Ihmisen arvo ja ihmisoikeudet kristinuskon keskeisenä merkityksenä
Pitkän linjan maamme talousvaikuttaja Sixten Korkman kirjoiti Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla mielenkiintoisen ja paljon esille nostetun kirjoituksen kristinuskon merkityksestä maailmassa (HS 6.9.22). Kirjoituksen alkupuolella hän toteaa näin:” Kristinuskon tarina on ihmeellinen. Tuskin mikään muu vallankumouksellinen liike on ollut yhtä menestyksekäs.”
Kirjoituksessa Korkman pohtii talousmiehen näkökulmasta sekä samalla laajemmasta näkökulmasta kristinuskon merkitystä. Hän toteaa kriittisesti, että vaikutus on ollut paitsi mullistava myös ristiriitainen. Kristinuskon nurjina puolina hän nostaa esille väkivallan käytön kristinuskon levittämisessä ja ” uskonnolliset fundamentalistit, jotka lietsovat vastakkainasetteluja muun muassa sukupuolikysymyksissä.”
Korkman nostaa kristinuskon erityisenä merkityksenä ihmisen arvon ja ihmisoikeudet. Hän kirjoittaa kyllä hieman ehkä tietämättömästi, että kristillinen usko antoi ihmisarvon kaikille ihmisille paitsi pakanoille. Kyllä kristillisen uskon sanoma ja Jeesuksen opetus antoivat ja antavat arvon aivan kaikille ihmisille. Jokainen on Jumalan silmissä arvokas.
Talousvaikuttajana Korkman kirjoittaa kristinuskon seurauksista myös kulttuurin ja talouden asioissa. Kaikkiaan hän tiivistää kristinuskon merkitystä näin: ”Kristinusko juurrutti ihmisoikeudet koko läntiseen maailmaan ja on tältä kannalta ollut tärkeämpi kuin Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistus tai Ranskan vallankumouksen ihmisoikeusjulistus. Kristinuskon kulttuurinen merkitys on ollut ja on maallistumisesta huolimatta edelleen valtava, jos kohta ristiriitainen ja vaikeasti arvioitavissa.”
Teologiselta kannalta Korkman jättää mainitsematta kristinuskon ”eskatologisen” näkökulman eli ihmisen ikuisen pelastuskysymyksen, joka kristinuskon mukaan toteutuu Kristuksessa. Silti on tärkeää, että maamme raskaan sarjan vaikuttaja arvioi kristinuskon merkitystä näinkin myönteisesti. Ja nostaa aivan oikein kristinuskon sisällössä ihmisen arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisen keskeisiksi. Ilman niitä uskomme on farisealaisuutta.
Toivo Loikkanen
131 kommenttia
Kristilliset kirkot ovat keränneet valtavia omaisuuksia. Eikö olisi jo aika alkaa jo jakaa niitä ? Miten sen rikkaan taivaaseen pääsyn laita on ?
Täytyykö kirkkoja ylläpitää väkisin, kun väki vähenee ? Kirkkojahan on jo myyty. Hautaamisesta voisi ottaa eri maksun sen mukaan mihin uskottelee joutuvansa.
Korkmanin suht. pinnallista huitaisua, joka on näköjään ollut kuin luu nälkäisille, voi toki hieman syventää, sillä: Länsimainen elintasomme on korkea, tieteemme ja kulttuurimme kehittynyttä yksinkertaisesti johtuen Sumerin, Egyptin ja Kreikan maantieteellisestä sijainnista ja niistä esoteerisista traditioista, joka näiden maiden tiedettä oli taltioinut ja ylläpitänyt ammoisista ajoista ja etenkin läpi kirkon pimeimmän ajan. Kristillisten apologeettojen logiikan mukaan tieteen olisi pitänyt myös kehittyä ja elintason nousta erityisesti Venäjällä, mikäli kriteerinä on kristinuskon valta ja vaikutus ihmiseen, jota ortodoksinen kirkko oli pääsyt vapaasti muokkaamaan. Ja pitäisi myös kysyä, miksi tiede on kehittynyt ja elintaso noussut v a i n niissä kristillisissä maissa, joissa humanismi, renessanssi ja Valistus pääsivät vaikuttamaan. Ei juuri muissa! Valistus läpäisi eritäin hyvin Englannin ja Ranskan ja etenkin Pohjoismaat, mutta hieman huonoimmin Saksan, joka sitten syvästi kristillisenä vanhoillisena maana aloittikin kaksi hirvittävää maailmasotaa. Kehitystämme arvioitaessa ei siis pidä hypätä jo täydessä vauhdissa olleeseen junaan!!! Kristillinen usein perin valikoiva tutkimus jättää paljon selittämättä ja monet selitykset ovat naivihkoja. Ei ole esimerkiksi täysin varmaa, pysähtyikö Euroopan kehitys Rooman rappion vuoksi, vaan rappeutuiko Rooma myös osin maailmanloppua odottavan kristinuskon vuoksi. Pahiten monet kristityt floppaavat kuitenkin ohittaessaan kokonaan esoteerisen perimätiedon. Länsimainen filosofia ja