Pyhitys tapahtuu kärsimyksen kautta , jolla tiellä tapahtuu kuten F.C Hedberg on kirjannut :
että ajalliset vaikeudet, risti ja ahdistukset ovat Jumalan välineitä, joilla Hän riisuu ihmiseltä luottamuksen omaan itseensä, omiin voimiinsa tai omiin uskonnollisiin suorituksiinsa. Kun ihmisen omat perustukset murenevat kärsimyksessä, hänet pakotetaan turvaamaan pelkästään ulkopuolellaan olevaan lupaukseen: Jumalan sanaan ja pyhään kasteeseen.
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja ( 12 luvussa )
Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. … mutta Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään.
Kärsimys ei ole ihmismielen mukaista ja sitä ihminen pyrkii väistämään kaikin keinoin , mutta Jumalan lapsille se on varattu ja kuulu kristityn elämään . Jumala kurittaa jokaista lasta jonka omaksi ottaa ja jopa lyö häntä . Ihmismieli tahtoo ajatella kärsimyksestä että se olisi rangaistus vaikka se on eri asia , sillä Jumalan rakkaus on aina kurituksen takana ja rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys .
Hyvin kuvavaa on Aku Rädyn kokemus kun Hgissä tuli nuori tyttö vastaan humalassa rähjäisissä vaatteissa ja Aku Räty sanoi että jos olisit minun tyttö niin minä kurittaisin sinua ! Ja tyttö alkoi itkemään ja sanoi itkien että todellako rakastaisit minun niin paljon.
Maalliset isät kurittavat tätä aikaa varten mutta taivaallinen isä taivasta varten . Kärsimyksiä on kristillisessä teologiassa kuvattu 7 eri kohdalla ja kaikkia Jumala voi käyttää ja ne ovat kasvatuksellista Jumalan rakkautta , olipa ne meidän syntisyydestä , tietämättömyydestä ja tai puhtaasti meidän ulkopuolelta annettuja kärsimyksiä , myös Jumala antaa meille kärsimyksiä joita emme pysty selittämään .
Jos me ajattelemme kärsimyksiä oman onnistumisen kautta tai jopa ajattelemme että kärsimykset ei kuulu Jumalan tahtoon , niin olemme todella väärillä jäljillä . Aina syntientunnustaminen kuulu myös kärsimyksissä olevalle mutta myös usko syntienanteeksiantamukseen ja Jumalan lupauksiin tarttuen uskoa hänen armoonsa meitä kohtaan .
Uskossa meidän ei tarvitse etsiä kärsimyksiä jotta pyhittyisimme , kun Jumala on ne varannut omille lapsille .
On uskoa tai uskomuksia ennemmin ettei Jumala antaisi tai sallisi lapsilleen kärsimyksiä , joka vie ihmisen masennukseen kun silloin piru nähdään jokaisessa kärsimyksessä ja Jumalan rauha ei ole ihmisessä . Toinen ajatus että kun lihaa kuritetaan niin päästää pyhittymään , joka myös kääntää katseet pois Kristuksesta , jonka kärsimyksiä meidän olisi hyvä muistaa , kuinka hän rakkaudessaan häpeästä välittämättä ristillä hengitti niin kauan kunnes tukehtui kun keuhkot eivät saaneet enää happea . Ristin tie kulkee aina kärsimyksen kautta .
sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.”
Suora lainaus ordodoksikirkon sivulta ”armo ja vapaa tahto ”
”Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Tämä merkitsee mm. sitä, että ihmisellä on vapaa tahto. Jumala halusi pojan ei orjaa. Ortodoksinen kirkko hylkää sellaisen armo-opin, joka saattaisi rajoittaa ihmisen vapautta. Ortodoksia kuvaa Jumalan armon ja ihmisen vapaan tahdon välistä suhdetta sanalla synergeia, yhteistyö; pyhä apostoli Paavali kirjoittaa: »Me olemme Jumalan työtovereita» (1 Kor. 3: 9). Jos ihmisen on päästävä täydelliseen yhteyteen Jumalan kanssa, ei hän voi sitä saavuttaa ilman Jumalan apua, mutta siitä huolimatta myös ihmisen on suoritettava oma osuutensa: sekä ihmisen että Jumalan täytyy pyrkiä edistämään tätä yhteistyötä…”
Tuo on painavin argumentti ordodoksikirkon synergismi opille , josta se on venytetty koskemaan pelastusta myös kirkkoisien kautta ?
