Jeesuksen vai Paavalin seuraajia?
Samuli Suonpään juttu maanantain Iltalehdessä kertoo, että lääkäri-kansanedustaja Päivi Räsänen aikoo yhdessä puolisonsa, pastori Niilo Räsäsen kanssa vaatia hallinto-oikeutta kumoamaan Riihimäen evl-srk:n päätöksen. Kirkkoneuvosto oli päättänyt, että seurakunnan tilat ovat kaikkien seurakuntalaisten käytettävissä, niin heteroiden, homojen ja lesbojenkin. Räsästen mielestä päätös on lainvastainen ja rikkoo tilojen pyhyyttä.
Lähden kommenttipuheenvuorossani liikkkeelle kauempaa, syystä että itselläni on suht tuore kokemus Turun hallinto-oikeuden syrjintäpäätöksestä. Helsingin Sanomat "paljasti" yli kymmenen vuotta sitten, että Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) kirjastoapuraha suosii konkareita ja syrjii nuoria. Hesarin ääntä kuultiin ja Taike muutti linjaansa, se alkoi suosia nuoria ja syrjiä vanhoja. Olin itse rahoittanut kirjallisen työni nimenomaan Taiken apurahoilla, mutta 65 vuotta täytettyäni, nyt jo yli kymmenen vuotta, en ole enää saanut penniäkään, en senttiäkään.
2017 valitin tästä Turun hallinto-oikeudelle, joka kaksi ja puoli vuotta asiaa tutkittuaan kumosi Taiken ikäsyrjivän päätöksen. Ja mitä teki Taike? Se ei valittanut päätöksestä, mutta valitusajan mentyä teki uudestaan saman päätöksen. Olen jatkanut kirjallista työtä ja julkaissut kirjoja - mutta apurahaa en taaskaan, tänäkään vuonna saanut.
Pitkän alun jälkeen siirryn tapaus Räsäseen. Siihen tuon vain kaksi näkökulmaa. Niilo on teologi, mutta hänen puolisonsa Päivi on lainsäätäjä. Se tekee tästä jutusta erikoisen. Luulisi kaikkien kansanedustajien ja ainakin entisen sisäministerin tietävän, mikä on hallinto-oikeuden toimivalta. Hallinto-oikeus tutkii päätöksenteon laillisuutta. eli sitä, onko päätös syntynyt juridisesti oikein. Sen takia Turun hallinto-oikeus kumosi minua koskeneen päätöksen, koska se todennäköisin syin loukkasi perustuslain takaamaa kansalaisten yhdenvertaisuutta. Mutta, oikeudella ei ollut valtaa maksaa apurahaa, sen päätöksen teki ja tekee Taike, joka siis jätti sen uudestaan tekemättä.
Eikös Päivi Räsänen itse saanut äskettäin vapauttavan päätöksen? Hänen teologiansa oli hataraa, mutta oikeus ei käynyt sitä pohtimaan, vaan vapautti.
Toinen näkökohta onkin tässä jutussa painavampi. Lainsäätäjä Päivi Räsänen on halunnut viedä oikeuksia ryhmältä, jota Suomen valtio pitää yhdenvertasena ja loukkaamattomana. Hän on vienyt valikoivan Raamatun tulkinnan siihen pisteeseen, että on halunnut syrjiä ryhmää, jonka Herran apostoli Paavali tuomitsee, mutta evankeliumien Jeesus ei. Eli PR tuomitsee naapureita, keskittyy heidän vikoiluunsa ja nyt taas. Eikö tämä voisi jo riittää. Kun Räsäset esiintyvät Raamatun puolustajina, he "hyppäävät yli" m.m. Paavalin 1. Korinttilaiskirjeen kuudennen luvun. Pieni lainaus: "Veli siis käy oikeutta veljeään vastaan, ja vielä epäuskoisten edessä! Jo se, että yleensä käräjöitte keskenänne, on teille tappioksi."
Laajempi aiheen käsittely kirjassani "Jeesus vai Paavali? (Väyläkirjat 2022)
230 kommenttia
Heikki kirjoitit katkelman kirjastasi, tässä osa siitä: ” Missä on Jumalan rakkaus, armo ja anteeksiantamus? Armo on varmasti mukana, mutta ei siistinä laastarilappuna puhdistamattoman, märkivän ruhjeen päällä. Armo ja anteeksiantamus ovat kolikon toinen puoli. Toinen on parannus ja uusi elämä.”
Mikä saa ihmisen kääntymään Jumalan puoleen ja tekemään parannuksen?
