Jeesuksen pilvitaksi vai näkymättömän verhoutumisen vertauskuva?
Uusimmassa Kirkossa ja kaupungissa eksegeetti Matti Myllykoski selittää Luukkaan kuvausta Jeesuksen taivaaseenastumisesta:
-Evankelista Luukkaan mukaan Jeesus otti pilven kuin taksin ja lähti. Ensimmäisille kristityille oli ongelmatonta ajatella, että taivas, jonne Jeesus meni, oli konkreettinen paikka.
Puheenvuorossa korostuu tyypillinen vähättelevä käsitys entisaikojen kristittyjen – ja juutalaisten – metafyysisesta ajattelukyvystä. Monet uskon uudistajat mielellään levittävät tällaisia legendoja saadakseen toivomansa uudistuksien kohteen vaikuttamaan naurettavalta.
Pilvi Raamatussa
Pilvi on erittäin yleinen kielikuva Uudessa ja Vanhassa testamentissa. Evankeliumeissa enkeli Gabriel kertoo Jeesuksen sikiämisestä neitsyt Marialle: Korkeimman voima peittää sinut varjollaan (Luuk. 1:35). Kirkastusvuorella pilvi peittää Jeesuksen (Matt. 17; Mark. 9; Luuk. 9). Vanhassa testamentissa pilvi täyttää pyhäkkömajan sen valmistuttua (2. Moos. 40) ja johtaa kansaa erämaan läpi. Kun Salomon temppeli otetaan käyttöön ja liitonarkku tuodaan sinne, pilvi täyttää temppelin (1. Kun. 8:10, 2. Aik. 5: 13). Toinen aikakirja vieläpä lisää: Papit eivät pilven vuoksi voineet jatkaa palvelustaan, sillä Herran kirkkaus täytti temppelin – todennäköisesti sisältäen alluusion Exoduksen kohtaan, jossa Mooseskaan ei voinut pilven vuoksi mennä pyhäkkömajaan. Näissä tapauksissa pilveä kuvataan yleensä valoisaksi, mutta se on joskus myös pimeä: Israelin joukkoa vainoaville egyptiläisille, samalla kun se valaisee Israelin tietä (2. Moos. 14:20), ja lain antamisessa (2. Moos. 19).
Apostoli Paavali tulkitsee pilven ja muita vanhatestamentilisia esikuvia Kristuksen läsnäolon kuviksi kirjoittaessaan: Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus. (1. Kor. 10:1-4).
Raamatussa pilvi ei siten esiinny Jumalan kulkuvälineenä, vaan Jumalan näkymättömän läsnäolon kuvana. Siksi taivaaseen astumista onkin tyypillisesti tulkittu tästä perspektiivistä. Jumalan kirkkaus, joka on Marian kohdun temppelissä tullut Kristuksen ihmisyyden verhoamaksi, siirtyy inkarnaatiolle käänteisenä tapahtumana takaisin pilveen; näkymättömiin ja tavoittamattomiin. 1400-luvun ikonimaalarkin sen tietää: Kristuksen ympärille on maalattu jumalallisen luonnon kirkkautta kuvaava sädekehä, ei pilvitaksia.
Kasteen ja uskon pilvi
Kirkon vanha pääsiäisliturgia rakentuu myös monessa kohden Exoduksen kirjan kertomusten varaan, jotka eletään sen aikana läpi Paavalin tulkinnan innoittamana. Kristityt seuraavat Kristusta edustavaa pääsiäiskynttilää, joka on kirjaimellisesti columna ignis, tulenpatsas, kastemaljan luo, ja aloittavat kasteen kautta matkansa kohti luvattua maata, jonka aikana pilvi heitä johtaa ja ehtoollisen manna ruokkii.
Samaan vertauskuvaan liittyy myös kirkon vanha uskon teologia. Kasteen, jota perinteisesti kutsutaan valaisun sakramentiksi, vesipilven kautta Kristus muuttaa ihmissydämen temppeliin asumaan. Kastekynttilä sytytetään kastemaljan vieressä seisovasta Kristus-kynttilästä. Symbolit kuvaavat, kuinka kasteveden kätkemä Kristus valaisee itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan (2. Kor. 4:6): Siksi reformaattori Martti Luther kutsuu juuri uskoa Jumalan kasvojen valoksi, joka ohjaa ja johtaa kristittyä tässä maailmassa kuten tulenpatsas Israelia erämaassa. Lihalle eli vanhalle ihmiselle se on pimeä, kuten se oli Israelia vainoaville egyptiläisille ja lain antamisen hetkellä – uudelle ihmiselle eli hengelle se on valo, joka voi tehdä Jumalan läsnäolon koetuksi. Päivällä se on hämäryyttä, mutta pimeydessä se valaisee kirkkaimmin. Luther käyttää monissa kuvauksissaan ihmissielusta ja uskossa läsnäolevasta Kristuksesta viktoriaanisen mystiikan mallia, jossa ihminen on temppeli, jonka kaikkein pyhimmässä Kristus on läsnä uskon pilvessä.
