Tuon esille toisen näkökulman blogissa, koska alla olevat Raamatun kohdat eivät kelpaa blogistille (RM), joka kertoo Jeesuksen ”uskoon tulosta”. Ne hän on poistanut blogiltaan.
Ajattelen, että Raamattua lukeva voi seuraavien Raamatun jakeiden perusteella tavoittaa ajatuksen siitä, että Herra Jeesus Kristus on jotain paljoa enemmän kuin vain ihminen, joka tulee uskoon jossain (milloin?) elämänsä vaiheessa?
Esitän : Jeesus on ollut aina uskossa.
Johanneksen evankeliumi:
1:1 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
1:2 Hän oli alussa Jumalan tykönä.
1:3 Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
1:4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.
Kristus tiesi tehtävänsä ilman uskoon tuloa. Jumala on ollut aina Kristuksessa ja Pyhässä Hengessä yksi Jumala.
Hebrealaiskirje:
1:1 Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta,
1:2 on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut.
2.Korinttolaiskirje:
5:19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
”Oikeauskoinen teologia ei käsittele oppia Jumalasta poissulkevasti, vaan vahvistaa esim. Pojan ikuisen syntymän Isästä kummankaan muuttumatta, tai kolminaisuusopista puhuttaessa Ykseyden Kolminaisuudessa ja Kolminaisuuden Ykseydessä.” (Ortodoksi.net)
(Blogin lopusta: Jos olisin tyytynyt RM:n ”poispotkittuna” siihen, että minun kommenttini ovat sen arvoisia, että ne kuuluukin poistaa, niin tätä blogia en olisi koskaan kirjoittanut. Blogin laskuri lopussa osoittaa, että jopa minulla, vähäisellä, on oikeus tulla kuulluksi. Blogia on luettu 30.10.2022 mennessä 3216 kertaa)
Kiitos Matias kun jaksat ja kykenet tuomaan esiin väärien oppinen perusrakenteita.
On kiinnostavaa seurata keskustelujasi. Minua kiinnostaa erityisesti juuri nuo perusrakenteet. Jos niissä on menty vikaan, niin se tulee näkyviin monessa muussa asiassa. Jollei uskon perusteisiin mennä, niin keskustelu opin oikeellisuudesta jää juupas, eipäs asteelle.
Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä. 1. Joh. 5:20
Kiitos kommenteista Matias, Mika ja Pekka Veli.
”Rinnakkaista” blogia R.M. on ”vähän paikannut” viimeisessä kommentissaan 26.7.2022 12:59 kirjoittamalla: ”Eli Jeesus ei 12-vuotiaana tullut uskoon syntiensä painamana, vaan alkoi suorittamaan Jumalan hänelle antamaa tehtävää.”
LIIAN VÄHÄN PAIKATTU, KOSKA varsinaisessa blogin aloituksessa R.M. kirjoittaa: ”Ennen opettajien tapaamista temppelissä, Jeesus oli siirtynyt lapsen otollisesta tilasta omakohtaiseen Jumal’suhteeseen. Hänessä toteutui se, mikä on koko ajan toteutunut uskoontulossa, uudestisyntymisessä.” (R.M. 22.7.17:57 Jeesuksen uskoontulo)
Jeesus tiesi tehtävänsä jo ennen syntymäänsä. Tehtävä alkoi ennen syntymää, eikä vasta 12-vuotiaana. Kristuksen syntymä oli koko ihmiskuntaa koskeva, järisyttävä ihme. Se oli luvattu:
”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” 1.Mooseksen kirja 3:15
Minun on vaikea ymmärtää, ”MIKÄ AJAA” R.M:ä niin, että hän ei voi reilusti tunnustaa Kristuksen olevan samanaikaisesti tosi Jumala ja tosi ihminen? Tätä hänen blogilla kysytään, vastaukset ovat monenkirjavia!!