tiede olivat väliaikaisesti ’kuolleet’ about Marcus Aureliuksen mukana ja jälleensyntyneet 1100-1500-luvun ennakoivan ’raskausajan’ jälkeen 1600 -1700-luvuilla: Jotta tieteen renessanssin ymmärtäisi sen tämän 1000-vuotisen Ruususen unen jälkeen lienee syytä vilkaista hieman myös juutalaisten kabbalistien vaikutukseen todeten ensin, että kaiken pohjana oli juutalaisten varhaiset yhteydet sumerilaisten, egyptiläisten, arabialaisten ja intialaisten kulttuuriin ja tietotaitoon, joka ilmeni etenkin juutalaisessa esoteerisessa perimätiedossa eli siis kabbalassa. Kabbalan omaksuivat sittemmin monet myös länsimaiset filosofit, matemaatikot, astronomit ja muut tiedemiehet, jotka hakivat sen viitteistä tietoa universumin (ovlam hepr.) olemuksesta. Kabbalistiset tieteilijät loivat innovaatioillaan pohjan tieteen kehittymiselle: Abraham bar Hijja kehitti jo 1200-luvulla tieteellistä metodologiaa ja edisti maantiedettä, aritmetiikkaa ja astronomiaa. Bonfils kehitti desimalisysteemin 150 vuotta ennen muita Euroopassa, trigonomiaa kehitti Levi Ben Gerson, häneltä tuli mm. kuuluisa Jaakobin sauva, jota navigoinnisa hyödynsivät Magellan, Kolumbus ja Vasco da Gama. Abraham Latif havaitsi varhain kabbalan tieteelliset mahdollisuudet. Hänen järjestelmänsä käänsi sittemmin luettaviksi Raymond Lully. Mainittujen kabbalististen ajan tiedemiesten vaikutukset myös tieteellisen välineistön kehittymiseksi oli ratkaiseva. Kohta syntyivät tekeskoopit, mikroskoopit, termometrit ja tarkkuuskellot. Tieteen valtava nousu nähtiin juuri maissa, missä juutalaiset oli hovikelpoistettu ja missä länsimainen kirjallinen kabbala kukoisti: Bacon, Descartes, Locke, Leibnitz, Copernicus, Kepler, Galilei, Boyle ja monet muut olivat tutustuneet länsimaiseen kabbalaan ja he olivat useimmat myös jonkin esoteerisen s a l a s e u r a n jäseniä. Näissä seuroissa saattoi keskustella tieteestäkin vapaasti ilman inkvisition pelkoa. Juutalaisen valistuksen – haskalan – aikana 1800-luvulla alkoi lähinnä maallistuneiden juutalaisten keskuudessa myös siirtyminen muuhunkin kirjallisuuteen ja tieteeseen. Kuvattu laaja ja pitkäaikainen kehitys tapahtui pääosin lännessä. Lieneekö sattuma, että lännessä kabbala oli kiinnostunut luonnosta ja maasta, idässä Jumalasta ja taivaasta. Lännessä kabbalistisia teoksia oli juuri tuolloin saatavina latinaksi Euroopan yliopistoissa ja kirjastoissa. En voi pitää siis sattumana, että länsimainen tiede kehittyi yhtä aikaa juuri siellä ja samaan aikaan, missä juutalaisuus sai hovikelpoisuuden ja missä kabbalaa ahkerasti luettiin ja tutkittiin ja sovellettiin. Vaikka kaikki tieteelliset kabbalistit eivät olleet operoivia vaan teoreetikkoja ja operointi tapahtui paljon ns. kulttuurikristittyjen toimesta, joiden hallussa olivat yliopistot, on muistettava, että monet tieteelliset salaseurat, mm. Invisible Collge ja sittemmin Royal Society koostui miehistä, jotka olivat syvästi perehtyneet kabbalaan ja jotka muodostivat sittemmin vapaamuurariveljeskuntien ytimiä, joiden II asteen keskeinen teema oli tiede. Niinpä ei hämmästytä, että sanaan shinboleth sisältyy tässä arabialaisessa nun-lukutavassaan myös sytokromi c: n salaisuus. Maxwell Faraday kuului sähkön salaisuuksia tuntevaan ruusu-ristiläiseen Rose-Croixiin. Jopa nykytieteen lähes pyhimys Newton tunnusti ettei ole keksinyt mitään uutta, vaan että oli saanut pohjaideansa prisca sapitentiasta, millä viittasi tähän juutalaisen kabbalistiseen perimätietoon. Ja kun Isaac Lurian kabbalassa jo 1500-luvulla (!!!) todettiin, että valo kaareutuu avaruudessa, ei ole epäilystäkään, etteikö myös juutalaiselle Einsteinille kabbala ollut intuition lähde
Kun olen jotakin historian, aaatehistorian, kirkkohistorian – ja sosiologiankin eepoksia (hiukan) lueskellut, voi vain ihmetellä, toisaalta tietämättömyyttä, toisaalta suorastaan pupulististakin kommentointia. Kukaan ei määrittele: mitä hän tässä tarkoittaa a) ihmisoikeudella b) kristinuskolla. No, nämä some-paikat eivät toki ole ehkä syvällisyyden huippuja. Mutta Hesarin Ville Similän kommentti Sixten Kormaniin oli yksi pohjanoteeraus.
