Ihmettä ihmeen jälkeen
Katselin äsken TV:stä uusinnan nojatuolikirkosta, joka lähetettiin viime sunnuntaina, sen jälkeen katsoin vielä tarkentaen Areenasta. Ihmeistä puhuttiin. Minulle yksi ihme on myös tuo Oulunkylän vanha kirkko, jossa nojatuolikirkot kuvataan. Se oli eka kirkkoni, kun aloitin Oulunkylän seurakunnan naisteologina 1965. Oulunkylän uusi kirkko rakennettiin 1972 ja – puretaan (!) parin vuoden päästä, jolloin messut siirtynevät taas vanhaan puukirkkoon, joka rakennettiin 1905, alunperin rukoushuoneeksi. On kuin aika pyörähtäisi alkuun – yhtä vain en takaisin saa ”mun nuoruuttain”.
Nojatuolikirkon realiaikaisiin sanoihin ja säveliin syventyessä silmäni seuraavat samalla vanhan puukirkon tuttuja ikkunanpieliä, seinälautoja, alttaritaulun hahmoja… jotka julistavat ihmettä jo pelkällä olemassaolollaan ja tuovat mieleen muistoja, tapahtumia, ihmisiä yli 40 vuoden ajalta, poisnukkuneiltakin. Erityiskiitokset kuitenkin tämänkertaiselle ryhmälle, Kimmo Saares ja kumppanit.
Minä en löytänyt apulaisoikeuskansleri Puumalaisen lausunnosta sanaa ”suvivirsi” kertaakaan. Löysikö joku muu?
Kuitenkin K24:kin uutisoi, että Puumalainen olisi ottanut kantaa suvivirren veisaamiseen.
Tämän tekee tietysti vielä kimurantimmaksi se, että näiden kahden laillisuusvalvojan lisäksi on myös perustuslakivaliokunnan kannanotto.
Perustuslakivaliokunta on toki luonteeltaan lainsäädäntöä valmisteleva elin, joten sillä ei käsitykseni mukaan ole samanlaista roolia kuin oikeusasiamiehellä tai oikeuskanslerilla. Valiokunnan mielipide olisi relevantti silloin, jos eduskunta ratkaisisi asian säätämällä lain suvivirren laulamisesta koulun kevätjuhlassa.
Koska asiasta ei ole, ja ei ehkä tulekaan, lain tasoista ohjetta, käytännössä viranomaiset noudattavat oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin päätöksiä, koska kyseiset instanssit valvovat viranomaistoiminnan lainmukaisuutta.
Koska oikeuskansleri kieltää virren veisaamisen ja toistaalta oikeusasiamies ei pakota veisaamaan virsiä, ainoa turvallinen vaihtoehto on jättää virret veisaamatta. Silloin ei rikota kummankaan laillisuusvalvojan antamaa ohjetta. Näin helppo ratkaisu tuskin miellyttää heitä, jotka ovat virsien veisaamisen kannalla.
Samoin jos apulaisoikeusasiamies olis ottanut kantaa perustuslain tulkintaan, olisi perustuslakivaliokunnan kannalla jokin merkitys. Mutta minun nähdäkseni apulaisoikeusasiamies ei ratkaisussaan määritellyt kuinka perustuslain uskonnonvapauspykälää tulee tulkita, vaan kiinnitti huomiota siihen että sitä pitää noudattaa ja koulun käytänteet luoda mahdollisimman hyvin sellaiseksi, että perusoikeudet toteutuvat. Eli hän suoritti tehtäväänsä laillisuusvalvojana tehtäviinsä kuuluvan kantelun ratkaisun yhteydessä.
Lehtitietojen mukaan Vesa-Matti Saarakkala käsittääkseni esittää, että perusopetuslain kolmanteen pykälään kirjataan selkeästi se, että kristillistä kultuuria saa harjoittaa ja koululla on ko. kultuurin opettamiseen.
Toivon, että eduskunta säätää ko. asiassa lain tasolla yli puoluerajojen menevällä yksimielisyydellä. Erityisesti toivon, että kokoomuksessa, keskustassa ja sosialidemokraateissa kristillisistä asioista perinteisesti asiosta ajattelevat avaisivat suunsa. Kokoomuksesta ja SDP:stä on jo hyvin otettu asiaan kantaa aikaisempien perustuslakivaliokunnan puheenjohtajien toimesta.
Perustuslain muuttaminen kiireellisenä vaatii 5/6 enemmistön. Muussa tapauksessa perustuslain muutokset jätetään aina lepäämään ja vasta seuraava eduskunta voi toteuttaa edellisen eduskunnan ehdottaman muutoksen.