Minun oma huomioni 90-luvun lopulla kun olin tullut uskoon ja palannut kirkkoon, oli se että siellä ei enää julistettu lakia. Synnistä ei puhuttu. Näin tietysti evankeliumi kadotti voimansa ja merkityksensä ja hämärtyi. Kukaan ei voi uskoa evankeliumia, jollei hän ensin ole kuullut mitä Jumalan laki sanoo synnistä ja jos hän ei ole suostunut Jumalan lakiin ja antanut sen tuomita itsensä syntiseksi.
KOSTI (29.4. klo 9.58) ”…oliko se Jumalan pojalta vain sen aikaista tietämystä, joka ei päde enää nykyajan tietämyksen mukaan?”
Kosti, kirkkomme opin mukaan Jeesus oli paitsi tosi Jumala, myös tosi ihminen. Olen käyttänyt siitä esimerkkinä kertomusta ”syntisestä naisesta”. Miksi evankeliumin Jeesus kokonaan vaikenee syntisestä miehestä? Sitten viittaat Miikka Ruokaseen, joka on yksi näitä Raamattua valikoivasti käyttävistä.
Kun kirkko nykyään enimmäkseen siunaa asioita, tavaroita, taloja ja ihmisiä, miksi se ei voisi siunata liittoa, jonka kaksi aikuista solmii ja ketään vahingoimatta?
Heikki, palaan vielä tuohon 1 Kor 6:9-11. Nostat esiin ahneuden, niin kuin usein täällä jotkut ovat tyypillisesti tehneet kun haluavat vaieta tästä yhdestä synnistä. Jos ahneudesta tehdään parannus, niin miksei sitten muista kohdassa mainituista synneistä? Kaikki synti on yhtä pahaa, kadottavaa, kapinointia Jumalan tahtoa ja hänen käskyjään vastaan.
RIITTA (tänään 10.05)
Sanot, että minua suututtaa arvostelusi, se että kritisoit minua ja että olen epäystävällinen. Se on ikävä kuulla, eikä se todella ole tarkoitukseni. Olen kriittinen kaikkia kohtaan, se lienee geeneissäni eli luontaisessa olemuksessani. Kriittisin olen kuitenkin itseäniu kohtaab, ankarin ja armottomin – eiköhän sekin ole luontaista.
Olemme Jumalan lapsia Kristuksen sovitustyön tähden, mutta joka päivä meitä kutsutaan myös Jumalan työtovereiksi. ”.Kristuksen ansio riittää vanhurskaudeksi.. voin rauhallisena kuolla…” Niin, mutta eikö Jeesuksen seuaajana oleminen tarkoita myös elää häntä seuraten?
Riitta, Jumalan siunausta ja kaikkea hyvää sinulle.
”Koska elämme itsensä ilmoittaneen Jumalan, emme jumalidean tai -ajatuksen yhteydessä, täytyy uskomme lähtökohtana olla tieto Jumalasta sellaisena kuin hän on itsensä ilmoittanut….” ”Maailman uskonnollisten käsitysten mukaan jokainen tulee autuaaksi uskollaan, ja siksi on myös yhdentekevää, mitä ajatellaan Jumalasta. Lähdettäessä siitä perusnäkemyksestä, että Jumalasta voimme tietää ainoastaan sen, mitä ihminen tuo esiin omasta uskonnollisesta tietoisuudestaan, voivat buddhalaisen tai muhamettilaisen ajatukset Jumalasta olla yhtä hyviä kuin kristityn. Mutta kristittyinä me tiedämme, ettei usko ole riippuvainen siitä, mitä ihminen ajattelee Jumalasta. Kaikki seisoo ja kaatuu sen varassa, mitä Jumala on ilmoittanut itsestään. Jos rakennamme elämämme sen varaan, että Jumala on ilmoittanut itsensä, niin tieto hänestä ja hänen ilmoituksestaan tulee oikealle ja todelliselle uskolle välttämättömän tarpeelliseksi. Jumalan järjestyksen mukaan tieto antaa meille perustavan kokonaisnäkemyksen Jumalasta ja hänen olemuksestaan. Ilman sellaista me emme näet tiedä, kuka Jumala on, millainen hän on ja miten hän elää ja toimii.
Kristillisen tiedon jakaminen ei anna meille ainoastaan puhtaasti historiallista muistitietoa, vaan myös vaikutelman Jumalasta itsestään. Jokaisessa Jumalan ilmoituksen pienessä sanassa, joka puhuu hänestä, murtautuu esiin hengellinen välähdys Jumalasta itsestään, ja juuri nämä monet kristillisen tiedon antamat välähdykset rakentuvat kokonaisuudeksi antaen siten vaikutelman Jumalan persoonasta ja olemuksesta.” (Olav Valen-Sendstad, Ihminen kohtaa Jumalan)
Ilmoita asiaton kommentti