”Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita.” Hes. 34:16
Hyvä paimen vie lampaansa lepäämään, etsii, tuo takaisin harhautuneen, sitoo murtuneen jalan, hoivaa uupunutta ja laittaa rajat itseriittoisille. Huonoinkaan paimen ei ole väärä paimen, jos hän kulkee Herran käden alla.
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, tämän päivän teksti, Symbolum Oy, 2024.
Tietysti Jeesus itse on se hyvä paimen. Joh. 10:11. Sitten hänellä on monia ”apupaimenia”.
Tunnustava seurakunta tuntee omakseen ajatuksen, jonka kirkkoisä Augustinus on lausunut ja johon myös Luther liittyi: ”Saatan kyllä erehtyä, mutta en tahdo olla hereetikko eli harhaoppinen.” Emme tahdo pitää omapäisesti ja taipumattomasti kiinni ajatustottumuksistamme, joko itse keksityistä tai ympäristön syöttämistä, jos ne ovat vastoin Jumalan sanaa ja Pyhää Raamattua.
Simo Kiviranta, Suomen teologisen instituutin vuosikirja 1990, s. 128.
Jeesus on jo sovittanut, lunastanut eli maksanut ja pois ottanut koko maailman pahat teot ja synnit verisessä kuolemassaan Golgatan ristillä! Ks. 1. Joh. 2:2, 2. Kor. 5:19, Kol. 1:20-22, Joh. 1:29, Jes. 53:5, 1. Tim. 2:6, 1. Joh. 3:5, 1. Piet. 1:18-19, Room. 5:6, Room. 3:24, Ef. 1:7, Kol. 1:14, 2. Kor. 5:15, Sak. 3:9, Hebr. 2:9, 9:26, Room. 4:24-25, Gal. 4:4-5. Jeesus sanoi kuollessaan: Se on täytetty. Joh. 19:30. Pelastus on valmiina uskolla vastaanotettavaksi. Joh. 1:12. Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut. Apt. 16:31.
Onhan Jeesus myös kuollut kaikkien puolesta ja edestä.
Paruusian (Jeesuksen paluun) viipymisen ongelmaan on teologiassa esitetty monia ratkaisuja. Jo Pietarin kirjeiden kirjoittamisen aikoihin tätä viipymistä ihmeteltiin, mutta kirjoittajalla on ongelmaan selvä vastaus: ”Ei Herra viivytä lupauksen täyttämistä, niin kuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen”. (2 Piet. 3:9). Koska Poikakaan ei tiedä tätä Isän pitkämielisyyden rajaa, emme mekään voi mennä siitä paljon sanomaan. Jeesuksen julistuksessa on VT:n profeetoille tyypillinen sävy: Herran päivä on aivan lähellä, vaikka todellista aikaa ei tiedä kukaan. Tämän jälkeen jokainen kristillinen sukupolvi on odottanut kohta tulevaa Vapahtajaa, ja kaikki ovat olleet oikeassa. Elävän kristillisen seurakunnan tuntomerkkeihin kuuluu Jeesuksen pikaisen tulon odotus. Väärässä ovat olleet ne, jotka eivät odota.
Eero Junkkaala, Suomen teologisen instituutin vuosikirja 1990, s. 114-115. SLEY, 1990.
Yhtä vähän kuin oli mahdollista tietää, että Kristuksen tuleminen tapahtuisi Paavalin aikana, yhtä vähän voitiin sanoa, ettei se tapahtuisi.
Wilhem Löhe, Jumalan puutarha, s. 69, SLEY, 1983.
Pitäähän paikkansa, että Raamattu on selvä kaikessa, mitä tarvitaan iankaikkiseen elämään.
Wilhelm Löhe, Jumalan puutarha, s. 59, SLEY, 1983.
Olen kuullut arkkipiispa Erkki Kailan johtamasta pappeinkokouksesta, Pohjanmaalla joskus 1930-luvulla. Vanha priimas alkoi kokouksessa kuulustella papiston Raamatun tuntemusta ja kysyi, mistä on otettu tunnettu virke ILO HERRASSA ON TEIDÄN VÄKEVYYTENNE. Runsaasta papistosta sen tiesi vain yksi (Neh. 8:10).
Martti Parvio, Suomen teologisen instituutin vuosikirja 1990, s. 170, SLEY, 1990.