”Piispa” Wille Riekkisen mukaan Jeesus ei ajatellut olevansa Jumala. Väite saattaa pitää paikkansa. Varsinkin synoptisissa evankeliumeissa Jeesuksen jumaluus on kätkettyä, viitteenomaista. Mutta niin sen kuuluukin olla. Paavali siteeraa kirjeessään filippiläisille tekstiä, jossa kuvataan sitä kuinka tullessaan ihmiseksi Kristus luopui kaikista jumalallisista etuoikeuksistaan:
”Hänellä oli Jumalan muoto,
mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan
olla Jumalan vertainen
vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon
ja tuli ihmisten kaltaiseksi.
Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,
hän alensi itsensä
ja oli kuuliainen kuolemaan asti,
ristinkuolemaan asti.”
Ydinkysymys on, mistä jumalallisista ominaisuuksista Jeesus luopui. Vastaus: kaikista. Esimerkkeinä mainittakoon:
* Hän luopui vallasta, tullen enkeleitä alemmaksi, toisten palvelijaksi.
* Hän luopui kunniasta, antaen ihmisten pilkata itseään ja häpäistä naulaamalla alastomana ristiin.
* Hän luopui ubikviteetistä ja suostui olemaan vain yhdessä paikassa kerrallaan.
* Hän luopui kaikkitietävyydestä eikä tiennyt asioita jumalallisesti vaan oli riippuvainen opiskelemisesta ja Pyhän Hengen ohjauksesta. Hän siis tuskin olisi tiennyt esimerkiksi Amerikan olemassaolosta tai solubiologiasta sen enempää kuin tuon ajan ihmiset tiesivät – hän eli heidän maailmankuvansa puitteissa.
* Hän luopui lankeamattomuudestaan ja suostui maailman ja paholaisen kiusattavaksi. Toisin sanoen, hän olisi teoriassa voinut langeta mutta valitsi kilvoituksen tien, ja joutui kärsimyksen koulussa oppimaan, mitä on kuuliaisuus.
* Hän luopui tiedonvarmuudesta oman kutsumuksensa suhteen. Hän ei välttämättä automaattisesti ”tiennyt” olevansa Jumalan poika ja messias, vaan tämä tietoisuus syntyi hänelle kuten kutsumus kirkastuu itse kullekin meistä eli Jumalan sanan kautta, rukouksessa ja elämänpolulla.
* On ehkä jopa niin, että vielä ristille mennessään hän ei tiennyt tietämisen varmuudella, että hän voittaa kuoleman vaan hän uskoi sen Jumalan lupausten avulla. Ehkä hän jopa odotti, että Jumala lopulta vapauttaa hänet ristin kauhuista jollakin ihmeellisellä tavalla – sitä hän ainakin rukoili Getsemanessa – ja sitten hän lopulta murtui ristillä, kun mitään ei tapahtunutkaan ja parkaisi sydäntäsärkevästi: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut!”
Silloin hän antoi henkensä. Henki vajosi lopulta kuolleitten maahan, tuonelaan ja sen pohjalle. Kaikki oli loppu. Kuolema oli voittanut. Kunnes…Jumala kutsui takaisin elämään ja herätti hänet kuolleista. Jumala teki niin, koska näki, että Poika todella oli kuuliainen kuolemaan asti, ja antoi täydellisen uhrin lankeamatta kertaakaan paholaisen ansaan.
Kristus siis todella luopui kaikesta. Hän ei jättänyt itseensä mitään jumalallisia ominaisuuksia, vaan antoi ne kaikki pois. Muuten hän ei olisi tullut aidosti ihmiseksi. Muuten hän olisi ollut vain puoli-ihminen, joka ei oikeasti tietäisi millaista on olla ihminen kiusauksineen, epäilyksineen ja epävarmuuksineen. Niinpä hän luopui myös jumalatietoisuudestaan – näin uskon. Maan päällä eläessään hän ei tiennyt eikä ehkä ajatellut olevansa Jumala. Jos hän olisi ajatellut niin hän ei olisi voinut olla täydellisesti ihminen. Mutta Jumala hän koko ajan kuitenkin oli. Hänessä jumaluus ruumiillistui koko täyteydessään. Se oli hänen perimmäinen olemuksensa, vaikka tietoisuus siitä oli sammunut tai korkeintaan uinui ehkä vain kapeana uskonvaraisena aavistuksena jossain sielun perimmäisessä nurkassa.
Ja niinpä Filippiläiskirje jatkuu:
”Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken
ja antanut hänelle nimen,
kaikkia muita nimiä korkeamman.