Eihän tuossa puhuta siis pelastumisesta mitään vaan synergia tarkoittaa kritittyjen työtoveruutta ja synergia käsitys on siis laajentunut selvästi koskemaan myös pelastusta jota oppina ei löydy uudesta testamentista . Uskonpuhdistuksessa asia kirjattiin raiteilleen kun Luther tutki Augistinuksen tekstejä .
Timo, Ortodoksisessa teologiassa kirkon palvelusta, hengellistä elämää ja pelastusta ei eroteta jyrkästi toisistaan. Pelastus ei ole ortodoksisuudessa vain kertakaikkinen oikeudellinen päätös syyttömäksi julistaminen eli vanhurskauttaminen, vaan ihmisen kokonaisvaltainen eheytyneisyys, pyhittyminen ja Jumalan yhteyteen kasvu (jumalallistuminen eli theosis).
Pelastuksen synergia perustuu suoraan Uuden testamentin kokonaisilmoitukseen, ei pelkästään yhteen yksittäiseen jakeeseen. Raamatussa on lukuisia kohtia, joissa armo ja ihmisen aktiivinen vastine kulkevat käsi kädessä.
” Siksi, rakkaat ystävät, niin kuin olette aina totelleet minua, kun olen ollut luonanne, totelkaa vielä enemmän nyt, kun olen poissa: tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne.”
Ihminen ei ole siis tahdoton automaattiohjauksella toimiva kone.
Synergismin puolestapuhujien kärkinimiä jotka vaikuttaneet vapaan tahdon ajatteluun
Johannes Khrysostomos (n. 347–407)
Johannes Kassianos (n. 360–435)
Filipp Melanchthoniin (1497–1560).
Vaikka kristillisyyteen on pyrkinyt vaikuttamaan sina humanistiset ja ihmisen moraali oikeuskäsitykset niin uskon että ilman näin nimekkäitä ”herroja” ei olisi niin voimakasta vapaan tahdon teologiaa liittyen vanhurskauttamisopissa joka läpäisee kirkkokuntia kaikkialla . Synergismin kantajana on selvästi ollut itäinen kirkko enemmän historiassa mutta se on levinnyt myös läntiseen kristillisyyteen . Kun mietti miksi uskonpuhdistuksen ”hedelmät” eivät kantaneet satoa niin luterilaisuus ei pystynyt itse näyttämään todeksi mielestäni sitä kristillisyyttä uskonpuhdistuksen jälkeen jossa oli myös sotaan asti vaikeuksia kun vastustusta oli . Ja on mielestäni ymmärrettävää että reformaation jälkeen syntyneet kirkot ja liikkeet omaksuivat ihmisen vapaan tahdon joka sopii ihmisjärjelle paremmin. Ja uskon että teologiset asiat täytyy myös kokea oman elämän kautta Kristuksen yhteydessä eli seurakunnassa jotta kirkastuu meidän perisyntisyys ja Kristuksen täydellinen sovitustyö omakohtaisesti .
Timo, voisin heti mainita paljon varhaisista lähteistä kymmeniä nimiä jotka alkukirkossa puolustivat ihmisen vapaata tahtoa.
Kirkonhistoriassa ei löydy lutherin sidottua tahtoa, sen keksi vasta luther 1500 luvulla. Helluntailaiset myös keksivät lapsikasteen kieltämisen vasta 1800 luvulla.
Muuten. Lutherin kirjassa – Sidottu ratkaisuvalta – ei esiinny ajatusta predestinaatiosta ts. ennaltamääräämisestä sovellettuna yksittäisiin ihmisiin. Käyttäessään sanaa ”predestinaatio” Luther tarkoittaa universaalia pelastussuunnitelmaa ja sen toteuttamista.
(Ef.1:4): ”Jo ennen maailman luomista Jumala on valinnut meidät Kristuksessa…” Ennalta määrääminen on ennen kaikkea käsite, jolla Luther ilmaisee Jumalan pelastavan tahdon muuttumattomuuden.