Edes varhaiset kristityt – apostoli Paavalikaan – eivät siten varsinaisesti pitäneet pilveä Jumalan kulkuvälineenä, vaan läsnäolon merkkinä. Kulkuvälineestä voidaan kuitenkin puhua, jos puhutaan armonvälineestä (vehiculum gratiae), kuten sanasta tai kasteesta, joiden kautta usko syntyy. Tällöin termi vie taas kätketyn läsnäolon äärelle. Saman kielikuvan ympärille rakentui vanhan kirkon pääsiäisliturgia ja reformaattorimme uskon teologia. Sen valossa lienee ymmärrettävää, että pimeitä ja lihallisiakin tulkintoja Raamatun kielikuvista syntyy.
30 kommenttia
Kiitos Ilmari Karimies blogista, joka selventää tuota pilven merkitystä.
Mikäli ajatellaan, että ylösnousemususko on koko kristinuskon lähtökohta, toisen uskonkappaleen ydin, niin voi olla hieman vaikeuksia uskoa, että syntiinlangennut ihminen olisi kyennyt lunastamaan ihmiskuntaa. Ilman uskoa Jeesuksen neitseestäsyntymiseen ylösnousemuskin menettää merkityksensä. Ylösnousemushan tarkoitti apostoleille mm. sitä, että Jeesus tuli huoneeseen ovien ollessa lukittuina, missä he piileskelivät juutalaisten pelosta. Ja Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Ja Tuomaskin sai uskonsa takaisin, kun sai tökätä sormensa Jeesuksen kylkeen ja katsella hänen lävistettyjä käsiään. Jeesusta ei enää ajan rajoitteet estäneet. Taivas ajassa ja samalla ajan ulkopuolella. Mutta se nyt vaan ei oikein tahdo mennä modernin ihmisen järkeen. Tosin se ei järkeen menekään, kun järki on sidottu pelkästään ”maalliseen taksiin.”
Kiitos, Ilmari, kun jaksat näiden lapsellisten sielujen kanssa. Olen itse käsitellyt aihetta Pyhän Marian postillan Helatorstain saarnassa https://www.youtube.com/watch?v=1BYq9brMN64 .
Ilmari
Kiitos erittäin hyvin kirjoitetusta blogistasi, josta tulee esille erinomainen asioihin valmistautuminen ja laaja tietämys ja ymmärrys käsittelemästään aiheesta.
Olen ymmärtänyt niin, että kun Jeesus astui taivaaseen, astui hän samalla ajan ja paikan tuolle puolen. Sen jälkeen Jeesus ei välttämättä ole enää yhdessä paikassa vaan voi olla kaikkialla.
Raamatun mukaan Jumala lensi kerubia ja ohjasi kansaa erämaavaelluksella päivällä pilven ja yöllä tulenpatsaasta. Olisi syytä tutkia, mitä nämä patsaat ovat olleet. Kannattaa verrata avaruusraketin lähtölaukaisun ilmiöihin Houstonissa päivällä ja yöllä. Ja tutkia myös heprealaisen merkaban toimintaan ja siihen liittyviä salaisuuksia.
Pilvi ei voi olla vertauskuva yksinään. Joko koko taivaaseenastumiskertomus on vertauskuvallinen (eli epähistoriallinen) tai sitten pilvikään ei ole.
Mielestäni Kylätasku ja Myllykoski selittävät kertomusta täysin asiallisesti ja tekstin mukaisesti: ”Pilvi vei hänet heidän näkyvistään.” Taksivertauksen tarkoitus ei suinkaan ole saattaa Raamatun ajan ihmisiä naurunalaisiksi. Kirkko ja kaupungin kirjoituksessahan todetaan selvin sanoin, että ”Myllykoski pitää kohtuuttomana vaatimuksena, että menneiden aikojen kristittyjen pitäisi olla luonnontieteelliseltä ja historialliselta tietämykseltään oman aikansa yläpuolella.” Epäilyttävää raamatuntulkintaa on sitä vastoin sellainen, jossa Raamatun aidosti alkukantainen teksti pyritään modernisoimaan niin, ettei se aja nykylukijaa törmäyskurssille nykyaikaisen kosmologian kanssa.
Tekstin ”kreikkalaista”, eisegeettistä vääristelyä on myös sanoa, että astuessaan taivaaseen Jeesus astui samalla ”ajan ja paikan tuolle puolen”. Kun ongelma ja sisältö tuossa kertomuksessa on nimenomaan siinä, että Jeesuksen kerrotaan liikkuvan siinä ajassa JA paikassa. Tiettynä hetkenä hän seisoo maan kamaralla, ja tiettynä hetkenä ei, ja molempien h e t k i e n mentyä opetuslapset jäävät tähyilemään t a i v a a l l e. Paruusian taas uskotaan tapahtuvan samalla tavalla, mutta toiseen suuntaan (Ap. t. 1:11) ja ”taivaasta me odotamme pelastajaksi Herraa Jeesusta Kristusta” (Fil. 3:20).