Ihmisoikeuksia ja valistusta analysoitaessa, on hyvä muistaa, että Ranskan suuri vallankumous (ja valistus) vaikutti myös Marxiin ja kommunismin syntyyn, edelleen ”ihmisoikeuksista” tunnettuun Neuvostoliittoon (mm.), sen vallankumoukseen. Toisaalta Marx oli tekemisissä ainakin etäisesti myös kristinuskonnon kanssa.
Joka tapauksessa kristinusko onollut pitkään Eurooppalaisen (ja yhdysvaltalaisenkin) filosofian taustalla (jopa täällä sekularisoituvassa ”lännessä”). Ja kristinusko vähänsi Euroopan orjuutta lasten, köyhien, naistenkin kuolleisuutta, vaikka myöhemmin orjuus Eurooppaan tulikin ahneuden (ja eräisen muiden vaikutusten) kautta. Myös ei-kristityt tutkijat ovat todenneet ihmisoikeuksien erityisesti eurooppalaisessa/läntisessä kontekstissa olevan kristinuskon vahvasti myötävaikuttamia. Valistusta ei toki voi sivuuttaa, vaikka senkin varjolla ihmisoikeuksia on rikottu. Antiikin maailma oli varsin epädemokraattinen ja ihmisiä eriarvoistava.
Kristillisperäiset maat ovat niitä harvoja, jotka edes hiukan ovat tehneet tunnustusta tai katumusta ”synneistään”. Toisin kuin sosialistis-ateistiset (tai islamilaiset, tai muiden uskontojen hallitsemat maatkaan). Poikkeuksia aina löytyy. Saksassa toisen maailmansodan aikana syntyi erikseen tunnustuskirkko – Hitlerin ei-kristillisperäiset lonkerot kun ulottuivat yliopistojen teologisiin tiedekuntiin asti. Uskonnoilla kuten myös uskonnottomuus-aatteilla on paha taipumus liittoutua vallanpitäjien kanssa. Vallanhimo tuppaa saamaan pahaa jälkeä.
Jos väitettäisiin, että kristinusko on este ihmisoikeuksille, voitaisiin myös väittää että ateismi (tilastollisesti mitattuna) on ”kaikkien ihmisoikeuksien loukkaamisen äiti”. En toki moiseen populismiin turvaudu.
Korkmanin kirjoitus edusti yhteiskunnallis-sosoilogis-kulttuurista ymmärrystä kristinuskonnolle. Kirjoitusta on kommentoinut Timo Eskola, jos joku haluaa surffata. (https://timoeskola.wordpress.com/category/blogi/)
Kokonaan toinen kysymys on se, että viimeaikoina ”ihmisoikeuksien” käsite on muodostunut tarkoitushakuiseksi eikä määrittelyä pureta auki. (Onko ko. oikeudella muut apohjaa kuin tiettyjen vallapitäjien mielipide?).
Jos aidosti haltaan argumentoida kristinuskon ja ihmisoikeuksien suhdetta, on ensin käsitteet määriteltävä.
Kirjoitin konditionaalimuodossa, ”jossittelevasti”. – Jos siis ateismia tarkasteltaisiin sosiologis-yhteiskunnallis-kulttuurisena ilmiönä kuten ”kristinuskoa” oli käsitelty.
