{"video":"http://www.youtube.com/watch?v=7Eto-eaPbao","width":"560","height":"315"}
Majed on palestiinalainen nuori mies. Hän on kotoisin Länsirannalta Nabluksesta. Kaupunki on nykyään tunnettu yhtenä niistä alueista, joissa israelilaisten rakennuttamat siirtokunnat ovat herättäneet levottomuuksia.
Majedin elämä Nabluksessa muodostui sietämättömäksi. Häntä piestiin ja uhkailtiin, ja lopulta hän tunsi olevansa niin alituisessa hengenvaarassa, että hänen oli paettava kotoaan. Majed oli tuolloin vain 14-vuotias.
Majedia vainottiin, koska hän on homoseksuaali. Nyt Majed Koka, 29, on asunut toistakymmentä vuotta israelilaisen puolisonsa kanssa Tel Avivissa. Syyskuussa 2010 Koka antoi israelilaiselle Haaretz-lehdelle haastattelun, jossa hän kertoi tilanteestaan. Homostigman vuoksin hänen siteensä perheeseensä ovat rikki: edes hänen Israelissa asuva arabiäitinsä ei halua häntä luokseen.
Satojen arabihomojen kerrotaan henkensä kaupalla paenneen Israeliin. Homoja vainotaan, kidutetaan ja tapetaan Länsirannalla ja Gazassa, sillä islamilaisessa sharia-vetoisessa yhteiskunnassa homoseksuaalisuus mielletään luonnottomaksi perversioksi.
Rajan toisella puolella tilanne on toinen. Jokavuotinen Tel Aviv Pride on koonnut jopa satatuhatta osallistujaa, heistä muutama tuhat on turisteja. Määrä on Lähi-idän oloissa ja juutalaisvaltion seitsenmiljoonaiseen väkilukuun nähden huomattava. Suomen 5,5-miljoonaisesta väestöstä Helsinki Prideen osallistuu vain alle 10 prosenttia siitä, mitä Israelissa – jossa pride-kulkueita on muissakin kaupungeissa Jerusalem mukaan lukien. Mutta Tel Aviv on maailmankartalla erityisen gay-uimarantansa vuoksi. Tänä vuonna Tel Avivin Pride-viikko alkaa 2.6.
Äskettäin Atlanta Jewish Film Festivalissa Yhdysvalloissa ensi-iltansa saaneen dokumenttielokuvan ”Undressing Israel: Gay Men in the Promised Land” (Israelia riisumassa: Homomiehet luvatussa maassa) ohjaaja, juutalainen Michael Lucas sanoi Haaretzin haastattelussa helmikuussa:
”Israelilainen kulttuuri on itse asiassa hyvin progressiivinen ja suvaitseva. Tämä on tosi erityisesti, mitä tulee homojen oikeuksiin, jotka ovat huomattavasti edistyneempiä kuin Yhdysvalloissa.”
Dokumenttielokuvassa on mukana juutalaisia julkkishomoja, kuten Israelin parlamentin Knessetin ensimmäinen julkihomo edustaja, vasemmistolaisen Meretz-puolueen Nitzan Horowitz.
Niin sanotun sateenkaariväestön oikeudet on Israelissa turvattu lailla. Vuonna 2011 juutalaisen homoseksuaalin katolilainen aviopuoliso sai Israelin valtion paluumuuttolain nojalla ja miehensä aliya- eli juutalaisen paluumuuttajan statuksen myötä Israelin kansalaisuuden. Toisin sanoen, vaikka Israelissa ei toistaiseksi ole samaa sukupuolta olevien avioliittoa, valtio kohtelee muualla avioliittoon vihittyjä homoseksuaalisia pareja aviopuolisoina.
Monen arabihomon haave olisi päästä Israeliin. Israel–Palestiina-konfliktin jäädyttyä arabihomojen oikeuksista onkin viime vuosina tullut uusi julkinen puheenaihe israelilaisessa sanomalehdistössä. Israelilaiset asiantuntijat tuntevat suurta myötätuntoa arabihomoja kohtaan, ja monet kritisoivat ankarasti valtion kyvyttömyyttä auttaa palestiinalaisalueilla vainottuja homoseksuaaleja. Puran tätä ongelmaa hieman.
YK:n pakolaissopimuksen kannalta palestiinalaishomojen kuuluisi saada pakolaisstatus. Perusasetelma Israel-Palestiina-konfliktissa on kuitenkin niin mahdoton, että Israel on tähän asti myöntänyt ainoastaan yksittäistapauksissa pysyvän oleskeluvapauden arabihomoseksuaaleille.
