Ihmeet
Ihmettä ihmeen jälkeen
Katselin äsken TV:stä uusinnan nojatuolikirkosta, joka lähetettiin viime sunnuntaina, sen jälkeen katsoin vielä tarkentaen Areenasta. Ihmeistä puhuttiin. Minulle yksi ihme on myös tuo Oulunkylän vanha kirkko, jossa nojatuolikirkot kuvataan. Se oli eka kirkkoni, kun aloitin Oulunkylän seurakunnan naisteologina 1965. Oulunkylän uusi kirkko rakennettiin 1972 ja - puretaan (!) parin vuoden päästä, jolloin messut siirtynevät taas vanhaan puukirkkoon, joka rakennettiin 1905, alunperin rukoushuoneeksi. On kuin aika pyörähtäisi alkuun - yhtä vain en takaisin saa "mun nuoruuttain".
Nojatuolikirkon realiaikaisiin sanoihin ja säveliin syventyessä silmäni seuraavat samalla vanhan puukirkon tuttuja ikkunanpieliä, seinälautoja, alttaritaulun hahmoja... jotka julistavat ihmettä jo pelkällä olemassaolollaan ja tuovat mieleen muistoja, tapahtumia, ihmisiä yli 40 vuoden ajalta, poisnukkuneiltakin. Erityiskiitokset kuitenkin tämänkertaiselle ryhmälle, Kimmo Saares ja kumppanit.
2 kommenttia
Liisa
Kiitos lämminhenkisestä blogistasi. Osaat hyvin sanoittaa vaikuttavien kokemusten kerronnan.
Yhdyn kiitoksiinne Nojatuolikirkon suhteen. Vierailijat olivat upeita persoonallisuuuksia! Musiikki kaunista. Tunsin itseni osalliseksi Yhteyteen. Vai miten san kauniimmin sanoisi 🙂 Jaakko Löytty 🙂 jos jotain on sanottava-yllätti. Odotin syviä, kokemuksen rintaääniä, mutta kuinkas ollakaan-hän on meitä Etsiviä, hänkin. Meitä, jolle koko Elämä, joka päivä, on suuri ihme. Jo se, että saa aamulla herätä uuteen päivään. Siis kiitos-ja lisää tällaista! Kaisu
Ilmoita asiaton kommentti