Onhan monia maita lukiteltu ”ateistisiksi”. Toisia ”kristillisiksi”. Kolmansia islamilaisiksi, neljänsiä hindulaisdiksi jne., jos halutaan maailmankuvallisia kulttuureita verrata. Kuten huomasit (?), vertailtaessa esim. omenoita ja appelsiinipuita keskenään ei ehkä olla kaikkein johdonmukaisimpia johtopäätöksissä hedelmien suhteen.
En siis väitä että atesmi sinänsä olis ollut syy Neuvostoliiton, Kiinan, Vietnamin ym. julmuuksiin. Mutta ei ateismi niitä näyttänyt vähentävänkään. En väitä kausaalisuhteista tässä mitään.
Jos ateismia tarkastellaan ”ei-uskona jumalaan”, olisi kristinuskoa tarkasteltava ”uskona kristinuskon totuuksiin”. Näinhän ei ole tehty ”kristinuskon” suhteen. Ateismista itsessään en sano sen enempää. Joten siinä mielessä voit olla ”levollisemmin” mielin.
Tuo on mielipide, ei tutkimustulos. Liittyykö vai eikö liity tapauksiin? Siitä lienee erilaisa mielipiteitä – ja kokemuksia. En ala väittelemään. Ei hyödytä ketään (muuta kuin tietoliikenneyhtiöitä ja mainostajia…).
Niitä voidaan argumentoida ja vasta-argumentoida varmaankin loputtomiin. En siihen ryhdy. Ateismin nimissä on kuitenkin tehty ihmisoikeuksien loukkauksia (ja tehdään edelleenkin). Uskontojenkin nimissä on tehty ja tehdään. Onko syynä usko Jumalaan tai ei-usko jumalaan, ei tutkimuksessa lopullisesti selviä, aina epävarmuutta jää, aina voidaan tehdä uusia erilaisia tutkimuksia erilaisn tutkimusasetelmin. Kukin voi sitten valita mieleisen ja argumentoida mielipiteensä puolesta.
Tarkoitukseni olikin vain tällä osoittaa, että heittoväite ”kristinusko on ihmisoikeiksien este” on totuusarvoltaan kyseenalainen ja/koska perustuu selaiseen ”tutkimukselliseen asetelmaan”, jossa: – tutkittavaa käsitettä ei ole määritelty hyvin – käsitteen havaitsemiseen/mittaamiseen liittyvä ”operationalisointi” a) ei kristiinuskoon uskovien kannalta ole onnistunut, b) eikä vastaa tutkittavaksi väitettyä käsitettä.
Eri mieltä voi/saa tietenkin olla.
Ihmisarvo ei ole kovin korkealla kristillisessä uskonopissa, onhan ihmisen luku 666 ja se on pedon luku. Mutta tietysti, petona oleminenkin voi olla ihmisoikeus, jos niin halutaan kansa manipuloida uskomaan.
Entäpä sitten ihminen, jossa on jo kymmenen kuutosta. six ja ten
Laki on kristinopin vihollinen, mutta juuri laki on tuonut ihmisille oikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeuksien toteutumista valvovia elimiä, eikä kirkko ole voinut sille mitään. Kirkko olisi halunnut hallita myös ihmisten yksityielämää, intiimeimpään saakka, mutta siihenkin laki on tuonut yksityisyyden suojan. Kirkon sananvapauden rajoittaminen pakotti ihmiset uskomaan valheisiin, ja pelkoihin, eikä kirkkoa saanut kritisoida, se oli jumalan pilkkaa. Mutta laki on tässäkin suhteessa tuonut ihmisille sananvapauden ja mielipiteenvapauden, eikä kirkko ole voinut sillekkään mitään. Laki on siis tuonut vapauksia, vapahtanut.
Olen tavannut netisssä usempia henkilöitä, jotka ovat korkeissa asemissa, jotka vähän aikaa sitten, olivat vielä säätyjä, kuten aatelisto, porvaristo, ja koska kirkko oli yksi sääty, ovat säätyläiset tietenkin hyväuskoisia itsensä suhteen ja kuuluvat ikäänkuin kansan eliittiin, ja kirkko on aina puolustanut heitä ja he kirkkoa. Kansalla ei ole ollut sananvaltaa, eikä aikaa perehtyä asioihin, raskas työ on pitänyt heidät väsyneinä, ja välinpitämättöminä.
Rahvaan näkökulma ja kokemus on vasta nyt pääsemässä ilmoille kertomaan oman kokemuksensa myös kristinopin vaikutuksisista, ja siellä voi olla paljon katkeruutta ja ikävää muistelua ankaruudesta ja halveksunnasta köyhyyttä ja huono-osaisuutta ja jopa työläisiä kohtaan, jotka kuitenkin tämän maan ovat nostaneet ylös melkein palkatta ja maksaneet vielä kirkollisverotkin. Heitä ei saa unohtaa.