Kaiken edeltä tietävällä Jumalalla on ollut jo ennen luomista ikuinen suunnitelma vapauttaa pahan orjuuteen lankeava ihmiskunta. Siten Jumala ennen aikojen alkua on määrännyt Poikansa luotujensa pelastajaksi ja vapauttajaksi. Kristus ja Pyhässä Hengessä häneen yhtyneet ihmiset on ennalta määrätty ikuiseen elämään ja varsinainen predestinoitu olento on Kristus itse.
”Kristus, se valittu” (Christos ho Eklektos). Tuo sana -valittu- nimittäin tulee esille (Luuk.23:35) jossa Jeesuksen ristiinnaulitsemista seuraavat hallitusmiehet pilkkaavat Häntä sanoen: ”Muita hän on auttanut; auttakoon itseään, jos hän on Jumalan Kristus, – se valittu.” Myös mm. (Jes.42:1) viittaa tuohon sanaan valittu: ”Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen…”
Martti Luther käsittelee teoksessaan Sidottu ratkaisuvalta (De servo arbitrio, 1525) nimenomaan yksilökohtaista ennaltamääräämistä ja hänen käsityksensä predestinaatiosta tuossa kirjassa on huomattavasti radikaalimpi kuin pelkkä yleinen eli universaali pelastussuunnitelma. Karl Barth ei istu tähän vaikka sitä toivot.
Kerro miten Luther käsittelee teoksessaan yksilökohtaista ennaltamääräämistä?
Lutherin käsite muuttumattomuuden välttämättömyydestä, joka on paitsi syntiopillinen käsite sulkiessaan pois täysin vapaan tahdon (Juudas) se kuvaa myöskin Jumalan ominaisuutta, kun se todistaa Jumalasta, joka on sekä muuttumaton rakkaus, että kaikkivaltias ja muuttumattomasti ikihyvä. Lutherin välttämättömyysopin käsitteillä kuvaama Jumala on täysi vastakohta sille mistä Erasmus kumppaneineen häntä syyttää.
Kun kaksi läntisen teologian vankia keskustelee tulos on myös sen mukainen. Erasmus edustaa moralista humanismia, joka on semi-pelagialaisuutta. Luther taas radikaali monergismia.
Niin sidottu ratkaisuvalta on kirjana vastine aikaisemmin Erasmuksen kirjaan vapaasta tahdosta . Erasmuksen lähteet ovat opille täysin samoilta kirkkoisiltä ( Origeneeltä ja Johannes Krysostomokselta) joilla oli perisyntikäsite laimennettua apostolista oppia , kaukana Paavalin opetuksista .
Kun tuota sidottua ratkaisuvaltaa kovasti halutaan kritisoida niin vaikka sitä ei pystyisi sisäistämään tai on siitä eri mieltä niin luterilainen oppi ennaltamääräämisestä ja muista teologisista asioista on kirjattu selvästi tunnustuskirjoihin joista oppi luterilaisuuteen tulee . Sidottua ratkaisuvaltaa ei edes ole lukenut moni prosentuaalisesti luterilaisista .
Se miten merkittävänä itse Luther kirjan näki ei ohjauudu opetuksiin monistettuna . Teos on kuitenkin selvä ja yhdenmukainen koko luterilaisen muun opetuksen kanssa . Ja onkin hiukan erikoista että tämä halutaan tuoda argumenteiksi opin perustaksi , kun jos samalla tavalla alkaisimme esim. Ordodoksiteologiaa tutkimaan opin kautta niin löydämme suuria eroja oppikäsityksissä eri opettajilta joista ei voisi noin tarkkaa teologiaa kirjata . Vapaan tahdon puolesta puhujilla on laimeita ja vähemmän laimeita käsityksiä . Tietysti ordodoksiteologia sallii opissa enemmän eroja vaikkapa kun eri piispat kirjoittavat eri katekismuksia .
Yritin aiheesta nostaa aikaisemmin ajatusten vaihtoa blogissa : missä on sinun todelliset oppi- isät mutta se ei onnistunut ja sen jälkeen oppi-isä keskustelu on pyörinyt lähinnä Lutherin ja Agustinuksen ympärillä . Se kertoo mielestäni siitä identiteetistä miten suhtautua kristilliseen oppiin kun halutaan määritellä uskonpuhdistajan kautta omaa oppia kuitenkaan siitä ei haluta keskustella vaan siitä mikä on väärin ja tämä on paljon värittänyt keskustelun focusoitumista .
