Inhottava tyyppi
Olen luultavasti tyyppi, jota Suomen ev.lut. kirkko inhoaa. Sanon luuultavasti, sillä enhän ole keneltäkään asiasta kysynyt.
Erosin kirkosta 80-luvun puolivälissä. Naispappikysymys oli pinnalla, mutta pääasiassa taustalla olivat taloudelliset tekijät ja yleinen ”uskottomuus”, en katsonut tarvitsevani kirkkoa ja sen sanomaa mihinkään. Kuten en ole tarvinnutkaan, kun katselee tarvetta näin neljäkymmentä vuotta myöhemmin.
Minulla ei ole mitään itse kirkkoa vastaan. Oikeastaan ottaisin kirkon instituutiona osaksi yhteiskuntaa ilman uskoa tuonpuoliseen ja kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Diakoniatyö on humaania lähimmäisenrakkautta parhaimmillaan. Kirkko voisi olla hengellinen Kela, missä pienen rahallisen avustuksen lisäksi saisi rippituolissa purkaa sydäntään.
Minusta on käsittämätöntä, että maailman menoa ja ihmisten eloa ohjaisi joku Suuri Johtaja, joka tietäisi elomme päivät ja hiustemme lukumäärän. Tieteen evoluutio-oppi ja maailman synty pölystä käy enemmän järkeen. Tunnustan toki, että ennen muinoin ei ollut tietoa mistä esimerkiksi ukkonen syntyi, ja epätietoisuus piti jotenkin korvata itse keksityillä selityksillä. Säiden vaihtelu jos mikä saa uskomaan, että joku siellä yläilmoissa sitä termostaattia vääntää.
Kirkko on ollut suuri sivistyksen levittäjä, lukutaidon opettaja, kurin pitäjä. Se on tuonut korpikylän jurrikoille tajua siitä mitä toiselle ihmiselle saa tehdä ja mitä ei. Kiitos siitä. Muutenkin kirkko voisi tänä päivänäkin pitää meteliä siitä, että eläkäähän kunnolla tai muuten… Pidän ajatuksesta, että joku ”muu” kostaa minua kohtaan pahaa tehneille julmasti mutta oikeudenmukaisesti.
Papit ovat miellyttäviä, sivistyneitä persoonia jotka juttelevat mukavia olipa vastapuolella vauva tai vanhus. Kävin rippikoulun koska kaikki muutkin niin tekivät. Riparilla nuorisopapit ja isoset heittäytyivät nuorten maailmaa mutta eivät vailla taka-ajatuksia. He olivat kuin myyntimiehiä, jotka mukavia jutellessaan tiedustelevat ”mitä liittymää käytät?” Öisin valvoin ja pelkäsin munaavani itseni pamahtamalla uskovaiseksi.
Istun hautajaisissa, konfirmaatiotilaisuuksissa ja joulukirkoissa kiltisti ja saatan luikaista tutun virrenkin, nousen ylös kun luetaan Sanaa ja rukouksia. En liitä sormiani ristiin enkä toista Isä Meitää vaikka osaankin sen. Mietin silloin muuta, katselen kirkon arkkitehtuuria, valojen ja varjojen leikkiä. Kuuntelen saarnan ja yritän pohtia mitä pappi halusi sanoa, mutta yleensähän niissä viitataan tiettyyn Raamatun kohtaan ja aihe on tavallaan ennalta määrätty. Olen siis melko välinpitämätön koko toimituksen suhteen ja aivan hyvin voisin olla jonkun intialaisen eläinhahmon palvontamenoissa, ja ottaa sen kulttuurisena kokemuksena kuten teatteriesityksen tai futismatsin.
En ole liittynyt vapaa-ajattelijoihin, en lue itseäni jyrkäksi ateistiksikaan. Jätän hiukan kattoluukun raolleen sille selittämättömälle, jota henkimaailma voi meille tarjota. Jos liittyisin takaisin kirkkoon, elämäni ei muutuisi juurikaan, mutta enpä taida viitsiä. Palkkanikin ovat olleet niin pieniä, ettei maksamani kirkollisvero olisi riittänyt näinä vuosina lämmittämään Laajasalon piispanhuonetta kuin vajaan vuoden verran.
Ehkäpä ev.lut. kirkko ei minua, eikä minunlaisiani, inhoa. Ehkä siellä katsotaan, että odotellaanpa vanhuuden vaivoja ja kuoleman pelkoa, kyllä silloin eksynyt lammas katraaseen löytää. Sitä odotellessa.