Tuhannet ovat tietysti jo menneet manan majoille, mutta historia kertoo jotain heistäkin.
Tuolla ”pedon luvulla” ja ihmisoikeudella lieneen yhteyttä vain ikäli, että ”peto” on ihmistenkin vihollinen – myös ihmisoikeuksien. Ihmisen luku” ei viittaa ihmiseen Jumalan kuvana. Enemmänkin siihen, että itse ”pirulle” on annettu valta. Se, että myös ”paha” (syntinen) ihminen (rikollinenkin) ihminen on arvokas Jumalan silmissä, ei valitettavasti tarkoita, että ihmiset sen mukaan osaisivat tai edes haluaisivat toimia. Jotenkin pahuutta ja pahuuden tekemistä on pyrittävä rajoittamaan. Ei helppoa? (Paitsi jos hävitettäisiin kokoko ihmiskunta…häviäisi ihmisten pahuuskin maan päältä…)
Pahan tekeminen ei kaiketi ole ihmisoikeus? (Vaikka ”paha” määrittely alkaa nykyisin olla ”mielenkiintoista”…).
On hyvä muistaa Raamatun varoitus: ”susi lammasten vaatteissa”. Pahuushan naamioituu hyvyydeksi. Siitä lienee ”pedossakin” kyse – mitä sitten konreettisesti ilmenemisessään onkaan. Kirkkokin (näkyvänä ilmenevänä ymmärretty) on toisinaan liitoutunut vallan kanssa; joskus myös vallankumouksellisten kanssa, joskus vieraiden ideologioiden. Yleensä ei niin hyvin seurauksin.
Se taas ei ole kristinuskon tarkoitus, vaikka toki kritittyjen sopii ihmisoikeuksien nojalla lähtökohdistaan osallistua yhteiskiuntaan.
Ei se, että joku ei kannata kristinuskoa tarkoita, että on jumalaton, ateisti, tai elää jumalattomasti, vaan päinvastoin, hän on nimenomaan jumalinen ja vain sitä, Hän uskoo yhteen Jumalaan. Ei mihinkään kolmipäiseen yhden ruumiin kuvatukseen, koska se on Kerberos, manalan vartija. Vaan oikeudenmukaiseen maailman Luojajumalaan. Kirkko ei tunne häntä ollenkaan.
Myös ateisti, jos elää rehellisesti, puhuu totta ja toimii oikeudenmukaisesti, jopa henkensä uhalla, on parempi kuin valehteva fundamentalisti uskovainen tai pinnallinen omanvanhurskas itsensä ja aatteensa kehuskelija.
Kirjoittaja
Toivo Loikkanen
Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana ja OP-ryhmän hallintoneuvoston jäsenenä.
Jos ihmisen arvo ja ihmisoikeudet ovat kristinuskon keskeisenä merkityksenä, niin miksi ne maat, joissa on laajimmat ihmisoikeudet ovat myös sekulaarimpia maita?
Jos ihmisen arvo ja ihmisoikeudet ovat kristinuskon keskeisenä merkityksenä, niin miksi se ei ole näkynyt historiassa suoraviivaisesti vaan vaihtelevasti? Kristinusko on ollut historiassa merkittävässä roolissa ihmisoikeuksien ja ihmisen arvon kaventamisessa. Ei tästä kauaa ole, kun ihmisen arvo mitattiin sillä kävikö tämä kirkossa. Jos et käynyt, kuuluit paarialuokkaan. Millä tavalla tämä on lisännyt ihmisen arvoa ja ihmisoikeuksia?
Jos ihmisen arvo ja ihmisoikeudet ovat kristinuskon keskeisenä merkityksenä, niin miksi niiden kehitys maailmassa ei näytä korreloivat kristinuskon kanssa, vaan yleisen kehityksen ja hyvinvoinnin kanssa? Ihmisen arvo ja ihmisoikeudet ovat lisääntyneet sitä mukaa kun yhteiskunnat ovat kehittyneet, eivät kristinuskon ansiosta. Muutenhan ne olisivat olleet ainakin nykyisellä tasolla jo vähintään satoja vuosia, kun kristinuskolla on ollut esimerkiksi Euroopassa eniten valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia.
Väitän, että kristinuskon keskeinen merkitys on ollut aina sama kuin kaikilla muillakin uskomusjärjestelmillä: oman aseman ja vaikutusvallan varmistaminen.
Ilmoita asiaton kommentti