Ihmisen arvo ja ihmisoikeudet kristinuskon keskeisenä merkityksenä
Pitkän linjan maamme talousvaikuttaja Sixten Korkman kirjoiti Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla mielenkiintoisen ja paljon esille nostetun kirjoituksen kristinuskon merkityksestä maailmassa (HS 6.9.22). Kirjoituksen alkupuolella hän toteaa näin:” Kristinuskon tarina on ihmeellinen. Tuskin mikään muu vallankumouksellinen liike on ollut yhtä menestyksekäs.”
Kirjoituksessa Korkman pohtii talousmiehen näkökulmasta sekä samalla laajemmasta näkökulmasta kristinuskon merkitystä. Hän toteaa kriittisesti, että vaikutus on ollut paitsi mullistava myös ristiriitainen. Kristinuskon nurjina puolina hän nostaa esille väkivallan käytön kristinuskon levittämisessä ja ” uskonnolliset fundamentalistit, jotka lietsovat vastakkainasetteluja muun muassa sukupuolikysymyksissä.”
Korkman nostaa kristinuskon erityisenä merkityksenä ihmisen arvon ja ihmisoikeudet. Hän kirjoittaa kyllä hieman ehkä tietämättömästi, että kristillinen usko antoi ihmisarvon kaikille ihmisille paitsi pakanoille. Kyllä kristillisen uskon sanoma ja Jeesuksen opetus antoivat ja antavat arvon aivan kaikille ihmisille. Jokainen on Jumalan silmissä arvokas.
Talousvaikuttajana Korkman kirjoittaa kristinuskon seurauksista myös kulttuurin ja talouden asioissa. Kaikkiaan hän tiivistää kristinuskon merkitystä näin: ”Kristinusko juurrutti ihmisoikeudet koko läntiseen maailmaan ja on tältä kannalta ollut tärkeämpi kuin Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistus tai Ranskan vallankumouksen ihmisoikeusjulistus. Kristinuskon kulttuurinen merkitys on ollut ja on maallistumisesta huolimatta edelleen valtava, jos kohta ristiriitainen ja vaikeasti arvioitavissa.”
Teologiselta kannalta Korkman jättää mainitsematta kristinuskon ”eskatologisen” näkökulman eli ihmisen ikuisen pelastuskysymyksen, joka kristinuskon mukaan toteutuu Kristuksessa. Silti on tärkeää, että maamme raskaan sarjan vaikuttaja arvioi kristinuskon merkitystä näinkin myönteisesti. Ja nostaa aivan oikein kristinuskon sisällössä ihmisen arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisen keskeisiksi. Ilman niitä uskomme on farisealaisuutta.
Toivo Loikkanen
131 kommenttia
Eivät teot ja usko ihan erillisä ole. Ne kuuluvat uskoon, sen käytännöllinen puoli. Enemmän tai vähemmän ”farisealaisa” kieltämättä on. En täsmennä, ettei osuisi väärään tai itteenikin…toisinaan?
Kristinuskossa meidän täytyy hyvin katsoa Lutheria.
Miten Luther itse kommentoi Uskonpuhdistuksen tuloksia. Eikö Hän aikonut jättää Wittenbergin taakseen kun meno viheliäiseksi yltyi.
Miten Lutherin turhautuminen vaikuttaa päivän politiikkaan kirkossa, ja sen julistuksessa Oikean Uskon huomaamisessa aina Vanhurskautukseen asti.
Eiköhän Ranskan 1790.tä luvun tapahtumat vaikuttaneet tähänkin.
Loikkanen ”Ja nostaa aivan oikein kristinuskon sisällössä ihmisen arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisen keskeisiksi. Ilman niitä uskomme on farisealaisuutta.”
Olisko mitenkään mahdollista, että fariseukset saisivat jo levätä rauhassa, että ihmisoikeudet siltäkin osin toteutuisivat, viimeistään 2000-luvulla. Eivät he ole oleet mitään rikollisia.
