Ihmisoikeudet ovat jakamattomia

YK:n yleiskokous hyväksyi yleiset ihmisoikeudet 10.12.1948 kun II Maailmansota oli päättynyt kolmea vuotta aiemmin. Ihmisoikeuksien esiin nostaminen ja valtioiden velvoittaminen niiden noudattamiseen oli vähintäänkin aiheellista. Sodan uhreja arvioidaan olleen noin 62 miljoonaa, joista siviilejä 37 miljoonaa ja sotilaita 25 miljoonaa. Lisäksi lukemattomat ihmiset olivat menettäneet kotinsa tai vapautensa.

Oma lukunsa olivat sotia edeltäneet Stalinin Neuvostoliitossa (1936-38) toteuttamat puhdistukset, joissa pidätettiin 7,5–14 miljoonaa ihmistä – suuri osa näistä teloitettiin tai menehtyi vankileireillä – ja Saksan Kansallissosialistien toimeenpanema juutalaisten joukkomurha (1941-45), jossa menehtyi yli 6 miljoonaa juutalaista. Näille kahdelle totalitarialle yhteistä oli vahingollisiksi leimattujen ihmisryhmien täysin pidäkkeetön sorto ja tuhoaminen.

YK:n jäsenvaltiot tulivat johtopäätökseen: ei koskaan enää. Ihmisoikeuksien julistuksen 30 artiklaa kattavat laajan kokonaisuuden yleisinhimillisiä oikeuksia. Johdannossa todetaan julistuksen perusteena, että ”yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksiensa tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustana maailmassa.”

Edelleen johdannossa viitataan julistuksen lähtökohtaan: ihmisoikeuksia on jätetty huomiotta ja raakalaisteot ovat järkyttäneet ihmiskunnan omaatuntoa. Tästä ihmiskunnan on suunnattava yhteiseen tehtävään luoda sellainen maailma, ”missä ihmiset voivat vapaasti nauttia sanan ja uskon vapautta sekä elää vapaina pelosta ja puutteesta.” Siksi kansat ovat peruskirjassa vahvistaneet uskonsa ihmisten ”perusoikeuksiin, ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen sekä miesten ja naisten yhtäläisiin oikeuksiin.” Kaikkien kansojen tehtävänä on muistuttaa julistuksen sisällöstä ja edistää näiden oikeuksien ja vapauksien kunnioittamista.
_ _ _
30 artiklan läpileikkaava katsaus on vähän puuduttava, mutta antaa käsityksen kokonaisuudesta. Olen tässä tiivistänyt artikloita tuoden esiin niiden olennaiset osat.

Ihmisoikeudet ovat jakamattomia, kuten on usein todettu. Tällä tarkoitetaan sitä, että kaikki artiklojen ihmisoikeudet ovat sitovia. Ei ole mahdollista poimia vain joitain itselle läheisiä kohtia.

- Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä (1. artikla).

- Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta (2. artikla).

- Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen (3. artikla). – Tästä artiklasta seuraavat orjuuden ja kidutuksen kieltävät artiklat 4 ja 5.

- Jokaisella ihmisellä on kaikkialla oikeus siihen, että hänet henkilönä tunnustetaan lain edessä (6. artikla), tasavertaisuuteen lain edessä sekä suojaan syrjintää vastaan (7. artikla) ja hyvitykseen oikeusistuimissa hänen oikeuksiaan loukkaavista teoista (8. artikla).

- Ketään ei saa mielivaltaisesti pidättää, vangita tai ajaa maanpakoon (9. artikla). Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi puolueettomassa tuomioistuimessa (10. artikla). Syytteessä oleva on syytön, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti todettu. Ketään ei pidä tuomita rangaistavaksi teoista, jotka eivät olleet rikollisia tekohetkellä (11. artikla).

- Jokaisella on yksityiselämän, kirjesalaisuuden, kunnian ja maineen suoja (12. artikla).

- Oikeus valtion sisällä liikkua vapaasti ja valita asuinpaikkansa sekä lähteä maasta ja palata sinne (13. artikla).

- Vainotulla on oikeus hakea ja saada turvapaikka muissa maissa. Tähän oikeuteen ei voida vedota, kun on kysymys epäpoliittisista rikoksista johtuvista syytteistä tai teoista, jotka ovat vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien periaatteita ja päämääriä (14. artikla).

