Ukrainan sota ja Suomi

Maailma ympärillämme muuttui perusteellisesti puolitoista viikko sitten 24.2. Ukrainan sota on pakottanut arvioimaan uudelleen Suomen turvallisuustilannetta, samalla kun seuraamme uutisia Ukrainan puolustustaistelusta presidenttinsä Volodymyr Zelenskyin johdolla.

Ukrainan 18-60-vuotiaat miehet ovat astuneet palvelukseen kotimaasta ja ulkomailta. Kuvat pommituksissa haavoittuneista siviileistä ja Kiovan metroasemilta suojaa hakeneista äidestä lapsineen muistuttavat inhimillisen kärsimyksen mittakaavasta. Yli miljoona ukrainalaista on paennut maasta. Muu Eurooppa on avoinna saapuville pakolaisille. Tilanne on toinen kuin edellisessä pakolaiskriisissä 2014-2015. Myös suomalaiset ovat osoittaneet auttamishalua ja avustusjärjestöt ovat saaneet lyhyessä ajassa ennätysmäärän lahjoituksia.
_ _ _
Venäjän johto on varmaankin yllättynyt sen hyökkäysarmeijan kohtaamasta vastarinnasta. Hyökkääjää ei otettu vastaan ”vapauttajana”, vaan ase kädessä. Yhtä lailla Euroopan järkkymätön tuki Ukrainalle lienee tullut yllätyksenä. Järeät talouspakotteet ovat merkinneet Venäjälle valuuttapakoa, ulkomaisten yritysten vetäytymistä maasta ja ruplan kurssin romahdusta. Inflaatio nostaa hintoja ja vaikeuttaa kansalaisten elämää. Tyytymättömyys kasvaa paineena hallintoa ja sen sotapolitiikkaa kohtaan.

Tilanne Ukrainassa muistuttaa Suomen talvisodasta, jonka päättymisestä tulee viikon kuluttua 82 vuotta. Lyhyeksi kaavaillusta erikoisoperaatiosta tuli 105 päivän sota, joka merkitsi hyökkääjälle suuria tappioita, noin 200 000 kaatunutta ja 600 000 haavoittunutta. Silloinkin hyökkääjän tilannekuva oli väärä ja voitonmarssi muuttui kuolonmarssiksi esimerkiksi Tolvajärvellä ja Raatteen tiellä. Suomalaiset tuhosivat talvisodassa satoja venäläisten panssarivaunuja, suurelta osin tilapäisvälineillä, polttopulloilla ja jopa tunkemalla koivuhalon telojen väliin. Taistelutahto ja rohkeus korvasivat sotamateriaalin puutteita.

Suomi sai 1939 aseapuna Ruotsista panssarintorjuntatykkejä. Nyt Suomi on puolestaan luovuttanut vastoin aiempaa periaatettaan aseapua sotaakäyvälle Ukrainalle 2500 rynnäkkökiväärin ja 1500 kertasingon muodossa, muun materiaaliavun lisäksi. Saksasta on tulossa panssarin- ja ilmatorjuntaohjuksia.
_ _ _
Venäjän ylivoima on suuri, ja se voi onnistua miehittämään Ukrainan osittain tai kokonaan. Seuraava kysymys on, mitä Venäjä tekee voitollaan? Maan valtaus voi onnistua, mutta maan pitäminen vallattuna on kokonaan toinen asia. Taistelutahtoinen, yli 40 miljoonan asukkaan Ukraina valmistautuu tarvittaessa epäsymmetriseen sotaan. Silloin Venäjä joutuu ottamaan huomioon, että jokaisesta kerrostalon ikkunasta voi tähdätä kivääri ja jokaista ajoneuvoa voi uhata etälaukaistava tienvarsipommi, joka on koottu esimerkiksi lannoitteista muovikanisteriin. Afganistan muistutti Venäjälle ja sittemmin USA:lle, että taistelutahtoisen, epäsymmetrisen vastustajan voittaminen voi olla tekemätön paikka.
_ _ _
Jälkikäteen katsoen nykyinen rauhattomuuden aikakausi alkoi islamistien terrori-iskuista New Yorkin Kaksoistorneihin 11. syyskuuta 2001. Sen jälkeen rauhan ja sodan raja on hämärtynyt veteen piirretyksi viivaksi. Mitä erilaisimpia keinoja voidaan aseellistaa ja käyttää toisen osapuolen horjuttamiseen, kuten disinformaatiota, energiaa, teknologiaa, taloutta ja sosiaalista mediaa. Vieraan vallan kybertoimijat voivat polarisoida yhteiskuntia ja aiheuttaa sisäisiä levottomuuksia, vaikuttaa vaaleihin ja haitata yhteiskunnan perustoimintoja, kuten polttoaineen, lämmön, veden, sähkön ja ruoan jakelua sekä maksuliikennettä.

