Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa. Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; karttakaa kaikenlaista pahaa. (1. Tess. 5:16-22)
Miksi apostoli Paavalin kirjoittamat Jumalan sanat on helposti jokaisen ymmärrettävissä, mutta moni haluaa niiltä ummistaa silmänsä?
Miksi meidän pitää koetella Jumalan sanalla kaikki opetus jota kuulemme tai luemme?
Miksi on tärkeää koetella myös itseämme (vert. 2. Kor. 13:5,8)?
Miten voidaan tukahduttaa Jumalan työ?
Miten saamme (tai saimme) virvoituksen ajat (vert. Apt. 3:18-20)?
Miten voimme iloita koettelemusten keskellä?
Miten tarkoittaa ”rukoilla lakkaamatta”?
Kaikki julkaistut blogini:
Uskovat, vera sancta Kristuksen kirkko ei ole lähtenyt Paavalia vertaamaan hölmöläisiin, vaan pitää hänen opetuksiaan arvossa loppuun asti.
”Kunpa sietäisitte minulta hiukan mielettömyyttä! Varmaan te siedättekin.” Paavali teki sen itse kirjoittaessaan toisen kirjeensä korinttolaisille.
Galatalaiset taas saivat kuulla olevansa itse hölmöläisiä: ”Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna! Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin? Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin?”
Miksi ihmeessä ei? Onhan meillä monen monta muutakin kohdistettua vastuuta? Ko.mahdollinen laki määräten aikuiset lapset kantokykyyn suhteutettuun ja tarveharkintaiseen vastuullisuuteen vanhemmistaan olisi eettistä etenpäin menoa yhteiskunnassa, jossa ihmiset tuppavat panemaan kaikki yhteiskunnan harteille. Vastuita halutaan aina vain vähemmän oikeuksia aina ja aina vain enemmän!
Eriarvoisuutta ei tarvitse pelältä, koska eihän ko rahoitusmuoto ainoa olisi. Yhteiskunta olis tarpeen mukaan mukana edelleen.
Perinnöistä ei voi puhua tapauksissa joissa vanhemilla ei ole mitään mitä jättää perinnöksi.
Esimerkkinä ei-verovaroin toteutetuista vastuista on hyvä esimerkki liikennevakuutus, jonka rahoitavat auton omistajat. Miten se sopii hyvinvointivaltion logiikkaan?
Niin, autoilijat ottavat vakuutuksen ja maksavat vakuutuksesta. Miksi ihmiset eivät samaan tapaan voisi ottaa vakuutusta vanhuuden hoitokuluja varten ja maksaa itse tämän vakuutuksensa. Miksi rahat pitää saada juuri lapsilta?
Ei ainoastaan lapsilta, kyse on sellaisten vanhempien kustannuksista ositain vastaamisista, joiden lapsila on varoja, muta vanhemilla syystä tai toisesta ei mitään tai juuri mitään. Sitä osuutta, minkä yhteiskunta tulisi edelleen mukaan maksavat kaikki verojen muodossa. Myös nuo vanhemmat.
En hyväksy sellaista järjestelmää, jossa alkoholisoituneet vanhemmat ensin rikkovat välinsä lapsiinsa, sen jälkeen ryyppäävät ja huoraavat kaiken omaisuutensa ja lopuksi kuvittelevat, että yhteiskunta laittaa heidän lapsensa maksamaan heidän ylläpitonsa.
Minun mielestäni jokainen vastaa ITSE omaista menoistaan. Se on minusta vielä hyväksyttävää, että hoitomenoja ”ulosmitataan” perinnöstä ennen kuin se kipataan lapsille, mutta hoitomenojen perimistä suoraan lapsilta en pidä oikeudenmukaisena ratkaisuna.
Tuollainen järjestelmä asettaisi lapset hyvin eriarvoiseen asemaan. Osalla on varakkaat vanhemmat, joilla on varaa itse kuolla. Lapsilla voi olla hyvin erilaiset elämäntilanteet ja sidokset omiin vanhempiinsa. Ja lisäksi on hyvin paljon erilaisia perhemuotoja.
Jusu, väsäät nyt olkinukkeja, ei ehdotus kehitettynä vastuuta yksin lapsille kasaisi. Eikä lapsettomat
vanhukset ilman jäisi. Ideaan kuuluu kantokyvyt ja tarveharkinnat ja vastuun jako yhteikunnan ja muiden rahoittajien kesken.
Emmehän me läheskään kaikessa muutenkaan vasta kaikista omista menoistamme. Esim. asumistukea saavat tarveharkintaisesti kaikki huolimatta siitä ryyppäävätkö vuokrarahansa vai eivät ja me osallistumme verovarojen kautta siihen.