Aikaisemmin Sami kirjoitit oman kirkkosi ajattelun mukaan synergismistä ja niin tietysti kristillisen elämän syntyä uudestisyntymistä ja pyhityselämää tulee katsoa yhtenä kun syntymisen perusteeseen palaamme uskossamme eli Jumalan 100% tekoihin , tämä on päivänselvä asia , mutta luojan työhön osallisuus on eri asia kuolleella ja elävällä .
Tuo kor. kirjeen kohta Jumalan työtoveruudesta rinnastaen uudestisyntymiseen on todella huonoa teologiaa mielestäni ja ei liity mihinkään Jumalan ilmoituksiin eikä apostolien opetuksiin . Synergismin historia pelastuksessa on venytettyä paljon myöhemmin apostolisesta ajasta . Uudessa testamentissa ei ole vapaata tahtoa kuolleen jumalattoman uudestisyntymisestä vaan se on tullut ihmisjärkeilyn tuloksena ja pesiytynyt kristillisyyteen ja nään kristillisyyden yhtenä suurena vaikeutena ihmisille jos perisyntikäsitys kielletään tai sitä väheksytään tai tulkitaan raamatusta sotkien elämän antajaa kristityn vaellukseen eli ts vanhurskauttamisoppi ja pyhitys sotketaan sekaisin ja lopputulos on nähtävissä vähintään se herättää jotain ihmismielen polkuja yrittää itse parannella elämää ilman Jumalaa
Raamatun alkukielessä synergeō tai synergos eivät esiinny kertaakaan niissä yhteyksissä , jossa puhutaan ihmisen uudestisyntymisestä . Kun taas palingenesia, kreik. παλιγγενεσία sana kuvaa uudestisyntymistä . Tämä on hyvin loogista ja yhtenäistä koko raamatun ilmoituksen kanssa . Adam ja Eeva olivat menettäneet täydellisen yhteyden luojaansa eikä se ollut vain ulkonainen arvonalennus kun hävisi mandaatti hallita ilmoja ja säitä vaan se sisäinen tuho kyvyttömäksi saatanan sanojen mukaan olla valheellisena itsevaltiaana johon me ihmiset kaikki lankeamme tavalla tai toisella luulen hallitsevamme omaa elämää näkemättä lahjan antajaa elämän rajallisuutta ja siksi pyhitys on välttämätöntä myös kurituksen muodossa kun elämä runtelee meitä kaikkia tavalla tai toisella ja viimeistään kun vanhuuden päivät saapuvat luoksemme ja omat voimat vähenevät niin alkaa 100% Jumalan armo Jumalan lapsille näyttäytymään viimestään . Kuolleelle ei kannata prosentteja laittaa ja sekin mikä näyttäytyy elämältä on vihollisuutta kuolleesta , Jumalasta erosta olevasta johon Jumalan rakkaus silti tahtoo tulla asumaan .
Miten siis Sami liität synergismin ja vapaan tahdon ihmisen uudestisyntymiseen ? On kai sinulla Jumalan sanasta tai traditiosta nousevia argumentteja tähän liittyen ? Vai eikö ole ?
Timo, tuohon on vastattu useasti. Kertaukseksi uudestisyntyminen (palingenesia) on Jumalan lahja ja Pyhän Hengen teko, ei ihmisen suoritus.
Kuitenkin se, että ihminen ottaa tämän lahjan vastaan eikä torju sitä, perustuu Jumalan antamaan vapaaseen tahtoon. Ortodoksisessa teologiassa Jumala ei koskaan pakota ihmistä pelastukseen tai uudestisyntymiseen. Siksi synergia on Jumalan armon ja ihmisen vapaan tahdon yhteistoiminta ja se on läsnä jo kääntymyksessä ja kasteeseen tulemisessa, vaikka uuden elämän luova voima tulee yksin Jumalalta.
Synergia tarkoittaa sitä, että Jumalan armo aloittaa ja tekee kaiken pelastavan työn, mutta ihmisen vapaa tahto ei ole täysin passiivinen kohde, vaan ihminen vastaanottaa Hengen työn suostumalla siihen.