Vastavaikutuksena kybertoiminnalle on psykologinen puolustus ja maanpuolustustahdon ylläpitäminen. Erityisesti sotilaspapiston ja kirkkojen tehtävänä kriisien keskellä on vahvistaa toivoa, henkistä kriisinkestävyyttä ja uskoa oman puolustustaistelun oikeutukseen. Ukrainan sota on antanut siitä hyvän osoituksen: yhteinen rukous sekä kaatuneiden hautaaminen omaisten haluamalla tavalla vahvistavat toivoa ja puolustajien selkärankaa.
_ _ _
Ukrainan sodassa myös uskonnolla on merkitystä. Vladimir Putin on perustellut Ukrainan kuulumista Äiti-Venäjään sillä, että ruhtinas Vladimir Kiovalainen otti kasteen vuonna 988, mistä Venäjän ortodoksinen kirkko sai alkunsa. Moskova katsoo, että Ukraina on ”ikiaikainen osa” Venäjää ja sen pyhää maata. Putinille Valkovenäjä ja Ukraina ovat osa Venäjää. Mitkä muut maat hän katsoo Venäjälle kuuluviksi? Tämänkaltaiset perusteet sivuuttavat täysin kansainvälisen oikeusjärjestyksen ja suvereenin valtion oikeudet.

Moskovan patriarkka Kirill on siunannut presidentti Putinin hyökkäyksen Ukrainaan. Taustalla on osaltaan Moskovan patriarkan ja Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan välinen skisma, joka seurasi Konstantinopolin myönnettyä aiemmin Moskovalle kuuluneelle Ukrainan ortodoksiselle kirkolle itsenäisyyden loppuvuodesta 2018 ja tunnustettua Kiovan patriarkan.

Eri kirkot ovat tuominneet sodan ja antaneet tukensa Ukrainalle. Myös Venäjän ortodoksisen kirkon sisällä on laajasti tuomittu presidetti Putinin hyökkäys Ukrainaan. Tilanne on täysin ennen kokematon, että kaksi itäslaavilaista, ortodoksista veljeskansaa sotii keskenään. Se syö varmasti monien hyökkääjien moraalia. Uskonto näkyy myös Ukrainan puolustustaistelussa siten, että rukous ja usko ovat tuoneet toivoa ja rohkeutta lisäten yhtenäisyyttä ja maanpuolustustahtoa.
_ _ _
Mitä mahdollisia vaikutuksia Ukrainan sodasta on Suomelle? Jo nyt on käynyt selväksi, että elämme entistä paljon turvattomammassa maailmassa. Suomella on 1340 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa arvaamattomasti ja brutaalisti toimivan Vladimir Putinin naapurina. Venäjän hyökkäykselle Ukrainaan ei tunnu löytyvän järkiperusteita. Siksi sama voisi toistua myös Baltian maiden tai Suomen kohdalla. Tosin nyt Venäjä on keskittänyt joukkonsa Suomen lähialueilta Ukrainan suuntaan, eikä Suomea tällä hetkellä uhkaa mikään.