Eenokin kirja antaa selityksen taivaasta, koska hän vieraili siellä usein. Eenok kirjoitti myös kirjan taivaassa ja palasi sitten opettamaan vielä poikiaan, kunnes meni lopullisesti.
Eenokin mielikuvitukselliset tarinat taivaallisesta valtakunnasta, sen väestä ja enkelien opetukset maallisista ilmentymistä ja säistä, tuulen asunnoista ja sateen vesivarastoista ym. kertovat selvästi, että hyvällä mielikuvituksella, jokainen voi luoda oman taivaansa omassa päässään Eenokin mallin mukaan. Ihminen voi upota mielikuvitusmaailmaan pois todellisuudesta ja pitää sitä totena, se on eräänlaista valveunta. Enkelit voivat tuulenpyöerteessä napata kenet vain, jos niin haluaa.
On myös liikkeitä, joissa mielenmaailma on todellisempaa kuin todellisuus, ja he haluavat paeta utopiaan, kuten Paavali sanoi, että hän odottaa pääsyä pois ruumiista. Joidenkin lahkojen mukaan ihmisen tietoisuus ei kuolemassa sammu, vaan jatkaa matkaa ja kaikki arvoitukset selviävät siellä. Ja koska ihmisen taivaallinen on hänen omassa päässään, ei enää olekkaan ihan väärin sanoa, että ’minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.’
Mooseksen johdattelijaa pilven muodossa voi sanoa myös toivoksi, joka kulki edellä. Ihminen on valmis kestämään suuriakin vaikeuksia, jos hänellä on toivo ja lupaus paremmasta, joka odottaa edessäpäin.
Synkkä pilvi, joka laskeutui vuorelle silloin, kun Mooseksen oli noustava hakemaan ohjeita, tarkoittaa tietysti ukkosen ilmaa, koska Jumalan ääni oli jylinässä. Ukkosen jylinää on meilläkin pidetty Jumalan äänenä. Ukko Ylijumala on hyvin tunnettu sanonta ja slaaveilla oli nimeltään Perun/Perkunos, josta tulee Suomen sana Perkele. Kun te puhutte Perkeleestä, te itseasiassa puhutte taivaan jumalasta. Jeesuksella oli kaksi opeuslastakin joita sanottiin Ukkosen jylinän pojiksi, boanerges.
Ilmestyksisistä puheen ollen yksi mielenkiintoinen ilmestys evankeliumissa on Mooses ja Elia, jotka ilmentyivät myös vuorella. Mielenkiintoinen siinä mielessä, että Jeesus oli sanonut Johannes Kastajan olevan Elia. Jos Johannes Kastaja oli inkarnoitunut Elia, niin mihin katosi Jonanneksen olemus Eliana, kun Elia tulikin itse näytille.
Netissä me olemme niin sanotussa Pilvipalvelussa, eli olemme täällä oman mielemme avulla, mutta emme ruumiillisesti läsnä toisillemme. Voimme mennä pilvipalveluun milloin haluamme ja poistua oman halumme mukaan. Jokainen voi markkinoida omaa taivastaan, omaa luomustaan, jonka herra hän on, ja joka on ainoa oikea ja paha perii sen, joka ei usko samalla tavalla. ……………………………………
” Minä teen kaikki vuoreni teiksi, ja minun valtatieni kulkevat korkealla”,
……. kuten Jesaja sanoo ja jos tässä yhteydessä puhumme sanan valtatiestä, on se toteutunut pilvipalvelussa. Viesti lentää pilvissä yli vuorten ja merten, napin painalluksella ja toivottavasti se Message on Rauhan viesti, sanoma, ilmoitus. Ei vihan, ja syyttelyn ilmoitus.
Jeesuskin lentää nyt täällä pilvissä, mutta onko hän kaikille pelastus, se on toinen juttu, mutta häntä on lupa syyttää omista synneistään, koska hän on synnin tänne tuonut ja joutuu kantamaan omaa luomustaan, kuten me kaikki.
Kirjoittaja
Ilmari Karimies
Lutherin uskokäsityksestä väitellyt teologian tohtori. Toiminut Helsingin piispan teologisena sihteerinä, kirkolliskokouksen perustevaliokunnan sihteerinä sekä kahdessa pohjoismaisessa luterilais-katolisessa dialogikomissiossa. Reformaation teologian tuntiopettaja Avoimessa yliopistossa.
Vaikea pitää yllä olevaa selitystä vakuuttavana, mutta kukin vakuuttautuu tietysti tavallaan.
Minusta tuo Luukkaan kuvaus on hyvin selkeä ja konkreettinen. Pilvi-taksi-vertaus on lillukan varsi, takertuminen yksityiskohtaan.
Mikä ja missä on se taivas, jonne Jeesus nousi?
Modernin ajan (ajatteleva) ihminen voi ihan vilpittömästi kysyä, että Mitä ihmettä? Mihin moista manööveriä tarvittiin? Ja että syntyi neitsyt Mariasta? Neitsyestä? C’moon. Ja niin edelleen.
Ilmoita asiaton kommentti