Loppujen lopuksi on meille itsellemmekin halvempa maksaa jotain suoraan kuin kierrättää meiltä veroina tai maksuina otettu sama raha erilaisten virkamieskäsittelyjen kautta. Ylläpidämme kallisita ja ylisuurta virkamieskuntaa.
Vaikka olis minkälainen hyvinvoitivaltio, jos ei ole rahaa niin ei ole rahaa. Tässä tehdään vanhukset tasa-arvoisiksi. Lapåseton luovuttaa oman kotinsa hoitosysteemille. Miksi lasten pitäisi saada jotain perintöä.? Tämähän on mitä täsmällisintä tasa-arvoa.
Lauri osuu naulan kantaan. Eikö kellot soi? Jos on eläkettä tienannut koko ikänsä töitä tehden, niin miten sillä ei muka tule toimeen? Kuka sen on päättänyt?
Onko järjestelmässä vika? Missä eläkerahat on? Miten vanhuus tulevaisuudessa hoidetaan, jos ei eläke riitä? Tarjotaanko piikkiä, hintaa vastaan? Omaiset saavat valita joko hoitavat ja maksavat, tai valtion piikittää kivuttomasti kuluerän taivaaseen?
Tässä on kysymys samasta mistä Saksassa, jossa kyseinen laki on voimassa. siellä tilanne on ajautunut siihen, että valtion hoitolaitokset ovat täynnä ja yksityisten yritysten varassa olevien laitosten hinnat ovat sen mukaiset, että duunarilla ei ole varaa niihin omaisiaan viedä. Laki kuitenkin velvoittaa ja tunnolliset Saksalaiset ovat joutuneet ottamaan velkaa, että saavat velvoitteet hoidettua. Sitäkö mekin haluamme? Kyllä yrityksille rahat kelpaa, vakka asunto-osake, senhän voi pantata yksityiselle sairaalalle kuluja vastaan. Kiitos se sopii meille hyvin, lakimiehemme ottaa teihin yhteyttä.
Kysynkin nyt kuinka paljon tuo hoito saa maksaa omaisille, jos Suomessa otetaan kyseinen laki ja velvoite käyttöön? Omaisten hoito yksityisellä sektorilla maksaa nyt Suomessa n.140e vrk, Oletko valmis? On tahoja jotka odottavat kielipitkällä lain voimaan tuloa, vetoavat siihen, että tarjolle tulee paljon työpaikkoja jne. Rahastuksesta tässäkin on taas kysymys. Katsastus maksaa nykyään 10 kertaisen hinnan entiseen valtion järjestelmään verrattuna, Piti tulla kilpailua ja hintojen laskua. Höpöhöpö. Sama laulu kaikilla sektoreilla.
Verorahat ovat jo huvenneet, nykyisen politiikan seurauksesta, sen tähden päättäjillä on kiire saada päätökset lukkoon, ennen kuin kansa tajuaa, että kohta lyödään julkisille palveluille lappu luukulle joka paikassa.
Olemme äänestäneet sellaiset päälliköt valtaan, jotka ajavat yksityistämistä ja sen seurauksesta ns. hyvinvointivaltio on kohta menneen talven lumia. Tämä tapahtuu juuri nyt ympäri Eurooppaa.
Susanna Huovinen on täysin oikeassa. Lasten velvoittaminen lain voimalla vanhempiensa elättämiseen ei sovi hyvinvointiyhteiskunnan logiikkaan. Tämä ei olisi kristillisen ja oikeudenmukaisen elämänkatsomuksen mukaista. Perusteluja tähän löytyy vaikka monisataisen kirjan verran.
Onhan meillä laki vanhempien velvollisiudesta elättää lapsensakin!?
Miten se sopii hyvinvointiyhteiskunnan loogiikkaan? Lastenhoito ja sen kustannukset jaettava kaikille suomalaisille!
Lapset ovat melko syyttömiä syntymäänsä, joten on mielestäni oikein että he, jotka lapsia hankkivat, myös vastaavat kustannuksista.
Itseasiassa kaikki suomalaiset maksavat lastenhoidon kustannuksista. Eivät ne lapsilisät tyhjästä tilille tömähdä ja väitän, että vanhemmat eivät maksa synnytyksestä, neuvolasta ja päivähoidosta markkinaehtoista hintaa.
Ehkä tässä hyvinvointiyhteiskunnan hautajaisten yhteydessä tulemme vielä keskustelemaan siitä, että yhteiskunta osallistuu jatkossa pienemmällä panoksella lastenhoitoon ja lapsia hankkivat vanhemmat maksavat enemmän omasta pussistaan.
Mutta onko meillä kohta enää ns. hyvinvointiyhteiskuntaa? Ei hunajaakaan aina ole tarjolla.
