Jeesuksen maallinen olemus ei jätä ketään evankeliumeista kiinostunutta rauhaan. Periaatteessa Jeesus oli avioton lapsi , jonka äidin maineen pelasti Josef.Miten Maria oli tullut raskaaksi, ei kuulu tähän keskusteluun, vaan ydin on se että Jeesus selvästi tiesi jotakin  ja kapinoi Josefin isyyttä vastaan.

Nykyajan silmälaseilla katsottuna tilanne on hyvin tuttu avioerojen ja uudelleen avioitumisien myötä. Lapset eivät ilman muuta hyväksy äidin uutta miestä isän korvikkeeksi ,vaan yrittävät parhaansa mukaan pitää kiinni suhteesta oikeaan isäänsä.

Josef parka ,joka oli todennäköisesti pelastanut Marian ja myös Jeesuksen ennenaikaisesta kivityskuolemasta jutalaisen lain mukaan, mikäli sitä siellä viellä heidän aikanaan sovellettiin ,ajautui taustahahmoksi taivaallisessa draamassa. Meidän aikamme tapahtumat osoittavat että kivityskuolema oli mitä suurimmassa määrin todellinen uhka silloinkin.

Julkisessa toiminassaan Jeesus teki kaksoiskapinan  isäteemaa kohti. Julistautumalla Taivaallisen isän pojaksi ,hän mitätöi Josefin isyyden ,ja samalla vallitsevan juutalaisen laintulkinta auktoriteetin. Fariseukset, lain tulkitsijat ja vartijat, olivat oman käsityksensä mukaan saman Taivaallisen Isän, jota Jeesus vaati itselleen, puhemiehiä.Jeesus kapinoi siis myöskin farisuksien jumalatulkintaa ja -kuvaa vastaan.Jeeus katsoi että keskeistä oli lain henki eikä sen kirjain Ei ihme että hän sai heidät vastaansa.Samalla hyvä huomio tämän päivän kirjaimeen uskoville.

Koska Jeesuksen Jumalakuvassa oli hyvin keskeistä armelias ja armahtava Jumala ,niin voisi ajatella että Josefilla oli tämän kanssa jotain tekemistä. Josef, joka otti sosiaalisen riskin ottamalla aviottomasti raskaan tytön vaimokseen, armahtaen hänet ja samalla koko Marian suvun.

Siis, Jeeus etsi totuutta siitä kuka oli hänen isänsä. Josef heijasteli armeliaisuudessaan armahtavan Jumalan henkeä, oli hän sitten persoonana millainen tahansa. Koska kukaan maallinen hahmo ei kelvannut isäksi niin taivaallinen , koko kulttuurin marinoima  taivaallinen Jumala oli ainoa mahdollisuus.

Ennen julkista toimintaansa Jeesus oli vetäytynyt erämaahan paastoamaan.Niinkuin monet mystikot ja eremiitit todistavat, valvominen ja paastoaminen ja koko olemuksen huomion kohdistaminen Jumalan löytämiseen luo sisäisen universumin jossa Jumala inkarnoituu.

Evankeliumit kertovat hänen kappailustaan Paholaisen kanssa, mutta se edellytti aikaisempaa Jumala-kokemusta jonka Paholainen pani kyseenalaiseksi. Isän läsnäolo tai poissaolo tuli keskeiseksi jälleen kerran ristiinnaulitsemisessa.

Emme tiedä muuta kun sen , että Isä-kapina isäkorvikkeita vastaan  oli sikäli onnistunut, että hän jättäytyi tuon taivaallisen isän käsiin luopuessaan tästä elämästä, kapinoimatta kohtaloaan vastaan, johon uskollisuus Taivaalliseen isään oli hänet johtanut.

Oliko Jeesus kosketuksessa essealaisiin tai ei niin, tuollaisen pidennetyn paaston läpivieminen muotoili hänen psyykettään ja identiteettiään ja todennäköisesti vahvisti hänen vakaamuksensa suorasta Jumalayhteydestä.

Tämän jälkeen kukaan tai mikään maallinen institutio tai henkilö ei kelvannut isän korvikkeeksi.Hän ja Isä olivat yhtä. Maalinen isä poissaolollaan ja Josef kasvatti-isänä ,jonka voi ja täytyi hyljätä isä korvikkeena, teki kaiken tämän mahdolliseksi.