- Oikeus kansalaisuuteen (15. artikla).

- Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan (16. artikla).

- Oikeus omistaa omaisuutta (17. artikla).

- Ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja (18. artikla).

- Mielipiteen- ja sananvapaus; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta (19. artikla).

- Kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen. (20. artikla).

- Oikeus osallistua maansa hallitsemiseen valittujen edustajien välityksellä, oikeus päästä maansa julkisiin toimiin. Kansan tahto on hallitusvallan perusta; tämä tahto on ilmaistava määräaikaisilla ja aidoilla vaaleilla, joissa kaikilla on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. (21. artikla).

- Oikeus sosiaaliturvaan sekä oikeus kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioon ottaen nauttia välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia. (22. artikla).

- Oikeus työhön sekä suojaan työttömyyttä vastaan. Oikeus samaan palkkaan samasta työstä. Oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan. Oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin. (23. artikla).

- Oikeus lepoon ja vapaa-aikaan sekä määräaikaisiin palkallisiin lomiin. (24. artikla).

- Oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä välttämättömät tarpeet. Äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun. Kaikkien lasten, riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa tai sen ulkopuolella, tulee nauttia samaa yhteiskunnan suojaa. (25. artikla).

- Oikeus saada opetusta. Sen tulee edistää ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä kaikkien kansakuntien ja kaikkien rotu- ja uskontoryhmien kesken. (26. artikla).

- Oikeus osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, nauttia taiteista sekä päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomista eduista. (27. artikla).

- Oikeus yhteiskunnalliseen ja kansainväliseen järjestykseen, jonka puitteissa oikeudet ja velvollisuudet voivat täysin toteutua. (28. artikla).

- Jokaisella on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, koska vain sen puitteissa hänen yksilöllisen olemuksensa vapaa ja täysi kehitys on mahdollinen. Jokainen on lailla säädettyjen rajoitusten alainen, joiden tarkoituksena on turvata toisten oikeuksien ja vapauksien tunnustaminen ja kunnioittaminen sekä moraalin, julkisen järjestyksen ja yleisen hyvinvoinnin oikeutetut vaatimukset kansanvaltaisessa yhteiskunnassa. (29. artikla).

- Mitään tässä julistuksessa ei saa tulkita niin, että valtio, ryhmä tai yksityinen henkilö voi sen perusteella katsoa oikeudekseen tehdä sellaista, mikä voisi hävittää tässä määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia. (30. artikla).
_ _ _
Mitä ajatuksia YK:n ihmisoikeuksien julistus herättää? Se on säilyttänyt ajankohtaisuutensa yllättävän hyvin. Ensimmäisen artiklan mainitsemat järki, omatunto ja veljeys ohjaavat valistuksen optimistisessa hengessä jäljessä sanottua. Esimerkiksi koulutusta, työtä ja sosiaaliturvaa koskevat kohdat ovat muovanneet yhteiskuntia. Myös suomalaisen hyvinvointivaltion kehitys saattaa olla merkittäviltä osin Ihmisoikeuksien julistuksen innoittamaa ja ohjaamaa.

Sen sijaan jotkut kohdat saattavat herättää tänään kysymyksiä. 14. artiklan mukaan vainotulla on oikeus hakea ja saada turvapaikka muissa maissa. Julistuksen antamisen aikaan oli tuoreessa muistissa esimerkiksi vainottujen juutalaisten pako pois Saksan hallitsemilta alueilta tai Neuvostoliiton valtaamien alueiden väestön pako länteen. Molemmissa tapauksissa pakolaisilla oli perusteltu syy paeta vainoa ja kuoleman vaaraa. Nykypäivän pakolaisuuden kirjo on laajempi, eikä aina ole kyse suoranaisesta vainon uhkasta kotimaassa, kuten pakolaisten houkuttelu kotimaistaan ja käyttäminen hybridivaikuttamiseen Keski-Euroopassa parhaillaan osoittaa.
_ _ _
Toinen artikla toteaa, että ”jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, jne. perustuvaa erotusta.”