Jeesuksen nimeä kunnioittaen
on kaikkien polvistuttava,
kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla,
ja jokaisen kielen on tunnustettava
Isän Jumalan kunniaksi:
»Jeesus Kristus on Herra.”
—
Loppukaneetti: Blogi käynnisti hienon keskustelun, jonka tuoksinnassa sain oppia ja palauttaa mieleeni kristologian ihmeellisyyksiä. Myös oma pohdintani osoittautui monilta osin virheelliseksi. Kiitän keskustelusta!
Uskomuksessa siitä, mitä voimme tietää yksityisistä ajatuksista on tapahtunut muutoksia.
300-luvulla Augustinus uskoi, ettei hän tunne itseään. Vain Jumala näkee sydämen ajatukset.
Keskiajalla ajateltiin, että henkilö voi tuntea itsensä. Enkelit eivät tunne, ja siksi näille tulee rukouksessa kertoa tarpeistansa.
1800-luvun lopulta alkaen on ajateltu, että henkilön itsetuntemuksessa on sekavuutta, mutta analysoija voi päästä asiasta perille.
Kun nyt vuosituhansien päästä tiedetään Jeesuksenkin itsetunteet, tämä lienee tieteen edistymistä. Lause ”Jeesus ei ajatellut olevansa Jumala” on huippusaavutus aikakautena, jolloin lauseen sanojalla oletetaan olevan se tieto, joka Augustinuksen mukaan oli vain Jumalalla.
Lähteenä ovat tekstit eli kirjallisuustieteellinen lähestymistapa. Se on historiallisesti yhtä uskottavaa kuin sanoa, että Veikko Huovinen ei uskonut olevansa Frans Emil Sillanpää, mikä on ilmiselvää.
Sami P:lle. Tarkoitatkohan nyt sittenkin paastonajan ja kärsimysajan virsiä? Itselläni on täysin päinvastainen kokemus noista virsistä ja niiden sanomasta: ne puhuttelevat sitä, joka kamppailee hengellisesti ja on eri tavoin ehkä masennuksen tai kärsimyksen kourissa.
Marko, kyllä tarkoitin pääsiäisajan virsiä. Ymmärrän näkökulmasi, ja pystyn samaistumaan tuohon kokemukseesi.
”Jeesus ei ehkä tiennyt olevansa Jumala”, on hyvin erikoinen (outo) ajatus. Mielenkiintoista keskustelua sekä hyviä kommentteja. Toinen, yhtä erikoinen blogi on julkaistu Kotimaa 24 sivuilla 22.07.2022 17:57. Blogin otsikko: Jeesuksen uskoontulo
Jeesus ei ollut Messias juutalaisille. Juutalaiset eivät hylänneet Jeesusta ilkeyttään. Heillä oli asialliset ja teologiset perusteet tehdä niin. Jeesus ei nimittäin täyttänyt juutalaisuuden vaatimuksia Messiaalle. Tästä on olemassa hyvä nettisivukin: https://www.instagram.com/jewgreekanmama/ . Kirjoittaja esittää juutalaisten vastauksia kirkolle.
Juutalaisuuden mukaan Messiaan piti olla suora jälkeläinen isän puolelta kuningas Daavidille Salomonin kautta. Ongelma on siinä, että Jeesuksella ei ollut kirkon mukaan fyysistä isää neitseestä syntymisen takia. Yksin tällä perusteella Jeesus ei voinut olla juutalaisten odottama Messias. Kaiken huippu on, että neitseestä syntyminen on käännösvirhe kristillisessä perimätiedossa Jesaja 7:14:sta. Heprean sana alma ei tarkoita neitsyttä, vaan nuorta naista!
Toiseksi Messiaan piti rakentaa Jerusalemin temppeli. Jeesus ei rakentanut mitään temppeliä. Vaatimus ei siis toteutunut.
Kolmanneksi Messiaan piti koota kaikki juutalaiset Israeliin ja luoda maailmanlaajuinen rauha. Vaatimus ei ole toteutunut. Juutalaiset ovat hajallaan ja sodat jatkuvat maan päällä.
Neljänneksi Messiaan piti saada maailma tuntemaan yksi ainoa oikea Jumala ilman tarvetta kääntymykselle. Kirkko keksi yhden Jumalan sijaan Kolminaisuuden ja kirkko on pahasti jakaantunut. Yksimielisyydestä ei ole tietoakaan ja yhtä Jumalaa ei palvota maailmassa.
Miksi kirkossa ei olla rehellisiä ja kerrota näitä asioita avoimesti kaikille? Kirkko teki Jeesuksesta jotain muuta, mitä historian Jeesus oikeasti oli. Totuus ei muutu olemalla hiljaa ja puolustamalla menneiden sukupolvien tekemiä teologisia virheitä. Historian tosiasiat laittavat aikamoisen epäilyksen varjon kirkon ja islamin alkuvaiheisiin. Islamkin pitää Jeesusta Messiaana vastoin juutalaisia näkemyksiä.
