Pyhitys tapahtuu kärsimyksen kautta , jolla tiellä tapahtuu kuten F.C Hedberg on kirjannut :
että ajalliset vaikeudet, risti ja ahdistukset ovat Jumalan välineitä, joilla Hän riisuu ihmiseltä luottamuksen omaan itseensä, omiin voimiinsa tai omiin uskonnollisiin suorituksiinsa. Kun ihmisen omat perustukset murenevat kärsimyksessä, hänet pakotetaan turvaamaan pelkästään ulkopuolellaan olevaan lupaukseen: Jumalan sanaan ja pyhään kasteeseen.
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja ( 12 luvussa )
Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. … mutta Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään.
Kärsimys ei ole ihmismielen mukaista ja sitä ihminen pyrkii väistämään kaikin keinoin , mutta Jumalan lapsille se on varattu ja kuulu kristityn elämään . Jumala kurittaa jokaista lasta jonka omaksi ottaa ja jopa lyö häntä . Ihmismieli tahtoo ajatella kärsimyksestä että se olisi rangaistus vaikka se on eri asia , sillä Jumalan rakkaus on aina kurituksen takana ja rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys .
Hyvin kuvavaa on Aku Rädyn kokemus kun Hgissä tuli nuori tyttö vastaan humalassa rähjäisissä vaatteissa ja Aku Räty sanoi että jos olisit minun tyttö niin minä kurittaisin sinua ! Ja tyttö alkoi itkemään ja sanoi itkien että todellako rakastaisit minun niin paljon.
Maalliset isät kurittavat tätä aikaa varten mutta taivaallinen isä taivasta varten . Kärsimyksiä on kristillisessä teologiassa kuvattu 7 eri kohdalla ja kaikkia Jumala voi käyttää ja ne ovat kasvatuksellista Jumalan rakkautta , olipa ne meidän syntisyydestä , tietämättömyydestä ja tai puhtaasti meidän ulkopuolelta annettuja kärsimyksiä , myös Jumala antaa meille kärsimyksiä joita emme pysty selittämään .
Jos me ajattelemme kärsimyksiä oman onnistumisen kautta tai jopa ajattelemme että kärsimykset ei kuulu Jumalan tahtoon , niin olemme todella väärillä jäljillä . Aina syntientunnustaminen kuulu myös kärsimyksissä olevalle mutta myös usko syntienanteeksiantamukseen ja Jumalan lupauksiin tarttuen uskoa hänen armoonsa meitä kohtaan .
Uskossa meidän ei tarvitse etsiä kärsimyksiä jotta pyhittyisimme , kun Jumala on ne varannut omille lapsille .
On uskoa tai uskomuksia ennemmin ettei Jumala antaisi tai sallisi lapsilleen kärsimyksiä , joka vie ihmisen masennukseen kun silloin piru nähdään jokaisessa kärsimyksessä ja Jumalan rauha ei ole ihmisessä . Toinen ajatus että kun lihaa kuritetaan niin päästää pyhittymään , joka myös kääntää katseet pois Kristuksesta , jonka kärsimyksiä meidän olisi hyvä muistaa , kuinka hän rakkaudessaan häpeästä välittämättä ristillä hengitti niin kauan kunnes tukehtui kun keuhkot eivät saaneet enää happea . Ristin tie kulkee aina kärsimyksen kautta .
sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.”
Ehkä lienee hyvä antaa puheenvuoro myös itse Lutherille mitä hän tarkoittaa valinnalla. Eikä hän tahdo tunkeutumista Jumalan salattuun tahtoon. Sillä ”monet ovat kutsutut mutta harvat valitut,” kuten Jeesus itse toteaa: (Matt.22:14).
Luther toteaa: ”/Jonka Jumala on valinnut, se tulee muka ilman välikappaleitakin autuaaksi, mutta päinvastoin taas, jota hän ei ole valinnut, tehköön hän mitä tahansa, olkoon kuinka hurskas ja jumalainen hyvänsä, Jumala on kuitenkin muka jo ennalta määrännyt hänet lankeamaan, eikä hän siksi tule autuaaksi./”
Tässä Luther opastaa meidät oikealle tielle. `Oikea tie on Vapahtajamme Kristus itse, niin kuin hän on sanonut: ”Ei kukaan tule Isän tykö, muutoin kuin minun kauttani”
” Monet ovat kutsutut” niin, että Jumala kyllä tarjoaa armoansa monelle, mutta ”harvat ovat valitut”, tarkoittaen, ettei Jumala muka annakaan tätä armoansa monelle, sillä harvat heistä autuaiksi tulevat. – Tämä on julman jumalaton ajatus.”