Kaikkien ihmisten yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan tunnuspiirre. Siksi on yllättävää, että valkoihoisilta, heteroseksuaaleilta miehiltä evätään tänä päivänä joissakin yhteyksissä Ihmisoikeuksien julistuksessa mainittuja oikeuksia sillä perusteella, että he ovat etuoikeutettuja ja ”valtapositiossa”. Tämä on kuitenkin yleistys, joka ei pidä paikkaansa, ainakaan kaikkien miesten kohdalla. Miehissä on köyhiä, syrjäytyneitä ja eri tavoin ahdingossa olevia yhtä lailla kuin naisissakin.
- - -
16. artikla avioliitosta ja perheestä voi joidenkin mielestä olla vanhentunut, kun siinä todetaan, että ”perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan”. Perheen määrittelyt tosin vaihtelevat, mutta julistus tarkoittanee edellä artiklassa mainittua avioliittoa ja siihen mahdollisesti syntyviä lapsia. Niille kuuluu siis valtion suoja.

Joidenkin mielestä ydinperhe on vanhentunut instituutio, jonka tilalle ovat tulleet suhteiden moninaisuus ja avoimuus (ESS 11.11.). Tosiasiassa valtaosa suomalaisten parisuhteista on edelleen ydinperhemallin mukaisia. Tosin solmittujen avioliittojen samoin kuin syntyneiden lasten määrä laskee, jolloin tulevaisuuden huoltosuhde ja kestävyysvaje heikkenevät. Hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito vaikeutuu samalla kun väestö kuihtuu.
_ _ _

YK:n ihmisoikeuksien julistus ei puhu ainoastaan oikeuksista, vaan myös velvollisuuksista. Ilman oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa ei ole kohta oikeuksiakaan. Artiklassa 29 todetaan: ”Jokaisella on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, koska vain sen puitteissa hänen yksilöllisen olemuksensa vapaa ja täysi kehitys on mahdollinen.”

36 kommenttia

  • Pekka Särkiö sanoo:

    Viittaan nykyisessä keskustelussa esiintyvään valkoisten heteromiesten kumoamiseen: ”men are trash”, miehisyys itsessään on pahaa ja väkivaltaista ( Marilyn French, Laurie Penny, samoin Pauline Harmage tänä vuonna suomennetussa kirjassaan Miksi miesten vihaaminen tuottaa iloa) ja miesten vaikutusta yhteiskunnassa tulisi vähentää. Tässä apuna on sorron hierarkia. Sen alimmalla tasolla on valkoinen heteromies, jonka tulee väistyä hierarkiassa ylempänä olevien tieltä. Tämän em. ajattelun mukaan on oikeutettua arvottaa ihmisiä ihonvärin ja sukupuolen mukaan, mikä on vastoin YK:n ihmisoikeuksien julistusta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      En tarkoittanut sitä, että joku feministi kirjoittaa kirjan siitä, kuinka vihaa miehiä. Tai kuinka Nalle Wahlroos kirjoittaa kirjan, kuinka vihaa ay-liiketta. Tai kuinka Stephanie Mayer kirjoittaa kirjan kuinka ihmissudet vihaavat vampyyreitä.

      Olin enemmän kiinnostunut konkreettisesta tilanteesta, jossa valkoiset heteromiehet aivan oikeasti tulevat kohdelluksi epätasa-arvoisesti sen vuoksi, että ovat valkoisia heteromiehiä.

      Itseasiassa Pauline Harmange kritisoi kirjoituksissaan juuri tällaista eksistentiaalista ahdistusta, jossa valkoiset heteromiehet perusteetta asettavat itsensä uhrin asemaan ja kerjäävät tällä empatiaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirsi Hiilamo sanoo:

    Lämmin kiitos selvennyksestä, Pekka Särkiö. Valoisaa adventin aikaa!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Eihän tuossa nyt paljonkaan selvennystä saatu.

      Olisin Mikon tapaan odottamassa niitä konkreettisia esimerkkejä.

      Vuosikausia – jos ei suorastaan vuosikymmeniä – olen tälläkin palstalla peräänkuuluttanut valkoisten heteromiesten ryhtiliikettä. Jos teiltä jotakin puuttuu, taistelkaa! Niin naisetkin ovat tehneet.