Kuka oli Jumalan Poika ja Jumalan Tytär juutalaisuudessa? Juutalainen viitekehys alkukirkon kristologialle.
Juutalaisuudessa käsitteet ”Jumalan poika” ja ”Jumalan tytär” eroavat merkittävästi kristillisestä teologiasta. Juutalaisuus on tiukan monoteistinen uskonto, jossa Jumalalla ei katsota olevan inhimillisiä, biologisia tai jumalallisia jälkeläisiä, eikä Jumalaa kolminaisuutta
.
Termejä käytetään juutalaisessa perinteessä (Tanakh/Vanha testamentti) ja juutalaisessa ajattelussa, mutta ne ovat luonteeltaan metaforisia, kuvaten läheistä suhdetta Jumalaan, ei yhteistä olemusta.
Jumalan poika juutalaisessa perinteessä
– Kansakunta Israel: Heprealaisessa Raamatussa Jumala kutsuu usein Israelin kansaa ”esikoispojakseen” (esim. 2. Moos. 4:22, Hoosea 11:1). Tämä korostaa liittosuhdetta ja valittua asemaa, ei biologista isyyttä.
– Kuningas: Daavidin dynastian kuningasta kutsutaan Jumalan pojaksi (2. Sam. 7:14, Ps. 2:7), mikä viittaa siihen, että Jumala on asettanut hänet hallitsemaan.
– Enkelit ja taivaalliset olennot: Ilmaisua ”Jumalan pojat” (benei ha-elohim) käytetään enkelimäisistä olennoista (Job 1:6, 38:7).
– Vanhurskaat ihmiset: Yleisemmin, vanhurskaat ja tottelevaiset ihmiset, jotka ovat läheisessä suhteessa Jumalaan, voidaan nähdä ”Jumalan lapsina”.
Jumalan tytär juutalaisessa perinteessä
Vaikka ”Jumalan tytär” -termiä ei esiinny yhtä usein kuin poika-termiä, vastaava ajatus löytyy:
– Kansakunta Israel/Siion: Koko Israelin kansa tai ”Siionin tytär” kuvataan usein Jumalan tyttärenä tai morsiamena, mikä symboloi erityistä suhdetta ja huolenpitoa.
– Yleinen ihmisyys: Koska juutalaisuudessa kaikki ihmiset on luotu Jumalan kuvaksi, he ovat metaforisesti Jumalan lapsia (poikia ja tyttäriä).
Erot kristinuskoon
Ei jumalallista olemusta: Juutalaisuudessa ”Jumalan poika” ei tarkoita, että henkilö olisi jumala tai osa Jumalaa.
Jeesus: Juutalaiset eivät tunnusta Jeesusta Jumalan pojaksi, koska se sotii absoluuttista monoteismia vastaan.
Messias: Juutalaisessa perinteessä Messias on ihminen, Daavidin jälkeläinen, ei ”Jumalan poika” jumalallisessa merkityksessä.
Yhteenvetona: Juutalaisuudessa Jumalan poika tai tytär on ”kunnianimi”, joka kuvaa läheistä suhdetta, kuuliaisuutta tai erityistä vastuuta, ei biologista tai ontologista jumalallisuutta.
Lähde: Google AI
Johtopäätös: Jeesus oli juutalainen. Kun hän kuuli puhuttavan hänestä Jumalan Poikana, Jeesus tajusi heti, mitä sillä tarkoitettiin: vanhurskasta eli oikeamielistä ihmistä, ei Jumalaa. Vasta myöhemmin kirkko erehtyi lukemaan sanat kirjaimellisesti ja teki Jeesuksesta Jumalan. Miten paljon tarvitaan todisteita purkamaan kirkon suurin erehdys Nikeassa?
Eräs muisto kaukaa – tiedon ja sofian takaa
Paneuduin veneen pohjalle kuin tyhjä säkki, sillä mistään en löytänyt apua. Ajauduin virran vietäväksi. Lopulta tulin rantaan ja nousin mäelle, jos joku ottaisi minut vastaan. Ei kukaan. Palasin virran rannalle, kuin tuonelan. Paneuduin kivelle ja näin vain mustan joutsenen, yön varjon. Tähän kuolen, ajattelin. Näin kaukaa tulevan hahmon ja käden, joka sanoi: Tule. Saat elää. Sinut ravitaan. Tunsin vanhaikäisen, ikuisuuden kantajan, ja kiitollisuus valtasi mieleni. En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa ja tuntee ajatukseni jo kaukaa.