Vai voiko heitä sormella osoitella maailman tappiin saakka, vain siitä syystä, että heitä pidetään juutalaisina ja juutalaisviha on evankeliumin ja Lutherin keskeinen sanoma siksi, että juutalaisuus on lakiuskonto, eikä luovu omastaan.
”Muuten uskomme on farisealaisuutta ”
……. hyvin pitkälle onkin, koska juuri fariseukset uskoivat tuonpuoleiseen ja ruumiiden ylösnousemukseen. Se on kristillinen ilosanoma, mutta lähde on ikuisen moittimisen ja sormella osoittelun kohde. Miksi näin, eikö siinä ole epäoikeudenmukainen ristiriita. Vai pitäiskö sanoa, ”Kavallus.” Viedään jotakin toiselle kuuluvaa.
Niin, usko ja teot. Miksei, kunhan asiaa ei käsitetä niin, että vanhurskauttaminen olisi yhtä kuin usko ja sen kautta toimiva rakkaus.
Se on täysin kristillitä huuhaata, että lakia noudattavat pyrkivät omin voimin saavuttamaan pelastuksen ja kaiken lisäksi fariseukset olivat vapaamielisempiä muun muassa sapatin suhteen, kuin essealaiset, joille sapatti oli kaiken tekemisen kieltävä lapopäivä.
Esim, käsien pesu on kuulunut näihin säädöksiin, jotka kristillinen oppi on tulkinnut omin voimin yrittämiseksi. ” Ne kun torilta tullessakin pesevät kädet ” Pyrittekö te taivaaseen, kun joudutte pesemään käsiä koronan aikana, ja ihan hyvä se on muutenkin oppia käsien pesu, ennen kuin se epidemia ehtii tulla. Ei sillä taivaaseen pyritä. Tuntuu oikein tyhmältä, kun joutuu aikuisille miehille selittämään tällaisia asioita.
Ihmisethän noudattavat erilaisiä säädöksiä oman itsensä ja lähimmäisten takia, siksi, että on hyvä kaikkien kannalta oppia toimimaan ja tekemään oikein ja mikä hyvää on. ”Mitä muuta Jumala sinulta vaatii, kuin että teet sitä mikä hyvää on ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä”
Jukka Mikkola ”Tunnut minusta katselevan asiaa (jälleen) hyvin yksipuolisesta ”vinkkelistä”, pelkistäen, kärjistäenkin. Evankeliumin suhteen väitteesi kuulostaa vielä oudommalta. Suosittelen tututumaan aitoon evankeliumiin (laajasti ymmärrettynä).”
Olet oikeassa siinä, että katson teidän yksipuolisuuden toiselta puolelta yksipuolisesti. Eli vastakkaiselta puolelta, ja lisäksi naisnäkökulmasta, jota te ette ole tottuneet kuulemaan.
Ja mitä evankelimiin tulee, olen lukenut sitä enemmän, kuin kukaan keskiverto suomalainen, lisäksi olen lukenut jakeista olevat viitteet VT:n puolelta ja todennut, että evankeliumin väiteet siitä, että VT on ilmoitusta Kristuksen tulosta ei todellakaan pidä paikkaansa. Siltä pohjalta sitten, yritän kirjoittaa aiheesta kirjaa, saa nähdä suostuuko kukaan kustantamaan.
Miten sinä luet raamattua ?
Blogista nostaa uskon, toivon, ja rakkauden uskomme primaareiksi asioiksi arkipäivän tekemisen ohella. Miksei näinkin.
Usko ja toivo ovat jo Jumalan lahjoja Ihmissielussa jotka saivat orastavan alkunsa omassatunnossa ja kyvyssä valita kun Jumala kielsi.