      Voi hyvät veljet, miksi teette itsestänne pilakuvan näillä tällaisilla ulostuloilla ?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Seija: ”Voi hyvät veljet, miksi teette itsestänne pilakuvan näillä tällaisilla ulostuloilla ?”

      Samaa ihmettelee nimimerkki: ”Valkoinen heteromies”.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Sanokaahan kuinka tulisi suhtautua sellaisiin järjestöihin jotka ennen ovat selkeästi harjoittaneet sortoa ja nykyisin ovat pikkuhiljaa muuttaneet toimintaansa päinvastaiseen suuntaan mutta joiden kirjoituksissa, joihin nämä perustuvat, näkyy vieläkin sortoa?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Oliko tässä ihmisoikeusjulistuksessa todella kysymys valkoisesta heteromiehestä. Hänelläkö ei nyt ole ihmisoikeuksia?

    Valkoisen heteromiehen pitää tutkistella itseään, että onko tullut koskaan sorrettua ja vainottua ja halvennettua muita, uskottua ja jopa opetettua, että kaikki eivät ole samanarvoisia, osa on hyvästä ja osa pahasta voimasta peräisin, lampaita ja vuohia, ja osa on vain karvaisia kanteleita. Valkoinen heteromies tietää ketkä ovat mistäkin.

    Sieltä se selviää. Koska elämä nyt vain menee sillä tavalla, että minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Jeesus Kristuskaan ei voi tässä auttaa, koska se on ennaltamäärätty asia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Naisia vihaavat miehet ! Naisilla on paljonkin syytä vihata miehiä, rikostilastot kertovat karua kieltään. Suomen naisten vaarallisin paikka on oma koti, oli siellä minkävärinen mies tahansa. Yleensä valkoinen.

    Valkkoisen heteromiehen asenteet ja arvostukset on asetettu kyseenalaisiksi, siitäkö epävarmuus ?

    Halveksin väriin katsomatta kaikkia miehiä, jotka aloittavat sotia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Lopuksi yleisesti: YK:n Ihmisoikeuksien julistus haluaa taata kaikille ihmisille samat oikeudet sukupuoleen, ihonväriin ja uskontoon katsomatta. Tämä on tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Samat oikeudet kuuluvat kaikille. Toimittaja Sannikan vieraana pari viikkoa sitten YLE:n keskusteluohjelmassa ollut YLE:n toimittaja sanoi, että valkoisella heteromiehelle ei kuulu samoja oikeuksia kuin esimerkiksi rodullistetuilla naisille.

    Kirjoitin samasta aiheesta Kotimaa-fi blogiini viisi vuotta sitten otsikolla: ”Valkoisten heteromiesten tulisi vaieta?” (20.11.2016). Silloin viittasin vain lyhyesti Kansainvälisen ihmisoikeuksien julistuksen kohtaan kaikkien yhtäläisestä oikeudesta esimerkiksi sananvapauteen sukupuolesta, ihonväristä ja seksuaalisesta suuntauksesta riippumatta. Nyt tiivistin ja siteerasin koko Ihmisoikeuksien julistuksen, jotta asia olisi mahdollisimman selvä.

    Onko tilanne muuttunut viidessä vuodessa? Jotain parannusta on tullut sen jälkeen, kuten Kansainvälisen Miestenpäivän vietto 19.11. Kuitenkin yhä edelleen julkisuudessa esiintyy vaatimuksia, kuten että valkoisten heteromiesten tulisi tasa-arvon vuoksi vaieta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Anteeksi, että palaan tähän keskusteluun näin pitkällä viipeellä. Aina välillä täytyy maata tautivuoteella.

      En näe ainakaan eurooppalaisessa mediassa paljonkaan sellaisia viestejä, että valkoisten heteromiesten tulisi vaieta. Olisiko joku enempi amerikkalais-feministinen trendi? Ehkä sinulla Pekka on jokin tarkempi tietämys?

      Ja useamman Euroopan maan tiedotusvälineitä seuraavana sanoisin, että niiden päätoimittajista on kyllä erittäin vaikea löytää muita kuin valkoisia miehiä. Heidän seksuaalisista suuntautumisistaan en tietenkään tiedä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.