83 kommenttia
Hyvä blogi, tervetuloa kirjoittelemaan blogia tänne K24:ään. Tekstiäsi oli helppo lukea. En usko, että sinua kukaan inhoa, ainakaan vielä. Kiitos Tarmo!
Tarmo kirjoitti: “Minusta on käsittämätöntä, että maailman menoa ja ihmisten eloa ohjaisi joku Suuri Johtaja, joka tietäisi elomme päivät ja hiustemme lukumäärän. Tieteen evoluutio-oppi ja maailman synty pölystä käy enemmän järkeen”.
Ajattelin saman suuntaisesti 80-luvun lopussa, mutta toisin kävi. Uskoin sokeasti alkuräjähdys- js evoluutioteorioihin. Olin evoluutiouskossa. Halusin kieltää Kolmiyhteisen Jumalan olemassaolon, koska evoluutiusko perustuu sattumaan ja valintaan. Kuolemaan päättyy elämä ja mitään Taivasta ja Helvettiä ei ole. Ylösnousemus on mahdottomuus. Näin halusin uskotella itselleni. Eräänä päivänä tajusin oman syntisyyteni, oikea Jumala asettui oikealle paikalleni elämää. Raamattu tuli minulle rakkaaksi ja aloin ymmärtää sitä. Perehdyin tarkemmin evoluutiojumalaan, johon olin uskonut. Luin kirjoja evoluutiosta ja kävin pohtimassa evoluution ihmemaata ihmeellisten tietäjien kanssa. Opin tuntemaan makroevoluutioteoriaa tarkemmin. Huomasin, että kaikki on vain teoriaa. Tutkivat yrittävät luoda elämää esim. aminohapoista. Tutkitaan miten se onnistuisi. Olosuhteita ja kaikkea muutakin muutetaan, lopputulos on aina kelvoton. Elämän syntyä elottomasta ei ole pystytty selvittämään, eikä prosessia aminohapoista yksisoluiseen ja siitä eri eläinlajeihin, ei ole miltään osin todennettu. Kaikki on vain uskoa teoriaan. Fosiileista voi päätellä jotain, mutta vaatii suurta evoluutiouskoa, jos näkee niissä jotain makroevoluution vaiheita. Näin lyhyesti yksinkertaistettuna. Tänäpänä pidän alkuräjähdys- ja evoluutioteorioita (makroevoluutio) hömppänä. Ilman Kolmiyhteistä Jumalaa ei olisi maailmankaikkeutta, eikä elämää maapallolla. Minun mielestä Luomiskertomus kertoo riittävän tarkasti kaiken tarpeellisen luomakunnan synnystä. Jumala loi kaiken. Uskon, että ajan lopussa on Viimeinen tuomio ja sitten pääsemme joko Taivaaseen tai joudumme Helvettiin. Minua viisaammat on laskenut maapallon iän Raamatusta tarkasti. Ikään osaan vuosittain lisätä yhden vuoden. Evoluutiouskossa olevat ajattelevat maapallon ja maailmankaikkeuden iän olevan miljardeja vuosia, mutta minulla on siihen nähden varsin nuori maapallo.
Jumala sanoi: “Tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan”. Ja tapahtui niin: Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä. Ja Jumala sanoi: “Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat”. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. (1. Moos. 1:24-27 FB38)
DNA- ja sukututkimus on mielenkiintoista. Suosittelen. On hienoa tuntea oman suvun historiaa. Kirkonkirjojen perusteella pääsee ihan perinteisillä konsteilla 1500-luvulle. DNA-tutkimuksilla voi selvittää isä- ja äitilinjat aina aatamiin ja eevaan asti. On mielenkiintoista nähdä mitä reittiä pitkin äitini puolelta ja toisaalta isän puolelta ovat esivanhempani tulleet Suomeen ja mitä eri DNA -mutaatioita on matkanvarrella tullut. Isälinjassa on mutaatioita paljon enemmän kuin äitilinjassa. Kuitenkin ihmisiä ovat kaikki esivanhempani olleet. 65 sukupolvea sitten esiäitini ja esi-isäni eli samaan aikaan kuin Jeesus. Sitä en tiedä, että tiesivätkö he Jeesuksesta mitään, mutta heillä kummallakaan ollut mitään tietoa toisistaan koska asustivat eri kolkassa maanpäällä, vasta 1900 vuoden päästä suvut kohtasivat.
Jos haluat luterilaisuudesta lisätietoa, niin hyvä sivusto on: http://www.luterilainen.net/
.
Tervetuloa bloggailun ihmeelliseen maailmaan. 🙂
En haluaisi uskoa, että laillasi avoimesti asioita tarkastelevaan jaksaisi kukaan suhtautua inholla. Päinvastoin.