Tällaisen oleskeluluvan saaneet ovat kuuluneet terveydenhuollon piiriin, ja samalla heillä on ollut oikeus perheenyhdistämiseen. Arabihomojen kohdalla asialla ei ole ollut käytännössä merkitystä, koska palestiinalaishomojen henki on uhattuna myös heidän omassa perheessään.
Perheenyhdistämisestä on seurannut kuitenkin ongelmia Israelille, sillä islamismin nousun myötä järjestelmän kautta yleisesti tarjoutui tilaisuus auttaa myös itsemurhapommittajia iskuissaan. Nykyisin turvamuuri onneksi estää iskut, mutta asian tekee ajankohtaiseksi tuore Jerusalem Postin julkaisema gallup, jonka mukaan peräti 40 prosenttia palestiinalaisista pitää itsemurhaiskuja hyväksyttävänä keinona ”puolustaa islamia”. Tämä luonnollisesti vaikeuttaa arabihomoseksuaalien mahdollisuuksia saada virallinen tai edes epävirallinen oleskelulupa Israelissa.
Asia on entistäkin monimutkaisempi. Pakolaisten oikeuksiin erikoistuneiden Tel Avivin yliopiston oikeustieteen tutkijoiden Michael Kaganin ja Anat Ben-Dorin vuonna 2008 julkaisemasta tutkimuksesta ”Nowhere to Run – Gay Palestinian Asylum-Seekers in Israel” käy ilmi arabihomojen jo olemassa olevasta pakolaisstatuksesta johtuva ydinongelma.
YK:lla on kaksi pakolaisjärjestöä. Israelin heti ensi kättelyssä allekirjoittaman Geneven pakolaissopimuksen yhteydessä 1951 perustettiin YK:n kansainvälinen pakolaisjärjestö United Nations High Commissioner for Refugees (UNCHR). Tämän lisäksi YK:lla on erityinen United Nations Relief and Works Agency for Palestine Refugees (UNRWA).
Se perustettiin yksistään palestiinalaisten omaksi pakolaisjärjestöksi jo 1949, eikä sitä lakkautettu 1951, kun varsinainen YK:n pakolaisjärjestö UNCHR perustettiin. UNRWA pitää yllä kouluja palestiinalaisalueilla. Terroristijärjestö Hamas tekee sen kanssa yhteistyötä, ja Hamas on vaatinut, että esimerkiksi holokaustin historiasta ei UNRWA:n kouluissa saa opettaa mitään.
Äskettäin julkisuuteen tuli dokumenttivideo, jossa paljastuu, millaista yleistä juutalaisvihaa UNRWA:n kouluissa lietsotaan. Kouluissa opettajat tietoisesti kasvattavat alakoululaisia ihannoimaan terrorismia, ja 10-vuotiaat lapset oppivat päämääräkseen ”koko Israelin pyyhkimisen pois” maailmankartalta.
Homojen kannalta ongelmana on se, että UNRWA-pakolaisstatuksella elävä ei voi samaan aikaan saada UNCHR-pakolaisstatusta. Näin ollen palestiinalaisalueiden arabihomot ovat UNRWA:n panttivankeja: UNRWA estää arabihomoja pääsemästä pakolaisiksi. Tällä tavoin etupäässä EU:n ja Yhdysvaltain rahoittaman YK-järjestön epäpyhät pyrkimykset kääntyvät sitä itseään vastaan. YK:n Israelia koskevia päätöslauselmia seuranneita tilanne ei kuitenkaan yllätä. YK:n Ihmisoikeusneuvoston antisemitismi on laajalti tiedossa, eikä ole ihme, ettei Ihmisoikeusneuvosto yhdessäkään päätöslauselmassaan puutu arabimaiden homojen kohtaamiin ihmisoikeusrikoksiin.