Mainitsematta blogistan kommentissa jäi anteeksianto mikä sekin kaipaisi osallisilta kuin kirkolta Lutherin ripin päivittämistä mikä itsessään ei katso synnintuntoa ja katumusta Ihmisarvon mukaisesti ja mitkä lykyssä johtavat Ihmisen uudistumaan vaan epäuskon hetket vievät teon liian helposti toistamaan äsken päästettyä vaivaa.
Asiahan syntyy Lutherin katumuksen sisällöstä mikä on Oikeasta Uskosta virinnyt synnintunto.
Kirkkomme on Yksin Uskosta asiassa valinnut itselleen mieluista Uskonpuhdistajien asiasta. Näin ollaan kuin tavaratalossa missä löytyy jokaiselle jotakin, on päivittäiseen tarpeeseen puhtaudesta alkaen, on lupauksia hyvästä ravinnosta kun syöt tätä, ja on jopa meikkiosasto missä voi peitettä katsomalla pysyä arvollisena Ihmisenä uskomalla lupauksiin.
Yksi kuitenkin puuttuu, ja se on rautaosasto, mistä saisi rukiista ohjausta opetuksessa ja hengellisessä tiennäytössä.
Anteeksiannon ja ihmisoikeuksien suhde voisi olla oma mielenkiintoinen aihekokonaisuus. Ihan suoraviivainen tuo suhde ei ole? Pohdinnan arvoinen kaiketikin.
Toivo Loikkanen tuo esille seuraavan:
””Toivo Loikkanen13.09.2022 20:13 Lutherille uskon eläminen todeksi juuri arjen keskellä oli tärkeää Eli usko ja rakkaus.””
Olisi mielenkiintoista jos Toivo Loikkanen vastaisi kuin nämä ”usko ja rakkaus” näkyi Lutherin kohdalla yoisin uskovia kohtaan?
Ihan muistin virkistämiseksi mitä todellinen rakkaus on Jeesuksen sanoin:
43 Te olette kuulleet sanotuksi: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi’. 44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, 45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. 46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? 47 Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? 48 Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.”(Matt.5)
Kirjoittaja
Toivo Loikkanen
Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana ja OP-ryhmän hallintoneuvoston jäsenenä.
Niin, Tarja, Kertoohan Ramattukin että ”riivaajatkin uskovat” – se ei heitä ”hyviksiksi” tehnyt. Usko ja teot liittyvä toisiinsa, ei niitä voi aivan erillisinäkään pitää. Toinen asia on, että kaikki me väärin teemme. Oman aatteen kehuminen ei toki sinänsä väärin ole – jos siihen uskoo, niin epärehellistähän olisi sitä ”haukkua”. Oma asiansa on se, jos nauttii (ylitse kaiken) siitä, että itse on oikeassa ja ”muut väärässä”. – Että itse voi kehuskella (nautiskellen), että itse on ”ylen hurskas” ja muut ”hyi, pahoja”. Se taas ei tarkoita sitä, ettei erinäisiä asioita voisi synniksikin (tai vääryydeksi) kutsua.
Jason Lepojärvi totesi hyvin Jumalasta: Jumala on rakkaus – mutta rakkaus ei ole jumala. Nuo tuppaavat menemään sekaisin.
Tuosta ”kolmipäisestä yhden ruumiin” kuvauksesta en tiedä mitään. Sellaistahan ei ole kristinuskon näkemyksessä. Kolminaisuus on ihan oma asiansa, jota täysin tyhjentävästi tuskin kukaan ymmärtää. (Emmehän oikein aineen olemustakaan täysin ymmärrä.) Vaikea on ymmärtää sitäkään, että Jumala otti ”ihmisen muodon” ja tuli (itse) tänne maailmaan kärsimäänkin, ettei meidän tarttis ihan kaikkea ansaitsemaamme kärsiä.
Vaan ei kaikkea ihmisten aiheuttamaa kärsimystä hävitetty – ei koko ihmiskuntaa hävitetty…
Ilmoita asiaton kommentti