Poliittinen retoriikka tuottaa hienoja sanoja. Jos en väärin muista, niin aiempi päämies lanseerasi sanan: Loiskiehunta. Muistaako joku vielä mitä se tarkoitti? Nyt on tullut hyvin tärkäksi sana: Kannustinloukku. Jos puramme se osiin, niin siinä on hyvä osa joka kannustaa. Sehän on myönteistä. Sitten on loukku, joka rakenteesta riippuen ottaa hengiltä niinkuin hiirenloukku. Sitten on loukkuja, jotka haluavat pyydystää elävänä. Onko kannustinloukku sellainen, joka ensin houkuttelee kuin juusto hiirtä ja sitten vangitsee eikä ole selvää, että juustoa tulisi koko ajan lisää. Vai onko kannustinloukku sellainen, joka sellainen, joka houkuttelee elämään vieläkin kehnommin. Suomessa on vaikuttanut legenda nimeltään Lapatossu. Kerrotaan tarinaa, että joku metsätyön johtaja meni katselemaan leimikkoa, joka piti tulla hakattavaksi. Hän havaitsi, että siellähän on jo mies työssä. Hän menee kysymään kuka on hänet pestannut, kun hänen listallaan ei miestä ollut. Luettelee tuntemiaan esimiehiään ja aina sama vastaus: Vielä suurempi herra! Kunnes hän kysyy, mikä hänen nimensä on? Vastaus oli yksisanainen: Nälkä!
Kun elää vanhaksi, muistiin tarttuu kaikenlaista kuonaa. Mieleen tulee vaikutelmia kahdesta haastattelusta. Joskus haastateltiin akateemista henkilöä syystä, että hän eli ilman varsinaista työtä. Hän kertoi yhsityiskohtaisesti mitä mistäkin on saatavissa ja pientä muuta toimintaa niin Suomessa pärjää ihan hyvin ilman työn tekemistä. Tiedän samaan hengevetoon, ettei kaikki voi hyvin, joilla ei ole työtä. Toinen oli hengellisempi haastattelu. Siinä haastateltiin jotain pappia. Silloin oli ilmeisesti sama tilanne kuin nytkin, piispa tai piispoja oli jäämässä eläkkeelle. Haastattelija kysyi aikoiko haastateltava pyrkiä piispan virkaan? Vastaus oli mielestäni jumalisen nöyrä: Piispan virkaan ei voida pyrkiä, se enenempi niin, että Jumala kutsuu siihen. Muistikuva ei ole tarkka, mutta suuntaa antava.
Miten nämä asiat sitten liittyvät Jeesukseen? Paljonkin, jos tiedämme miksi Hän tuli tänne. Hänellä oli yksi ainoa tehtävä: Ryöstää sielut saatanalta! Hänen piti syntyä lapsena eli niinkuin kaikki normaalisti syntyvät. Hän kasvoi iässä ja armossa ja sai tulla aikuisuuteen ennenkuin työ varsinaisesti alkoi. Hän tuli julki synagoogassa. Hänen tehtävänsä oli kouluttaa ja valmentaa iskuryhmä Jumalan asialle. Mistä hän sai kannattajansa? Hän sai tavallisten ihmisten joukosta, jotka eivät pelänneet maineen menetystä, jos seuraavat Häntä. Tosin ajatukset olivat toiset. Jokainen lähti ansaitsemaan ministerin salkkua, kun kuningas astuu valtaistuimelle. Hän oli siis itse työtön, joka oli kokenut myös pakolaisuuden. Kun maassa on vallanhaluisia joukkoja, niin hänet yritettiin myös tappaa, mutta se ei ollut silloin suunnitelmassa. Hänelle tarjottiin myös oikeasti kuninkaan hommaa, mutta Hän ei ottanut vastaan. Jos olisi, se olisi ollut se kannustinloukku. Se olisi jäänyt tekemättä, mitä varten Isä Hänet lähetti. Hänen valtaistuimensa ei ollut kullalla silattu, vaan karkeaa puuta. Hänen kruununsa ei ollut jalokivin koristeltu vaan piikkikasvista väännetty. Hänellä ei ollut valtaistuimellaan kuninkaan purppuraviittaa, Hän oli alasti!