Raamatun lauseella: ”Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut”, sillä on aivan toinen tarkoitus: – ”Sillä evankeliumin saarna on yhteinen ja julkinen kaikille, jos vaan tahdotaan sitä kuulla ja ottaa vastaan, ja Jumala antaa sitä niin yhteisesti ja julkisesti saarnata sen tähden, että jokainen sen kuulisi, uskoisi ja ottaisi vastaan, ja siten tulisi autuaaksi.”
Mutta miten käy? ” / Niin käy, kuin tässä evankeliumissa sanotaan: ”harvat ovat valitut”, se tarkoittaa, harvat evankeliumia kuitenkaan suvaitsevat. Muutamat evankeliumia kuulevat, mutta eivät siitä huoli. Muutamat kuulevat, uskollisesti pysymättä siinä, koska – eivät tahdo evankeliumin tähden mitään kärsiä -. Muutamat taas kuulevat, mutta rakastavat enemmän rahaa ja tätä maailmaa.” Tämä ei ole Jumalalle otollista.
Sen sijaan ne ovat valittuja ja Jumalalle otollisia, ”jotka uskollisesti evankeliumia kuulevat, uskovat Kristukseen, osoittavat uskonsa hyvissä hedelmissä, ja kärsivät mitä kärsiä tulee. Tämä selitys on ainoa oikea, joka ei ketään pahenna, vaan parantaa meidät.
Mikäli haluan olla valittu, niin ei mitenkään sovi, että eläisin pahalla omallatunnolla ja rikkoisin Jumalan käskyt, seisomatta syntiä vastaan, vaan minun pitää mennä saarnaa kuulemaan, rukoilemaan Jumalalta hänen Pyhää Henkeänsä, etten päästäisi sanaa sydämestäni, vaan sotisin saatanaa ja hänen houkutuksiansa vastaan, rukoillen Jumalalta suojelusta, kärsivällisyyttä ja apua.
”Jos havaitset itsesi epäuskoiseksi ja heikoksi, niin rukoile Jumalalta hänen Pyhää Henkeänsä, äläkä epäile Kristuksen olevan Vapahtajasi; ja sinä tulet hänen kauttaan autuaaksi, jos häneen uskot ja turvaat yksin häneen.” Näin Luther.
Niin tuokin on raamatulla perustelua mitä Luther on kirjoittanut . Tietysti jokainen kristillisyys kantaa mukanaan historiasta nousseita asioita myös oppien muodossa , mutta jos ei olisi sanaa niin emme voisi aina palata uudestaan Jumalan ilmoitukseen ja tässä kenties juutalaisuus eroaa kristillisyydessä yleisellä ja periaatteen tasolla , että etsitään viisautta kirjoituksista , tosin juutalaisilta puuttuu uudenliiton tekstit .
Lutherin monergistinen uskonnollis-filosofinen Jumala käsitys näkyy parhaiten hänen pääteoksessa.
Lutherilla liittyy tähän vielä yksi sana;” … jumalallinen majesteetti ei poista tai muuta tätä tahtomme vikaa kaikissa ihmisissä, vaikka se ei ole ihmisen vallassa, tai minkä tähden hän lukee sen ihmisen syyksi, vaikka ihminen ei voi päästä siitä vapaaksi ” (M. Luther, Sidottu ratkaisuvalta s. 139)
Että sellainen despootti, oli lutherilla.
Maalaat Sami pensselillä ilman kontekstia ja määrittelet jopa pääteoksen Lutherille , ! On aikaa kun olen lukenut sidottua ratkaisuvaltaa , mutta kirja on humanisti Erasmukselle vastaus vapaasta tahdosta eli tämä on yksi tärkeä konteksti .
Toinen asiayhteyteen kuuluva asia on suora raamatullinen opetus ; Sanaakaan et sinä, ihminen, voi sanoa Jumalaa vastaan! Sanooko savi muotoilijalleen: ’Miksi teit minusta tällaisen?’ Onhan savenvalajalla valta tehdä samasta savimassasta toinen astia arvokasta ja toinen halpaa käyttöä varten.” (Room. 9:20–21).
Ja tästä : ”Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.” (Room. 9:18).
Luther ohjaa Kristukseen eikä tutkimaan salattua Jumalaa jota ei ole ilmoitettu .