”Jumala sovitti maailman itsensä kanssa”, 2.Kor. 5:19. Jumala sovitti Jumalana. Jeesus Kristus on totinen Jumala alusta loppuun saakka:
”Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. HÄN ON TOTINEN JUMALA ja iankaikkinen elämä. 1. Joh. 5:20
Jeesus ei tullut uskoon: Jeesus on aina ollut uskossa.
Ei Jeesuksen tarvinnut tulla uskoon koska Hän syntyi Pyhästä Hengestä eli toisin kuin ihmisten joiden täytyy tehdä parannus ja ottaa kaste saadakseen synnit anteeksi ja saadakseen Pyhän Hengen.
Pasanen, ”Ei Jeesuksen tarvinnut tulla uskoon koska Hän syntyi Pyhästä Hengestä.”
Juuri näin! Samalla muistaen, että Hän on Jumala Jumalasta koko ajan.
Kari, hienoa että kirjoitit tämän blogin! Tosin en ymmärrä että Jumala on uskossa? Jumala on Jumala.
Kysyt mikä ajaa Reijo M.:iä ettei hän voi tunnustaa Kristuksen kahta luontoa. Minä ihmettelen sitä, miksi hän ei lue Raamattua! Kyllä nämä asiat tulevat aivan selvästi esiin Raamatussa. Ylpeys ja se että haluaisimme itse tulla jumaliksi ja pelastaa itse itsemme eli juuri lankeemuksemme ja syntisyytemme on suurin esteemme.
Reijo M. ei usko, että ihmisen olemuksessa asuu perisynti . Silloin varmaan hän ei usko myöskään syntiinlankeemukseen. Mistä synti johtuu? Miksi ihminen yhtäkkiä alkaisi tehdä syntiä ilman syytä? Rikkoo itsensä, läheisensä, ympäristönsä ja tuhoaa ja tappaa?
Itse ymmärrän niin, että syntiinlankeemus oli niin perinpohjainen, että sen jälkeen ihminen ei enää ole Jumalan kuva. Jumalan kuva ei ole vain turmeltunut, vaan se on menetetty kokonaan. Lutherin mukaan ihminen kuvautuu Saatanaan. Ja siltähän tuo tässä maailmassa näyttää kautta historian olleen ja olevan.
Herää paljon kysymyksiä. Miksi sitten ihmiset kuolevat? Raamattu sanoo, että ”synnin palkka on kuolema” ja ”Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä.” Room. 5:12
Uskovatkaan eivät muutu synnittömiksi? Hekin kuolevat. Ihmisessä on synnin juuri, perisynti, josta synnit kumpuavat ja pulppuavat kuin likakaivosta (kuten rov. Olavi Peltola sanoo). Uskovatkaan eivät muutu synnittömiksi, vaan taistelu syntiä vastaan on päivittäistä. Lihallinen ihminen ei tietenkään edes taistele syntiä vastaan, vaan tekee sitä mielellään tyytyväisenä. Se ei häntä sureta.
Lainaan tähän (olen lainannut tätä ennenkin) vielä katkelman emeritus-prof. Jouko N. Martikaisen luennosta ”Imago essentialis”, jossa käsitellään Kristuksen kaksiluonto-oppia. Suosittelen lukemaan!
https://www.perustalehti.fi/2021/09/imago-essentialis/
”Nyt selvitämme sitä ongelmaa, mitä Jumalan kuvan menettäminen ja sen palauttaminen merkitsevät kurssimme aiheen kannalta ”Sanasta kuvaksi ja säveleksi”? Lutherin lähtökohta tässäkin on, että Jumalan kuvan ennallistetaan vanhurskauttamisessa yksin uskosta. Se toteutuu siten, että Herran Kristuksen vieras vanhurskaus luetaan hyväksemme kasteessa. Jumalan kuvan ennallistamiseksi oli välttämätöntä, että Jumala tuli ihmiseksi ja otti omakseen langenneen ihmisen kaiken kurjuuden. Näin Herrasta Kristuksesta tulee kaksoiskuva. Hän on ennalta olevana Jumalan kuva ja inkarnoiduttuaan – niin jo sitäkin ennen – hän on ihmisen kuva.”