Hän tuli voittamaan sielut Isälleen, mutta ei väkivallalla eikä lahjuksilla, vaan kärsimyksellä. Keppi ja porkkana ovat nykyajan hallitsijoiden valtikat. Hänen valtikkansa oli rakkaus, joka antoi itsensä ihmisten syntien ruoskimaksi. Hänen rakkautensa ei ollut itsekästä, Hänelle suurin ilo on siinä, kun syntinen tulee ristin juurelle saamaan sovintoveren puhdistuksen. Ja sitten lähtee viemään ilosanomaa siitä mitä Hän voi tehdä.
Muistan loiskiehuntasanan seuraavasta yhteydestä; ”Vuonna 1962 presidentti Urho Kekkonen murehti, miten Suomen silloista puolueettomuuspolitiikkaa haittasi ulkopoliittinen loiskiehunta, ”joka aiheutuu asiallisesti toisarvoisista syistä, mutta joka voi maailmanpoliittisen liikakuumenemisen aikana johtaa koko puolueettomuuspolitiikkamme epäonnistumiseen”.”
Loiskiehunta -termi liittyy alunperin ilmeisesti fysiikkaan tai kemiaan, mutta en tiedä asiasta sen tarkemmin.
Sinne minäkin sen ajoittaisin. 1962 oli vielä nousujohteisen ystävyysvakuuttelun aikaa. Yksi kausi oli lusittu ja jo toisella kaudella olisi mielellään nähnyt yksimielisen kansan ajatustensa takana. Tuo diplomatia on viheliäistä siksi, että molemmin puolin neuvottelupöytää tiedetään samat asiat. Siinä on vain se ero, että toinen haluaisi häivyttää ne negatiiviset asiat ja toinen nostaa ne esille. On vähän vaikea sanoa, että koko kansa on aatteen takana, kun kumpikin puoli tiesi, ettei niin ollut. Suurin osa, mutta ne muutamat ovat kiusallisesti kuin terrieri postinkantajan lahkeessa.
Jeesuksen työstä tulee mieleen ennenkaikkea uskollisuus Lähettäjälleen.” Varmaan kuolemaan Jeesus itsensä ajaisi tuolla menolla” voisi ajatella, olleen opetuslasten mielessä, kun Hän haastoi aikalaisensa valtaeliitin.
Moni ajatteleekin Jeesuksen olleen ennenkaikkea poliittinen henkilö, kuten moni ajattelee myös Lutherista ja jopa Kirkosta… Asia muuttuu vasta sen jälkeen henkilökohtaiseksi ja kokonaan toiselle tasolle, kun ihmisen ymmärrys avautuu sille todellisuudelle, että Kristus tuli tekemään Isän tahdon Uhraamalla Verensä sinun iankaikkisen kohtalosi tähden.
Jumalan Armo on siihen päässeelle lopullinen kannustin loukku… Kristitty on päässyt omista töistään Lepoon Jumalan töihin.
Aamen! Me ajattelemme helposti, että uskovian ja varsinkin kirkon pitää valvoa maan tapoja. Hyvä sekin on, mutta mitä hyötyä on lopulta siinä, että meillä on hienot tavat, jos iankaikkisuusnäkökulma puuttuu toiminnassa. Itse ainakin katselen ja kuuntelen surullisena sitä, että nykyihminen ajattelee voivansa sortteerata uskonelämän itselleen ieluisaksi ja Jumalahn innostuneena siunaa ihmisten keksinnöt. Minun Jumalani ei muutu eikä peruuta sanaansa. Armonsa Hän antaa siksi, että me saisimme syntimme anteeksi ja kasvaisimme hiljalleen Jeesuksen kuvan kaltaiseksi. Ja se ei tapahdu sanaa sortteeraamalla.