Elämme sotaisia aikoja. Kun Venäjä aloitti hyökkäyksensä Ukrainaan, me Vanhan testamentin uuden suomennoksen eli VT2028-hankkeen kääntäjät olimme juuri päässeet käsiksi Joosuan kirjaan. Päivisin kirjoitin kertomusta Kanaanin valloituksesta, ja iltaisin seurasin levottomana sotauutisia. Välillä tuntui vaikealta erottaa, milloin taisteltiin Hersonista, milloin Hesronista.
Toiminnallista kerrontaa taisteluista
Johtuiko sitten aiheen ajankohtaisuudesta, mutta huomasin pohtivani paljon sitä, millaisella kielellä taisteluita pitäisi käännöksessämme kuvata. Aiempien käännösten taistelukuvaukset eivät oikein vakuuttaneet. Halusin, että Kanaanin valloittaisi oikea armeija eikä mikään puolisotilaallinen porukka. Siksi pyrin tekemään kerronnasta mahdollisimman toiminnallista. Tämä ilmenee mielestäni onnistuneesti esimerkiksi kohdassa Joos. 5:13-14. Näytekohta – samoin kuin muut tämän kirjoituksen esimerkit – on toistaiseksi luonnos ja saattaa vielä muuttua:
”Jerikoon saavuttaessa Joosua näki yhtäkkiä edessään miehen, jolla oli paljas miekka kädessään. Joosua astui miestä kohti ja kysyi: ’Omia vai vihollisia?’ ’En kumpiakaan’, mies vastasi. ’Olen Jumalan armeijan ylipäällikkö, ja nyt olen täällä.’”
VT2028:aa ei muokata aiemmista raamatunsuomennoksista, vaan se käännetään alkukielistä. Vuoden 1992 käännökseen vertaamalla voi silti huomata, miten kuvauksen dynamiikkaa kasvatetaan pienillä tehokeinoilla. Meidän käännöksessämme Joosua astuu miestä kohti, kun hän 92-käännöksessä menee miehen luo. Kuulostaa heti aggressiivisemmalta. Joosuan ytimekäs repliikki ”Omia vai vihollisia?” sopii uhkaavaan tilanteeseen paremmin kuin Kirkkoraamatun jutustelevampi ”Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?” Myös räväkkä ajanmääre yhtäkkiä luo aivan erilaisen tunnelman kuin 92-versio eräänä päivänä.
Vaikutteita kieleen armeijasta ja Tuntemattomasta
Samalla pyrin kehittämään sotilasjohtajien käyttämää komentokieltä sotilaallisempaan suuntaan. Halusin, että Joosuan puhe kuulostaisi enemmän luutnantti Lammion tiukoilta käskyiltä kuin vänrikki Koskelan epämuodolliselta ohjeistukselta. Tulin siihen tulokseen, että käskyistä saa käskevämpiä käyttämällä toisinaan käskymuodon eli imperatiivin sijasta verbin perusmuotoa. Esimerkiksi näin: ”Te kaikki parhaat miehet lähdette taisteluvalmiina joen poikki veljienne edellä.” (Joos. 1:14)
Sotakirjallisuuden ohella hain vaikutteita omilta armeija-ajoiltani. Esimerkin tästä voi ottaa Ensimmäisestä kuninkaiden kirjasta. Siinä Aramin kuningas Ben-Hadad esittää Israelin kuningas Ahabille uhkavaatimuksen, mutta saa tältä uhmakkaan vastauksen. Silloin hän huudahtaa jotain, joka sanatarkasti käännettynä kuuluu: ”Asettakaa!” Miten tämä pitäisi oikeasti suomentaa? Kirkkoraamattu kääntää ”Hyökkäykseen!” mutta jatkaa sitten: ”Rynnäkköä alettiin heti valmistella.” (1. Kun. 20:12) Hyökkäykseen ei siis vielä lähdetäkään. Siksi panin käännökseen armeijasta tutun komennon ”Valmistautukaa!” Meidän käännöksessämme jatko kuuluu: ”Joukot ryhmittyivät hyökkäykseen.”