Kaganin ja Ben-Dorin tutkimuksesta käy kuitenkin ilmi, että kun Israel yksipuolisesti vetäytyi Gazasta 2005, arabihomojen asema alueella huononi merkittävästi. Tutkimuksessa haastateltu gazalainen homoseksuaali A kertoo:
”Suoran Israelin valvonnan alla me Gazassa nautimme edes jonkinlaisesta virallisesta Israelissa vallitsevasta toleranssista homoja kohtaan. Monet olivat luoneet kontakteja, ystävyyksiä ja suhteita Israeliin. Monet myös omaksuivat liberaaleja itsensä hyväksymisen asenteita. Vaikka inhosimme miehitystä, me pelkäsimme Palestiinan itsehallinnon vihamielisyyttä homoja kohtaan. Homojen elämä Gazassa muuttui jyrkästi, kun Palestiinan itsehallinto otti vallan Kaistaleella. Sen lisäksi, että olimme halveksittuja, meidät nähtiin vaarallisena ’viidentenä kolonnana’ palestiinalaisten taistelussa Israelia vastaan. Kaikki tämä tapahtui taustanaan äärimmäinen viha homoseksuaaleja kohtaan palestiinalaisessa yhteiskunnassa, jossa homot ovat halveksittuja iljetyksiä.”
Mitä tämä tarkoitti käytännössä? Millainen maa ”vapaa Gaza” olisi homoseksuaaleille?
Palestiinalaisviranomaiset pidättivät A:n jo 1998. Häntä syytettiin osallisuudesta pornofilmien tekemiseen. Kun A kiisti syytteen, palestiinalaisviranomaiset muun muassa ripustivat hänet käsistä roikkumaan kattoon niin, että jalat eivät yltäneet maahan, ja pieksivät häntä yli 3 tuntia.
A myös pakotettiin katsomaan sivusta, kun Palestiinan itsehallinnon univormupukuiset poliisiviranomaiset kiduttivat toista homoseksuaalia nuorukaista. Poliisit sanoivat nuorukaiselle: ”Haluamme tsekata, kumpi on mielestäsi miellyttävämpi, miehen sukuelin vai Kokis-pullo.”
Poika pakotettiin väkivalloin istumaan pullon päälle. A kertoo näkemästään: ”Näin, kun veri purskahti hänen peräsuolestaan.”
Olen eri mieltä Salmen väitteestä. Palestiinalaishallinnon ja palestiinalaisalueiden asioissa tuodaan aivan jatkuvasti esille myös negatiivisia asioita, ja ne ovat yleisesti tiedossa. Ei täällä kiistetä koskaan esimerkiksi sieltä tehtyjä jatkuvia terroristi-iskuja eikä väitetä niitä oikeudenmukaisiksi tai hyväksytyiksi. On yleisesti tiedossa, että Hamas on terroristijärjestö, ja että alueella on vakavia ihmisoikeusongelmia. Jos niistä kirjoittaa, ei tulla sanomaan fundamentalistisiionistiksi tms. eikä väitetä valehtelijaksi tai ettei kirjoittaja tiedä mitään asiasta mistä kirjoittaa. Onko asia samoin Israelin suhteen?
Ehkä olen lukenut oman blogini huolimattomasti, mutta käsittääkseni se ei ole uskonnollinen teksti lainkaan.
En tiedä, kuinka vakavaa on sanoa, että YK:n ihmisoikeusneuvoston ilmeinen, läpi paistava anti-Israel-asenne on antisemitismiä. Huomautan, että tämä on blogi, ja juuri blogi on paikka, jossa esitetään henkilökohtaisia mielipiteitä ja tulkintoja. Siinä mielessä blogini on oikeastaan aika huono, koska dokumentoin aika tarkkaan, koska aihepiiri on inhoittava ja kiihoittaa lukijoita.
Toinen juttu on, että totta kai mikä tahansa teksti myös saa olla uskonnollinen. Eli siunausta vain kaikille Lähi-idässä eri tavoin kärsiville! Erityisesti toivon hyvän Jumalan huolenpitoa arabimaiden seksuaalivähemmistöille!
*
Ja sitten Pauli Lindeberg: Usein esimerkiksi 1948 sota esitetään yksipuolisesti niin, että ”Israel aloitti etnisen puhdistuksen”. Sodan aloittivat naapurimaat, ja tässä on nykyhistorioitsijoilla vaikea päästä selvyyteen Israel-narraation ja arabinarraation ristiriidoista. Samaan aikaan kuitenkin juuutalaisilla oli oma Nakba, vajaa miljoona juutalaista ajettiin pois kotoaan arabimaista Jemeniä myöten, he pakenivat Israeliin. Se oli hirveä pakolaisongelma, mutta Israel auttoi. Sitä vastoin kukaan ei peräänkuuluttanut milloinkaan Jordanian vastuuta, vaikka tänä päivänäkin Länsirannan asukkaat ovat juuri Jordanian kansalaisia.