Ei tietysti sellainen voi hyväksyä tuota lausetta :
jumalallinen majesteetti ei poista tai muuta tätä tahtomme vikaa kaikissa ihmisissä, vaikka se ei ole ihmisen vallassa, tai minkä tähden hän lukee sen ihmisen syyksi, vaikka ihminen ei voi päästä siitä vapaaksi ” (M. Luther, Sidottu ratkaisuvalta
Mikäli uskoo ihmisessä olevan jotain hyvää jolla voi olla auttamassa itseään pelastumaan .
Luther ja luterilaisuus tekee selvän eron ettei ihminen voi pelastua omin avuin vaan pelastus on yksin Jumalan työ , ihminen voi torjua armon ja hyljätä sen joka on jatkoa tuolle lainaukselle eli Jumala ei tuomitse ketään etukäteen vaan tahtoo että kaikki pelastuu ja se on yksin ihmisen syy jos torjuu pelastuksen tai hylkää sen . Mutta samalla luterilaisuus ei ohjaa mietiskelyyn salatusta Jumalasta vaan kehoittaa katsomaan Kristukseen .
Timo, tuo oli lutherin pääteos. Kyllä tunnustuksellinen luterilaisuus ajattelee, että Jumala on pelastanut ja valinnut salaisessa päätöksessä kadotuksen massasta tietyt ihmiset Kristuksen välityksellä, kautta. Jos kadotuksen massasta Jumala ei olisi valinnut tiettyjä ihmisiä kukaan ei pelastuisi.
Tätä on pelastusvarmuus. Ihminen luottaa tähän salaiseen valintaa ja kiittää siitä Jumalaa. Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.” (Room. 9:18). Sanaakaan et voi sanoa Jumalaa vastaan. 😂
En oikeastaan ymmärrä, miten Jumalan armon yksinvaikuttavuus on niin suuri ongelma. ”Ei minulle tuota iloa kenenkään kuolema sanoo Herra” (Hes.18:32). Tai sitten armon yksinvaikuttavuus on iso ongelma syntiinlankeemuksen syvyyden takia.
”Jumala ei murehdi sitä kansan kuolemaa, jonka hän siinä vaikuttaa – ( 5Moos.32:39: ”Minä kuoletan ja minä teen eläväksi, minä lyön ja minä parannan) -, mutta sitä kuolemaa, jonka hän kansasta tapaa, sitä hän murehtii.” (ihmisen hengellinen kuolema, epäusko)
Kun Jumala ei tahdo kuolemaa, niin silloin jäljelle jää vain yksi vaihtoehto Se on oman tahtomme syy, kun kyseessä on julistettu Jumala; hän tahtoo kaikkien ihmisten tulevan pelastukseen tullen evankeliumin sanalla kaikkien luokse.
Tuossa Lutherin tekstin kohdassa hän viittaa (Matt.23:37), jossa Jeesus sanoi Jerusalemille: ”Kuinka usein minä tahdoinkaan koota sinun lapsesi, mutta sinä et tahtonut.” Tässä tulee ilmi se, että se on tahdon syytä, ettei se päästä Jeesusta ihmisten luokse.
Tämä on se konteksti, jossa Luther toteaa, ettei ole luvallista tutkia sitä, miksei Jumala muuta tätä tahtomme vikaa. Tästä emme pääse koskaan perille myöskään Paavalin mukaan (Room9:20).
Sami. Tunnustuksellinen luterilaisuus ei opeta näin, vaan kuvailemasi ajatus viittaa kalvinistiseen teologiaan. Ajatuksesi Jumalan salaisesta päätöksestä johtaa väärille jäljille.
Kosti, liityt niiden luterilaisten joukkoon jotka eivät tunne luterilaista predestinaatio oppia. Toisaalta, et ole kertonut mikä on mielestäsi oikea luterilainen predestinaatio oppi.
Jos ajatus ”kaikkien valinnasta Kristuksessa” kiinnostaa, sen tunnetuin muotoilija protestanttisessa teologiassa on 1900-luvun suuri reformoitu/ekumeeninen teologi Karl Barth. Kosti voisit tykätä hänen näkemyksistä.
Kosti, vielä jäi sanomatta. Brant ajatteli, että Kristuksessa koko ihmiskunta on valittu pelastukseen ja elämään. Tämä ajattelu on vaikuttanut valtavasti myös moderniin luterilaiseen teologiaan ja kirkolliseen julistukseen, jossa halutaan painottaa Evankeliumin ehdotonta hyvää uutista kaikille ihmisille ilman poissulkevuutta.