No se on hyvä kuitenkin ettei teillä tarvita vapaata tahtoa kun lapsi kastetaan vaikka muualla se taas tarvitaan ja tietysti se on näin pitänyt ratkaista kun vapaan tahdon teologia on luonut itselleen selvän ja loogisen ongelman synergiaopin myötä sanan valossa ja käytännössä .
Perisynti käsitys erottaa kirkkokuntien opit tässä asiassa ja raamattua ei lueta samalla tavalla ja se kokonaisuus Jumalan armosta ja hänen työstään nähdään eri lailla . Ajattelen että kaikille Jumala on rakkaudessaan valmistanut pelastuksen valmiiksi ja kaikille tulee tämä sanomaa viedä kastamalla ja opettamalla . Olipa lapsi , mykkä kuuro , tahdoton tai kyvytön käyttämään sitä vapaata tahtoa niin Jumala on valmistanut pääsyn hänen rakkauteen juuri kasteen kautta . Olisi epäoikeuden mukaista inhimmillisesti muuten saada Kristuksen voitto ihmiselle ja se elämän synty .
Sitä rakkautta ei tulisi estää josta ollaan varmaan samaa mieltä että ihmisen tulisi tehdä sitä mikä antaa ihmiselle toivon ja tulevaisuuden ja tietoisuus siitä että on myös helvetti ja silloin ei pitäisi puhua pakottamisesta kun ihminen on kuollut vaan nimenomaan rakkaudesta meitä kohtaan . sillä vain elävältä voidaan vaatia vastuuta . Raamattu puhuu paljon kuolleessa tilassa olevasta ihmisestä ilman Jumalaa ja ne kuvaukset mitkä voidaan rinnastaa heräämiseen raamatunteksteistä antaa 100% Jumalan työlle arvon ja kunnian ja ylistyksen myös . Oliko Pietarin helluntaisaarnan käsky rakkautta kun hän sanoi että ottakaa kaste että teidän synnit annetaan anteeksi ja saatte pyhän hengen . Tai eläileekö ihminen ettei kaikkivaltias toimi ja vaikuta jatkuvasti Pyhän Hengen kautta johdattaen ihmisiä elämänkohtaloisen kautta mm. vaikuttamalla tahtoimista ja tekemistä .
Timo, sekä itäinen että läntinen kirkko torjuivat yhdessä 400-luvulla pelagiolaisuuden. Tuolloin kirkko totesi yhteen ääneen, että ihmisen luonto on langennut ja että jokainen ihminen tarvitsee välttämättä Jumalan armoa ja kastetta pelastuakseen.
En tosin vastusta ollenkaan vaikka luterilaisia oppikäsityksiä haastetaan ja ns koeponnistetaan ! Niin mielestäni tulisi jokaisen omia oppikäsityksiä puntaroida . vaikka suurinta osaa kristityistä kiinnosta tutkia teologiaa kovin laajasti ja se on ymmärrettävää kun nämä ei ole saarnan aiheita lopulta näitä jäsentää suoraan puntaroiden vaan saarnata lakia ja evankeliumia sanan mukaan ja viettää seurakunnallista yhteyttä . Ja vain erimieltä olevien kautta voi piirtyä sitä kuvaa jonka kautta uskon saavuttavan jotain hyvää myös itselle ja kenties muille .
Ortodoksisessa teologiassa Jumala ei koskaan pakota ihmistä pelastukseen tai uudestisyntymiseen.
No mites se lapsen kaste ? Sovelletaanko Jumalan pelastus- suunnitelmaan ikärajoitteita ja ihmisjärjen käsityksiä joita raamattu ei tee . Aina kun ihminen uudestisyntyy olipa minkä ikäinen tahansa niin siinä ei ole kysymys iästä , sairaudesta eikä vapaasta tahdosta vaan Jumalan sanan lupauksesta ja kasteessa on kolme jotka tämän todistaa vesi veri ja Jumalan sana , siihen yhtälöön ei tule sotkea ihmisjärjeilyä .
Kritisoin kovasti nyt vapaata tahtoa, vaikka ordodokseilla se on selitetty erilailla kuin monilla reformoiduilla suunnilla .
Timo, tähänkin olen aikaisemmin vastannut. Ei lapsen kohdalla ole vapaa tahto mihkään kadonnut, miten niin olisi?