Pyhitys tapahtuu kärsimyksen kautta , jolla tiellä tapahtuu kuten F.C Hedberg on kirjannut :
että ajalliset vaikeudet, risti ja ahdistukset ovat Jumalan välineitä, joilla Hän riisuu ihmiseltä luottamuksen omaan itseensä, omiin voimiinsa tai omiin uskonnollisiin suorituksiinsa. Kun ihmisen omat perustukset murenevat kärsimyksessä, hänet pakotetaan turvaamaan pelkästään ulkopuolellaan olevaan lupaukseen: Jumalan sanaan ja pyhään kasteeseen.
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja ( 12 luvussa )
Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. … mutta Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään.
Kärsimys ei ole ihmismielen mukaista ja sitä ihminen pyrkii väistämään kaikin keinoin , mutta Jumalan lapsille se on varattu ja kuulu kristityn elämään . Jumala kurittaa jokaista lasta jonka omaksi ottaa ja jopa lyö häntä . Ihmismieli tahtoo ajatella kärsimyksestä että se olisi rangaistus vaikka se on eri asia , sillä Jumalan rakkaus on aina kurituksen takana ja rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys .
Hyvin kuvavaa on Aku Rädyn kokemus kun Hgissä tuli nuori tyttö vastaan humalassa rähjäisissä vaatteissa ja Aku Räty sanoi että jos olisit minun tyttö niin minä kurittaisin sinua ! Ja tyttö alkoi itkemään ja sanoi itkien että todellako rakastaisit minun niin paljon.
Maalliset isät kurittavat tätä aikaa varten mutta taivaallinen isä taivasta varten . Kärsimyksiä on kristillisessä teologiassa kuvattu 7 eri kohdalla ja kaikkia Jumala voi käyttää ja ne ovat kasvatuksellista Jumalan rakkautta , olipa ne meidän syntisyydestä , tietämättömyydestä ja tai puhtaasti meidän ulkopuolelta annettuja kärsimyksiä , myös Jumala antaa meille kärsimyksiä joita emme pysty selittämään .
Jos me ajattelemme kärsimyksiä oman onnistumisen kautta tai jopa ajattelemme että kärsimykset ei kuulu Jumalan tahtoon , niin olemme todella väärillä jäljillä . Aina syntientunnustaminen kuulu myös kärsimyksissä olevalle mutta myös usko syntienanteeksiantamukseen ja Jumalan lupauksiin tarttuen uskoa hänen armoonsa meitä kohtaan .
Uskossa meidän ei tarvitse etsiä kärsimyksiä jotta pyhittyisimme , kun Jumala on ne varannut omille lapsille .
On uskoa tai uskomuksia ennemmin ettei Jumala antaisi tai sallisi lapsilleen kärsimyksiä , joka vie ihmisen masennukseen kun silloin piru nähdään jokaisessa kärsimyksessä ja Jumalan rauha ei ole ihmisessä . Toinen ajatus että kun lihaa kuritetaan niin päästää pyhittymään , joka myös kääntää katseet pois Kristuksesta , jonka kärsimyksiä meidän olisi hyvä muistaa , kuinka hän rakkaudessaan häpeästä välittämättä ristillä hengitti niin kauan kunnes tukehtui kun keuhkot eivät saaneet enää happea . Ristin tie kulkee aina kärsimyksen kautta .
sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.”
Aku Räty oli väärässä, mikäli hän tarkoitti kuritusväkivaltaa. Miten se kuritusväkivalta istuu tuhlaajapoika-tarinaan ? Vai tyttöjäkö vain isät kurittavat ? Onneksi kuritusväkivalta on nykyisin laitonta, vaikka sitä edelleen tapahtuu. Sen takia moni nuori päätyy kadulle. Siellä kohtaa sitten lisää väkivaltaa.
Kärsimystä aiheuttavat maailman miehet sotimalla, raiskaamalla ja väkivallalla yleensä. Se ei ole Jumalasta, turha glorifioida sitä. Ketään ei ojenneta, eikä kasvateta väkivallalla, siitä saa alkunsa vain katkeruus ja kosto. Jeesuksen tappaminen ristillä on ikävä muistutus siitä, miten kristinusko sai alkunsa. Väkivallasta. Sillä tiellä ollaan edelleen. Vain rakkaus murtaa ihmisen. Se on maailman väkevin voima. Sitä on turha naamioida väkivallalla.