Timo P peräänkuulutti sitä, mistä Kristus sitten luopui ihmiseksi tulossaan ja alennuksen tilassaan. Tuo Filippiläiskkrjeen kenoosishymni sen toki kertoo, mutta kysymyksenasettelu ja johtopäätökset tässä blogissa ovat ongelmallisia. Paavali sanoittaa saman asian toisaalla niin, että Hän, joka oli rikas, tuli tähtemme köyhäksi, jotta me rikastuisimme. Petri Järveläinen erittelee minusta edellä asiaa erittäin hyvin. Onhan se itsensä alentamista ja köyhäksi tulemista, jos kuolematon suostuu kuolevaiseksi, kaikkien ruokkija näkemään nälkää ja kaikkein korkeimman mahdollisen kunnian omaava suostuu orjana teloitettavaksi. Tähän kaikkeen voi esittää vielä sen näkökulman, että Paavali asianomaisissa kohdissa esittää Kristuksen meille kristityille esikuvana: ”olkoon teillä se mieli, joka Jeesuksella Kristuksella oli…”
Marko S.,
Viittaan kommenttiisi 17/3 klo 21:29
Jeesus syntyi ihmisen reittiä ihmiseksi. Hän oli kaikessa ”veljiensä” kaltainen, siis sikiämisestä lähtien. Tästä on tyhjentävä kertomus Hebrealaiskirjeessä, sen toinen luku. On ymmärrettävää, että sen lukeminen, siihen palaaminen kun kaikkien Kirjoitusten keskipisteestä keskustellaan, ei osoita muodollista teologista pätevyyttä. etkä sinä eikä muutkaan sitä harjoita nyt.
Jokainen ihminen syntyy 100 prosenttisesti taivaskelpoiseksi taivaaseen kelpaamattomassa kotelossa. Tämän tilan säilyttämiseksi on sakramentalinen pelastusoppi, joka tarkasti ottaen taiteilee armon alla ja muistuttaa jokapäiväisestä synnintekemisestä. Synti on sydämen ero Jumalasta, mikä tilaa hiipii ymmärryksen, tiedon myötä. Sitä ennen ollaan ”sen kaltaisia, joiden taivas on”.
Tässä keskustelussa ei näyttäisi olevan vähintään TM-papiksi rankattuja muita kuin sinä Marko ja blogisti. Kaikki muut ovat kuin teologisia kykyjä. Jos tämä taso-juttu ei miellytä, niin avaan enemmän tätä piikkiä tarpeen mukaan.
Jeesuksen olemus on selvin ilmaisuin tuoss Hebr. 2. luvussa ja sitten kaikki Raamattu ennen ja sen jälkeen vahvistavat saman asian juuri kuin se on Hebrealaisille-kirjeessä. Kirjoitusten ilmoitusta tukien voi monisanaisesti sanoa saman, mutta sitä ei voi edes hiomalla ”parannella”, tai käyttämällä sekoittavia ilmaisuja, joita sitten pyhitetään ”syvällisyydellä”.
Korjaus edelliseen, sillä onhan tässä ketjussa kommentoimassa maistereita ja yksi tohtorikin
Reijo M. Muista en tiedä, mutta itse käytän toki sitä osaamista mikä minulla on. Kyse ei ole mistään teologisten kykyjen näyttämisestä vaan siitä, että Raamatun pohjalta muotoiltu teologia kiteyttää Raamatun keskeiset totuudet. Minua on ailoinaan luultu seurakunnissa eksegeetiksi, koska olen lainannut runsaan puoleisesti Raamattua, mutta olen dogmaatikko ja alkuperäiseltä koulutukseltani yhteiskuntatieteilijä ja -historian maisteri. Ja muutakin. ”Raamatullisesti” ilmaistuna kirjanoppinut fariseus, joka on tullut uskolle kuuliaiseksi.
—
Tämän blogin aihe on sikäli mielenkiintoinen, että se osoittaa, kuinka modernin historiallis-kriittisen teologian näkemyksiä on omaksuttu myös herätyskristillisissä ja (moraali)konservatiivisissa piireissä. Seurauksena on irtautuminen klassisen luterilaisuuden opillisesta ymmärryksestä, todennäköisesti ilman aikomusta.
Mitä me enää teemme sillä tiedolla, että Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä yliluonnollisesti ja syntyi Neitsyt Mariasta, kun kerran nykyään luterilaiset oppineet korostavat sitä, että kristinuskon ydin on ylösnousemususko ja näköjään myös panenteismi; kaikki Jumalassa.