Mielestäni emme voi ryhtyä kreikkalaisiksi eli kuvitella että valtio lainarahalla järjestää kansalaisille kaikenlaista kivaa kuvitellen, että lainaa ei tarvitse koskaan maksaa takaisin.
Meidän julkinen sektori on tällä hetkellä suurempi kuin mihin meillä on varaa. Vuosikymmenten saatossa erilaiset tuet ja palvelut ovat kasvaneet liian massiivisiksi.
Meille syntyy nyt sukupolvi, joka ehkä ensimmäistä kertaa Suomen historiassa nauttii pienemmästä hyvinvoinnista kuin vanhempansa.
Huoviselle hyvinvointivaltion perustana on julistus, eivät resurssit.
Pelkään pahoin, että tuo yhtälö ei toimi, vaikka niin moni siihen tahtoo uskoa.
Jusu, lastenhoidon kustanukset jakaantuvat siis (ja aivan oikein) sekä vanhemille että yhteiskunnalle. Aivan samoin voisi olla vanhusten hoidonkin suhteen, kustanusten tulisi jakaantua kantokyvyn ja tarpeen mukaan lapsile ja yhteiskunnalle. Tämä olis oikeudenmukaista, yhteiskunna jäseniä vastuuntunnottavaa ja kaikin tavoin järkevää.
On järjetöntä että yhteisö velkaantu rajusti saman aikaan kun sen jäsenillä saattaa olla yksityistä rahaa
valtavasti.
Itse muutan välittömästi Suomesta perheineni pois jos valtio alkaa varastamaan rahojani ja antamaan niitä alkoholisti-isälleni jonka kanssa olen viimeksi jutellut 14 vuotta sitten.
Sinusta on siis Tapio Salonen oikein että valtio ’varastaa’ rahat isääsi varten kaikilta naapureiltasi?
Valtio rahoittaa minulta perimillään maksuila ja veroilla monien ihmisten monia asioita,ihmisten joita en ole koskan edes nähnyt saati heidän kanssaan puhunut.
Japanissa päävastuu ikääntyneitten vanhusten hoidossa on munaisista ajoista asti ollut jälkeläisillä. Täällä lapset lähtevät syntymäkodistaan vasta perustaessaan oman perheen keskimäärin 30-35 vuotiaina. Kun vanhemmat eivät enää pärjää omin voimin, vanhin poika asuttaa vanhempansa omaan kotiinsa ja hoitaa heidät hautaan asti joko kotona tai hoitokodissa. Käytännössä palvelut lankeavat miniälle, joka yleensä on kotiäiti. Samassa taloudessa asuu siis kolme sukupolvea. Maalla voi olla neljänkin sukupolven talouksia. Mikäs sen parempi lapsille (ei tarvitse matkustella mummolaan).
Jos kumpikin käy työssä kodin ulkopuolella, kunta vastaa tarvittaessa kodinhoidosta. ”Kodinhoitajat” ovat pääasiassa eläkkeellä olevia 60-70-vuotiaita työkykyisiä senioreja, joille maksetaan peruspalkkaa, noin 7 euroa tunnilta. Se on verotonta tuloa 1500 euroon asti.
Kunnilla ei ole vanhainkoteja (laitoksia), vaan yksityiset hoitavat sen bisneksen. Keskimääräinen eläke (noin 1500 euroa kuussa) riittää kattamaan palvelut. Tietysti luksustakin on saatavana suurella rahalla (joko vanhuksen omalla tai lasten).
Jokainen japanilainen täytettyään 60 vuotta, joutuu rahoittamaan oman tulevan julkisen palvelunsa (kaigohoken). Maksu on sidottu tuloihin ja on suuruudeltaan. noin 30-100 euroa kuussa. Sillä saa sitten joskus (jos haluaa) vanhusten päiväkerhopalvelut, pyörätuolin ym. sekä ilmaisen kuljetuksen toimipisteisiin. Joissakin kaupungeissa julkinen liikenne on ilmainen yli 70-vuotiaille vanhuksille, mutta useat 100-vuotiaatkin ajavat mieluummin omalla autolla.
Hassulta tuntuu, että Suomi markkinoi täällä omaa vanhustenhoitosysteemiään. Yksityisiä vanhusten palvelutaloja on Japanissa ollut paljon enemmin kuin Suomessa. Tai sairausvakuutuksiaan, kun Japanissa hoidetaan terveyttä eikä vasta sairautta. Japanilainen terveysvakuutus korvaa 70 % ja oma vastuu on 30 % (yli 70-vuotiailla 10 %) sekä julkisesta että yksityisestä terveys-sairauskuluista. Maksu määräytyy bruttotulojen mukaan ja on progressiivinen. Vuosittainen ilmainen terveystarkastus on pakollinen kaikille yli 65-vuotiaille. Vyötärön mitta vaikuttaa myös vakuutusmaksun suuruuteen.