Kuritus tarkoittaa tässä yhteydessä tietysti kasvatusta rakkaudessa , kuten raamatussakin se kytketään sanaan ”vanhurskaudessa ” . Väkivallan ja vihan kanssa ei ole yhteyttä vaan rakkauden kanssa , tätä rakkauden tapaa ajattelen että lyödään laimin eli se on välinpitämättömyyttä . Ihmisen suurin tarve ei ole muuttunut ajansaatossa : tulla nähdyksi ja kohdatuksi ja kokea olevansa hyväksytty ja tärkeä .
Silloin kun aletaan kyselemään mitä saa lapselle tehdä niin ollaan jo pahasti pielessä ajattelussa , kun vastaus on tietenkin rakkaus ja rajat tuovat turvallisuutta lapselle .
• Heprea (Musar): Vanhassa testamentissa esiintyvä sana viittaa ensisijaisesti opetukseen, moraaliseen ohjaukseen, kurinalaisuuteen ja kasvatukseen. Se on isällistä neuvoa, jonka tarkoituksena on pitää lapsi tai ihminen oikealla tiellä.
• Kreikka (Paideia): Uudessa testamentissa (esim. Heprealaiskirjeen 12. luvussa) käytetty sana tarkoittaa kirjaimellisesti lapsen kasvattamista, kouluttamista ja sivistämistä. Se on samaa juurta kuin sana pedagogiikka. Vasta myöhemmässä antiikin kreikassa sana sai vahvemmin kuritukseen ja jopa ruoskimiseen viittaavia sivumerkityksiä. ( bible hub)
Psykiatri Martti Paloheimo lanseerasi aikoinaan käsitteen ”kotivammaiset”. Hän tarkoitti tällä kotona piiskattuja ihmisiä. Kirjassaan hän kertoi, että potilaat olivat yleensä uskovaisista perheistä. Raamatun sanalla on sivallettu sekä fyysisesti, että henkisesti. Sitä tehdään vieläkin. ”Joka piiskaa säästää, se lastaan vihaa.” Jostain tämäkin on jäänyt elämään. Väkivalta siirtyy sukupolvelta toiselle, ellei joku sitä katkaise.
On varmaan kristityissä ja muissa perheissä käytetty kasvatuksessa vääriä metodeja . Usein ne kulkevat sen ajan kontekstissa missä on eletty , yksi iso asia oli sodasta palanneet traumatisoituneet miehet , jotka eivät kyenneet ottamaan isän velvollisuuksia ja saattoivat olla ankaria lapsille . Tässä yhteydessä ei ole kuitenkaan kysymys väkivallasta vaan kasvatuksesta jota ohjaa rakkaus. Tämän päivän lapsissa ja nuorissa kuvastuu turvattomuus joka taas kielii siitä ettei lapset koe tulla nähdyksi ja kohdatuksi . Voi siis kysyä onko tämä kuritus raamatullisessa mielessä rakkauden työkaluna jäänyt käyttämättä? .
Tuossa Hebr. kirjeen kohdassa puhutaan ensisijaisesti Jumalan lapseudesta ja ristin tiestä !
Väkivalta on väkivaltaa, ei sitä rakkaus ohjaa. Traumojaan ei pidä siirtää lastensa kannettavaksi, se on liian kallis ”perintö”.
Rakkauden muoto on ”kuritus” , joka on pedagogista ohjausta, huomioimista ja ennen kaikkea emotionaalista huomioimista , siis kuten ed. kirjoitin mitä psykologia on vuosisatojen jälkeen todennut samansuuntaisena sen viisauden joka nousee jo raamatun lehdiltä jolla tavalla Jumala kohtaa ihmisen ; tulla nähdyksi ja kohdatuksi ja syntiselle ihmiselle se tarkoittaa myös suurimman tarpeen täyttymistä eli saada synnit anteeksi .
Väkivallasta ollaan nykyään huolissaan tietysti liittyen lasten kasvatuksen liittyen ; vakava ja toistuva välinpitämättömyys lapsen tarpeita kohtaan määritellään väkivallan ja kaltoinkohtelun muodoksi. Virallisissa yhteyksissä, kuten YK:n lapsen oikeuksien komitean linjauksissa, väkivalta-termin alle lasketaan paitsi fyysiset teot, myös laiminlyönti, välinpitämätön kohtelu ja emotionaalinen hylkääminen.
Marxilainen yhteiskunta kokeilu on tästä suurin väkivallan muoto lapsia kohtaan kun 8 miljoonaa lasta hylättiin ja syntyi surullinen katulasten joukko .