Piispa Riekkinenkin pohtii sitä, miksi ihmeessä pidetään vallan jääräpäisesti edelleen kiinni muinaisesta uskomuksesta yliluonnolliseen sikiämiseen, jonka uskovat vain fundamentalistit, eikä huomata selvää Jumalan ”modernia” kirjallista kehityskaarta, joka tuo vihdoin valon pimeyteen.
”Miten ihmeessä Jeesus Nasaretilaisesta tuli noin vuonna 100 Jeesus Kristus”? Erityistä päänsärkyä Riekkiselle näyttää tuottavan Jeesuksen asema Jumalan poikana, sillä eihän ”Jeesus pitänyt itseään Jumalana, vaan hän oli juutalainen herätysliikejohtaja.” Ongelmien aiheuttaja. Elämä on sitten tässä! Ruumis maahan ja henki palaa Jumalan luo spirituaalisesti!
Asiasta toiseen, vinkki Aku Visalan kirjoitukseen
https://www.kotimaa.fi/dosentti-aku-visala-vapaan-tahdon-ja-pelastuksen-valisesta-jannitteesta-pitaisi-puhua-enemman/
Visala näyttää pohtivan tekstissään ratkaisua siihen, että Luther erottaa toisistaan inhimillisen ja Jumalan vanhurskauden. Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan. Ihminen pelastuu yksin Jumalan armosta. Silti kaikki ihmiset eivät pelastu.
Kun ihmiset kuulevat evankeliumin, toiset tulevat uskoon ja toiset eivät. Evankeliumia Kristuksesta kuitenkin julistetaan kaikille: pelastus on armosta. Toiset uskovat, toiset jatkavat epäuskossa. Mikä on ratkaisu? Erasmuksen mukaan ratkaisu on vapaa tahto, Lutherin mukaan tahto on sidottu. Ketään ei kuitenkaan ole ennalta määrätty kadotukseen, vaan pelastus on uskossa Kristukseen ja iankaikkiseen elämään. Miksi eivät sitten kaikki usko?
Jumalan mielen ja tiedon tasolla olemme pimeydessä sen suhteen, ketkä tulevat uskoon ja osallisiksi pelastuksesta ja ketkä eivät. Tässä pimeydessä oli myös Paavali, kun hän totesi: ”Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet, ihminen…” Tähän se jää, tutkitaan mitä tutkitaan. Tämä on päätepysäkki, johon kaikki lopulta jäävät. Koska ihminen ei ole Jumala, hänellä ei ole mitään mahdollisuutta ymmärtää itseään kätkevää Jumalaa hänen oikeudenmukaisuudessaan.
Ainoastaan Jumala on hyvä ja me olemme syntiset.
En tiedä, mutta Riekkinen joutuu lukemaan Raamattunsa vielä uudelleen, jos yrittää selittää seuraavaa, omien mieltymystensä mukaan:
”Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” 2.Kor.5:18-21
”Jumala oli Kristuksessa” tuota ei järki kykene selittämään, siksi se onkin uskottava.
Varhaiskristityt pitivät Jeesusta Jumalan Poikana, jolla juutalaisuudessa tarkoitettiin vanhurskasta eli oikeamielistä ihmistä. Niinp kirkko teki myöhemmin Jeesuksesta Jumalan. Jeesus oli alun perin tavallinen ihminen, yksi meistä ja hän toimi Jumalan asialla maailmassa. Jeesus ei ollut Jumala, vaan Jumalan lähettiläs.
Dynamistisen monarkianismin mukaan Jeesus oli Jumalan Poika eli Jumalan Valittu eli ihminen, joka toimi jumalallisella valtuutuksella ja jumalallisella voimalla. Hänen sanomansa oli yksinkertainen: syntien anteeksiantaminen, ikuinen elämä kuoleman jälkeen ja kehotus rakkauteen maailmassa kaikkia kohtaan.
Jumala on yksi ja hän paljastaa Totuuden kaikille kuoleman jälkeen. Kirkon pitäisi perua Nikean kirkolliskokouksen päätökset, koska Kolminaisuus on terveen järjen vastainen ja loogisesti mahdoton. Jumala ei voi olla yksi ja kolme yhtä aikaa.
Miksi Jumalan pitäisi tappaa itsensä tai Jumalan Poika voidakseen tehdä sovinnon ihmiskunnan kanssa? Oikea Jumala ei tarvitse myöskään mitään uhria antaakseen syntejä anteeksi ihmiskunnalle. Oikea Jumala voi tehdä sovinnon ihmiskunnan kanssa ilman verenvuodatusta ja antaa synnit anteeksi jokaiselle yksin Armosta. Jokainen, joka huutaa avuksi Jumalaa, pääsee ikuiseen elämään kuoleman jälkeen Taivaassa. Kirkossa ei pitäisi rukoilla Jeesusta, vaan Jumalaa eli Allahia.