Suosittelen tässä kohtaa omaa kirjoitustani täkäläisestä Israel-Palestiina-diskurssista:
http://kirkonkellari.fi/?p=1740
En ehkä ole ollut mukana erilaisten intelligentsioiden diskurssin pyörteissä, mutta minä en ole kuullut tuota ”Israel aloitti etnisen puhdistuksen” -presentaatiota koskaan. Niistä narraatioista on tosiaan vaikea päästä selville, mutta ei kai tuosta ole epäselvyyttä, että hyökkäyssodan aloittivat naapurimaat?
Konfliktin juuret ovat mahdollisesti liian syvällä. Sitä ei ainakaan selkiyttänyt Brittihallinnon kaksoisviestintä, jossa ensin lupailtiin itsenäisyyttä palestiinalaisille ja oikeastaan heti perään annettiin Balfourin julistus.
Mutta pointtini on, että kyllä palestiinalaishallinnosta voi (ainakin täällä K24-paratiisissa) oikein hyvin kirjoittaa kriittisesti ja tuoda esiin sen alueella ja osin siunauksella tapahtuvia ihmisoikeusrikkomuksia. Sen sijaan jos kirjoittaa Israelista kriittisesti, saa osakseen antisemitismisyytöksiä, sanotaan valehtelijaksi ja tietämättömäksi ja kysytään iloitsetko jos juutalaiset hukutetaan mereen.
Jussi ja Pauli,
mielipiteen vapaus kaikille, myös teille.
Hauska kuriositeetti: Kun googlaa termin ”unohdettu kansa”, on ensimmäinen osuma Veikko Vennamon wikipediasivu.
https://www.kotimaa.fi/blogit/israel-ja-eu
Tässä blogissa on lisätietoa Juhanin blogin aiheisiin.
Unohdettu kansa tulee siitä, kun esimerkisksi Raimo Turunen on kommentoinut kriittisesti ”körttievankelistoja” siitä, että he ovat lausuneet mitään myönteistä Israelista, jolloin ”körttievankelistat” eivät ole ”unohdetun kansan” asialla.
Esim. eilen illan Yle A-studiossa Syyrian pakolaisongelmaa käsittelevässä jutussa keskeiseen osaan nousi palkitun valokuvaajan kuva palestiinalaispakolaisesta, joka nyt kärsi Syyrian tähden. Mutta: tarina alkoi siitä että nakban muistolla ollaan, ja että ”kun Israel vuonna 1948 aloitti etnisen puhdistuksen”. Kuvan mies näytti sinänsä eläkeikäistä nuoremmalta, mutta eipä se tähän kuulu.
Hyvä Juhani Huttunen. Kiitos vähäisen nimeni mainitsemisesta mutta ei ajatusteni mielivaltaisesta siteeraamisesta. Olen piikitellyt siitä, että körttievankelistatkin ovat innostuneet Israelin matkailusta vaikka sanovat olevansa unohdetun kansan asialla.
Israelin kysymys on minun ajattelulleni liian monimutkainen että suostuisin siihen pitkällä tikullakaan koskemaan. Jonkun kerran olen sanonut jotakin poikkipuolista Israelin valtion politiikasta mutta Israelin matkailijoille sekin on ollut liikaa. Jussi Tynkkynen tuolla ylempänä todisti oikein.
Tämä päivä on tuottanut hyviä blogeja, Huttunen mukaan lukien, ja auttaa hiukan ajatuksissa eteenpäin. Israel -matkailu ei minua innosta, koska siellä eivät ole käyneet esi-isänikään vaan uskoivat ihan tyhmyyttään.
Mutta, Jusa, lähtisitkö kanssa ihmisoikeustarkkailijaksi EAPPI-ohjelmaan?
Juhani Huttunen:
Tällaistahan se juuri on kun protestanttinen luterilainen kristitty bloggaa aiheesta Israel kontra arbinaapurit. Vaikka kirjoittaja kuinka pyrkisi objektiivisuuteen, ei mitenkään voi välttyä siltä, etteikö kirjoittajan oma uskonnollinen tausta ja perinne näkyisi jollakin tavalla aiheen käsittelyssä. Jos ei mualla niin rivien välissä kuitenkin. En tiedä voiko yksikään ihminen tässä maailmassa kirjoittaa tästä aiheesta täysin neutraalisti ja puolueettomasti, niin vahvasti politiikka ja uskonnot ovat läsnä tässä konfliktissa; tuskin edes kiinalainen. Sekin on jo hyvä, jos joku edes yrittää kirjoittaa aiheesta neutraalisti ja objektiivisesti.