En pidä realistisena, että perustuslakiin tehtäisiin pykäli, jolla otettaisiin kantaa johonkin pieniin yksityiskohtiin. Edustaja Saarakkala ei taida aivan ymmärtää perustuslain luonnetta.
Mitä kaikkea lapsilta pitää pimittää? Jeesus on länsimaisen kulttuurin valo. Ilman häntä koko kulttuurimme olisi vaille kirjakieltä, ehdonta tasa-arvoa, anteeksiannon ja uhrautumisen, sovituksen, vihollisen rakastamisen… Tähän ei yleinen humanismi olisi yltänyt kuten muista kulttuureista näemme. Jeesus sanoi olevansa messias ja todisti sen kirjoitusten toteuttamisen kautta. Lapsiltako pitäisi kaikki kätkeä vedoten naturalismiin ja humanismiin vailla perustuksia.
Eiköhän me sitten voida jäädä turvallisin mielin odottamaan, että Jeesus ratkaisee tämän perustuslaillisen ongelman. Taas tuli hötkyiltyä ihan tuhaan satojen kommenttien verran … 😉
Jeesus on jo ratkaissut ongelman, sillä hänhän sanoi: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä.”
Tosi hyvä kysymys Teemu! Kyllä toi koomiseen valoon tän keskustelun. Minä olen tullut, että teillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys, saanee sanoa niinkuin on kirjoitettukin.
”Ilman häntä koko kulttuurimme olisi vaille kirjakieltä, ehdonta tasa-arvoa, anteeksiannon ja uhrautumisen, sovituksen, vihollisen rakastamisen… Tähän ei yleinen humanismi olisi yltänyt kuten muista kulttuureista näemme. ”
Voi voi, Teemu Venäläisen historianlukutaito on aivan olematon, nuo häen mainitsemansa asiat sai käytännössä Euroopassa oikeasti toimimaan vasta humanistinen Valistus!
Seppo: Valistuksen ja humanismin nimeen vannovat heput yrittivät omia itselleen yliopistolaitoksen, joka pohjautui kristinuskon hedelmiin katolisen kirkon työn hedelmiin. Tosiasiassa ”valistajat” kykenivät vain luomaan utopioita kuten Darwinismin ja Marxismin kaltaisia nojatuolifilosofipita
Luepa Temus historiaa ihan oikeasti ja huomaat että kaikki modernin yhteiskuntamme olennaisimmat kansalaisvapaudet ja -oikeudet ovat Valistuksen aikansaannosta.
Ilman Valistusta palaisivat noitaroviot vieläkin toreillamme ja kanavarkaat ruoskittaisiin hengiltä ja harhaoppiset mestattaisiin ja oikeuslaitos käyttäisi kidutusta. Niitäkö kristillisiä aikoja haikailet?
Minä olen luullut, että pikeuskansleri ja oikeusasiamies apulaisineen olisivat osa ratkaisua, mutt taitaa käydä niin, että heistä tulee osa ongelmaa? Ongelmia luulisi olevan riittävästi, ettei niitä tarvitsisi keksiä lisää.
Tosi on!
Valtioneuvosto on kesäkuussa 2012 antanut asetuksen perusopetuksen yleisistä tavoitteista ja tuntijaosta. Siinä on selkeästi mainittu, että perusopetuksen tehtävänä on tutustuttaa maailmankatsomuksellisiin, esimerkiksi kristillisiin perinteisiin. Tämä valtioneuvoston asetus on nyt jäänyt tästä keskustelusta ja apulaisseriffiltä kokonaan huomioimatta.
Totta kai se on JÄTETTY huomioimatta.
Kristillisiin perinteisiin tutustuminen koulussa ei tarkoita, että koko koulu marssitetään muutaman kerran vuodessa tai vuosittain kirkkoon tunnustukselliseen jumalanpalvelukseen saarnoineen virsineen. Opintokäynnit ja ekskursiot ovat aivan eri asia kuin selvä uskonnnonharjoitus.
Ja suomalaiseen kristilliseen perinteeseen kuuluu, että suurin osa seurakuntalaisperheistä lapsineen ei käy kirkossa jumalanpalveluksissa. Koulun ei pidä antaa väärää kuvaa kristillisyyden asteesta.
Kirkossakäyntipakko jalkapuurangaistuksen uhalla poistettiin jo 1800-luvulla ja ehtoollispakko vuonna 1910. Ja armeijassakin luterilaisen kirkon jäsenten ”palvelusvelvollisuus” osallistua hartauksiin ja jumalanpalveluksiin on poistumassa jo nyt vuonna 2014. Vuonna 1995 säädetyn perustuslain 11. pykälän asianmukainen soveltaminen toteutuu siis jo 19 vuodessa kanteluprosessin ja oikeudenvalvojan tuella. Kouluissa sen piti toteutua jo vuonna 2002, mutta kaikki rehtorit eivät sitä vieläkään tiedä.