Tarmo ,
Olet oivaltanut, mielestäni, asian laidan, josta puhut. Viittaat, tieten tai tiedostamattasi Raamatun vastaisuuuteen, johon olet päätynyt vain älysi kautta. Eli olet mielestäni niin lähellä taivaallisia, kuin vain voi olla, ilman uskoontuloa.
“Minulla ei ole mitään itse kirkkoa vastaan. Oikeastaan ottaisin kirkon instituutiona osaksi yhteiskuntaa ilman uskoa tuonpuoliseen ja kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Diakoniatyö on humaania lähimmäisenrakkautta parhaimmillaan. Kirkko voisi olla hengellinen Kela, missä pienen rahallisen avustuksen lisäksi saisi rippituolissa purkaa sydäntään.”
Tähän sanoisin, että edellinen on sinulle “ilmoitettu” maallisia ja katoavia ‘teitä’ myöten, että kirkko ei olekkaan uloskutsutt (ek-klesia) maailmasta vaan osa maailmaa. Puolustan kuitenkin kirkon olemassaoloa, siis laitoksen, johon kuulutaan ilman mielenmuutosta. Se on ollut sitten Konstantinuksen kastamisien laitostuma, jonka kautta yhteiskuntaa on pidetty ryhdissä. Taivaan tie se ei ole ollut koskaan.
Hyvä ja arvostettava blogi samaten kuin ihanat kommentoinnit.
Blogisti kirkossamme ei ole yksin vaan rinnalle kuuluu suuri joukko rivijäseniäkin jotka jäsenyyttään eivät saa aikaistuksi seurakuntajäsenyyden mahdollistamalle asialle.
Edellisessä Toivo Loikkasen blogissa kuvasin yhtä mahdollisuutta huomata kuten ymmärtää enemmän. Pitäisikö kirjoittamani ottaa uskossa vastaan on kysymys teologiastamme ja ei sitä todellakaan täydy vaan enemmän mielellä missä Ihminen ehtoollisvuorolaulumme mukaankin tahtoo ylentää sydämensä Jumalan puoleen.
Kysymys on entusiasmin huomaamisesta Jumalasuhteessaan mikä tarkoittaa hyvinkin pienestä alkavaa vuoropuhelua Kaikkivaltiaan kanssa. Tämä vuoropuhelu tarkoittaa Jumalasuhdetta enTheos mikä kyllä sitten aikaa myöten menee eteenpäin.
Näin meillä kirkossamme ja seurakunnissa on hukattu yksi elimellinen Ihmisen mieleen liittyvä asia.
Vielä kiitos blogistille ja kommentoijille.
Sari Weckroth: “En haluaisi kuulla tässä mitään “ajattelemme”, vaan mitä sinä ajattelet?”
Ajattelen maailmankaikkeutta kuin mutalammikkoa. Ei sitä ole siihen kukaan erikseen luonut (ainakaan yleensä), se vain on siinä luonnonlakien ja niistä seuranneiden tapahtumien seurauksena. Voidaan tietysti alkaa pohtimaan kovastikin sitä, kuka mutalammikon on luonut, koska kyllähän sillä luoja pitää olla, ei se nyt tyhjästä ole voinut siihen syntyä. Mahdollisesti tämä luoja on vielä persoonallinen. Minusta mutalammikko on kuitenkin olemassa täysin ilman minkäänlaisen persoonallisen mutalammikon Luojan vaikutusta. Kuten myös kaikki, mitä mutalammikossa tapahtuu.
Mutalammikko on siinäkin mielessä hyvä vertaus (ainakin omassa maailmassani), että maailmankaikkeuskin voi olla vain pienen pieni mitätön hiukkanen tai mutalammikko jossain isommassa kokonaisuudessa. Kun tähän ympätään säieteoria, jonka mukaan pelkästään meidän maailmankaikkeudessa on vähintään 9 ja mahdollisesti 11 ulottuvuutta, yksittäisen maailmankaikkeuden synnyn syitä ja syviä on ehkä turha lähteä naulaamaan mihinkään kovin varmaan. Voihan se olla, että siinä jossain isommassa kokonaisuudessa joku persoonallinen toimija vetelee naruista, mutta sekään ei selitä yhtään sen enempää.
Siksi ajattelen edelleen, että “en tiedä” on paras vastaus maailmankaikkeuksiin liittyviin miksi? -kysymyksiin. Miten? -kysymyksiin meillä sitten voikin olla vastauksia enemmän, vaikka ne nyt toistaiseksi rajoittuvatkin alkuräjähdyksen tienoille.