……
”Kaksiluonto-oppi on Lutherilla samalla myös oppi Kristuksesta kaksoiskuvana, Jumalan ja ihmisen. Herra Kristus ei ole vain samaa olemusta Jumalan Isän kanssa, vaan samaa olemusta ihmisen eli meidän kanssamme. ”
……
”On lisäksi kysyttävä, mikä ihmiskäsitys on realistisempi eli siis paremmin tosiasioiden ja kokemuksemme mukainen, Lutherin vai idealisoiva näkemyksemme ihmisestä? Eikö realismi ole Lutherin puolella, niin hirveää kuin onkin ajatella, että olisin Saatanan enkä Jumalan kuva? Tämä on niin kauhea asia, että Jumala kaikkivaltiudessaan ja suuressa armossaan estää meitä näkemästä orjuuttamme Saatanan alaisuudessa täydessä karmeudessaan. Hän paljastaa sen meille vain Pojassaan, joka otti päällensä meidän orjuutemme Saatanan alla. Siksi Lutherin mukaan Herran Kristuksen tehtävä onkin palauttaa meihin Jumalan kuva. Sen hän tekee olemalla meille imago essentialis hominis eli ihmisen olemuskuva. Autuas vaihtokauppa on kuvan vaihto. Herra Kristus pukeutuu kaikkeen siihen, mikä on meidän omaamme ja antaa vastineeksi kaiken sen, mitä hän itse on Jumalan kuvana: ”Induit formam et figuram nostram et imaginem et similitudienem, ut nos induat imagine, forma, similitudine sua” eli ”hän pukeutui meidän muotoomme ja hahmoomme, kuvaan ja kaltaisuuteen, pukeakseen meidät kuvaansa, muotoonsa ja kaltaisuuteensa” kuten hän sanoo joulusaarnassaan vuodelta 1515.
Herra Kristus on uuden ihmisen prototyyppi. Hän pukeutui kaikkiin ihmistä hallitseviin turmiovaltoihin, ja muutti ne vastakohdikseen: synnin vanhurskaudeksi, kuoleman elämäksi, Jumalan vihan hänen rakkaudekseen ja Saatanan orjuuden Jumalan lasten vapaudeksi, ja mikä kaikkein ihmeellisintä – helvetin taivaaksi.
Herra Kristus osoittautuu Jumalan kuvaksi ja Jumalaksi siinä, että hän nämä, hänelle vieraat ja vastakkaiset kuten synnin, kuolemassa ja orjuuden Saatanan alaisuudessa muuttaa olemuksensa mukaisiksi, siis vanhurskaudeksi, elämäksi ja vapaudeksi. Kuuliaisena ensimmäiselle käskylle hän suostuu vapaasta tahdostaan tulemaan synniksi, kuolemaksi ja Saatanan orjaksi. Hänestä tulee suurin syntinen, joka ottaa kantaakseen siitä aiheutuvan rangaistuksen eli helvetin tulen. Näin toimiessaan Herra Kristus on uusi ihminen ja oikean ihmisen olemuksen kuva, imago essentialis hominis. Tällä tavalla hän on kaksoiskuva, sekä Jumalan kuva että ihmisen. Nämä kaksi kuvaa ovat yhdistyneinä erottamattomasti hänen persoonassaan myös ihmisen osalta. Kalkedonin kirkolliskokouksen dogma määrittelee hänen kaksi luontoaan Pyhän Kolminaisuuden toisena persoonana. Luther siis käyttää tätä dogmaa opissaan Herrasta Kristuksesta kaksoiskuvana.
On vielä erikseen korostettava sitä, ettei maan päällä syntiinlankeemuksen jälkeen ole ollut ketään muuta oikeaa ihmistä kuin Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika ja Marian Poika. Me kaikki muut, meitä ennen eläneet ja jälkeemme tulevat, ovat vain karua materiaalia ihmisyydestä ja ihmisyyttä varten.
