa eivät omat tarpeemme ole tärkeimpiä. Joskus on niinkin, että edes syötyään ei ole kylläinen, koska sielu janoaa jotakin hengellistä, mitä mikään materiaalinen ei voi tyydyttää.
Sielunvihollisen toinen juoni onkin tavallaan edellisen vastakohta: Omatekoisena hurskauden eli hurskastelun muotona voidaan pitää kehotusta heittäytyä alas laaksoon temppelialueella (huom. suomennoksessa temppelin harja). Sanansa mukaan Jumala on luvannut suojella, ja nyt voisi siis koetella Jumalaa. Herramme vastaa: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’” (Matt. 4:7) Me saamme kyllä luottaa ja turvautua Jumalaan, mutta järjenvastainen ja ylihurskas Jumalan koetukselle laittaminen ei ole Raamatun mukaista.
Kolmas ja viimeinen kiusaus autiomaassa liittyy valtaan. Paholainen lupaa mahtavien valtakuntien loiston Herrallemme, jos Hän palvoen kumartaisi paholaista. Jeesuksen vastaus on selvä: ”Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’” (Matt. 4:10) Raamatullisen uskon ydin on juuri siinä, että kymmenestä käskystä ensimmäinen säilyy terävänä mielessämme. On lopultakin hyödytöntä ja petollista antautua palvomaan ketään tai mitään muuta kuin oikeaa Jumalaa, vaikka lyhyellä tähtäimellä raha, valta tai muu maallinen saattaisikin näyttää hyödylliseltä.
Kainin ja Abelin kohtalokkaassa veljessurman historiassa kuvataan hyvin Kainin sisimmässä käynnissä olevaa taistelua. Herra kysyy Kainilta tämän sydämen tilasta ja vihan juurista: ”Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.” (1. Moos. 4:6-7)
UT:n mukaan Ihminen ei jää yksin tässä taistelussa syntiä ja kiusauksia vastaan, sillä avuksi ilmestyy itse Kristus, joka autiomaassakin kilvoitellen voitti kiusaukset. Saamme sanoa: Tule Kristus minun sydämeeni, tuo rauha taisteluun. Niin ihmissydämeen puhkeaa elämän lähde. Itse uskossa Kristus on läsnä. Siksi on tärkeää, että turvaudumme armolliseen vapahtajaan rukoillen ja uskoen. Esimerkiksi messussa myös ehtoollisen sakramentin nauttien, siinä Herramme vastaan ottaen.
Me olemme itse asiassa langenneita, moniin kiusauksiin sortuneita, emmekä pärjää ilman veren evankeliumia. Sanomaa siitä, että Jeesus Kristus sovitti ristillä kaikki syntimme ja tarjoaa meille anteeksiantoa. Kun ei itse jaksa, on parasta liittyä voittajaan. Jeesus voitti synnin ja kuoleman vallan. Kristuksessa vaeltaessamme saamme uskoa todeksi sen, että meille on jo valmistettu ulospääsy kiusauksista: ”Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” (1. Kor. 10:13 ) Mikä tärkeintä -saamme elää armon varassa päivästä päivään.
”Koska meillä on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.” (Hepr. 4: 14-16)
Pentti Tepsa
’Erämaa’ oli mitä todennäköisimmin Qumranin luostari, johon käsitteellä viitattiin j siellä vanhempi veli eräänlaisena ’opponenttina’ (vastapallonheittäjänä: dia-bolos!) koetteli/testasi tulokasta. Myös Paavali opiskeli samaisessa ’Erämaassa’.