Kristillinen perhemalli joka nousee raamatusta on tietysti paras suoja ja turva lapselle . Myös se yhteisöllisyys joka vieläkin vallitsee monissa maissa ja kulttuureissa toimii suojana lapsen kehitykselle , jossa perheet viettävät aikaa kiinteästi yhdessä eri sukupolvien kesken ; on mm. selvät yhteiset ruokailuhetket jossa kaikki ovat koolla yhdessä ja lapset oppivat ja samalla tulevat huomioiduksi ja kohdatuksi . Länsimainen kultuuri on siirtynyt sosialistiseen malliin jossa ajatellaan että yhteiskunta kasvattaa ja korostetaan yksilövapautta , joka on tuottanut nähdyt lasten ja nuorten ongelmat ja pahoinvoinnit .
Fyysisen väkivallan muodot liittyy usein päihteisiin , mielisairauksiin ja enenevässä määrin myös uskonnollisiin käsityksiin (kristinuskon ulkopuolisiin ) joka kohdistuu enemmän naisiin kohdistuviin väkivaltaan ja raiskauksiin.
Tietoa ja tilastoja on käytettävissä kaikkiin väkivallan muotoihin jos niihin halutaan puuttua todella ja nähdä ne juurisyyt mistä ne johtuvat .
Rakkauden vastakohta on juuri se välinpitämättömyys, kertoo ihmisen syvimmistä tarpeista tulla rakastetuksi .
Timo, taitaa olla viimeisiä blogeja. Kotimaa tehnyt todella hankalaksi löytää blogit. Esim tietokoneella et löydä blogeja ollenkaan muuten kuin haulla. Joten …
Kirjoita hakukenttään lukijablogit – tarjoaa nopeasti tätä alustaa!
Joo mun pitää etusivun kautta kirjautua ja sitten blogien kirjoitus täppää painaa ja sitten ei pääse kuin kuin valitsemalle blogille ja charlottan eka viesti tuli kotimaalta mun spostiin ??
Riittää kun omalla tietokoneella, (minulla Macissa hakupalvelu duckduck) syöttää hakukenttään Lukijablogit. Blogit listautuvat heti allekkain kuten ennenkin. Näin etusivua Kotimaa ei tarvita. Kommentointi sitten blogia lukiessa, jos ”mun tarttee ottaa kantaa”.
Minun ensimmäisen kommenttini kohdalla luki pitkän aikaa, että se on moderoitavana ? Minä löydän nämä kyllä helposti.
Tuo Karin neuvo toimii ainakin kännykässä heti . Pari päivää kiertelin tuolta etusivun kautta !
Tuosta Aku Rädyn ja tytön kohtaamisesta on hiukan monelaisia versioita kulkenut herännäisyyden piirissä ja kerrotaan että tämän tytön elämä kuitenkin muuttui tuon kohtaamisen jälkeen ja hänestä tuli herännäisyyteen aktiivinen seurakuntalainen ja hänen elämänsä muuttui täysin . Ei ole ehkä tärkeää miettiä motiiveja tapauksesta Aku Rädyn kohdalla vaikka hänet tunnettiin sielunhoidollisena ihmisenä ja uskon että me voimme oppia monen liikkeen ja kirkon ihmisen elämänkokemuksista kuinka kirkastuu Jumalan voima ja rakkaus ihmisten kohtaamisten kautta .
Jos miettii kuitenkin tytön sisäisiä tuntoja yleisellä tasolla ja vähän miettii mitä nuori tyttö voi kokea joka ei saa tuntea rakkautta , niin voi elämän tilanteissa kokea paljon turvattomuutta ja rakkautta ja kohtaamista , nähdyksi tulemista ei saa kokea . On vain epäonnistumisia ja saa pettyä ihmissuhteisiin , voi olla että kukaan ei muista syntymäpäiviä tytölle , ei ole paikalla kun joskus onnistuu ja ennenkaikkea silloin kun kokee suuria epäonnistumisia .
Aikanaan kenties tälläisestä tapauksesta Pekka Ruuska teki yhden laulun nuoresta tytöstä joka ei lopulta jaksanut elää vaan päätti päivänsä . Kuritus ei sanana tietysti oikein istu tähän ja alkukielen sanat ovat raamatussa lempeämpiä muotoja ja sen lisäksi kulttuurissa on tapahtunut siirtyminen kasvatukseen kytkeytymisestä enemmän rangaistukseen liittyvä asia ja irrallaan rakkaudellista päämääristä joka ei ole fyysisistä kuritusta vaan opettamista ja ohjaamista .