Kristuksesta lähtee Lutherin mukaan suunnaton vetovoima. Tämä Jumalan olemuskuva vetää ihmistä puoleensa, pukee hänet uuden ihmisen vanhurskauteen, tekee hänet uudeksi Jumalan kuvaksi eli Kristuksen muotoiseksi sekä saattaa hänet lopulta mystiseen yhtymykseen Herransa kanssa. Vanhurskauttamisen aktissa yksin uskosta tapahtuu Lutherin mukaan reformatio ad meliorem imaginem, paremman kuvan reformoituminen eli uuteen muotoon saattaminen, uskon uudistuminen ja unio Kristuksen kanssa.”
”Tosin en ymmärrä että Jumala on uskossa? Jumala on Jumala.”
Aivan, ei sitä voi ymmärtää. Täysin outo väite. Tarkoituksella provosoiva otsikko. Vastaveto ”Jeesuksen uskoontulolle.”
Riitta, tuo pitkä lainaus Martikaiselta, on ongelmallinen. En nyt mene siihen enempää, mutta jotain voimme päätellä siitä, että tämän näkemyksen esittää 1500 luvulla elänyt entinen munkki.
Riitta Sistosen pitkässä kommentissa on lynpölyä koko juttu, siis siellä on jopa joltain lainattu väite että Jeesus oli ”saatavana orja”, siis tuossa lainauksessa ja sen jakamisessa on toteennäytetty mitä on todellinen sokeus ja pimeys.
Kuinka kukaan voi edes ajatella Jeesuksesta orjana, Hänhän täytti täydellisesti lain eikä saatavana onhan tätä tehdä.
Mielenkiintoista kuinka tuollaiset uppoavat lukijoihin, ei minkäänlaista kritiikkiä, no sokeat eivät ymmärrä.
Kari, ajattelinkin sinun näin tarkoittaneen. Hyvä että tarkensit kuitenkin!
Ari Pasanen, etkö osaa lukea?
Pasanen, ”Kuinka kukaan voi edes ajatella Jeesuksesta orjana, Hänhän täytti täydellisesti lain eikä saatanana voinut tätä tehdä.
Mielenkiintoista kuinka tuollaiset uppoavat lukijoihin, ei minkäänlaista kritiikkiä, no sokeat eivät ymmärrä.”
Ei kaikki uppoa, eikä tarvitse upota!
Teologit pohtivat asioita monelle tavalla. Martikaisen teksti ja ajattelu ulottuu niin syvälle, että sitä sopii kritisoida.
Minun on mahdotonta taipua tähän näkemykseen, että Jeesus olisi ollut saatanan orja. Jeesus ei taipunut pahan lupauksiin Kiusausten vuorella 40vrk:n paaston aikana. Jeesus myös käski pahoja henkiä poistumaan ja herätti kuolleita. Näitä tekoja ei tehdä pahan orjana. Jeesuksen valta ja voima yli pahan vallan tulee esille myös sanoissa: ”Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: ’Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.” (Matteus 4:10)
Se on kuitenkin totta, että Kristuksesta tehtiin kaikkein suurin syntinen, Hän voitti Golgatalla koko maailman synnin, mitään ei jäänyt sovittamatta.
Kari, mietin tuota ilmausta ”Saatanan orja”. Ymmärrän sen niin, että Jeesus samaistui kaikessa ihmisen osaan, myös siihen, että ihminen elää Saatanan orjuuttamana. Hän suostui vapaaehtoisesti tähän. Hän eli ihmisen osan tässä maailmassa kaikessa kurjuudessaan ja lopulta otti synnit kantaakseen meidän puolestamme ja sovitti ne ristillä. Ja Jumala oli hänessä. Hän kärsi ihmisen osan ihmisen luontonsa puolesta! Jeesus kärsi sen rangaistuksen meidän puolestamme, joka olisi kuulunut meille. Juuri siksihän me voimme samaistua Häneen. Tämä on muistettava ehdottomasti! Jeesuksen tuskat ristillä olivat niin helvetilliset, että me emme voi ymmärtää niitä. Hän yksinkertaisesti musertui niinden alle. Hän koki ristillä myös että Isä Jumala hylkäsi hänet. Muistetaan nyt tämä, mitä Jeesus huusi ristillä: ”Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit” (Matt. 27:46). Ja sitten viimeisiksi sanoikseen: ”Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: ’Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.” Luukas 23:46
Jeesus astui alas Tuonelaan ja hänet herätettiin kolmantena päivänä kuolleista. Ymmärrämmekö me tämän? Mitä tapahtui Tuonelassa?