Yllättäen asiasta on epäselvyyttä myös ammatillisissa oppilaitoksissa, esim. Kouvolassa.
Älä Ylikoski puhu paskaa. Kristillisiin perinteisiin tutustuu parhaiten – kristillisiä perinteitä toteuttamalla. Ei muukaan kouluopetus ole enää pelkkää kirjasta lukemista.
Olli Mäenpään mukaan on äärimmäisen harvinaista, että kahden hyvin auktoratiivisen laintulkitsijan kanta onkin päinvastainen. Kumpikin näyttää vetävän puhdasoppisesti ja tinkimättä omaa linjaansa: maan väestön enemmistön arvopohjan koulussakin salliva positiivista uskonnon-vapautta ja sen kieltävä negatiivista uskonnonvapautta, vapautta olla tietämätön enemmistön arvopohjasta. Tätä on vaikea verrata islamilaisten maitten uskontopolitiikkaan. Siellähän enemmistö kieltää vähemmistön oikeudet, jopa kuolemanrangaistuksen uhalla. Jos apulaisoikeuskanslerin edustama negatiivinen uskonnonvapaus meillä toteutuisi, ts. jos eduskunta hyväksyisi sen, tarkoittaisi se, että selvä vähemmistö saisi kieltää selvän enemmistön arvojen näkymisen koulussa.
Hiukan epäloogiselta tuntuu, että Vapaa-ajattelijoiden nimeä käyttävä järjestö (ja nyt myös Puumalainen) kerta toisen jälkeen on kieltämässä toisilta jotakin. Ei sitä, ei tätä eikä totakaan. Missä on vapautenne? Oppikaa Valtairelta!
Vapauden nojalla pitäisi myös saada järjestää jotakin. Eikö teistäkin, arvon Vapaa-ajattelijat?
Voi voi. Mitenkähän saataisiin kaikille selväksi se, että ”enemmistön arvojen näkymistä” ei yritetä kieltää, eikä siitä ole edes puhuttu viranomaisen lausunnossa.
Kyse on siitä, että minkään uskonnon rituaalien harjoittamisen ei pidä kuulua koulupäivään. Apulaisoikeuskansleri toimi aivan oikein ja virkansa edellyttämällä tavalla.
Korjaan lyöntivirheen, tarkoitin Voltairea, jonka kerrotaan sanoneen: ”Olen eri mieltä kanssasi, mutta olen valmis kuolemaan, että sinulla on oikeus sanoa se.”
Tämän päivän ”vapaa-ajattelijoiden” uhrautuvuus näyttää kohdistuvan enempi siihen, että he saisivat kanssaan eri mieltä olevat hiljaisiksi.
Tässä on kaksi eri asiaa, 1) koulujen koulupäivään organisoima uskonnonharjoitus (koululaisjumalanpalvelukset kirkossa, aamu- ym. hartaudet kouluissa) sekä 2) ns. koulun yhteiset juhlat, joissa osana ohjelmaa on uskollisista osuutta (joskus vain se ”yksittäinen virsi”, joskus käytännössä enemmän).
Ensin mainitusta eli suoranaisesta uskonnonharjoitusasiasta eduskunnan apulaisoikeusasiamies on myös ilmaissut kielteisen kantansa (mm. ruokarukouksiin liittyen ja muutoinkin kesällä 2013). Ja Peruskoulu- ja lukiolaissa ei ole uskonnonharjoituksesta mitään, koska perutuslakivaliokunta katsoi käsittelyn jälkeen, että perustuslaki riittää. Sen jälkeen on ollut vain Opetushallituksen (väärä) tulkinta ja (huono) ohjemuistio. Sitä tulee nyt muuttaa.
Toinen kysymys on ns. yhteisten juhlien uskonnollinen osuus. Ensinnäkin on perustetta tehdä vuonna 2014 toinen tulkinta kuin vuonna 2002, koska Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT on tehnyt asiaan liittyviä tärkeitä tulkintapäätöksiä Euroopan ihmisoikeussopimuksen pohjalta. Toiseksi on totta, että kahdella rinnakkaisella oikeudenvalvojalla on nyt hieman eri tulkinta koulun yhteisen juhlan uskonnollisesta osuudesta. Tosin eaoa Jussi Pajuoja korosti, että suvivirren kaksi ensimmäistä säkeistöä (!) on enemmän traditiota kuin uskonnonharjoitusta, vaikka virsi sinänsä onkin uskonnollinen. Toisaalta oli epäselvää kysymys, voiko tällaisesta ns. yhteisestä juhlasta sitten olla pois vaiko ei. Siksi eok Puumalaisen tulkinta on selkeämpi, joskin toki pragmaattisesti katsoen tiukka.