Iso laiva kääntyy hitaasti
Helsingin tuomiokapituli on erottanut pastori Kai Sadinmaan pappisvirasta kuuden kuukauden määräajaksi. Erottamiseen on varmaankin riittävät perusteet. Pykälät ovat selvät. Yksittäinen pappi ei voi ohittaa kirkkolakia tai muuta ohjeistusta.
En nyt viittaa pastori Sadinmaahan, vaan pohdiskelen yleisellä tasolla.
Millä tavoin kirkkoinstituutiota voidaan laillisesti muuttaa?
En todellakaan usko, että kirkolliskokous olisi muutosvoima. Sen hurskaat konservatiivit ovat säilyttäjiä, eivät kehittäjiä tai uusien avausten tekijöitä. Toki kirkolliskokous säätää lakia - mutta se ei niinkään ole reipasta aloitteellisuutta, vaan tapahtuneiden tosiasioiden ja jo toteutuneen tilanteen tai kehityskulun laillistamista.
Kuinkahan monta kertaa on toteutunut sama kaava muunnelmineen (Tema con variazioni):
- Joku rohkea aloittaa jotakin uutta.
- Varmuuden vuosi se kielletään.
- Jossakin vaiheessa se uusi todetaan niin hyväksi, että jopa päättäjät sen myöntävät.
- Asetetaan komitea tai ainakin työryhmiä, joihin päätös haudataan vuosiksi.
- Päätös on toiminnan sääntely ja rajoittaminen.
- Aidanseipäätkin nauravat.
- Siunatuksi lopuksi hyväksytään se, minkä se yksi rohkea näki jo vuosia tai vuosikymmeniä aiemmin. Erittäin hyvä päätös, mutta rajusti myöhässä.
Tiedän useita mahdollisuuksia tehdä aloitteita. Kirkon hallinnossa aloitteita on käsitelty esim. valmistusvaliokunnissa, jotka saivat lempinimen tappokomitea. Oivalluksen vaellus kirkossa on niin monipolvinen, että se on päässyt selvityksen nimeksi. Hyviäkin ehdotuksia on haudattu.
19 kommenttia
Kiitos Marja-Sisko tästä! Kääntyykö se koskaan?
Voipi olla, ettei käänny ennen kuin on karilla.
Kirkon tarjoama saarnakoulutus ei auta, kirkkoherrojen ja kirkkohallituksen eläkevirat eivät auta, eikä näytä auttavan hyvää tarkoittavat puheet julkisuudessa kirkon yhteisöllisyydestä seurakuntalaisilleen.
Määräaikaisuudet kierrossa voisivat auttaa kuin innostaa, ja ehkä voisi auttaa joskus hymyilevän papin kohtaaminen.
No, ei sentään, kun on tahtonut, tunnustanut, ja luvannut pitää asia tietysti vakavana. Rippikoululaiset tekevät lähes saman mutta työtä saati elämässä harjoitettavaa uskonnollisuutta syntyy vähemmän ja harvemmille.
Mutta tarvittaisiinko papin asiaan välttämättä näin raskasta koulutusta?
Kirkkoihin tarvittaisiin myös kilpailua todistuksessa; näin kerran kuukauteen saisi puheenvuoron maallikko menisi sitten syteen tai saveen. Tämän uskoisi kirkastavan viran harmautta.
Ei kuitenkaan syyllistetä kirkolliskokousedustajia. En usko, että kukaan silkkaa ilkeyttään pistäisi kapuloita rattaisiin. Olisiko vain niin, että aika on ajanut Schaumanin kirkkolain ohi? Se, mikä toimii vaikkapa 20 000 hengen kunnassa ei toimi 15 000 hengen seurakunnassa.
Ilmeisesti kirkossa on yllättävän monien mielestä asiat juuri, niin kuin niiden pitääkin olla. Joten heidän mielestään muutoksiin ei ole tarvetta. Kaipa enemmistö on yhä aivan tyytyväistä. Me muutosta kaipaavat taidamme olla vain hyvin pieni vähemmistö. Meistä lähtee ääntä, mutta suuri enemmistö pysyy hiljaa ja myhäilee.
Blogissa mainittiin myös Pastori Sadinmaa. Ei nyt tunnustuksellisuuteen mutta käytäntöihin kirkon ylemmillä istuimilla edellistä ymmärtää; asiallinen toimi ja kun syytä löytyy voi asian ulottaa aina vuoteen 2013. Kortin tarvitsevat vahtimestari-suntiot, hautausmaiden johto, taloustoimiston uskottu henkilökunta, diakonia, kiinteistönhuolto ja lapsityö. Kaikki muut kortit seurakuntalaisten yhteisestä kassasta syömiseen ovat turhia. Miksi keskustelussa halutaan sivuuttaa olennainen. Jos kuitenkin nykyinen kulttuuri ei anna vaihtoehtoa uskon seurakuntalaisten osaavan äänestää asiasta. Valtuutettu Relanderin puheenvuoro on tärkeä. Hänhän totesi kortin käytön Laajasalolla olleen samaa luokkaa kuin toisilla kirkkoherroilla, n. 7000 vuodessa. Muun johtoryhmän korttien käytöstä ei mainittu. Mitä menoa kirkkoherra ei kuittia vastaan saa taloustoimistosta takaisin. Mikähän olisi mahdollinen syy ettei osallistujia KORTTIEN HALTIJOILLA aina tule kirjattua ylös. Sielunhoitosessio kahdelle, alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka, kahvi ja pieni konjakki, 164,50. Tämähän olisi ihan OK, mutta menisikö läpi sielunhoitosessio 4.lle samalla kaavalla. Kyllä kehityssessioihin yhden, kahden tahi useamman ihmisen kanssa tulee merkata osallistujat. Muutenhan vois huomata asiassa olevan kyse työntekijöitten ideoimasta ruokaringistä missä jokainen mukana oleva vuoron perään käyttää korttiaan itsensä ja toisten hyväksi asiallisemmalle vatsan täytteelle seurakunnan yhteisestä kassasta. Nythän asiaa olisi sitten katsottava kokonaan eri vinkkelistä ja vielä verottaja huomioiden.
Eikös ankkurin tulisi olla Jeesus kalliolla eli Jumalan Sanaan kiinnitetty, siis kuinka voi silloin kurssia muuttaa, ahaa niin tietysti jos se kallioa on muuttunut eli kuka on muuttanut Jumalan Sanaa?
Eikö kylvetty sana kasva hedelmää, hyvää sellaista, voiko nyt sama sana kasvaa toisenlaista hedelmää, siinäpä tämän ajan “viisaille” pohdittavaa?
Vaikka Sadinmaan yksissä puheissa on aikanaan ollut kapitulia kohtaan vähän samaa tyyliä kuin viime viikkojen puheissa ja otteissa – nyt Capitolissa, on niissä ilman muuta hiukan juurtakin siitä, missä ajassa kirkko elää ja voisiko so jopa ottaa askeleita taaksekin päin.
Kirjoittaja
Marja-Sisko Aalto
Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!
Mainittiin hurskaat konservatiivit! Eivätkö kaikki edustajat ole samanlaisella vaalimenettelyllä valitut, joten jonkin osan leimaaminen on osan kirkkokansasta leimaamista. Maailmaan on tullut merkillinen tauti, vaikka sanotaan, että demokratia toimii äänestämällä, niin useasti valituksi tulee “väärä ihminen .”
Ilmoita asiaton kommentti