Anteeksi pitkä lainaus. Ajattelin, että ehkä se herättää mielenkiinnon lukea koko artikkeli.
Hyvä lainaus. Sopii blogiin hyvin, kiitos!
Kristuksen kaksi luontoa. Kirkkauden Herra (Jumala) ”tehtiin” synniksi.
”Mutta koska aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, syntyneen vaimosta, lain alaiseksi tehdyn (syntyneen 33/38), että hän ne, jotka lain alaiset olivat, lunastais, että me hänen lapsiksensa luettaisiin. (Gal. 4:4,5 Biblia)
Reijon lause:
” Jeesus —- Hänen jumaluutensa oli sama kuin kaikkien ihmisten, joissa jokaisessa on Jumalan luomisessa häneen puhaltama Jumalan henki. Eli synnyttyään hän oli senkaltainen ihminen, joiden on Taivaan Valtakunta.”
on jumalatonta Jeesuksen jumaluuden kieltämistä.
Marian kohdussakin Jumalan Poika OLI, kuten hän nytkin ON, Jumala, koko maailmankaikkeuden Herra. Tämän kertoo Elisabetin todistus. Elisabetin sana ei puhunut jostakin tulevasta, vaan tuon hetken todellisuudesta. Jumalan äidin kohtu oli Jumalan, koko maailmankaikkeuden Herran, asunto tuona hetkenä.
Reijon kieltää tämän Jeesuksen todellisen jumaluuden, ja siksi sen oppi on Kristuksen täyden olemuksen vastaista. Lauseellaan hän julistautuu Kristuksen jumaluuden kieltäjäksi eli siis ei-kristityksi.
Ota huomioon tämä:
On otettava huomioon, että Jeesuksessa iankaikkinen Jumala, Jumalan Poika Jeesus otti ihmisyyden omaan olemukseensa jumaluuttaan menettämättä, ja siksi sikiämisestään lähtien Jeesus on ollut, nyt on ja tulee olemaan iankaikkisesti Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa.
Uskovien kasteen kannattajat ovat ymmärtääkseni kehittäneet opin lapsuuden Jumalalle otollisesta tilasta. Sitä perustellaan Jeesuksen ’lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta’ -lauseella. Mitä tuo lasten kaltaisuus sitten voisi olla? Olisi mukava pitää lapsuutta puhtaan viattomuuden aikana, mutta lasten kanssa paljon olevat tietävät sellaisen toiveajatteluksi. Mielestäni paras tulkinta on, että lapset ovat riippuvaisia vanhempien tai muiden huoltajien hoidosta. Varsinkin vauvat tarvitsevat jatkuvaa ravitsemista, puhdistamista, tuudittamista ja muuta hoivaa. Suhteessa Jumalaan lasten kaltaisuus olisi siis suostumista Jumalan hyvyyden varaan, kaiken hyvän ottamista hänen lahjanaan.
Martti, en tiedä mitä kaikkea helluntailaiset ovat kehittäneet, mutta vastaava oppi löytyy vanhoista kirkoista. Muuten Reijo Mänttärin teologiset linjaukset ovat ontuvia, keveitä.
”Vastaava oppi löytyy vanhoista kirkoista.” Vanhat kirkkokunnat kuitenkin kastavat lapsiakin. Juutalaisuudessa ympärileikataan kahdeksan päivän ikäiset pojat.
Matias Roto, Näin se on! Aamen!