Historiallinen raamatuntutkimus on osoittanut, miten varhaiskristityt muokkasivat vapaasti Jeesuksen sanoja ja sepittivät niitä lisää omien tulkintojen mukaan. Näin Jeesuksen sanomaan tehtiin lisäyksiä tai muutoksia myöhemmin. Moni pitää tätä Raamatun turmelemisena. Jos Jeesusta olisi pidetty Jumalana kristillisessä perimätiedossa, kukaan ei olisi muokannut vapaasti Jeesuksen sanoja, mutta näin kuitenkin tapahtui, mikä todistaa, että kirkossa pidetiiin Jeesusta pelkkänä ihmisenä ja Jumalan lähettiläänä.
Ristin tapahtumiin ja pääsiäiskertomuksiin liittyyy monia kiistanalaisuuksia ja kysymysmerkkejä. Juutalaiset eivät voineet tuomita ketään kuolemaan ja jumalanpilkka ei riittänyt kuolemantuomioon roomalaisessa oikeudessa. Millä perusteella Jeesus tuomittiin ristille naulittavaksi? Voiko Jumala tai kirjaimellinen Jumalan Poika kuolla ristillä? Ei voi, koska Jumala on kuolematon. Jos Jeesus oli pelkkä ihminen, ei yhden ihmisen kuolema voi sovittaa muiden ihmisten syntejä. Jokainen on vastuussa omista synneistään. Paavalin teologia on Paavalin yksityisajattelua, ei mitään Jumalan ilmoitusta. Jotkut katsovat, että Ristin tapahtumat olivat puhdas myyttinen teologinen kertomus vailla historiallista pohjaa. On myös esitetty, että Jumala pelasti Jeesuksen ristiinnaulitsemiselta ja otti hänet suoraan Taivaaseen. Ristin tapahtumat (ristiinnaulitseminen ja tyhjä hauta) ovat tarpeettomia, mikäli Jeesusta pidetään Jumalan lähettiläänä. Ristin tapahtumat ovat kaikesta huolimatta täysin mahdollisia historiallisia tapahtumia.
Kirkon on kohdattava ennemmin tai myöhemmin historiallinen totuus Jeesuksesta. Se ei voi panna päätä pensaaseen enää. Totuus voittaa kuitenkin lopulta ja paljastuu jokaiselle kuoleman jälkeen. Oikea Jumala pitää tästä kaikesta huolen. Kirkko teki Jeesuksesta Jumalan. Se on Totuus. Paljastan nyt tempun taustoineen.
Kaikki alkoi Vanhan Testamentin ja juutalaisuuden opetuksesta, että ihminen ei ole eikä voi olla Jumala. Juutalaisuus teki selvän eron ihmisen ja Jumalan välille. Jumala sanoi: ”Minä olen se, mikä minä olen.” Vanha Testamentti ja juutalaisuus eivät tunne myöskään ihmisuhreja syntien sovittamiseksi. Antiikin Kreikan ja Rooman uskonnot ja kulttuurit tunsivat sen sijaan ihmisuhrit Jumalalle ja näissä uskonnoissa Jumalat olivat ihmisen kaltaisia. Antiikin ihmiselle Jumala ihmisenä oli tuttu juttu.
Vanhan Testamentin mukaan usko ja palvonta kuuluvat yksin Jumalalle. Luotua olentoa ihminen ei saa palvoa eikä häneen uskoa. Historiallinen Jeesus ei pyytänyt ketään palvomaan itseään eikä hän pyytänyt ketään myöskään uskomaan häneen. Historiallinen Jeesus pyysi kannattajiaan seuraamaan Häntä. Jeesuksen seuraaminen tarkoitti Jeesuksen kuuntelemista ja hänen sanomansa noudattamista. Jeesus oli Jumalan Poika eli Jumalan Valittu eli ihminen, joka toimi Jumalan asialla ja tuli kertomaan Jumalan armosta ihmiskunnalle. Historiallinen Jeesus opetti uskomaan yhteen Jumalaan ja kehotti lähimmäisenrakkauteen kaikkia kohtaan, myös vihollisia kohtaan.
Jeesus teki vaikutuksen kuulijoihin. Hän opetti viisaasti ja teki jopa ihmetekoja Jumalan avulla. Kun Jumala otti hänet Taivaaseen, opetuslapset jäivät ihmettelemään kaikkea tapahtunutta ja levittämään Jeesuksen opetuksia eteenpäin. Moni kyseli mielessään, kuka Jeesus oikein oli.