Barth selittää valintaa juuri näin välttääkseen klassisen predestinaatio-opin ongelmat. Se on kuitenkin tulkinnanvarainen ja tiettyjen teologien edustama erityisnäkökulma, ei luterilaisten tunnustuskirjojen klassinen pääuoma.
Miten lihaa ja saatanaa mielyttääkään puhe siitä, että Jumala valitsi Kristuksen ennen maailman perustamista ja Kristus otti päälleen koko ihmiskunnan synnit ja olemuksen, koko ihmiskunta on periaatteessa valittu Kristuksessa, näin valinta koskee objektiivisesti kaikkia Kristuksessa. Näin sinäkin kai ajattelet.
Timo,
Viittaat Hebrealaisille-kirjeen 12. lukuun. 14 jakeen kohdistuksesi, eli pyhitys lauseke, ei ole blogisi otsikossa alkuperäisessä muodossa. Viittaan nyt sen varsinaiseen tarkoitukseen, mikä on ”pyrkimys”. Eli kohta kuuluu kaikilla kielillä, niinkuin suomeksikin,
”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;”
pyrkiä rauhaan ja pyhitykseen on uskoontulossa saatu paine. Eli pyrkiä eroon maailmallisuudesta. Pyrkiä-sana viittaa vapaaehtoisuuteen, haluun seurata ja tehdä niinkuin Jeesus on käskenyt. Se ei ole sääntöjen noudattamista, jotka nekin tulee noudatetuksi.
Tämä pyrkimys pyhitykseen sai sijaa ensimmäisissä uskovissa ja vaikutti, että he olivat kaiken kansan suosiossa, Apt. 2:47.
Pyhitys ei ole ihmisen ponnistelua vaan asenne, joka ei jätä uskovaa toimettomaksi ja tuottaa hedelmää.
Joo olen sen tuossa lyhentänyt otsikossa ja olen samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseesta että pyhitys ei ole lainomaista pyrkimistä parempaan vaan se on Herran työtä meissä .
Timo,
Olen usinkin kohdannut niin pyhitys/pyhä kuin olla pyhittynyt ja pyhä. En tarkoita, ettei sitä kukaan ymmärtäisi, mutta se pysyy hämärän peitossa, vaikka se on määritelmä tilasta, mikä on yleisin Raamataussa. Kuitenkin sen yhteydessä on aina siihen pyrkimys, siis pysyä erossa siitä mikä saastuttaa.
”Olkaa pyhät sillä minä olen pyhä” muistuttaa Pietari. IPiet.1:16.
Pyhyys on asenne, halu Jumalan mielenmukaisuuteen.
Vaikka teit sen tarkoituksella, siis poistit ainoan tavan puhtauteen, eli pyrkimisen eli haluamisen siihen.
No en kaikkea tämän aiheen ympäriltä ole blogissa kirjoittanut , kommentointi on sitä varten että voidaan laajentaa ja vaihtaa ajatuksia .
Meillä on erilainen tulkinta ja pyrkimys pyhyyteen , kun kuvaat sitä pyrkimisenä ja asenteen muutoksella niin luterilaisuus ei opeta samalla tavalla vaan tuo pyhyyteen käskeminen saa aikaan tunnustamisen että emme ole pyhiä ja se vie Kristuksen luo tunnustamaan syntejä , kun uskomme että Kristus on pyhittäjäjåmme . Eli kysymys on lopulta siitä että asuvainen Pyhä Henki saa meissä vaikuttaa tahtomista ja tekemistä ja siihen luterilaisuus katsoo parhaaksi Jumalan sanan ja armonvälineet ja ennen kaikkea siellä missä Kristus on kohdattavissa ja arjessa eläen jokapäiväisessä parannuksessa .
Miten käytännössä kuvaat suhdetta Pietarin sanoihin : olkaa pyhät ja miten pyrit pyhittymään ?
Luterilaiselle se lähinnä lakia joka saa aikaan pakenemista Kristuksen luo . Muuutekin ajattelen uskon olevan enemmän riisumista pois siitå mikä estää Jumalan ilmentymistä meissä kuin uskoon lisäämistå asennetta ja yrittämistä , sillä uskon synnyttäjä on myös sen vaikuttaja. Voisi vielä kysyä miten tuon asenteen saa mielestäsi Reijo , mitä pyhitys sinulle merkitsee ?