Kari P., luulen, että Reijoa ajaa lähinnä lapsikasteen vastustaminen tähän kiihkoon ja harhaoppiin. Tilasin Urho Muroman kirjan Kristus-kaste ja luen sitä nyt. Huomaan, että olen omissa tutkimuksissani ja pohdiskeluissani Raamatun sanan äärellä päätynyt aivan samaan käsitykseen kuin Muroma. Tämä on yllättävää, sillä en ole koskaan lukenut mitään tätä aiemmin Muromalta. Luin kuitenkin vuosia sitten Lutherin pienen tekstin lapsikasteen puolustamiseksi, ja tulin vakuuttuneeksi siitä, että lapsikaste on aivan Raamatun mukainen.
Muroma: ”Minulle oli siis selvinnyt se, että kaste on Jumalan työ, jonka arvo ja merkitys ei ollenkaan riipu kastettavasta, hänen uskostaan tahi epäuskostaan.”
Muroma: ”Luterilaisen käsityksen mukaan on kaste ARMONVÄLIKAPPALE kuten Sanakin. Kaste on EVANKELIUMIA. Reformoidun käsityksen mukaan kaste on kuuliaisuuden osoittamista Herran käskylle sekä vertauskuvallinen pyhä toimitus. Kaste on LAKIA. Edellinen korostaa Jumalan työtä niin, että ihmisen omakohtainen uskokin käy toisinansa suorastansa merkityksettömäksi. Jälkimmäinen korostaa uskon merkitystä siihen määrin, että vasta ihmisen usko tekee kasteen kasteeksi, ja näin ollen ei Jumalalle jää mitään osuutta siinä, korkeintaan se, että Hän osoittaa mielisuosiotaan ihmiselle, joka näin on osoittanut kuuliaisuutta Hänelle. Tuli valittavaksi näiden kahden peruskäsityksen välillä, ja Raamattua tutkiessa päädyin ehdottomasti siihen tulokseen, että luterilainen käsitys on sopusoinnussa Jumalan Sanan kanssa, kun taas reformeeratulla käsityksellä ei ole perustusta Raamatun opissa.” (Urho Muroma, Kristus-kaste)
Käsittääkseni Reijolle on jostain tullut myös se ajatus, että alkuseurakunnassa oli joku toinen alkuperäisempi kristinuskon uskonkäsitys tai miten sen nyt sanoisi. Olen kuullut, että tällaista käsitystä on nykyään liikkeellä. Mutta eihän tuollaisessa väitteessä ole mitään perää. Uskontunnustukset kiteyttivät kristinuskon opin. Se, että esim. oman ev.lut. kirkkomme piispat ja papit eivät siinä kaikki pysy, ei muuta tätä totuutta.
Meidän kaikkien tulee tutkia Raamattua kuten alkuseurakunta tutki kirjoituksia. Kirkon traditio on hyvä, jos sillä on perusta Raamatussa. Mutta entä jos ei ole?! Uskontunnustukset ovat Raamatun mukaisia. Niistä ei voi luopua, koska muuten luopuu kristinuskosta.
Vaikka tämä blogi ei sinänsä käsittele kastetta, niin kommenttisi (sitaatti Muromalta) todennäköisesti johtaa lähteelle, josta R.M. ammentaa. Hän kumoaa lapsikasteen sekä perisyntiopin omaan näkemykseensä tukeutuen.
Riitta, ”Uskontunnustukset ovat Raamatun mukaisia.”
Näin minäkin asian näen, vanhaa, koeteltua ja kestävää.
Kari, minusta Reijon käsitykset ovat lakihenkisiä sen lisäksi että ne eivät ole kristinuskoa, vaan jotain harhaoppia. Minulle tuli tärkeäksi uskoon tultuani pohdiskella kastettani. Tajusin jo varhain, että en usko uskooni, vaan minun tulee uskoa Kristukseen eikä uskooni ja uskoon tulooni. Itse Kristus lahjoitetaan minulle kokonaan ihan kaikekseni. (1. Kor. 1:30). Samoin en usko kasteeseeni ikään kuin maagisena toimituksena (ex opere operato), vaan että siinä lahjoitetaan minulle Kristus kaikkinensa. Minun on otettava lahja vastaan, koska muuten se jää turhaksi. Optimaalisessa tilanteessa tämä tapahtuu samanaikaisesti. Mutta Pyhä Henki toimii meistä riippumatta. Kaste ei ole väkivaltainen toimenpide, jota ei voisi vastustaa. Jeesus Kristus ei tee väkivaltaa, vaan kysyy meiltä ”tahdotko”.