Vähitellen syntyi erilaisia tulkintoja kirkossa. Jeesuksen seuraajilla oli kova ikävä Jeesusta. Moni odotti Jeesuksen pikaista paluuta takaisin. Toiset halusivat nähdä Jeesuksessa Jumalan. Johannneksen perimätiedossa Jumalan Poika vaati jo uskoa osakseen ja Johannes opetti, että jokainen, joka uskoo Poikaan, elää, vaikka olisi kuollut. Näin Jeesuksesta tehtiin Jumala kirkossa.
Varhaiskirkon jäsenet lainasivat tutusta kulttuuriympäristöstä eli antiikin Kreikan ja Rooman uskonnoista ja myyteistä ideoita kuvaamaan Jeesusta ja hänen sanomaansa. Ajatus syntien sovittamisesta ihmisuhrilla napattiin antiikin pakanallisista uskonnoista. Samoin ajatus Jumalasta ihmisenä. Näiden oppien katsottiin kuvaavan menestyksellisesti kirkon uutta sanomaa ja voittavan puolelleen uusia jäseniä.
Rooman keisari Konstantinus Suuri näki kaikessa tässä tutussa ajatusmallissa ja kirkon sanomassa keinon lisätä Rooman valtakunnan yhtenäisyyttä ja valtaa ja hän käytti kirkkoa hyväkseen valtapyrkimyksissään ja saneli Nikean kirkolliskokouksessa teologiset ratkaisut. Näin Kolminaisuus voitti kilpailevat vaihtoehdot Rooman keisarin päätöksellä.
Tämän jälkeen kristillinen perimätieto piti saada sopusointuun Kolminaisuuden ja muiden kirkon lainaamien uskonnollisten ideoiden kanssa ja alkoi säälimätön taistelu muita tulkintoja vastaan. Kirkko syytti toisinuskovia harhaoppisiksi ja ajoi heidät kirkon ulkopuolle tuhoten toisinajattelijoiden kirjat ja vainoamalla eri mieltä olevia. Näin jälkipolvien olisi vaikea selvittää historiallista totuutta Jeesuksesta ja kirkosta. Kirkko pääsi valtaan Rooman keisarin tuella ja on siitä lähtien nauttinut vallastaan eri puolilla maailmaa.
Historiallinen totuus ei muutu vallan käytöllä, ei rahalla, ei kieltämällä historian tutkimukset, ei demokratialla eikä kirjoittamalla historiaa uudelleen voittajan silmin. Historiallinen totuus tulee lopulta ilmi. Oikea Jumala huolehtii siitä ja paljastaa sen kaikille kuoleman jälkeen. Me ihmiset emme voi muuttaa kirkon historiaa oman mielemme mukaiseksi. Olen tutkinut kristillistä perimätietoa vuosikymmenenten ajan kaikessa hiljaisuudessa erilaisten lähteiden ja kirjallisuuden parissa ja olen päätynyt johtopäätökseen: kirkko teki Jeesuksesta Jumalan.
Jumala ei ollut toimeton huomatessaan, mitä kirkossa tapahtui ja miten kirkko muokkasi Jeesuksen sanomaa. Oikea Jumala päätti lähettää uusia matkaoppaita eli opettajia ja profeettoja maailmaan palauttamaam kirkko ja ihmiskunta yhden Jumalan luokse. Näin saapui maailmaan islamin julistaja ja opettaja Muhammed. Hän ei tuonut mukanaan uutta uskontoa tai uutta sanomaa, vaan tuli vaatimaan paluuta historiallisen Jeesuksen opetuksiin: Uskokaa yhteen Jumalaan, tehkää hyvää elämässä ja pyrkikää joka päivä elämässä hyvyyteen ja rakkauteen. Oikea Jumala antaa katuvalle synnit anteeksi ilman verenvuodatusta ja lahjoittaa uskoville ikuisen elämän Taivassa kuoleman jälkeen. Siinä näkyy Jumalan rakkaus eli Armo.
Näin juutalaiset, kristityt ja muslimit ovat samaa perhettä ja uskovat samaan Jumalaan. Nyt on aika yhdistää voimat ja kulkea yhdessä käsi kädessä maailmassa ja välittää aidosti toisistamme ja auttaa kaikessa sekä kokoontua yhteen yhden oikean Jumalan äärellä. Oikeaa Jumalaa voi kutsua Jahveksi, Isäksi tai Allahiksi.