Tilanne voi olla myöhemmin toinen, mikäli Venäjä saavuttaa tavoittelemaansa menestystä Ukrainassa. Suomen puolustusvoimat ja maan johto seuraavat tarkasti tilannetta ja valmiutta säädetään sen mukaan. Suomen vahvuuksia ovat hyvin hoidettu ulkopolitiikka ja puolustusyhteistyö eri maiden kanssa sekä uskottava puolustuskyky ja vahva maanpuolustustahto. Ne muodostavat vahvan pidäkkeen, kun vastustaja punnitsee menestymisen mahdollisuuksia. Karhukaan ei käy siilin kimppuun, kun sen hinnaksi tulisi piikkejä käpälät ja suu täyteen.

25 kommenttia

  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Mitähän me oikeasti voisimme hyötyä Natoon liittymisestä? Miten materiaali, tai miehistö tukea olisi mahdollista tänne toimitaa, ilman että se kaikki olisi vaarassa tuhoutua matkalla ? Tietääkseni Natolla ei ole edes sellaisia ylimääräisiä joukkoja, joita tänne voisi riittävässä määrin lähettää. Eiköhän Venäjälle ole melkoisen suuri hyöty siitä, ettei pitkän yhteisen rajamme turvaksi tarvitse laittaa vahvoja joukko-osastoja. Joten arvioin, että Venäjälle on suurempi hyöty meistä liittoutumattomina, kuin miehitettynä. Naton ja Venäjän taistelukenttänä en toivoisi maatamme nähdä. Kaikesta toiveajattelustani huolimatta olisi varmaan aika laittaa omat varmuusvarastot kuntoon.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Leo Tihinen sanoo:

      Pekka Veli Pesonen: ”Mitähän me oikeasti voisimme hyötyä Natoon liittymisestä?”

      On monesti sanottu, että Venäjä ei ole koskaan hyökännyt Natomaahan. Se olisi jo sinänsä suuri hyöty suomalaisille, jos kuuluisimme Natoon. Pieni maa ei kykene yksin puolustautumaan maataan, jos suuri, jopa ydinaseet omistava varustautunut naapurimme hyökkää tänne. Tämä on todellisuutta tänä päivänä Ukrainassa. Heille Euroopan Unionikin on unelma, jota he tavoittelevat,jotteivat olisi taistelussaan yksin.

      Kannattaa seurataa, että mitä maailmassa tapahtuu. En minäkään halua nähdä Suomea Venäjän ja Naton taistelukenttänä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Eräässä päivälehdessä oli lista kirjoista, jotka käsittelevät Venäjää. Tuossa listassa oli mm. Mihail Zygarin kirja, Putinin sisäpiiri. Tulin selanneeksi Elisan verkkosivuja hakeakseni tuota kirjaa e-kirjana. Kirjaa ei löytynyt ja sivustolla oli asiakastiedote 4.3.2022.

    ”Haluamme osoittaa tukea ukrainalaisille ja vallitsevasta maailmantilanteesta johtuen olemme poistaneet joitakin kirjoja valikoimastamme.”

    Montako kirjaa on siirretty pois myynnistä? Pitäisikö kenties olla huolissaan, että sensuuri iskee ja mihin kaikkeen se iskee? Kirjastoon, vai? Muistelin, että tuo kirja taitaa sittenkin löytyä jostakin kirjojeni kätköistä. Arvattavasti kaivan kirjan esille ja luen, mikä tuon boikottipäätöksen on aiheuttanut? Taitaa olla niin, että aina kielletyt kirjat ovat herättäneet intohimoja kautta historian, että niitä on poltettu. Ehkäpä Elisan e-kirjat ovat hävinneet bittiavaruuteen?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Ollaanko nyt sitten aivan varmoja siitä, ettei koko Ukrainan kriisi ollut myös pitkälti lännen taitamattoman diplomatian aikaansaannos? Tiedän, etteivät tälläiset kysymykset ole nykyisin kovin suosittuja? Kysyn nyt kuitenkin, kun kolikolla on yleensä kaksi puolta?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Leo Tihinen sanoo:

    Kosti Vasumäki: ”Ollaanko nyt sitten aivan varmoja siitä, ettei koko Ukrainan kriisi ollut myös pitkälti lännen taitamattoman diplomatian aikaansaannos?”