Muroma selittää, että Kristus-kasteessa on kaksi puolta: ulkonainen, näkyvä eli vesikaste ja sitten sisäinen, näkymätön eli henkikaste. ”Lupaus Hengestä liittyy jokaiseen kristilliseen vesikasteeseen. Voimme myös sanoa, että Henki jo lahjoitetaan siinä, objektiivisessa mielessä ymmärrettynä. Mutta persoonallinen Hengen saaminen omakohtaisena kokemuksena riippuu siitä olemmeko ottaneet uskossa vastaan vesikasteessa tarjotun pelastuksen.”
Kari, Enempää en kirjoita kasteesta. Kiitos että sain kirjoittaa nämä pohdiskeluni.
Riitta, samat kamppailut kävin aikoinaan läpi. Me olimme täysin hengellisesti kuolleita ennen kastettamme. Kristus on kaiken täyttänyt. On mieletöntä ajatella, että me voisimme itse lisätä jotain täytettyyn työhön. Usko ottaa Pyhässä Hengessä (on ottanut) lahjan vastaan.
Kunnia olkoon Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle, yhdelle ainoalle Jumalalle!
Ja lisään vielä, ilman muuta myös ennen kastetta voi ihminen tulla uskoon kun hän kuulee ja vastaanottaa evankeliumin Kristuksesta. Näin tapahtui ennen ja näin tapahtuu tänäänkin. Ennen, samanaikaisesti tai jälkikäteen. Mikä me olemme vastustamaan ja määrittelemään Hengen toimintaa?
Kristinuskosta vieraantuminen kiihtyy kiihtymistään lopun aikana. Pääkaupunkiseudulla alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että lapsia ei kasteta.
Riitta, ”Mikä me olemme vastustamaan ja määrittelemään Hengen toimintaa?”
”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.” (Joh. 3:8)
Kari, ajattelen niin että uudestisyntyminen on se kun ihminen saa Pyhän Hengen kun hän turvautuu yksin Jumalan armoon Kristuksessa uskon kautta. Ihmiseltä voi mennä vuosia ikään kuin herätyksen tilassa, ikään kuin siinä ”ahtaan portin ovella” tepastellessaan ja haahuillessaan. Vasta kun Jeesus Kristus tulee kaikeksi, eivätkä mitkään omat teot enää merkitse mitään, vaan hän heittää ne ”roskana” pois niin kuin Paavali, silloin on päästy ahtaan portin kautta vihreällä laitumelle virvoittavien vetten ääreen. Silloin aukeaa Raamatun sana ja Kristus asuu uskovassa Henkensä kautta.
Ja tämä ei tarkoita sitä, että ettei Jumalalle mieluisia tekoja tehtäisi. Mutta nyt ne kumpuavat oikeasta lähteestä nimittäin uskosta Kristukseen ja tulevat Jumalan kunniaksi ilman että ihminen niillä tavoittelee pelastustaan. Lisäsin tämän, koska Sami tarttuu tähän varmasti.
Riitta Paavali tavoitteli omaa pelastustaan pelastettuna, muuten hän ei olisi pelastunut.
” tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne” ( tehkää … työtä pelastuaksenne Kr. ten heauton soterian katergazesthe ”hankkikaa oma pelastuksenne”, ”viekää loppuun oma pelastautumisenne”. )
( Fil 2: 12) .
Osaatko Riitta sanoa miksi, paavali toimi ja kehoitti kristittyjä hankkimaan pelastuksen jos he olivat jo pelastettuja?
Riitta kirkossa on kauan tunnettu tämä käskyjen, tekojen välttämättömyys pelastukseen. ”Käskyt varjelevat ja kasvattavat meissä olevaa armoa, auttamalla meitä ( Pyhä Gregorios Siinalainen) ”