Risto: “Tiede tuottaa tarkistettavia todisteita tuloksistaan, ja korjaa jos meni vikaan.”
Makroevoluutiosta ei ole mitään todistettua faktatietoa. Jumalan luomistekoja ei tiede pysty kumoamaan hömpällä, vaikka kuinka muuttaisi teoriaa. Ei auta vaikka maapallon ikäarvio kasvatettaisiin satakertaiseksi.
“… ainut selitys on, että Jumala on luonut kaiken.”
Tuo on lause, joka mielestäni kuvaa hyvin kristillistä maailmankuvaa. Lähtökohta on se, että Jumala on joka tapauksessa luonut kaiken. Jos luomisen lisäksi tarvitsee selittää jotain muuta (ja paljon on tarvinnutkin…, niin Jumalahan sen tietenkin teki.
On helppo nähdä, että lause lakkaa olemasta tosi heti, kun siirrytään oman (seurakunnan?) uskon ulkopuolelle. Kokeilepa esim. Saudi-Arabiassa selittää, että kyllä teillä on kovin väärä käsitys sinänsä oikeasta jumalasta … 😉
Risto ja Antero
Näiden nuoren maan kreationistien kanssa on mahdotonta ja turhaa yrittää keskustella ainakaan maailmankaikkeuden synnystä tai muistakaan uskonasioista, ellei satu olemaan samaa mieltä. Heissä kirjaimellinen raamattu-usko istuu kuin purkka tukassa. Järkevä keskustelu asia-argumentein ja pätevin perustein on täysin turhaa. Yhtä hedelmällistä kuin hakkaisi päätään betoniseinään. Tellus on 6000 vuotta vanha ja piste.
Jos ei pysty uskomuksiaan ja väitteitään perustelemaan muulla kuin raamatunlauseilla, niin ainakaan minulle ne eivät ole totuusarvoltaan vakuuttavampia kuin vaikkapa Kalevalan runojen todenperäisyys.
Onneksi tämän päivän Suomessa jokainen saa jo ajatella itse ja tulla omilla uskomuksillaan autuaakai.
Juha Heinilä. En minäkään haluaisi pitää evoluutioteoriaa, maailman korkeaa ikää ja alkuräjähdystä tosina. Olisi hienoa, jos tiede osoittaisi luomiskertomuksen kauttaaltaan tieteellisesti päteväksi (jatkan tästä alempana) . Minusta olisi hienoa myös se, jos vaikkapa Vanhan testamentin kronologiat voitaisiin sujuvasti sovittaa yhteen vaikkapa egyptologian tulosten kanssa (tästä muuten väännettiin kättä 1830-luvun Ranskassa). Mutta tällaisia kysymyksiä ei ratkota tällaisilla keskustelufoorumeilla. Tiedeyhteisö hyväksyy kyllä sen, jos riittävän moni osoittaa luonnontieteellisillä argumenteilla makroevoluution mahdottomaksi tai hyvin todennäköisesti epätodeksi. Kyllä aurinkokeskeinen maailmankuvakin hyväksyttiin päinvastaisesta tuhatvuotisesta traditiosta huolimatta – kaukoputken, matematiikan ja fysiikan myötä. Vastaavasti lääketieteessä katosi 1800-luvulla ikivanha hoitomenetelmä nimeltä suonenisku. Kysymys on nyt siitä, että kreationistiset vaihtoehtoselitykset on debunkattu jo lukuisia kertoja ja osoitettu tieteellisesti vääriksi. Lähde ihmeessä rohkeasti jatko-opiskelemaan ja tutkimaan vaikkapa evoluutioteorian ja konservatiivisen kristillisen luomisuskon jännitteitä insinööritieteiden näkökulmasta, niin päästään oikeasti eteenpäin.
Kimmo Wallentin. Kreationistinen Raamatun tulkinta nimenomaan ei ole sanatarkkaa raamatuntulkintaa. Sen sijaan Raamatun luomista käsitteleviin teksteihin luetaan sisään kreationistien vaihtoehtoisen tieteen tulkinnan mukaiset käsitykset. Ne puolestaan elävät ja muuttuvat jatkuvasti omassa “kuplassaan”, jonka keskeisin elementti on tietysti evoluutioteorian torjuminen. Osa kreationistien argumenteista on vieläpä sellaisia, että pitää olla jonkin alan asiantuntija, ennen kuin niiden virheellisyyden huomaa.
Kiva tavata Tarmo. Taidetaan kuulua samaan karkulaiskatraaseen.
Ilmoita asiaton kommentti