Sotilaille luonteva puhetyyli
Kun sotilasjohtajille aletaan hakea autenttista puhetyyliä, päädytään nopeasti komentokieltä laajempien kysymysten äärelle. Miten Joosuan tulisi puhua miehilleen Rahabista, prostituoidusta, joka on auttanut israelilaisia? Vanhahtavasta portosta luovuimme jo UT2020:ssa, mutta tuossa käännöksessä käyttöön otettu huora tuntuisi tässä tapauksessa liian halventavalta nimitykseltä arvokkaan palveluksen tehneelle naiselle. Neutraali termi prostituoitu taas ei sovi joukoilleen puhuvan sotapäällikön suuhun, vaikka se kertojan osuuksissa onkin toimiva ratkaisu. Tällä hetkellä ilotyttö on vahvoilla jonkinlaisena kompromissiratkaisuna. Sellaista sanaa sotilas voisi mielestäni käyttää, kun tarkoituksena ei ole erityisesti häpäistä ketään.
Synkkien uutisten keskellä olen saanut iloa ja tyydytystä näistä pohdinnoistani, joita on sitten jatkettu yhdessä muun käännöstiimin ja ekumeenisen ohjausryhmän kanssa. Toivottavasti tuloksena on samalla vetävästi kirjoitettu ja jännittävä raamatunkäännös, jonka sotakuvaukset kuulostavat uskottavilta – siis tarpeeksi sotaisilta.
Teksti: Tuomas Juntunen, kääntäjä, Suomen Pipliaseura
Kuva: Ukrainan Pipliaseura, 2022
Pipliaseura kääntää parhaillaan Vanhaa testamenttia alkukielestä mobiilikäyttäjille. Käännöshankkeen nimi on VT2028, sillä koko Vanha testamentti on käännetty vuonna 2028.
Kiitoksia käännöksen kimpussa uurastavalta
Kääntäminen on todella merkittävää hommaa. Kamerunissa me huomasimme sen, kun maassa minun sinne mennemiseni aikoihin oli 286 elävää kieltä ja sieltä lähtiessäni 281 elävää kieltä.
Sekä sikäläinen Pipliaseura ett SIL tekivät silloin ja nytkin tekevät arvokasta työtä. Lähtiessämme Kamerunista siellä käännösten oli 50 eri kielen raja jo ylitetty ja nykyisin alkaa sadan rajaolla lähellä. Yksistään bible.is sivustolla eri kieliä on jo noin 90.
Tässä kuluneen viikon sisällä olen kuunnellut äänikirjana näistä bible.is sivuston Kamerunin kielten käännöksistä suurimman osan Roomalaiskirjeen 8. luvun osalta. (Olen yritänyt niitä kaikkia, mutta osa on ollut koko ajan varattuna tai kielen syöttö ei ole toiminut) Käytännössä kymmenkunta on jäänyt vielä tavoittamatta.
Syy: Valmistaudun sotiemme veteraanijärjestöjen seutukunnalliseen jumalanpalvelukseen Tuuloksessa, missä, jos Herra suo, saarnaan 8.5.2023.
Tarkoitus oli kiittää teitä työstänne arvokkaan asian puolesta ja tässä blogissa kirjoittamastasi tervehdyksestä.
Kiitos Matias kommentista ja menestystä työhösi!
Kuulostaa hyvältä. Käsiteellisessä tekstissä taas pitäisi mielestäni pyrkiä tarkkuuteen, kun taas tällaisessa kertovassa tekstissä käännöksen elävyys on eri tavoin merkityksellistä.
Uusi käännös on varmaan tarpeen. Hieno juttu.
Kun puhutte ”…vaan se käännetään alkukielistä. ”, mitä kieliä ja miltä ajalta tarkoitatte. Kreikkaa antiikista vai keskiajan hepreaa vai jotain muuta.
Käännetäänkö myös Viisauden kirja ym. Eikö Jeesus maanpäällisen elämänsä aikana lukenut monia nykyään luterilaisten apokryfisiksi kutsumia kirjoja.
Jari
Luterilaisille ja anglikaaneille kirkoille apokryfisiksi kirjoiksi kutsutut kirjat kuuluvat Raamattuun.
Vain reformoiduilla ja heitä heitä seuranneilla lahkoilla ne ovat jääneet Raamatun ulkopuolelle.
Vulgatan Neljäs Esran kirja kuuluu anglikaanien Raamattuun, vaikka sitä ei olekaan kirkkoslaavin kielisessä Raamatussa eikä myöskään meidän luterilaisten Apokryfien joukossa.
Etiopialainen Henokin kirja (Juud. 14)kuuluu Etiopian kirkon Raamattuun, vaikka sitä ei olekaan sen paremmin kirkkoslaavin kuin Latinan kielisissä Raamatun perinteissä.
Matias,
Kiitos mielenkiintoisista tiedoista.