Hyvä alku nyt olisi perua Nikea kirkolliskokouksen päätökset ja tunnustaa kirkon historiassa tehdyt teologiset virheet: kirkko teki Jeesuksesta Jumalan. Kirkon pitäisi palata historiallisen Jeesuksen yksinkertaiseen sanomaan: Usko yhteen Jumalaan ja tee hyvää elämässäsi. Tämä toisi yhteen juutalaiset, kristityt ja muslimit. Olisimme silloin samaa perhettä ja mahtuisimme kaikki samaan Taivaaseen.
Uskontojen välinen kilpailu loppuisi ja loppuisi myös pahan puhuminen muista uskonnoista ja muista ihmisistä. Saataisiin aikaan todellinen rauha maailmaan ja alkaisi globaali välittäminen toisistamme. Talous ei olisi ykkösarvo maailmassa, vaan se alistettaisiin yhteisen elämän ja hyvinvoinnin alle. Turha tuotanto ja luonnonvarojen ylikulutus loppuisi kansainväliseen yhteistyöhön ja sosiaalitalouteen. Tämä on minun unelmani paremmasta maailmasta ja paremmasta tulevaisuudesta.
Pasi Toivonen keksii näitä juttuja omasta päästään ja mielikuvituksestaan. Täynnä harhaoppia,ilman mitään evidenssiä. 😇😇😇
Pasi T. Esittämäsi tulkinta ei tosiaankaan vastaa patristiikan ja teologianhistorian tutkimustuloksia. Tässä vain kaksi huomiota. Ensiksikin kolminaisuusoppi löytyy Uuden testamentin jälkeen jo Didakhesta ja lukuisilta kristillisiltä kirjoittajilta. Käsitteenkin muotoili Tertullianus, joka kuoli toistasataa vuotta ENNEN Konstantinusta ja Nikean kirkolliskokousta.
Toiseksi lukuisat kirkkoisät kävivät rajaa erilaisia harhaoppeja vastaan ENNEN sekä Tertullianusta että Nikean kirkolliskokousta. Nämä asiat käyvät selkeästi ilmi mistä tahansa modernista teologianhistorian yleisesityksestä kuten ”Johdatus varhaisen kirkon teologiaan”.
En kerta kaikkiaan ymmärrä, mistä ihmeen vaihtoehtotieteestä ammennat nämä käsityksesi. Tämä siis ihan riippumatta siitä, allekirjoitammeko radikaalieksegetiikan tulkinnat tai uskommeko P. Kolminaisuuteen vaiko emme.
Tertulliansu käytti Kolminaisuus käsitettä aivan eri merkityksessä kuin Nikea. Ei se vielä ollut mitään yksi olemus ja kolme persoonaa opetusta hänellä. Tertullianus puhui korkeintaan kolmesta jumalallisesta asiasta, mutta ei kyennyt näyttämään, miten tämä käsitys ei olisi polyteismia. Kirkkoisät tekivät Jeesuksesta Jumalan pikku hiljaa vastoin juutalaisuutta. Pyhä Henki ei ole koskaan ollut juutalaisuudessa mikään Jumala. Vasta kirkko teki siitäkin Jumalan.
Minä ammennan käsitykseni havainnoista Raamatusta ja juutalaisesta ja hellenistisestä viitekehyksestä, joka parhaiten selittää Raamatun ristiriitaisten näkemysten kehityksen dynamistisesta kristologiasta kohti Jeesuksen jumaluutta. Tähän sopii loistavasti juutalaisten ja islamilaisten eksegeettien havainnot ja Koraanin opetus Jeesuksesta. Palapeli on koottu: kirkko teki Jeesuksesta Jumalan kuten Riekkinen nyt uskaltaa paljastaa. Voin kertoa, että hän paljasti asian jo kauan sitten teologisessa tiedekunnassa opiskelijoilleen. Ei Riekkisen näkemys mikään salaisuus ole ollut.
Mainitsemasi dogmihistoriat ohittavat sujuvasti juutalaisten ja islamilaisten eksegeettien havainnot ja kysymykset Raamatusta ja kirkon historiasta. Minä otan ne huomioon rehellisesti. Dogmaatikoilla on taipumu katsoa historiaa kirkon silmälaseilla jo valmiina eivätkä he kykene historialliseen lähdekritiikkiin kirjoitusten äärellä. Jokainen voi lukea viestini ja kuunella, mitä kerron ja katsoa perusteluja. Eivät ne jätä mitään tulkinnan varaa. Kehityskulku on selvä: kirkko todellakin teki Jeesuksesta Jumalan. Kolminaisuusoppi on logiikan painajainen ja loogisesti epätosi. Ei sellaisia Totuuksia oikea Jumala opettaisi, mutta kekseliäs kirkkoisä kylläkin antiikin mytologioiden pohjalta.