    Saattaahan olla että asia on noinkin, mutta olisi mukava lukea vastauksesi, että mikä diplomatiassa meni vikaan. Toiseksi kysyn, että eikö Vladimir Putinilla ole vastuuta maailmanrauhasta. Uhattiinko Venäjää?

    Sitten pitää vielä ottaa huomioon, että Putinille Neuvostoliiton (historiallisen Venäjän) hahoaminen oli traumaattinen kokemus. Hänen tavoitteensa on korjata tapahtunut ”vääryys”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Totean vaan sen, mitä Arkady Moshes kirjoitti Ulkopolitikka-lehdessä 3/2014; ”Eu:n pitäisi myöntää osavastuunsa tämän kriisin syntyyn.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Paukkunen sanoo:

    No, keskustelua kantilta jos toiselta. Diplomatiasta tämä syntynyt tilanne ei kuitenkaan näytä olevan kiinni?

    Pohdin, ollaanko todella sitä mieltä, että NATO uhkaa Venäjää? Uhka voisi olla vain siinä tilanteessa kun mietitään kumpi ehtii aloittamaan ydinsodan ensin?

    Naapurimme päämiehen valheet ovat käsittämättömät. Valhetta jatketaan seuraavalla valheella. Kukaan ei osaa lukea Putinia oikein? Hänet on nyt ahdistettu nurkkaan. Nurkkaan ahdettu on vaarallinen omassa uhossa. Putin kieltää olevansa ansassa. Mitä enemmän hän kieltää totuutta tosiasioista, sitä vaarallisemmaksi hän käy?

    Vaihtoehtoja on vain yksi, ja sekin huono?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Patriarkka Kirill : ”Ukrainassa taistellaan Pride-kulkueita vastaan”. ”Paras” selitys ihmisten tappamiselle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Harri Ahdesmäki sanoo:

    Venäläinen messianismi on uuskonservatiivinen nationalistinen liike, joka perustuu myyttiin Venäjästä kristillisen maailman suojelijana. Ideologian seuraajat, Venäjän uudet konservatiivit, pitävät ortodoksisuutta ennen kaikkea poliittisena uskontona, jossa voimakeinoin loitolla pidetyn pahuuden roolia korostetaan. Pahuus on verrattavissa länteen ja etenkin Yhdysvaltoihin, jonka levittämä sekulaari kapitalismi ja liberaalit länsimaiset arvot, mm pride kulkueet, nähdään maailmaa ja kristinuskoa rapauttavana tekijänä, jota on syytä vastustaa. Se on liikkeen mukaan Venäjän pyhä tehtävä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Harri Ahdesmäki sanoo:

    Eikö Jeesus todennut, että hänen paluunsa aikana maailmassa vallitsee samanlainen tilanne kuin Sodomassa, vrt. Luuk. 17? Perustuuko Kirillin näkemys siihen? Ria Novostin mukaan Kirill totesi saarnassaan jo 20. marraskuuta 2017:

    ”Maailma on luisumassa ”historian lopun syvyyteen” ja maailmanloppu ”näkyy jo paljaalla silmällä”, patriarkka Kirill kertoi seurakunnille jumalanpalveluksen jälkeen Kristus Vapahtajan katedraalissa Moskovassa.”

    https://www.newsweek.com/russian-church-says-end-history-near-717521

    Mikä lienee Kirillin vaikutus Putiniin? Se on huolestuttavaa, koska Venäjä on kuitenkin ydinase suurvalta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.